pääsee niin helpolla? Ei ole huolta lapsista, ei pyykkiä, kaupassa käyntiä, siivousta, viemistä, tuomista, hoitamista sairaina ei mitään!!! Ei muuta kun pikkusumma tilille, suoravelotuksena sekin, ettei sitäkään tarvitse huolehtia, niin se on siinä.
Kehua voi että on lapsia niitä on monia, mutta mitään mies ei tee lastensa eteen.
Huono ukko tuli valittua. Äidit raataa ja haukut saa päälleen.
Onneksi olen jo suuremman työn tehnyt ja lapseni ovat niin isoja, että kaikesta ei tarvitse huolehtia, mutta kuitenkin. Olen tehnyt suuren työn lasteni eteen. Mies ei mitään.
Kehua voi että on lapsia niitä on monia, mutta mitään mies ei tee lastensa eteen.
Huono ukko tuli valittua. Äidit raataa ja haukut saa päälleen.
Onneksi olen jo suuremman työn tehnyt ja lapseni ovat niin isoja, että kaikesta ei tarvitse huolehtia, mutta kuitenkin. Olen tehnyt suuren työn lasteni eteen. Mies ei mitään.
Vastaukset 44
Vanhimmat
joka myös töiden tai harrastusten takia oli paljon poissa kotoa iltaisin ja viikonloppuisin. Käytössä oli se perinteinen suomalainen malli, jossa äiti pyörittää kotia ja sen toimintoja, vie lapset lääkäriin, kerhoihin ja harrastuksiin. Mies hoiti perinteiset miesten hommat. Raadoin ja raadan edelleen ja olen osaani enemmän kuin tyytyväinen eli teen samat hommat kuin sinä, mutta en saa lapsistani pikku summaa tilille.
mutta se miehesi varmaan maksaa osansa elämiskuluista? Yh-perheissä kun on vain ne yhden aikuuisen tulot...
Äidit hoitaa, muttei saa korvausta mieheltä että hoitaa lapsiaan. Miehen on helppo häippästä, ja jättää lapset, kun tietää että äiti on varma hoitaja.
Elarit pitäsi olla kolminkertaiset, jotta äidille jäisi myös palkkaa että hoitaa myös isän osuuden.
Äidit maksaa omistaan puolet lasten kuluista, mutta isät eivät hoida lapsiaan sitä omaa osuuttaan.
'Elarit pitäsi olla kolminkertaiset, jotta äidille jäisi myös palkkaa että hoitaa myös isän osuuden. '
Jaa että SÄ tarttet palkkaa, kun hoidat OMIA lapsiasi? Oisko kandennu jättää ne tekemättä, kun noin ahdistaa?
isä vain maksaa, muttei hoida. Äidit tekee kahden työt, eikä saa palkkaa. Isän kuuluisi maksaa lastensa hoidosta,ovat ne hänenkin. Jos mies olisi ja hoitaisi oman osansa, olisi eri juttu, mutta meilläkin mies jätti lapsensa eikä sen koommin ole piitannut olla heidän kanssaan, iloinen on kun vähällä pääsee.
Samaa vois sanoa miehelle, et kantsis jättää lapset tekemättä, jos ei hoida omaa vastuutaan.
lastenkotiin, jos pipo on kireellä :/
lastenkotiin. Heh... aikuiset vaan lastenkotiin...töihin voivat päästä sinne.
Sinulla elarit selvästi ovat liivarsinkin isän (olemattomaan) huoltoon nähden ovat pienet.Eiåä silti yleistetä.
Nimittäin aivan liian isoja elatusmaksuja joutuu maksamaan vaikkapa etäisä joka huoltaa lasta lähes yhtä tai yhtä paljon kuin lähiäiti! Lähi saa elarit lapsilisän. Etä maksaa KAIKEN omasta pussistaan, siis myös toiselle annettavan (sovitun tai määrätyn) tuen (elatusmaksu)! Tässähän on ihan selvä epäkohta järjestelmässä.Elatusmaksut pitäisikin, jos mahdollista, sitoa entistä paremmin toteutuneisiin tapaamisiin. Silloin sekä lähi että etä..ja varsinkin lapsi hyötyisi systeemistä!!Eikö??
Jos palkat ovat samat molemmilla vanhemmilla ja kulut, myös lapseen samat, mistä epätasa-arvo raha-asioissa johtuu!!??
Tosiaan pitäisi tasa-arvovaltuutetun tehdä jotain..No järjestelmä ratkaisee asian niin ettei tasapuolista huoltoa tehdä ihanteeksi vaan pyritään toisesta vanhemmasta tekemään vierailija lapsensa elämässä!
Jokainen voi miettiä tahollaan onko se lapsen etu jos hänellä kuitenkin on kaksi vanhempana olla haluavaa vanhempaa ja kunnollista kaikinpuolin. En puhu nyt siis ap.n kaltaisesta (kenties) luuseri-isästä, joten ei viittauksia kiitos sellaisiin.
Ekoissa lauseissa.
mättää, kun on mahdollista, että lähi saa mainitsemasi summat ja oikeasti sen on etä, joka lasta hoitaa ja vie päiväkotiin ja lähi hoitaa joskus kun sattuu menoihin sopimaan. Melkoista keplottelua järjestelmän kustannuksella.
sos.dem naispiirejä, keskustalaisista saunanaisista tai kokoomuksen yksityispäiväkerholaisista puhumattakaan. Päättäjillä on fyffeä ihan sama mihin sosiaalimäärärahat menevät. Pääasia ettei heidän tarvi vastata oikeasti näihin kysymyksiin verukkeella: yksittäisiä tapauksia :)
Nainen ja mies ovat naimisissa keskenään ja haluavat lapsen. Asia on yhteisesti sovittu ja ajatus luonnollisesti on, että asutaan aina yhdessä, hoidetaan lapsi yhdessä ja maksetaan hänen kulunsa yhdessä. Molemmat odottavat, että puolet lapsen kuluista tulee itsensä maksettavaksi.
Sitten mies päättää lähteä ja vaatii yhteishuoltajuutta ja lasta luokseen joka toinen viikko. Molemmat vanhemmat joutuvat asumaan riittävän isossa asunnossa itselleen ja lapselleen, molemmilla on samat ruokakulut ja molemmilla saattaa olla lapsen tarvitsemat tavaratkin kotonaan. Se tarkoittaa, että lapsen elatuskustannukset kaksinkertaistuvat. Ruokaa hän syö yhtä paljon kuin ehjässä perheessä, mutta muut kulut ovat tuplana ja lisäksi mahdollisesti matkustuskuluja toisen luota toisen luo.
Onko reilua, että naiselta vaaditaan tässä tilanteessa, jossa toinen osapuoli yksipuolisesti rikkoi alkuperäisen sopimuksen (eletään yhdessä ja maksetaan yhdessä) kaksinkertaista taloudellista panostusta lapseensa? Sitähän se on, jos lapsen kulut kaksinkertaistuvat ja ne maksetaan edelleen puoliksi. Helposti kulut lapsesta nousevat niin suuriksi, että ne eivät ole edes taloudellisesti mahdollisia jomman kumman hoitaa puoliksi. Taatakseen lapselle toimeentulon, laki määrää toiselle vanhemmista elatusmaksun ja lapsilisän, joiden avulla lapsi elää (edes toisen luona).
Lapsen kannalta ero ei ole hyvä ratkaisu (ainakaan perheessä, jossa molemmat vanhemmat haluavat ja voivat hoitaa lapsensa puoliksi). Mutta vanhempien pitäisi myös muistaa laskea erotessaan, että onko heillä siihen varaa. Ja se, joka eron järjestää, myös on mielestäni vastuussa pätöksensä taloudellisista seurauksista. Tällaisessa erotilanteessa on kyse suunnilleen siitä, että ostaa auton osamaksulla ja parin kuukauden maksamisen jälkeen myyjä ilmoittaa, että auton osamaksuerä on muuten kaksinkertainen tästä eteenpäin ja autolle tulee siis tulasti hintaa. Harva mielellään maksaa näin.
Edellä esitetty esimerkki on tietysti esimerkki ja siitä monet variaatiot ovat mahdollisia. Mies ei ole aina se syyllinen eroon tai lasta ei aina suunnitellakaan maksettavaksi puoliksi tms. Joka tapauksessa mahdollisen eron varalta pitäisi tehdä elatussopimus etukäteen, että se olisi reilu ja molemmat puolisot tietäisivät lasta suunnitellessaan mihin ryhtyisivät.
Edelliseen kuvitteelliseen kirjoitukseen lisäisin vielä naisen osuuden lapsen raskauden ja hoitovapaan ja ehkä useamman peräkkäisen raskauden aiheuttamat opiskelun viivästymät ja sitä kautta työelämän matalampi palkkaisuuden.
Taloudellisesti nainen sitoutuu koko elämällään lapseen, kun sen alulle saattaa. Miehelle lapsi on konkreettinen vasta, kun alkaa puhe elatusmaksun suuruudesta.
Ehkä verotuksen lapsiverovähennysoikeus tasaisi osaltaan epäkohtia. Ehkä.
ei lopu lähin puolelta siihen 18 vuoteen, jolloin elatusmaksut loppuvat. Lapsi täytyy elättää senkin jälkeen ja ei se siitä mihinkään halpene.
Lähi-paran urakka jatkuu lapsilisän loppumisen ja lapsen 18-vuotispäivän jälkeen. Etältä voi hakea koulutusavustusta. Lapsi on myös oikeutettu opintotukeen. Jotkut yritteliäät opiskelijat käyvät kesä- ja osa-aikatöissä. Jos porukka tarpeeksi köyhä, toimeentulotukikin on olemassa. Mutta hienoa on valittaa täällä palstalla, kun joutuu maksamaan kaiken. Niin joudutkin, vielä 25-vuotiaallekin, jos passauslinjan otat. Olethan tukenut lapsen yhteyden pitoa etään viime vuosina? Jos lapsella ja etällä on luonnolliset välit ja etä ei ole aivan pohjalla, useimmat tukevat opiskelijanuorta ihan vapaaehtoisesti.
Etävanhemman ei ole pakko maksaa koulutusavustusta.
Tyttöni suorittaa kaksoistutkintoa. Aamusta iltapäivään ammattiin valmistavassa oppilaitoksessa ja illat iltalukiossa ja ensimmäiset kirjoitukset ovat kuukauden sisällä, jonka preppauskurssilla on parhaillaan. Ammattiopintojen päättötyö on aloitettava nyt, koska keväällä on kirjoitukset ja 8-10 viikon mittainen työharjoittelu, josta on tehtävä referaatit, yritysesittelyt monella eri kielellä, en edes muista mitä kaikkea harjoittelu piti sisällään. Kun pentu sanoi hakeneensa syöttölän kassalle vkl-hommiin, sanoin jo painavan sanani, ettei ole mitään järkeä vetää itseään piippuun koko kesäloman kestäneen työputken jälkeen.
Etä ei ole halukas avittamaan nuoren elämää tässä vaiheessa ja nuori on katkera. Opintorahasta menee kuukaudessa yli puolet seutulippuun ja loput nuoren naisen tuikitarpeelliseen hygienian- ja kauneudenhoitoon. Annan mitä minulla on, maksan kaikki opiskeluun liittyvät tentti- ja kurssimaksut ja isovanhemmat samoin, isä ei euroakaan, vaikkei rahasta ole tiukkaa.
Tukeminen ei paljon auta, jos isä on kusipää.
kirjat ja materiaalit kouluun, Vielä pitäisi nuoren ihmisen muut kamppeet saada, ruoka, vaatteet, harrastukset ja kaikki mitä ihminen tarvitsee. Sitten on vielä nuorempia lapsia, ja kaiken maksan minä.
Mies ei auta yhtään. Nyt kahdelta loppui lapsilisät ja elarit, joten opintotuki on heidän ainut tulo, jolla ei edes kotona asuessaan elä nuori ihminen.
Puhuttiin jopa äsken, että kun on niin tiukkaa meillä, minä ja kolme lasta, että jospa nuoret lopettaisivat opiskelunsa, sillä tulomme ei todellakaan riitä.
Se on sääli sillä töihin mennessään palkka on huono, koska heillä ei ole ammattia, vaan kesken jätetty ammattikoulu. Mutta kun ei ole rahaa, ei voi opiskella. Lainaa emme ota, on lama vuosilta sen verran karmeat kokemukset lainoista.
Ehkä siksi, että sen elättäjän on kuitenkin myös itsensä elätettävä, maksettava omakin kotinsa laskuineen päivineen, hankittava sinnekin tavarat ja tilat lapsilleen - tietenkin, jos on kunnon isä.
Miten se on helppoa, ettei omia lapsiaan näe kahteen viikkoon? Miten se on helppoa, kun kesäloma-aika lasten kanssa tulee kohti loppuaan, ja on saanut pitää rakkaita lapsiaan luonaan, ja taas heistä on luovuttava? Miten se on helppoa olla toinen vanhempi etäältä, olla mukana lastensa elämässä, pysyä heille läheisenä, osoittaa heille rakkautensa, halata heitä tarpeeksi pitkään lähtöpäivänä, koska kahteen viikkoon taas ei voi sitä tehdä? Miten on helppoa olla etäältä vanhempi? Sitenkö sinusta, kun ei tarvitse pyykkiä pestä, eikä saa olla lapsensa luona kun tämä sairastaa, eikä saa osallistua lapsensa elämään - viedä ja tuoda harrastuksiinkaan?
Voi helvetti. Jos olisit etä, asuisitko siten ettet koskaan voisi tarjota mitään lapsillesi kun he tulisivat luoksesi, edes omaa vuodepaikkaa? Ja maksaisit vain enemmän ja enemmän sinne toiseen kotiin? Ei se mene niin. Elämä on jokaisella omansa. Ei ole vain sinun lähiperheesi, on myös etän etäperhe.
mies elättää vain itsensä ja sen pienen summan lapsistaan makselee, se on siinä.
Jos olisin etä, näkisin lapsiani jokapäivä, aivan varmasti. Ostaisin heille kaikkea kivaa, en todellakaan suostuisi näkemään heitä kerran vuodessa, tai etten ostaisi heille mitään. Siksi ihmettelen, miksi käytäntö on tälläinen, että äidi joitaa ja maksaa. Isä vaan maksaa, muttei ole velvollisuutta hoitaa.
Olisit miettinyt, ennen kuin väsäät lisää lapsia (etän etäperhe), kestääkö takatasku.
Ei kai se lasten vika ole, ettet osaa ehkäistä. Onko heidän elettävä pelkästään lähin varoilla, koska sinä lisäännyt holtittomasti.
Lapset eivät tarvitse viikonlopuksi etän luokse sitä samaa kuin kotonaan, jossa asuvat arjet. Ihan turha vinkua että tietokone tai joku stanan pleisteisson veisi sinut vararikkoon.
Jos sulta yksittäiseltä etältä on evätty lasten harrastuksiin vieminen, sinussa pitää olla joku vika, koska sossu puoltaa sinua kun viet asian sinne ja laittavat yhteishuoltajan oikeudet pöytään. Ehkä lapset eivät halua sinua harrastuksiinsa, eli et olekaan niin hyvä isä kuin annat ymmärtää. Tuskin lähi harrastuskuljetuksia kieltää, koska ne ovat tavallisen rasittavaa puuhaa työpäivän jälkeen. Tulemme siihen tulokseen että olet vittuileva kusipää jonka kanssa lähi ei viitsi asioida.
Luuletko sä oikeesti, että se pieni elari jonka maksat riittää kuittaamaan osuutesi lasten todellisesta kulutuksesta?
Olen aikaisemminkin kysynyt tätä saamatta vastausta ->
"Jos vanhemmat ansaitsevat yhtä paljon, ja molemmat osaavat hoitaa taloutensa niin kuin järkevä perheellinen vain voi, tuhlailematta ja suunnitelmallisesti. Miten on mahdollista, että kolmen lapsen lähi-äiti elää kädestä suuhun vaatimattomasti ja samaan aikaan isä matkustelee, vaihtaa autoa joka toinen vuosi ja ostaa ruokakaupasta priimaa?
Molemmilla n. samansuuruiset asuntolainan lyhennykset"
Selitä tämä yhtälö mulle jumalauta! Äläkä lässytä pyykkäämisestä tai harrastusmatkoista mitään!
Jos olisit etä niin näkisit heitä joka päivä?
Minä olen etä. Näkisin heitä 50%-50% jos minulle vain annettaisiin siihen mahdollisuus. Minä mielummin piettäisin lapsiani luonani enemmän kuin maksaisin elareita sille naiselle hirveitä summia.
Ei kaikille ole niin itserstään selvää se että voisi nähdä lapsiaan joka päivä, joka viikko tai edes joka kuukausi. Lasteni äiti ei heitä minulle anna, koska hänen mielestään riittää joka toinen viikonloppu. Olen ehdottanut että lapset voisivat olla luonani enemmän, koska ikävöin heitä päivittäin ja haluaisin olla heidän lähellään useammin kuin 4 päivää kuukaudessa. Se on hirveän vähän! Mutta ei. Tätä minulle ei sallita mutta elareita ollaan koko ajan nostamassa kun valitetaan että elättäminen on kallista. Miksi hän ei sitten anna minun hoitaa omaa osuuttani? Rahallisesti en pysty enää venymään mutta aikaa kyllä riittää.
aikaa perheesi parissa niin olisit nytkin lastesi luona joka päivä!!!
lapsille.
Lapsiasiko ajattelet kun noin kirjoittelet?
Eroon ja sen syntyyn tarvitaan kumpaakin puolisoa, helppo sitä on jälkikäteen syyllistää ja huudella pelkästään toista osapuolta. Kun itse saa olla lastensa kanssa joka päivä.
Mikään ei riitä, ei mikään. Kun ollaan yhdessä se ei riitä, kun erotaan ei vieläkään ole hyvä, elatusmaksu ei ikinä riitä, isänhän pitäisi asua asuntovaunussa, ei se saisi omaa kotia hankkia ja elää kuten ihmiset. Koskaan se ei tapaa tarpeeksi, mutta jos se itse haluaa, sen vaan olisi pitänyt yksinään pitää liittonsa kasassa, mitäs nyt enää valittaa.
Sinä olet lapsellisuuden huippu, jolle ei koskaan olisi saanut lapsia siunaantuakaan.
Jos niin vaikeaa on olla lastensa lähellä enemmän kuin vähemmän, kun heitä oikein hoitamaankin joutuu, ehdota huoltosuhteiden muutosta. Sillä siitä pääset niin ihanan auvoisaan elämään, ei tarvitse kuin suoraveloituksella maksaa pikkusummaa toisen tilille. Niinhän.
Sen yhtälön vastaus on omassa kirjoituksessasi. "(etän etäperhe)". Siellä taloudessa on toinenkin maksaja. Pitäisikö exän uuden elää kuten sinun, vaikka hänellä on vain tavallinen ydinperhe ja hänen varansa riittävät kustantamaan matkoja, autoja ja taloja? Pitäisikö hänenkin maksaa elatusta sinulle, lapsista joiden syntyyn hänellä ei ole osaa ja arpaa?
Skandinaavisissa maissa mies ei ole se joka elättää perheen automaattisesti. Tasa-arvon myötä myös naisen mahdolisuus elättää itsensä ja perheensä on noussut huimasti. On eriasia elää keski-Euroopassa, jossa nainen on kotiäiti, ammatiton, ja miehen tulee todella elättää myös hänet, eikä vain osallistua lasten elättämiseen osaltaan.
Perheen elintaso ei voi olla enempää kuin sen tienaavien osapuolten kyky sitä elättää. Elatusmaksu määräytyy paitsi vanhempien tulojen suhteessa, myös sen mukaan, mihin toinen realistisesti kykenee. Elatusmaksua on mahdollista tarkistuttaa, jos se tuntuu olevan liian pieni. Noston syyksi ei kuitenkan riitä se, jos maksajalla on varaa ostaa enemmän etelänmatkoja, koska hänen taloudessaan kulut jakaa toinen aikuinen.
Lainmukainen elatusmaksu on juuri se, millä maksaja kykene osallistumaan. Elättämiskyky alenee sitä mukaa mitä enemmän lapsia on. Rahaahan sillä ei silti kenellekään säästy, se on varmaa, kuten itsekin olet pähkäillyt, lasten saaminen Suomessa on taloudelisesti täysin kannattamatonta. Jos siis ajatuksenasi lapsia saadessasi on ollut, että sillä rikastuu, olet varmaan huomannut menneesi täysin metsään ajatuksinesi.
Eräs tärkeä näkökulma on kuitenkin
Eräs tärkeä näkökulma on kuitenkin se, että lasten elintaso ei voi olla enemmän kuin vanhempiensa elätyskyky.
Ainoa millä sinä voit omaa talouttasi kohentaa, on se millä sinä enemmän tienaat, tai taloutesi laskujen jakaminen toisen aikuisen kanssa. Se toinen aikuinen ei voi olla exmiehesi, koska erotessasi hänelle syntyi oma talous, sinulle omasi. Te olette itse vastuulliset oman taloutenne hoitamisesta niin, että pärjäätte, elintasonne on sen mukainen kuin palkkaluokkanne. Niin se asia on ihan kenellä tahansa.
Elatusmaksu vahvistetaan sosiaalitoimessa, edelleenkin voit pyytää maksuun tarkistusta, jos se on sinusta liian pieni, siksi että exäsi pärjää mielestäsi paremmin kuin sinä. Tosiasiassa et voi tietää, paljonko hänen uusi kumppaninsa maksaa siinä taloudessa kaikesta (esim 70%-30%) ja tosiasia on sekin, että sen talouden tapa elää ei kuulu sinulle enää pätkääkään. Rahanne on tiettävästi jaettu ja omaisuus ositettu erossa, elatusmaksu määrätty sen mukaan mikä etän kyky on elättää. Elä sinä oman taloutesi mukaan, niin elää se toinenkin.
Etät murehtivat etteivät näe lastaan tarpeeksi, jäävät etäisiksi lapsistaan ja lähit huutavat dollarinkuvat silmissään, että toisen on maksettava enemmän, enemmän ja enemmän. EIvät kaikki, mutta tässä keskustelussa.
Mitäpä jos vaihtaisitte osia hetkeksi?
Ja kilpailun siitä kumpi on enemmän oikeassa ja kumpi enemmän väärässä, voisi pikku hiljaa lopettaa. Jos asiat mättävät, sovitelkaa ne sosiaalitoimessa. Sieltä tulee puolueetonta näkökulmaa hiekkalaatikkoleikkien sijaan.
Sinun kysymyksestäsi paistaa ainoastaan läpi se, että et kestä, kun et voi yhä uudelleen joka kuukausi puolittaa, osittaa ja jakaa rahoja ja omaisuutta kuten erotessa tehdään. Olet jäänyt jumiin, et ymmärrä, että teidän taloutenne ovat nyt erilliset.
Yhtälö, joka oli esimerkkinä, oli minun eksästäni, joka on sinkku. Et hokannut, että alussa kritisoin kirjoittajan valitusta ja lopuksi laitoin uudelleen aiemminkin kysymäni kysymyksen, johon sinäkään et osannut vastata.
Etävanhemman velvollisuus on laskea, onko varaa tehdä uusi perhe, josta kirjoittaja marisi, JOLLE VASTASIN.
Lue ensin ja kommentoi vasta sitten.
Vinkunasi viestittää aivan selkeästi, että sinun talouttasi rasittaa miehen maksamat elarit 8-D
Jospa vastaisi retoriseen kysymykseeni, sitten kun ymmärrät kysymyksen. Ei tuollaista itsestään selvää soopaa jota junnaat, kukaan jaksa lukea.
En minä ole pyytänyt keneltäkään lisää elareita tai käänny yhteiskunnan puoleen lisätäkseni tulotasoani. Ja LÄHINÄ (jota sinä et vajaiden ajatustesi perusteella voi olla) on mahdotonta lisätä työmäärää, jos aikoo olla edes välttävä lähihuoltaja lapsilleen.
Toteamus, joka ei kaipaa kommentointia: olet fiksuudessasi tavattoman tyhmä.
En huuda lisää elatusmaksuja, en kaipaa lisää tapaamisia lapsilleni tai halua puolittaa osittaa tai jakaa rahojani tai laskujani kenenkään kanssa. Haluan vastauksen, miten saman verran ansaitsevat aikuiset voivat olla niin eri asemassa taloudellisesti, kun toinen on etävanhempi ja toinen lähivanhempi.
Sinun vastauksestasi paistaa läpi ainoastaan se, ettet osannut vastata esitettyyn kysymykseen, joten aloit sen sijaan arvostelemaan hyvin ikävällä tavalla persoonaani ja ajatuksiani, joista sinulla ei ole mitään käsitystä.
Ehkä sun kande lukasta tä topikki tietsä silleen niinkö toosi ajatuksella ja vasta sitten provosoitu nii pahasti,et menee asian vierestä eli kusasee niinkö buutseil 8-D
NAURAN ÄÄNEEN TÄRINÖILLESI (HEHEHEHEHEHEEH)
Tajuatko miten tyhmältä vaikutat.
tiukemmilla lasten kanssa kuin isät, jotka maksaa vain oman elämisen ja pikkuruiset elarit?
Jumiin on jäänyt erlarie maksut,j otka eivät vastaa nykyaikaa, ja koronneita kustannuksia. Sen osan maksaa aina äiti, kun isän maksamat summat pysyvät vuosia samalla tasolla.
Äidit maksavat puolet lasten elämisestä, hoitavat lapset, ja käyvät vielä työssä.
Isät käyvät vain työssä ja suoraveloituksena menee elarit, joten sekään ei rassaa.
Silti isät ovat sankareita, vaikkei vietä edes aikaa lasten kanssa, ja äidit ovat valittelijoita ja hirviöitä!! Kummallista.
Kumpi tekee lasten eteen enemmän töitä? Äidit.
Jos asetelma olisi toisinpäin, että isät tekeisivät sen mitä äidit nyt, ja äidit vain kävisivät töissä ja maksaisvat elartit, olisi äidit kuitenkin hirviöitä, kun eivät huolehdi lapsistaan. Näin se menee.
Juurihan kirjoitit etän etäperheestä ja lisälapsien hankinnasta, johon vastasin.
Kaltaisesi ihmisen kanssa ei vain näköjään ole mahdollista saada aikaiseksi järjellistä keskustelua, joten turha jatkaa tätä enempää.
Sinulle ainoa kelpaava vastaus kun tuntuu olevan - kyllä, isällä etänä ei ole mitään oikeutta elää elämäänsä sen jälkeen kun on ero tullut ja lähi lapset ominut. Ainoastaan rahasammoksi kelpaisi hän sen jälkeen, mies jonka kuitenkin vapaaehtoisesti valitsit lastesi isäksi.
Vingu itseksesi, ei tässä minulla ongelmaa ole, sinähän se valituksen aloitit.
Eipä tullut mieleen täristä takiasi, tärise toki itseksesi. :)
Voi olla että viimeinen kappaleesi menisi myös juuri noin. Se on vaikeutta roolittaa vastuu lapsista oikein eron jälkeen. Kun ryhtyy lähihuoltajaksi, automaattisesti on enemmän vastuussa kuin vaikkapa sadan kilometrin päässä asuva etä.
Edelleenkään kuitenkaan elatusmaksuja ei suuremmaksi saa tänne kirjoittamalla, vaan pyytämällä tarkistusta sos.toimesta, johon toinen on velvollinen suostumaan, jos ei muuten niin käräjien kautta. Se on ainoa tapa ajaa sitä asiaa. Suomessa kukaan ei pääse rikastumaan oikeasti, velkaa taas on helppoa ottaa kenen tahansa työssä käyvän. Ehkä se ulkoisesti näyttää siltä että kaikkea on ja paljon, mutta kuitenkin pankki omistaa. No, jospa se etä sitten omaisuutta paljon hankkiikin, muista että perinnöksi se kerran jää lapsillenne.
Se onkin mielenkintoista. Ehkä eksäsi tekee pimeitä töitä, varastaa tai ostelee velaksi?
Muutosta elatukseen haetaan sosiaalitoimesta lastenvalvojan kautta.
elää eron jälkeen paljon helpompaa elämää kuin ex vaimo.
Rahallisesti hänellä on helpompaa ja ajallisesti.
Esim, meillä yhdessä eläessämme oli vanha auto käytöss.
Nyt minulla on tosi vanha auto kun elämm elasten kanssa jamiehellä yksin asuessaan melko uusi ja upea. Vaatteita hänellä on enemmän ja ne ovat uusia, minulla ei koskaan,kaikki rahat menee lapsiin.
Mies syö huomattavasti paremmin kuin me lasten kanssa.
Mies asuu yksiössä, jossa uudet kalusteen, me kolmiossa jossa vanhoja kalusteita ja isompi vuokra.
Rahaa meillä ei ole koskaan ylimääräistä, mutta mies elää herroiksi.
Onpa miehellä suurempi palkkakin kuin minulla.
Että ihan yksiössä elää herroiksi. Parempaa särvintäkin on pöydässä. Mainitsit, että hänellä on parempi palkka, tietysti hänen pitäisi antaa erotus sinulle. Kun on noin hyvätuloinen ja hyvissä kamppeissakin kulkee... Kuinka usein tapaa lapsiaan ? Oletko hankaloittanut tapaamisia ihan vaan kostaaksesi ? Kysy ARK:sta onko auto omissa nimissä, niin saat lisää kadehdittavaa.
Juu. Käske exääsi hankkimaan kolmio myös, vaihtamaan auto vanhempaan ja syömään huonommin.
Ei kai se pentele ole lierutellut itselleen oman palkkansa mukaista elintasoa - se sika!! Eikö jotain korvausta pitäisi maksaa - kipurahoja siitä että sinulla vatsaa korventaa kun katselet hänen autoaan ja vaatteitaan - ja mistä sinä tiedät mitä hän syö? Jospa ostaa parempaa tarjolle vain silloin kun lapset ovat siellä.
eron jälkeen lasten elätus pitää mennä puoliski! Se ei todellisuudessa kuitenkaan mene. Jo pelkät hintojen nousut vaikuttaa äidin kukkaroon isompaa osuutta kuin isän. Ja kukapa isä omasta halustaan alkaa elareita korottamaan!
yleistää. Yhtä hyvin se ex vaimo elää herroiksi, kun mies hoitaa lapsen ja kaiken ja lopuksi vielä tanssii ex vaimonsa pillin mukaan. Naisetkin voi olla samanlaisia "sikoja" kuin miehet ja siinä ei äidinrakkaus ole tiellä häiritsemässä.
joka on hänelle kohtuullinen, mutta myös kattaa lapsen kulut, kun minulla ei tuloja ole. Mies tiesi jo lasta hankittaessa, ettei minulla olisi tuloja, kun hoidan lasta kotona. Mies tapaa pientä lasta kolme kertaa viikossa ja on ihan itse vapaaehtoisesti osallistunut muihinkin lapsen kustannuksiin -ainakin toistaiseksi.
Minä tarvitsen elatusmaksua sen verran, että pystyn hankkimaan lapselle sellaisen elintason (ruoan ja vaatteet, harrastukset, mielestäni kerta viikossa muskari ei ole kohtuuton menoerä), mitä olemme yhdessä lapsellemme miettineet hänen parastaan ajatellen. Minä teen edelleen lapsen hankinnat ja mies tietää minun olevan melko nuuka ostoksissani ja tuhlaavan esim. lapsen ulkovaatteisiin kun paljon ulkoillaan. Mutta niin ulkoilevat hekin ja mies voi huoletta luottaa, että lapsella on asianmukainen varustus heidänkin menoihinsa. Meistä ei kumpikaan ollut sitä mieltä, että lapsen kuluista tarvitsee karsia siksi, että me eroamme. Toisaalta eipä tällä järjestelmällä ylläpidetäkään mitään kahta tavaramäärää, vaan tarvittaessa lapsen tavarat kulkevat hänen mukanaan molempiin suuntiin. Me jaamme yhä vanhemmuuden, vaikka minä olenkin lähi ja hän etä.
No, käytännössä siis minä teen lapsen hankinnat, ruoat ja hoidan häntä kotona. Mutta niin olisin tehnyt muutenkin, kun ei miehestä yhdessäasuttaessakaan ollut niihin merkittävästi käytännön apua. Toisaalta voin luottaa siihen, että jos minä tulen kipeäksi tai jotain yllättävää tapahtuu, isä kyllä mahdollisuuksiensa mukaan tulee lapsensa avuksi, ettei tämän tarvitse siitä kärsiä. Samoin mies tietää, että jos oma aikataulunsa antaa myöten, hän saa lastaan enemmänkin tavata. Ja tapaakin etenkin, jos vierailemme yhdessä yhteisillä kavereilla.
Kirjallinen sopimus on muuta kuin se, mikä toteutuu. Lapsen tarpeet ja tilanteet ovat muuttuvia ihan niin kuin ydinperheessäkin. Mies tietää, etten oleta hänen elättävän meitä loputtomasti, vaan lisätuen tarve loppuu, kunhan minä saan tutkinnon valmiiksi ja pääsen töihin. Minä tiedän, että mies on mukana lapsen arjessa niin paljon kuin mihin hän pystyy ja jaksaa.
Keskenämme kahnaamista olemme tietoisesti vältelleet. Jos asioita ei kerran saatu parisuhteessa selvitettyä, vaikka käytiin pariterapiassakin, niin miten nyt sitten. Käsittelemme eroa ja sen aiheuttamia tunteita omissa oloissamme ja keskustelemme lähinnä lapsen asioista.
En toki oleta tälläisen yhteistyön välttämättä ikuisesti jatkuvan, etenkin jos tulee uusia kumppaneita tai perheitä, mutta uskon, että lapsen parhaasta tullaan silti puolin ja toisin pitämään kiinni.
"...mitä olemme yhdessä lapsellemme miettineet hänen parastaan ajatellen..."
Erityisesti tämä lause on se mikä osoittaa kypsän vanhemmuuden ja eron käsittelyn merkkejä.
Yleensä ärsyyntymistä elatusmaksuihin liittyen ei synny, jos kumpikin huomioi toisensa tulotilanteen ja laskee sen mukaan parhaan mahdollisen tavan lapsen elintason ylläpitämiseen. Tässä juuri todentuu se, että lapsen elintaso ei voi olla enempää kuin vanhempiensakaan, mutta se ei ole myös vähempää.
Hoitamisenkin olette jakaneet niin hyvin kuin erotilanteessa on mahdollista, nostan hattua sinulle, kun olet noin kypsä vanhempi, tietoinen siitä, että lähihuoltajana olet suuremmassa vastuussa, etkä kuitenkaan väheksy etän mahdollisuutta olla lapsensa kanssa - myös hoitoapuna.
Joskus on vain niin, että puolisot eivät ole hyvät toisilleen, mutta vanhemmat ovat hyvät lapselleen. Teidänlaisianne eroperheitä kuuluisi kaikkien eronneiden lapsellisten olla.
Kunnioitan valtavasti lasteni isää, entistä rakasta puolisoani. Hän kantaan harteillaan taakkaa, jota itse en jaksaisi kantaa. Hän tapaa rakasta jälkikasvuaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja huomaan, että hän ikävöi lapsiaan valtavasti.
Hän ei todellakaan pääse helpolla, että hän pystyisi takamaan lapsilleen, helpomman tulevaisuuden, kuin hänellä itsellään on ollut. Hän tukee lastensa tulevaisuutta rahastosijoituksilla, joihin hänelle ei olisi varaa, jos hänen työnsä ei veisi häntä, niin usein ulkomaille.
Oman roolini olen valinnut ja tiennyt mihin ryhdyin, äitiys on oma valintani ja elämässä, kun ei ole sitä ennustettavuutta, niin roolistani tuli entistä tärkeämpi. Äitiys ei ole minulle taakka, se on etuoikeus. Järjestelmällisyyden mestarina, olen tinginyt paljosta. Äitiys ei ole raatamista, se on arvokasta työtä oman rakkaan jälkikasvunsa eteen ja antaa enemmän, kuin ottaa.
Lasteni isä kunnioittaa ja arvostaa minun äitiyttä ja muistaa kiittää, siitä arvokkaasta työstä, jota teen lastemme eteen. Ilman häntä minulla ei olisi, sitä minkä arvoa ei pysty, mikään raha määrä muuttamaan.
Eikö nykyjärjestelmän voisi kaataa ja ottaa käytäntö, että etävanhemman on annettava kaikki tulonsa lähiäidin käyttöön ja lähivanhempi maksaa elatusta etävanhemmalle, jos jotain sattuisi vielä jäämään lasten kulujen jälkeen.
Asuntohan ei etävanhempi ei tarvitse, vaan hänhän voisi asua lähivanhemman pihanperällä ja hänet voisi sitten ottaa sisään taloon, kun hänelle annettaisiin standardi 2 kertaa/kk tapaamisoikeus lapsiin ja lähivanhemmalla olisi tarvetta omaan aikaan.
......ei enää peräkammarin poikia vaan pihanperähökkelien ex-miehiä. :-D
Vuokra hörskästä olisi kohtuullisesti tietenkin ex-puolison nettopalkan verran. Lähi voisi sitten antaa rahaa jos toinen tekisi talonmiehenhommia töittensä lisäksi, ajaisi nurmikkoa, korjailisi ja remontoisi ja olisi muutenkin täysin hyötykäytettävissä jatkuvasti. Eipä tarvitsisi kokea että toisella on enemmän omaa aikaa. Ja kerran kahdessa viikossa lapset viikonlopuksi etälle, että saisi sitten rentoutua rauhassa. Heh.
Huoleton huominen tosiaan, :-D.
Se vain on niin, että se mitä huoltosopimukseen kirjataan, on laillinen ja yhdessä sovittu, lastenvalvojan kanssa vahvistettu paperi. Lähi sitoutuu lähivanhemmuudessa kantamaan suurempaa vastuuta, se on valintakysymys, johon itse saa vaikuttaa. 100-kertaa mieluummin näen lapseni varttuvan ja tiedän joka päivä mitä hänelle kuuluu, pidän häntä joka päivä sylissäni ja olen se kenelle kerrotaan kaikki surut ja murheet, kuin että näkisin vain joka toinen viikonloppu.