Hei!!
15v pojalla dignosoitiin lasten reuma viime viikolla.Miten saisin pojan selvitymään järkytyksestä, on koko pienen ikänsä treenannut aktiivisesti korista ja pelannut 1 div tasolla joten on tehnyt 100 % töitä urheilun eteen ja nyt kaikki mureni toivon että voisin autta mutta on ihan avuton olo kun lohdutuksen
sanoja on vaikea keksiä.Olemme kyllä jutelleet vähän asioista mutta olisiko jollakin teillä samantyyppisiä kokemuksia?
15v pojalla dignosoitiin lasten reuma viime viikolla.Miten saisin pojan selvitymään järkytyksestä, on koko pienen ikänsä treenannut aktiivisesti korista ja pelannut 1 div tasolla joten on tehnyt 100 % töitä urheilun eteen ja nyt kaikki mureni toivon että voisin autta mutta on ihan avuton olo kun lohdutuksen
sanoja on vaikea keksiä.Olemme kyllä jutelleet vähän asioista mutta olisiko jollakin teillä samantyyppisiä kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla itelläkin on lasten reuma, 13-vuotiaana diagnosoitiin ja omasta kokemuksesta voin sanoo, et ei ainakaan kannata liikaa höslätä sen asian takia, koska se tekee asiasta vaan vielä stressaavamman.
Koita vaan olla tukena ihan normaalisti ja vielä tiedoks, et Suomessa tuo lasten reuma on aika yleinen, et samankin asian kokeneita kyllä löytyy. Leirejäkin kuuluvat järjestelevän väliajoin, kannattaa vaikka omalta lääkäriltä kysellä jos kiinnostaa...
tietääkö poikasi, että eräs suomalainen tunnettu jääkiekkoilija sairastaa nivelreumaa? Oli juttu kesällä ainakin yhdessä aikakauslehdessä.
Minulla todettiin lastenreuma 6 vuotiaana.Joka oli aluksi tosi pahana.Nyt kun ikää on tullut (22V)ovat oireetkin vähentyneet.Noin 5 vuotta olen ollut oireettomana.Pojallasikin voi käydä näin.En välttämättä lopettaisi harrastusta.Minä ainakin aikanani tein kaikkea vaikka kiellettiinkin,ja vähän enemmänkin.Siltihän nuo nivelet toimii!
Kiitos vatauksestasi,poikani menee tällä ajalla valmentaja ja tuomari koulutukseen kun tauti on nyt aika ankarana.Olemme menossa piikitykseen ja toivon että se toisi paremman tuloksen kun kortisoni suun kautta.Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuudessa ja olen iloinen että olet saanut olla oireeton noinkin kauan.Hyvää Syksyn jatkoa terv satu
mulla on nivelreuma,oon 17 vee ja sain reuman ollessani 3 vuotias.ennen ku se huomattiin nii oli jo mun sormi vääntyny tyhmään asentoon ja toinen polvi ei toiminu.sit mul oli kuulemma aamusin vaikeeta pitää lusikkaa käessä et mul oli aika..noh,jotenki paha reuma.itekin söin ensi suun kautta annettavii lääkkeitä mut sit mulle on pistetty kortisonii polveen 2 kertaa ja mul oli aikoinaan sellanen polvituki ettei mun polvi ois vääntyny ja silleen.nyt voin paremmin ja kipujakin on enää harvoin.huomasin vaan että saunominen ei oo hyvästä reumaselle..ite harrastan liikuntaa joka päivä,kävelen lenkkejä,juokseminen ei kannata.ja uiminenhan on hyvää jumppaa nivelreumaselle..mut kyllä reuman kanssa pärjää,ei se oo nii paha asia ku luulis ja sen kanssa kyllä pärjää ihan hyvin.hyvää syksyn jatkoa sulle ja sun pojalle!ja sano sille ettei se oo elämän loppu vaikka onkin reuma.elämä on elämistä varten,turha surra asiaa joka ei periaatteessa oo niin vaarallinen.=)
Hei,
mulla todettiin reuma polvessa 4 vuotiaana. Ei enää polvi taipunut mihinkään. Leikattiin. Oireet jatkuili aika lievinä tuonne jonnekkin 10. ikävuoteen asti. 12-vuotiaana en enää syönyt lääkkeitä. Liikkuminen varhaisnuoruudessa jäi luonnollisesti vähemmälle ja ylipainoakin kertyi. 13-vuotiaana aloitin kävelyharrastuksen. 14-vuotiaana salibandyn pelaamisen. Armeijan suoritin 20-vuotiaana fyysisestikin yleisesti raskaana tunnetuissa jalkaväkijoukoissa (panssarijääkärinä) A-palvelusluokassa. Luonnollisestikkin aina välillä harmitti kun oli liikunnallisesti monia ikätovereitaan jäljessä. Mutta ei enää. Tänä päivänä liikun oman terveyteni vuoksi. Juoksen 5-10 km pitkiä lenkkejä, kävelen paljon ja pidän lihaskuntoani yllä kuntopiiri-tyyppisillä harjoitteilla. Olen huomannut varsinkin kylmillä ilmoilla ja vähän kovempien juoksulenkkien (n. 15 km) jälkeen ettei kaikki ole niinkuin voisi parhaimmillaan olla. Mutta paljon pahemminkin asiat voisivat olla. Onneksi Suomessa on hyvä terveydenhuolto.
Mutta tsemppiä ja jaksamista sinneppäin! Ei se poikasi elämä varmaan pitemmällä aikavälillä tuohon murene. Ainakin urheilulla on sosiaalista kanssakäymistä edistäviä vaikutuksia ja varmasti vahvan urheilupohjan avulla sairaudesta selviäminenkin on helpompaa.
Kiitos teille kannustavista ja elämän myönteisistä vastauksista ja tiedän että elämä jatkuu mutta kunhan menee aikaa ja kundi oppii jollain tavalla hyväksymään että koris ura on ohi sm-tasolla saati sitten eurooppaan.Pelaaja kaverit ym,koulu frendit ovat olleet myöskin tukena ja uskon että poika selvii henkisesti ihan ok.kun toi alku shokki on ohi.Itse ajattelin mielessäni että tämä on pahin juttu mutta nyt avautuu silmät muille vaihto ehdoille kun elämä on tähän asti ollut 6krt viikossa korista.Itse sairastan myös nivelreumaa mutta olen ollut aika oireeton kun tuossa välillä sairastin 2 krt rintasyövän niin nuo nivelturvotukset "unohtui"
Kiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää Teidän kaikkien sateiseen tiistai päivään .Juha olet selvitynyt intistä upeaa koska se oli jo yksi murheen aihe mutta olen yrittänyt sanoa ja kertoa pojalle että tästä selviydytään kuoleman sairaus tämä ei ole.Tietääkö joku onko sillä vaikutusta kuinka myöhään sairastuu kun poika on viimeisiä vuosia kun sairastutaan.2-3 vuotias taitaa olla yleisin ikä sairastua vai olenko hakoteillä?Tere satu