Kaverini katosi eräänä kosteana iltana porukasta. Ajateltiin porukassa että jonkin naisen varmaan löysi. Asuimme samassa opiskelijakämpässä, eikä kaveria kuulunut aamuunkaan mennessä. Puhelin vastasi vain että "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". No, ajattelin että tulee sitten kun tulee, mitäs se minulle edes kuuluu.
Tuli ilta, yö ja maanantai aamu, katoaminen oli siis tapahtunut lauantai illalla. Tässä vaiheessa huolestuin ja soitin poliisiasemalle, tiesivätkö he jotain, eivät tienneet mitään. Sanoin että asiasta pitää varmaan tehdä sitten katoamisilmoitus. Puhelimesta sanottiin että minun pitää tulla paikan päälle, jotta saadaan tarkemmin selvitettyä missä kaveri voisi olla.
Niinpä lähdin poliisiasemalle. Siellä minut ohjattiin johonkin kuulusteluhuoneeseen. Kaksi isoa ja tylyn oloista poliisisetää istui kädet puuskassa ja katsoi tuiman oloisesti minua.
NO, MIKÄ ON ASIASI, kysyi poliisi. Sanoin että kaveri on kadonnut lauant... Kunnes poliisi keskeytti ja huusi kiukkuisesti KUKA JA MISSÄ. Sanoin nimen ja paikan, kunnes poliisi alkoi tivaamaan missä itse olin silloin. Muistelin ja aprikoin olevani baarissa, kunnes kaveri vain hävisi johonkin. Päättelimme porukalla että jonkin naisen luo meni ja sitt... Poliisi huudahti PAITA POIS!!! Olin ymmälläni ja kysyin miksi. PAITA POIS TAI SE OTETAAN POIS, huusi poliisi jo varsin uhkaavasti. Otin paidan pois ja sanoin vain haluavani että kaveri löytyisi.
Sitten alkoi tiukka kuulustelu, missä itse olin ollut. Sanoin että baarista menin suoraan kotiin, tai poikkesin kyllä yhden kaverin kämpillä ennen kotiin menoa. MIKSI, tivasi poliisi. Sanoin että kai sitä nyt kavereiden luona voi käydä.
Yritin koko ajan saada sanotuksi, että eräs nainen voisi olla sellainen minkä luona kaveri voisi olla. Mutta joka kerta poliisi keskeytti ja alkoi vain tivaamaan sitä, montako annosta alkoholia olin juonut, tai olinko sekaantunut huumeisiin.
Sanoin että tietäisin erään naisen nimen, mutta en missä hän asuu tai puhelinnum... Kunnes poliisi keskeytti ja painosti möreällä äänellä, KÄÄNNY YMPÄRI!!! MITÄS JÄLKIÄ NUO SELÄSSÄ ON, kysyi poliisi. En tiedä, varmaan olen kynsinyt tai jotain. AIVAN SELVIÄ NAISEN KYNNEN VIILTOJA, MISSÄ SE NAINEN ON, tivasi poliisi. Ei ole mitään naista, sanoin, eikä sillä ole mitään väliä vaikka olisikin, sanoin. Poliisi sanoi sitten, että PAITA SITTEN TAKAISIN PÄÄLLE, NIIN KUIN OLISI JO.
Sanoin että minulla olisi se nimi. Mutta poliisi vain tokaisi että ME KYSYTÄÄN JA SINÄ VASTAAT, JA PIDÄT TURPASI KIINNI SILLOIN KUN ME PUHUTAAN. Selvä, sanoin.
Vasta näin pitkän simputtavan kuulustelun jälkeen poliisia alkoi kiinnostaa kaverin puhelinnumero ja ikä, pituus ja ulkonäkö.
Sitten lähdimme ajelulle. Poliisit meinasivat laittaa minulle käsiraudat, mutta sanoin että en minä mihinkään karkaa, haluan tosiaan itsekin että kaveri löytyy, ja tulen ihan mielelläni mukaan. Sitten poliisit miettivät hetken, eivätkä sitten laittaneetkaan rautoja. Ajattelin että voi helkkari mitä simpansseja ja putkiaivoja.
Poliisit kysyi että missä se teidän kämppä on. Niinpä lähdimme käymään kämpillä, vaikka siitä ei ollut tässä tilanteessa mitään hyötyä. Yritin sanoa sen naisen nimen, mutta poliisi vain huusi JA SE TURPA PYSYY KIINNI. Kämpillä poliisi kollasi laatikoita ja pemisti lehtikasan lattialle, sotki paikkoja ja mylläsi.
Sitten lähdettiin jälleen ajelulle. Ajelimme jonkin aikaa, kunnes näin kaverini kävelemässä kuin uitettu koira. Sanoin että tuolla se on. Poliisi laittoi pillit päälle ja ajoi kaverini luo. Toinen poliisi juoksi ulos, ja huusi SEIS PYSÄHDY, vaikka kaverini vain toljotti siinä vieressä. Poliisi laittoi hänet käsirautoihin, kaverini sanoi että haluaa vain kotiin.
Poliisi vei minut ja kaverini asemalle, ja katoamiskuulustelut suoritettiin vielä loppuun kaverini osalta. Odotin noin puoli tuntia, kunnes kaverini tuli kuulusteluhuoneesta, ja pääsimme lähtemään kotiin.
Kysyin sitten kaveriltani missä hän oli ollut. Ja hän sanoi menneensä eräiden tyyppien bileisiin, jossa häneltä meni sitten filmi poikki. Sunnuntaista hän ei muista mitään, muuta kuin epämääräistä porukkaa, ja aivan outoa meininkiä. Maanantaina hän heräsi, kylpyammeesta, rahat ja kännykkä oli viety, eikä niitä löytynyt mistään. Hän oli aivan märkä, joku oli ilmeisesti päästänyt vettä hänen päälleen. Hän uskoo että hän on vetänyt jotain nappeja tai ainetta, ja oli kyllä niin tokkurassa, että oli aivan kalpea ja vieläkin tärisi. Pyyteli anteeksi, että oli aiheuttanut harmia. Sanoin että poliisi se tässä harmia aiheutti.
Eli opetus oli se, että kaverit kannattaa etsiä omin käsin tästä lähtien. Eikä huolestua liian aikaisin. Ja katsoa kavereiden perään, ettei mene aivan outoon porukkaan, muuten voi käydä näin. Mutta uskomatonta touhua poliisilta. Enpä taida mennä asiakkaaksi enää, palvelua ei poliisilta saa.
Tuli ilta, yö ja maanantai aamu, katoaminen oli siis tapahtunut lauantai illalla. Tässä vaiheessa huolestuin ja soitin poliisiasemalle, tiesivätkö he jotain, eivät tienneet mitään. Sanoin että asiasta pitää varmaan tehdä sitten katoamisilmoitus. Puhelimesta sanottiin että minun pitää tulla paikan päälle, jotta saadaan tarkemmin selvitettyä missä kaveri voisi olla.
Niinpä lähdin poliisiasemalle. Siellä minut ohjattiin johonkin kuulusteluhuoneeseen. Kaksi isoa ja tylyn oloista poliisisetää istui kädet puuskassa ja katsoi tuiman oloisesti minua.
NO, MIKÄ ON ASIASI, kysyi poliisi. Sanoin että kaveri on kadonnut lauant... Kunnes poliisi keskeytti ja huusi kiukkuisesti KUKA JA MISSÄ. Sanoin nimen ja paikan, kunnes poliisi alkoi tivaamaan missä itse olin silloin. Muistelin ja aprikoin olevani baarissa, kunnes kaveri vain hävisi johonkin. Päättelimme porukalla että jonkin naisen luo meni ja sitt... Poliisi huudahti PAITA POIS!!! Olin ymmälläni ja kysyin miksi. PAITA POIS TAI SE OTETAAN POIS, huusi poliisi jo varsin uhkaavasti. Otin paidan pois ja sanoin vain haluavani että kaveri löytyisi.
Sitten alkoi tiukka kuulustelu, missä itse olin ollut. Sanoin että baarista menin suoraan kotiin, tai poikkesin kyllä yhden kaverin kämpillä ennen kotiin menoa. MIKSI, tivasi poliisi. Sanoin että kai sitä nyt kavereiden luona voi käydä.
Yritin koko ajan saada sanotuksi, että eräs nainen voisi olla sellainen minkä luona kaveri voisi olla. Mutta joka kerta poliisi keskeytti ja alkoi vain tivaamaan sitä, montako annosta alkoholia olin juonut, tai olinko sekaantunut huumeisiin.
Sanoin että tietäisin erään naisen nimen, mutta en missä hän asuu tai puhelinnum... Kunnes poliisi keskeytti ja painosti möreällä äänellä, KÄÄNNY YMPÄRI!!! MITÄS JÄLKIÄ NUO SELÄSSÄ ON, kysyi poliisi. En tiedä, varmaan olen kynsinyt tai jotain. AIVAN SELVIÄ NAISEN KYNNEN VIILTOJA, MISSÄ SE NAINEN ON, tivasi poliisi. Ei ole mitään naista, sanoin, eikä sillä ole mitään väliä vaikka olisikin, sanoin. Poliisi sanoi sitten, että PAITA SITTEN TAKAISIN PÄÄLLE, NIIN KUIN OLISI JO.
Sanoin että minulla olisi se nimi. Mutta poliisi vain tokaisi että ME KYSYTÄÄN JA SINÄ VASTAAT, JA PIDÄT TURPASI KIINNI SILLOIN KUN ME PUHUTAAN. Selvä, sanoin.
Vasta näin pitkän simputtavan kuulustelun jälkeen poliisia alkoi kiinnostaa kaverin puhelinnumero ja ikä, pituus ja ulkonäkö.
Sitten lähdimme ajelulle. Poliisit meinasivat laittaa minulle käsiraudat, mutta sanoin että en minä mihinkään karkaa, haluan tosiaan itsekin että kaveri löytyy, ja tulen ihan mielelläni mukaan. Sitten poliisit miettivät hetken, eivätkä sitten laittaneetkaan rautoja. Ajattelin että voi helkkari mitä simpansseja ja putkiaivoja.
Poliisit kysyi että missä se teidän kämppä on. Niinpä lähdimme käymään kämpillä, vaikka siitä ei ollut tässä tilanteessa mitään hyötyä. Yritin sanoa sen naisen nimen, mutta poliisi vain huusi JA SE TURPA PYSYY KIINNI. Kämpillä poliisi kollasi laatikoita ja pemisti lehtikasan lattialle, sotki paikkoja ja mylläsi.
Sitten lähdettiin jälleen ajelulle. Ajelimme jonkin aikaa, kunnes näin kaverini kävelemässä kuin uitettu koira. Sanoin että tuolla se on. Poliisi laittoi pillit päälle ja ajoi kaverini luo. Toinen poliisi juoksi ulos, ja huusi SEIS PYSÄHDY, vaikka kaverini vain toljotti siinä vieressä. Poliisi laittoi hänet käsirautoihin, kaverini sanoi että haluaa vain kotiin.
Poliisi vei minut ja kaverini asemalle, ja katoamiskuulustelut suoritettiin vielä loppuun kaverini osalta. Odotin noin puoli tuntia, kunnes kaverini tuli kuulusteluhuoneesta, ja pääsimme lähtemään kotiin.
Kysyin sitten kaveriltani missä hän oli ollut. Ja hän sanoi menneensä eräiden tyyppien bileisiin, jossa häneltä meni sitten filmi poikki. Sunnuntaista hän ei muista mitään, muuta kuin epämääräistä porukkaa, ja aivan outoa meininkiä. Maanantaina hän heräsi, kylpyammeesta, rahat ja kännykkä oli viety, eikä niitä löytynyt mistään. Hän oli aivan märkä, joku oli ilmeisesti päästänyt vettä hänen päälleen. Hän uskoo että hän on vetänyt jotain nappeja tai ainetta, ja oli kyllä niin tokkurassa, että oli aivan kalpea ja vieläkin tärisi. Pyyteli anteeksi, että oli aiheuttanut harmia. Sanoin että poliisi se tässä harmia aiheutti.
Eli opetus oli se, että kaverit kannattaa etsiä omin käsin tästä lähtien. Eikä huolestua liian aikaisin. Ja katsoa kavereiden perään, ettei mene aivan outoon porukkaan, muuten voi käydä näin. Mutta uskomatonta touhua poliisilta. Enpä taida mennä asiakkaaksi enää, palvelua ei poliisilta saa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olipahan tarina..
Tavallista.
höpöhöpö
Vitun apina, etkö muuta osaa sanoa.
Näin poliisi "ennalta ehkäisee"
Jouduin toukokuun loppupuolella vähän ennen puolta yötä tilanteeseen jossa en
nähnyt muuta mahdollisuutta kuin soittaa apua paikalle sillä vankimieli sairaalasta
muutama päivä aikaisemmin vapautunut tuttavani uhkasi tulla yö kylään vähän
ennen puolta yötä kaikki minua kohtaan tunnistamansa antipatiat "taskussaan".
No kuka on tulossa kylään puolen yön aikaan ei kukaan vaan tarkoitus perä oli
aivan jotain muuta sen vaistosin liiankin hyvin niinpä jouduin ottamaan itseni sekä
läheiseni sekä myös alaikäisen poikani takia yhteyden hätäkeskukseen että
vältyttäisiin kenties ikäviltä seuraumuksilta, tässä vaiheessa Kiitos hätäkeskuksen
naistyöntekijälle suunnattomasta antipatiasta sekä ymmärtämyksestä realistista hätää
tuntevaa laji kumppania kohtaan.
Poliisit saapuivat, tsekkasivat tilanteen ja tulivat siihen tulokseen että olin yli reagoinut
tilanteen totaalisesti, sanoivat tyypin olevan rauhallinen ja että mihinkään toimenpiteisiin
ei ruveta vaikka k.o. henkilö oli sillä hetkellä minun kodissa ja minä missä ties pusikossa
piilossa takapihan katveessa josta tämä konstien kopla minut vankalla kokemuksella
bongasi taskulamppujen valokeilojen viiltäessä maisemaa.
Yrittäessäni kertoa näille konstaapeleille että ihmiset tuppaavat rauhoittumaan
poliisin tullessa paikalle kaikui lauseeni takanani häämöttävään metsikköön ja
homma eteni tahtiin paneppas nyt ulko vaatteet päälle niin lähdetään vaihto ehtojen
rajoittuessa kahteen eli pois kotoa kaupunkiin tai sitten putkaan!
No itsestäni viis ajattelin -kaupunkiin pliis mieluummin kuin putkaan sillä enhän
ollut tehnyt kellekään mitään pahaa, pyysin ennen pois viemistäni hoitamaan häirikön
pois kotoani jo alaikäisen poikanikin vuoksi -pyyntööni suostuttiin joskin Hyvin Pitkin
Hampain.
Ennen valtion ilmaiseen kyytiin astumistani rohkaisin mieleni ja kysyin tämän
parivaljakon esimiehen nimeä että voin viedä k.o. vääryyden eteenpäin kaikui vastaus
pelkääjän penkiltä minä olen esimies, enpä ollut uskoa korviani koska mikään ei
viitannut moiseen, antaa olla ajattelin pienessä mutta rauhaisassa mielessäni malliin
minkäs näille voi joilla "valta" on!
Näin vietiin kohta neljäkymmentä vuotta kaupungille veroja maksanutta kunnon
kansalaista pois kotoa kohti kaupungin humuja joita en ole käyttänyt hyväkseni
valovuosiin vaan ei poistettu kotoani sinne tullutta häirikköä ennen kuin sitä vaatimalla
vaadin, täysin käsittämätöntä toimintaa näin totesivat hekin joille asiasta kerroin.
On todettava tähän väliin että käyttäydyin koko episodin ajan täysin rauhallisesti
tajuamalla liiankin Hyvin sen totaalisen tosiasian että näille "herroille" ei sanota
poikki puolista sanaa koska silloin vaihto ehdot olisi jääneet yhteen eli putkareissuun,
olinhan "häirinnyt" heidän kenties paljon tärkeämpiä toimia kyseisenä iltana.
Sama tilanne toistui kaksi viikkoa myöhemmin, sama tyyppi taas kerran paikalla
ainoalla erotuksella edelliseen että minulla ei tullut mieleenkään "lähteä kaupunkiin"
vaan yritin elää tilannetta täysin rauhallisesti, ei onnistunut nyrkki heilahti ja sen
seurauksena silmävamma!
Olkoon nuo kasvojeni kenties pienet tai suuret ruhjeet mitä on se tosiasia pakkautui
mieleni sopukoihin että millä tavalla poliisi ennalta ehkäisee ettei tämmöisiä tilanteita
pääse syntymään kenties juuri edellä mainitulla tavalla, eli viemällä avun tarvitsijan
pois kotoa ja jättämällä minua hakkaamaan tullut tyyppi nurkilleni. Kun näin ala-arvoisesti
toimitaan hän varmuudella oppii "suuruutensa" ja tulee uudelleenkin yö kylään kuin
kotiinsa tiedostaen sen tosi asian että kun käyttäydyn rauhallisesti poliisin tullessa
niin nou hätä.
Opetus oli että älä missään tapauksessa soita poliisia ennalta ehkäisemään
tilannetta jos "mitään" ei ole tapahtunut soita vasta siinä vaiheessa kun
silmäsi on hakattu tomaatin muottiin, näin vältyt minua suuresti nöyryyttäneeltä
kokemukselta!
n.m ei enää poliiseja
voi kun minäkin osaisin keksiä tällaisia mielikuvitusjuttuja! mutta kun ei. Hienoa että joillain on tarinan keksimisen lahja... oletko miettinyt koskaan kirjailijan ammattia?
Poliisitoimen kanssa ei siis kannata olla missään tekemisissä, vaikka häta olisi suuri.