itsevarma, itsetietoinen, huomioonottava, kärsivällinen nuori nainen. Hän on selviytyjä, elämässä ja maailmalla, nähnyt paljon, elänyt, kokenut. Hän on itsenäinen ja vapaa. Mutta kuten me kaikki, ihminen.
hän on minua vanhempi eikä ikinä kestäisi tätä uhma-ikää ja murrosikää jonka kohta saavutan. Miksi ottaisi lasta hoitaakseen...
mutta kai toivottavasti ymmärtää että irtaudun kuvitelmista, mikämikämaasta. Tuon enempää en voi yksinkertaisesti hänestä tietää. Kaikki muu on kuvitelmaa koska mitään en hänestä ole kuullut, mitään ei ole kerrottu,sanottu, emme ole edes tutustuneet, ei pahemmin koskaan kertonut itsestään.
Tai kuulinhan minä. Näin minä kuulin "se on jotenkin outo, pysy siitä kaukana"
en pysynyt koska en välittäny mitä muut puhuu
"hän on sulle vihainen koska ei ole susta kiinnostunut, oisko aika vaihtaa vesiä"
vaihdoin vesiä ja annoin kuvitelmien kuolla pikkuhiljaa.
ja niin siinäpä se, kaikki muu oli omaa spekulointia.
Kaikki hänen käytös minua kohtaan ei kielinyt mistään muusta kuin oman olemukseni rasittavuudesta. Hän alkoi flirttailemaan, lähestymään, käytti kehonkieltä, sanoja, leikki muilla miesystävillään lähellään.
Hän teki kaiken niin selväksi minulle ettei mitään voi jäädä epäselväksi.
Voi olla että koska olin ihastunut ehkä hän saattaisi ajatella että leikin ja pelailen. Kun olen kuvitelmista irtautunu, en oikeasti enää voi edes järjellisesti tuntea sua mielikuvitus, koska kaikki on rakennettu olettamuksiin. Ja mielikuvat ei ole ihminen.
Musta on tulossa hyvin kylmä ja realistinen ihminen. Mutta oikeasti parempi näin, itselle ja muille. Samalla katoaa ja jo kadonneet ne menneet ihastukset. En muista millasta on tuntea niitä suuria tunteita, ja se tuntuu hyvältä.
Paljon naisia odottaa että kunnostaudun ja elän tässä hetkessä.
Ehkä teillä täällä ne tunteet on sitten teidän se juttu. Minulle ne ei ole, niistä on haittaa.
Sitä mikä painoarvo omilla teoillani mihinkään suuntaan jää ikuiseksi mysteeriksi koska puolitutut ihmiset ei sitä suoraan koskaan kerro.
Kaverit onkin sitten eri juttu. He sanovat aina mulle suoraan.
hän on minua vanhempi eikä ikinä kestäisi tätä uhma-ikää ja murrosikää jonka kohta saavutan. Miksi ottaisi lasta hoitaakseen...
mutta kai toivottavasti ymmärtää että irtaudun kuvitelmista, mikämikämaasta. Tuon enempää en voi yksinkertaisesti hänestä tietää. Kaikki muu on kuvitelmaa koska mitään en hänestä ole kuullut, mitään ei ole kerrottu,sanottu, emme ole edes tutustuneet, ei pahemmin koskaan kertonut itsestään.
Tai kuulinhan minä. Näin minä kuulin "se on jotenkin outo, pysy siitä kaukana"
en pysynyt koska en välittäny mitä muut puhuu
"hän on sulle vihainen koska ei ole susta kiinnostunut, oisko aika vaihtaa vesiä"
vaihdoin vesiä ja annoin kuvitelmien kuolla pikkuhiljaa.
ja niin siinäpä se, kaikki muu oli omaa spekulointia.
Kaikki hänen käytös minua kohtaan ei kielinyt mistään muusta kuin oman olemukseni rasittavuudesta. Hän alkoi flirttailemaan, lähestymään, käytti kehonkieltä, sanoja, leikki muilla miesystävillään lähellään.
Hän teki kaiken niin selväksi minulle ettei mitään voi jäädä epäselväksi.
Voi olla että koska olin ihastunut ehkä hän saattaisi ajatella että leikin ja pelailen. Kun olen kuvitelmista irtautunu, en oikeasti enää voi edes järjellisesti tuntea sua mielikuvitus, koska kaikki on rakennettu olettamuksiin. Ja mielikuvat ei ole ihminen.
Musta on tulossa hyvin kylmä ja realistinen ihminen. Mutta oikeasti parempi näin, itselle ja muille. Samalla katoaa ja jo kadonneet ne menneet ihastukset. En muista millasta on tuntea niitä suuria tunteita, ja se tuntuu hyvältä.
Paljon naisia odottaa että kunnostaudun ja elän tässä hetkessä.
Ehkä teillä täällä ne tunteet on sitten teidän se juttu. Minulle ne ei ole, niistä on haittaa.
Sitä mikä painoarvo omilla teoillani mihinkään suuntaan jää ikuiseksi mysteeriksi koska puolitutut ihmiset ei sitä suoraan koskaan kerro.
Kaverit onkin sitten eri juttu. He sanovat aina mulle suoraan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on... ja sen olen tienny aina. Näin mulle on tehty niin selväksi ku selväksi voi tehdä, tunteet vaan oli/on pakko kuollettaa tähän ihmiseen.
joten kaikki se mitä kirjoitan mikä ei liity unohtamiseen on turhaa
harmi ettei voida olla kavereita pahemmin koska aloin tuntemaan. jos mitään muuttaisin niin jättäisin ne tunteet kokonaan kokematta. Olet kuollut minulle, muuten kuin sinä ihmisenä jonka sillon alkuaan opin tuntemaan. Eli olet vaan joku...joku tuhansien ja tuhansien joukossa