myrkyttäjä isit ja äidit

jos joku keksii vastauksen niin tahdon ehdottomasti tietää sen.

Meillä käy usein niin että isä jättää tapaamisen välistä.. ihan muuten vain.
Lapset eivät enää tiedä miten ajatella asioista kun tilanne on tämä
Mutta itse en lasten mieliä myrkytä isäänsä vastaan... heillä on oikeus isäänsä ja rakastaa häntä ehdoitta.
Jos isä tahtoo tehdä noin.. se on oma asiansa ja kostautuu vielä joku päivä.
Itse en alennu siihen.
Olen toivottanut myös isän naisystävän tervetulleeksi lasteni elämään... vailla minkäänlaista kaunaa ja katkeruutta.

Tälläistä on elämä... mutta pitäs muistaa ettei lapsille tehtyä vääryyttä voi koskaan pyyhkiä pois...

Ehkäpä katkeruus toista kohtaan pistää tekemään kiusaa toiselle, vaikkakin lapset siinä eniten kärsisivät. Mene ja tiedä.
Itselläni on kyllä hyvät välit lasteni äidin kanssa ja sovittiinkin heti erovaiheessa, että mitään meidän asioita ei lasten kautta kuljeteta. Lapset ovat niin isän, kuin äidinkin lapsia, ja vanhempien kiistoissa niiden ei tarvitse olla mukana.
Alkuun ehkä äidin sinkkuus aiheutti joitakin pienimuotoisia -ehkäpä lapsille ei niin pieniä- harmeja. Joskus tyttö tuli itkun kanssa kotiin ja istui sohvalle mitään sanomatta. Aikani kyseltyä paljastui, että äiti ei olisi päästänyt lasta luoksensa laisinkaan, mutta tyttö sinnikkäänä haki vara-avaimen ja meni katsomaan mikä on hätänä kun ei sisälle pääse. No sitten tulikin kauhea itku, koska "äiti oli alasti ja joku mies oli peiton alla...".
Nyttemmin asia on rauhoittunut ja lapset pääsee äidin luokse, vaikka tällä miesystävä siellä olisikin.
Samoin pieni ongelma oli lastenhoidon järjestelyssä jos minä tarvitsin vapaata.
Jostain kumman syystä lapset voi olla luonani, vaikka minulla olisi naisystävä, mutta äidin mielestä lapset EI voi olla hänen luonaan jos hänellä on miesystävä. Se on kuulemma "eri asia".
Liekö sitä kuuluisaa naisten logiikkaa sitten tämä.
Kaikenkaikkiaan meillä on mennyt hyvästi ja asioista on pystytty sopimaan, jopa huomattavasti paremmin, kuin yhdessä ollessa.

Tämä teksti nyt ei varsinaisesti anna mitään vastausta tuohon ketjun aloittajan kyselyyn, mutta kirjoitinpahan vain omia kokemuksiani.

Aikuisuuttahan siinä kysytään kun asiat menee sassaralle ja kiukutella ei lapsille voi. Ei jää kuin exä, jolle kiukkuaan purkaa. Olisko noin?

Luulisinpa että siinä käydään eroa läpi pohjan kautta, katkeruus exälle/mustasukkaisuus uudesta/pettymys yksinjäämisestä/yritys saada toinen reagoimaan vaikka sitten yrittämällä hallita tätä ja kun tapaamisoikeudet ja elatusmaksut on se ainut keino niitä käytetään. Luulisin toisaalta että toi lapsien hakematta jättäminen voi liittyä myös siihen että elämää yritetään rakentaa eron jälkeen ja jos on muita menoja ne sitten saattavat saada ykkösijan. Ihminen on siitä outo otus että järjellä ajatellen noita asioita voi välttää, mutta jos on (huonoja) tunteita vielä exien välillä niin lapsethan siitä kärsii.

Hei!

Mielestäni kyseessä on vallankäyttö, halutaan puuttua toisen elämään vielä eron jälkeen etc.

Itselläni ex estää tällä hetkellä tapaamiset ja muut yhteydenotot. Mielestäni lastensuojeluviranomaisten pitäisi puuttua asiaan jo alkuvaiheessa. Puuttuminen ei tarkoita muuta kuin keskustelu lapsenvanhempien kanssa ja painottaa asioita lapsen edun kannalta ja kertoa mitä vahinkoa lapselle aiheutettaan erilaisilla kiusaamisilla. On pöyristyttävää, että tällaista sallitaan.

Tapaamiset ovat nimenomaan lapsen oikeus, sitä oikeutta vanhempien pitää kunnioittaa!