kun kaikki pitäisi olla ihan hyvin.
Olen eronnut aikaa sitten ja tavannut sen jälkeen ihmisen jonka kanssa on mielestäni hyvä olla.
Olo on kuitenkin yksinäinen ja väsynyt.
En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä.
Tämä olotila meinaa rasittaa melkoisesti.
Onko minut vaan tarkoitettu olemaan yksin. Välillä vaan tuntuu siltä.
Vai olenko vaan tavannut väärän ihmisen?
Mitä kummaa oikein pitäisi tehdä että elämä hymyilisi?
Olen eronnut aikaa sitten ja tavannut sen jälkeen ihmisen jonka kanssa on mielestäni hyvä olla.
Olo on kuitenkin yksinäinen ja väsynyt.
En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä.
Tämä olotila meinaa rasittaa melkoisesti.
Onko minut vaan tarkoitettu olemaan yksin. Välillä vaan tuntuu siltä.
Vai olenko vaan tavannut väärän ihmisen?
Mitä kummaa oikein pitäisi tehdä että elämä hymyilisi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mistään en mitään tiedä, mutta kommentoin silti.
Noh, epäilisin ettei se ainakaan siintä toisesta ihmisestä johdu.
Suhde menee heti metsään, jos rupeaa olettamaan että sen toisen ihmisen pitäisi saada olo tuntumaan täydellisen vakaaksi.
Kukapa tuntisi ihmismielen?
Väitän, että silloin tällöin vaikka saisi/tekisi mitä ei elämä silti hymyile. Tunne on vaan jäänyt semmoiseen harmauden moodiin. Kait sitä voisi jollain henkisellä uupumuksella selittää?
Jos yksin elo tuntuu paremmalle, niin silloin kannattaa tietysti miettiä mitä tekee.
Noh joku fiksumpi heittäkööt jotakin järkevää tähän.
Joop, sama tunne seuraa jatkuvasti vaikka mitä tekisi. Tutustuu uusiin ihmisiin, hankkii koiran, vaihtaa työpaikkaa, menee naimisiin... En tiedä saako toiset jotakin kiksejä elämään tälläisista "tavallisista asioista". Koko elämä vaan silti tuntuu turhalta ja yksinäiseltä.
Minulla kyllä vaikuttaa - ainakin itse oletan - läheisten kuolemat. Lapsuudesta asti olen menettäny läheisiä ja jokainen on jättänyt jälkeensä tyhjyyden, jota sitten koko ajan yritän paikata - mikään vaan ei tunnu auttavat. Psykologillakin näitä asioita käyn puimassa, mutta sama tyhjyys palaa aina ja kuristava tunne.
Tästä syystä siirrän lapsienkin yrittämistä jatkuvasti, jos ensin saisin tämän oman pahanolon pois?????
Itse en oikein tiedä mistä tämä olo johtuu.
Liittyisikö vielä tuohon erooni. Vaikea sanoa.
Tekisi vaan mieli nauttia elämästä.
Onhan tämä kuitenkin aika ainutkertaista ja siksi siitä pitäisi osata nautia täysin siemauksin.
Yhtään päivää ei mielestäni pitäisi tuhlata.
Suremattomat surut pitää itkeä pois - jos se ero painaa vielä sinua etkä siksi pysty nauttimaan mistään. On hyvä jutella tai vaikka kirjoittaa tunteistaa erosta ja siitä ihmisestä, jonka kanssa jaoit varmaan pitkän matkan elämääsi.
Jos se sitten helpottaa, eikä eroasiat enää pyöri päässä. Miksi erositte? Oliko se sinun valinta? Kaipaatko tätä ihmistä? Kaduttaako ero?
Itse en olisi halunnut erota ja mielestäni yritin tahdä asioiden eteen jotain.
Exäni yksiselitteisesti käski muuttamaan pois.
En tänä päivänäkään tiedä kaikkia syitä miksi minua käskettiin muuttamaan.
Kyselin kyllä mutta minulle ei suostuttu kertomaan.
Minulle selvisi jossain vaiheessa myös että kolmas pyörä on myös kuvioissa mukana.
Ero ei ollut tosiaankaan minulle helppo mutta nykyään en sitä juurikaan ajattele.
Itkut on jo itketty. Enää ei ole tarvetta muistella mennyttä. Kohti uutta elämää olisi mentävä.
jäänyt pelko, että sama kuvio toistuu uudestaan - pakko erota vaikkei itse halua - jos et pysty luottamaan täysillä nykyiseen kumppaniisi vaikka kuinka haluisit... tämä nyt on vain minun arvailujani
koska et ole syntynyt omaksi itseksesi kokonaan..Tommy Hellsten tyyppinen vastaus..
ei ketään ole tarkoitettu elämään yksin, luulen että olet masentunut
terapia voisi tehdä hyvää
Terapiat ja lääkitykset on jo takana päin.
Yli vuosi on oltu jo omillaan.
Masennuksesta en kyllä puhuisi mutta jonkinlaisesta väsymyksestä ehkä?
Ehkä sinun on nyt tarkoitus tutkia ja selvittää mitä paha olosi kertoo. Onko se viesti kenties jostakin? Ehkä meidän kaikkien on joskus hyvä pysähtyä miettimään elämää. Sinä mietit oletko onnellinen vaikka sulla on kumppani etc. Minä mietin miten löytäisin hyvän naisen.