Vihdoin ja viimein saan toisen kisun ja olenkin
nyt miettinyt että mitenkähän tämä entinen ja
tuleva kisuni tulevat toimeen.
Gismo on leikattu poika kisu ja kohta 2 vuotta.
Luonteeltaan se on utelias ( niin kai kaikki
kissat) ja seuraa minua melkein kaikkialle minne
menen ja kun olen lähdössä jonnekkin olisi
kissani mielellään tulossa mukaan ja menee jo
valmiiksi koppaansa odottamaan lähtöä.
Niin ja asiaan. Kertokaa kokemuksia miten
kissanne ovat käyttäytyneet uuden kisun tullessa
taloon? Tiedän että kaikki kissat varmaankin
suhtautuvat eritavoi, mutta jos on ollut jonkin
laista käytöksen muutosta ja peräti oikeita
tapeluita että on pitänyt luopua uudesta
tulokkaasta niin kertokaa.
Kiitos jo etukäteen :)
nyt miettinyt että mitenkähän tämä entinen ja
tuleva kisuni tulevat toimeen.
Gismo on leikattu poika kisu ja kohta 2 vuotta.
Luonteeltaan se on utelias ( niin kai kaikki
kissat) ja seuraa minua melkein kaikkialle minne
menen ja kun olen lähdössä jonnekkin olisi
kissani mielellään tulossa mukaan ja menee jo
valmiiksi koppaansa odottamaan lähtöä.
Niin ja asiaan. Kertokaa kokemuksia miten
kissanne ovat käyttäytyneet uuden kisun tullessa
taloon? Tiedän että kaikki kissat varmaankin
suhtautuvat eritavoi, mutta jos on ollut jonkin
laista käytöksen muutosta ja peräti oikeita
tapeluita että on pitänyt luopua uudesta
tulokkaasta niin kertokaa.
Kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä oli viikko sitten aivan sama tilanne:
mietittiin miten kaksivuotias leikattu iki-ihana
ja ihmisrakas kolli tykkää uudesta kaveristaan -
ja miten käy ihmisten ja kissan väliselle
suhteelle. Eniten pelkäsimme nimittäin sitä
'hylkäisikö' kolli meidät tylsät ihmiset kun
saisi kissaseuraa.
En voi puhua kuin viikon vanhalla kokemuksella,
mutta juuri sen takia voinkin kertoa. Jo nyt
kissat ilmeisimmin tykkäävät toisistaan.
Ensimmäinen päivä kului pennun ja kollin
sähistessä ja pörhistellessä, mutta jo seuraava
päivä alkoi osoittaa kaveruuden merkkejä. Nyt
viikon jälkeen kisut nukkuvat vierekkäin, välillä
kummatkin omassa paikassaan, kolli nuolee pentua
isällisesti, kissat leikkivät ja riehuvat
keskenään.
Ja tämä ihmissuhde, sille ei näytä käyneen
mitenkään. Ensimmäinen kissamme tulee syliin ihan
kuin ennenkin, ehkä nyt useamminkin kun ei aina
jaksa riehua energisen pennun touhuissa! Pentu
taas kiehnää tämän ison kissan kyljessä. En tiedä
miten ihmisrakas siitä tulee, mutta ajan kanssa
varmasti yhtä herttainen kuin ekakin kisumme.
Mukavia hetkiä siis kissoille ja sinulle: hyvin
varmasti pärjäätte!
Kiitos kovasti kun kerroit kokemuksista. Tämä
meidän poju on tämänpäiväisen kokemuksen
perusteella erittäin tutustumishaluinen. Oltiin
kylässä jossa on kaksi tyttö kisua ja eikös
meidän poju yrittäny tehdä kovasti tuttavuutta
tyttöjen kanssa mut tytöt vaan sähis. Voi ressua
kun ei saanu uusia kavereita.
Mut vielä kerran kiitos ja naukumisia kisuillesi.
Hei vielä! Jos tahdot kirjotella mulle miten
kisusi sopeutuvat ja telmivät niin tässä on miun
sähköposti osote. Olisi kiva aina joskus
kirjotella miten kisut voi ja kasvaa.
Kirjoittele jos on aikaa.
Ja osote on [email protected]
Itselläni oli noin puolitoista vuotias leikattu
tyttö kisu, kun otin toisen kisun, lähinnä
tytölleni kaveriksi. Otin poikakisun ja
ensimmäinen päivä oli aivan kauheaa. Tyttö sähisi
pienelle kokoajan. Luulin ettei tästä tule
mitään. Kyllä siinä tutustumisessa meni ehkä
viikko, mutta siitä asti ne onkin olleet
erottomattomat. Tyttö on välillä kuin äiti, mut
kyllä ne tappeleekin. Välillä vähän liian
kovaakin. Kyllä se vaan niin on, että parempi
ottaa kax kisua, kuin yksi. Eihän kellään ole
kivaa olla yksin. Toinen kissa on kuitenkin kissa
ei ihminen. Edelleen tyttö tykkää ihmisistä
samalla tavoin kuin ennenkin. Onnea uuden kisun
ottoon!
Kiitos kovasti viestistä. Olen kanssasi samaa
mieltä siitä että yksin ei ole kissankaan kiva
olla. Toivotaan että kaikki menee hyvin.
Hyvää kevättä ja naukumisia kissoillesi!
Meille hankittiin toinen kollipentu, kun
ensimmäinen oli 5kk. Ensimmäinen ilta oli
sähinää, joten piti seurata vieressä tarkkana,
eikä jättää kisuja hetkeksikään kahdestaan. Jo
seuraavana päivänä alkoi näkyä sovun merkkejä ja
meilläkin oltiin viikon perästä jo parhaat
kumppanukset ja niin ovat edelleenkin. Pesevät
toisiaan, leikkivät ja nukkuvat yhdessä.
Meillä piti tosin ekan kuukauden ajan pitää
työpäiviemme ajan kissoja eri huoneissa, niin
että saivat vain iltaisin olla keskenään. Johtui
siitä, että vanhempi kissamme leikki liian
rajusti, pentuun sattui, kun se oli niin pieni,
eikä vanhempi kissamme oikein tuntunut tajuavan
voimiaan. (kolleilla ei ole äidinvaistoja,
eivätkä välttämättä tajua päästää irti, kun
toinen vinkuu) Emmekä halunneet että pennulle
jäisi mitään traumoja. (pentu oli siis tosi pieni
vaikka oli luovutusikäinen, nyt aikuisenakin 1,5
kiloa kaveriaan pienempi). Eli kannattaa miettiä
sitä, että jos pentu leikeissä kovin vinkuu,
uskaltaako kaveruksia jättää kovin pian
kuitenkaan kahdestaan. Riippunee kovin kissoista.
Meillä tilanne tasoittui n. kuukaudessa. Pentu
kasvoi sen verran, että pystyi laittamaan
hanttiin isoveljelle.
Onnea uudelle pennulle! Uskon että kaikki
teilläkin sujuu hyvin. Kaikista kissoista ei tule
ylimpiä ystävyksiä, mutta pääasia että tulevat
toimeen keskenään.
..Kiitos. Oli tosi hyvä että kirjoitit sillä
meinasin toiseksikin kissaksi ottaa pojan ja
tiedän nyt mihin varautua jos Gismo on liian kova
kourainen.
Hyvää kevättä kissoille ja sinulle.
Heips!
Meillä on 1 v vanha leikkaamaton tyttö kissa ja
otimme sille kaveriksi 9 vuotiaan leikatun tyttö
kissan. Alkuun oli sähinää ja murinaa ja karvat
pöllysi, mutta jo kahden viikon jälkeen kisut
alkoi tulla toimeen keskenään ja ovat nyt
parhaimpia kavereita.
Kiitos viestistä ja hyvää kevättä kissoille ja
sinulle.
nykyään jo 6-vuotiaan narttukissani (Pyrhönen,
Pyrhis) seuraksi kollikisun (Jippu), kun Pyrhis
oli 1-vuotias. Ei Pyrhis nyt ollut mitenkään
hurjan riemuissaan uudesta tulokkaasta. Niille
kehkeytyi viha-rakkaussuhde, joskus ne jopa
leikkivät. Jippu kyllä tykkäsi Pyrhösestä yli
kaiken.
Pyrhönen on luonteeltaan melko arka ja
perheestämme se hyväksyy minut parhaiten.
Kutsumme sitä leikillämme vanhaksi piiaksi, se
kuvaa se luonnetta melko hyvin. Jippu piti
hirveästi muista eläimistä, lapsista ja oli
mielellään esillä kun meille tuli vieraita. Se
oli muutenkin todella rohkea ja kaikin puolin
ihana kissa. Hyvin kuvaavaa on, jos pihallemme
tuli vieras kissa Jippu otti sen ystävänä ja
Pyrhis vihollisena vastaan. Kerran meillä oli
kissanpentu hetken hoidossa niin Jippu pesi sitä
jne. ja Pyrhis suhisi sille jne.
Kun Jippu oli vuoden vanha ja Pyrhis 2-vuotias,
tuli meille koira. Jippu hyväksyi sen melko pian,
mutta Pyrhis voi suhista sille vielä tänä
päivänäkin. Joskus Pyrhis yllättää ja menee salaa
nuuhkimaan koiraa ja jopa kieruttelee sen hännän
päällä. Koira kyllä pitää kisuista yli kaiken.
Jippu jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan kesällä
-99. Otin sitten uuden kollikissan (Felix).
Mielestäni Pyrhis hyväksyi Jippun hippasen
paremmin. Kyllä kissat leikkivätkin keskenään,
mutta välillä ne vain "tappelevat". Suhdetta
voisi jälleen kutsua viha-rakkaussuhteeksi.
Luulen, että Felix ei "tappelisi" ollenkaan
Pyrhösen kanssa, jos Pyrhis ei "haastaisi
riitaa". Felix ja koira ovat ylimmät ystävät;
leikkivät keskenään jne.
Tässä nyt oli meidän tarinamme.
Kiitti viestistä!
Aika vaiherikasta taitaa olla kahdenkisun kanssa.
Kiva kun kirjoitit.
Hyvää kevättä sinulle ja eläin ystävillesi.
Minulla on kolme kissaa ja kaikkiin on edelliset
suhtautuneet hyvin, paitsi viimeiseen joka muista
poiketen on narttu.Muita toiset ovat kyllä
hoitaneet innolla, mutta kun bitch tuli taloon
piestiin se yhteis tuumin. Sen kanssa ei leikitty
eikä nukuttu. Käytiin vaan vähän tönimässä. Mutta
muutaman viikon kuluttua oltiin jo kavereita.
Kyllä se siitä rupee sujuu.