syvästi

Ymmärrän sinua. Itse en tosin menesty yhtä hyvin kuin sinä, mutta tuosta tunnistin itseni:
"Oloani on vaikea kuvailla, minulla on yksinkertaisesti paha olla. En ole koskaan edes seurustellut, työyhteisön ulkopuolisia kavereita ei ole, ei harrastuksia. Suren kaikkia asioita; todellisia ja kuviteltuja, omia ja läheisteni."

Itselläni on huono itsetunto esim. sen takia, kun en ole kelvannut kenellekään miehelle kumppaniksi ja lasten äidiksi. Olen jo iäkkäämpää kaliberia ja aikaa hankkia lapsia ei enää hirveästi ole.
Ehkä joskus jaksan kantaa tämän kohtaloni, vielä en jaksa.

Yritä jaksaa lähteä liikkeelle ja etsiä itsellesi jotain uutta elämääsi.
Ulkoile raittiissa ilmassa, löydä jokin harrastus missä tapaat ihmisiä ja mene ihmeessä puhumaan jollekin ammattilaiselle jos olo alkaa olla todella paha/ahdistunut.
Myös lääkehoito on yksi apu, jos muut keinot ei auta. JAKSELE !

Oletko ajatellut että Jumala kutsuu sinua?
Varmaan ärsyttää tälläinen kommentti mutta lukiessani viestiäsi koin että etsit elämäsi tarkoitusta .Mikään tässä ajassa ei voi täyttää sitä tyhjää oloa jos ei ole yhteyttä elämän antajaan .Vaikka olisi kuinka rikas ja hyvät ammatit yms ,silti sisin huutaa tyhjyyttä .

"Kaikki neuvot ovat tärkeitä. "Tämän kommentin rohkaisemana kirjoitan ja rohkaisen rukoilemaan johdatusta elämääsi .Muistan sinua rukouksin!

Tunnetko Jeesuksen henk .kohtaisesti ?

Mielestäni sinun olisi lähdettävä syventämään sisäisen avaruudentilaasi.
Sinulla kun on rahaa, voisit hakeutua esim. hinnakkaille TM kursseille.
Tarkoitan TM:llä meditointikonsultteihin yhteydenottamista.

Olen sinua vanhempi mies, riippuvuussuhteisessa avioliitossa elävä, suht varaton.
Kun jäin tapaturman takia eläkkeelle, putosin entistäkin enemmän tyhjän päälle.
Pahinta oli fyysisenterveyden nopea rapautuminen. Lääkäri ennakoi lisää vaikeuksia.

Aloin harrastaa liikuntaa aivan rapakunnossa. Innostus lisääntyi kun aivotoimintakin vilkastui.
Eukkoni pitää minua hurahtaneena, mutta 'harmittelee' elinvoimani lisääntymistä.

Syvän laman tuntemuksia vieläkin tulee, mutta ne on vain osapäivien pituisia.

Olen sinua nuorempi mies, mutta muutama vuosi sitten olin samassa tilanteessa. Asiat periaatteessa hyvin, mutta en pystynyt nauttimaan mistään. Kokoajan epämääräinen paha olo.

Masennus ikäänkuin vie pois tunteet ilosta ja mielihyvästä. Kun niitä ei ole, niin et pysty tuntemaan niitä, vaikka tekisit kaikkea sallaista joista pidät tai olet aiemmin pitänyt.
Se kuuluu tähän sairauteen eli masennukseen, etkä itse voi oikeastaan tehdä mitään asian eteen. Sinun tärkeä ymmärtää, ettet voisi sitä poistaa millään "yritän olla positiivinen, yritän ryhdistäytyä" tms ajatuksilla. Joten älä syytä itseäsi että olet negatiivinen ihminen yms,
Nyt et jaksa varmaan ajatella harratuksia. Hoida tuo masennus kuntoon ja harkitse sitten jotain. Et voi väsyneenä ja haluttomana raahata pakolla itsäsi mihinkään, eikä siitä ole apua tai iloa sinulle. Aloita tekemään sitten jotain kun kuntoutuminen etenee ja voimavarat sen myötä lisääntyvät. Kun jäät sairaslomalle niin tee päivittäin pieni reipas kävelylenkki. Sitä suosittelen.

Äärimmäisin ponnistuksin pystyn hoitamaan työni, tunnollinen kun olen

Eli olet fyysisesti ja henkisesti väsynyt ja loppuunkulunut. Masennukseen kuuluu joillakin unettomuus, ja muut fyysiset oireet lisäksi.
Et pysty keskittymään työhän ja olet aivan poikki. Pinnistelemällä selviät jotenkuten päivät. Pian sen näkevät toisetkin työpaikalla.
Tarvitset lomaa ja lääkärissäkäyntejä. Tilanteesi todennäköisesti vain syvenee ja pahenee jos annat sen pitkittyä. Siihen voi liittyä pian jatkuva paha olo, joka vain lisääntyy tehdet sinut entistä tuskaisemmaksi sekä fyysiset kivut ja tuntemukset. Koko kehossa on paha olla ja kroppasi voi käydä "ylikierroksilla".
Hae heti lomaa ja apua, koska jos jätät hoitamatta niin olosi voi muuttua aivan helvetiksi kaikin puolin. Minulle kävi niin. En nukkunut yhtään yölläkään, jalat tärisivät, rinnasta puristi, muutaman pienen ponnistuksen jälkeen erittäin uupunut yms.Tilanne meni lääkäriä pitkittessä siihen, että lopulta pääsin vain sängystä vessaan. Annoin tilanteen pitkittyä ja lopulta olin melkein vuodepotilas joka ei pystynyt tekemään mitään. Sitä kadun eniten, että kynnys mennä psykiatrille oli mukamas niin korkea. Mitä nopeammin menet hoitoon niin sen parempi on tulos. Kun menee ajoissa niin selviää helpommalla.

Suren kaikkia asioita; todellisia ja kuviteltuja, omia ja läheisteni

Kuuluu masennukseen!!

Onkohan tähän saatavissa apua,

On todellakin saatavissa apua. Olet erittäin tyypillinen tapaus, sairaus on yleinen, joten kyllä hoitoa löytyy!! Todellakin apua on saatavissa ja samanlaisissa tilanteissa olevia lääkärit kohtaavat jatkuvasti ihmisiä.

Varaa aika yksityiselle psykiatrille. Saat nopeasti ajan ja paremman palvelun. Älä jää jonottamaan terveyskeskuksen listoille kerran sinulla on vieläpä hyväpalkkainen työ.

Äläkä myöskään vähättele oireitasi "voihan sitä lääkärikäyntiä vielä vähän lykätä, kestäähän sitä jotenkuten tässä". Muista että olet sopeutunut oireisiisi etkä välttämättä enää muista millaista oli olla terve! Monet syyllistää itseää kun ei jaksa ja vähättelee oireitaan ja avuntarvettaan.
Älä myöskään mieti "en voi olla töistä pois". Töistä on oltava pois, silloin kun sairastuu eikä syyllisyyttä pidä tuntea. Muista että kukaan ei ole korvaamaton: hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Korostin näitä muutamia asioita ettet sinä tee niitä tyypillisiä virheitä, joita masentuneet tekevät!!! Älä siis lankea näihin.

Lääkärikäynneillä ei tapahdu mitään normaalista lääkärikäynnistä poikkeavaa. Sinne on erittäin helppo mennä, joten älä ihmeessä jännitä. Lääkäri kyselee ja selität fyysiset ja henkiset oireesi mahdollisiman hyvin. Lääkäri ole ole psykoterapeutti, joten ei siellä vastaanotolla hirveän syvällisiä kysellä eikä tarvitse osata kauheasti selitellä. Sulle määrätään sopiva lääke ja jos olet uneton ja ahdistunut niin pyydä erikseen jotain ahdistukseen käytettäväksi ja unettomuuteen käytettäväksi. Hyvään hoitoon tarvitaan muutakin usein, kuin pelkkä masennuslääke. Se auttaa mutta voit tarvita rinnalle muunkin tyyppisiä lääkkeitä. Jos ahdistaa ja unettomuutta on niin yritä saada myös niihin lääkkeet.

Hoito on pitkäjännitteistä edistystä tapahtuu s-loman ja lääkityksen myöltä mutta ei vauhdilla. Ensimmisen kahden viikon lääkityksen ja s-loman jälkeen saatat tuntea jotain pientä edistystä tapahtuneen. Sairaslomia ei tarvitse välttämättä jatkaa kovinpitkään, mutta hoitoa jatketaan.

Mahdollista psykoterapian tarvetta arvioidaan joskus myöhemmin. Siihen ei velvoiteta eikä se ole pakollinen. Olen itse parantunut keskivaikeasta masennuksesta pelkillä lääkehoidoilla.

Ei kuulosta kivalta.

Ulkoisista syistä elämän murjomana nostin itseni lopulta pystyyn urheilun avulla. Tunti karatea päivässä toimi paremmin kuin mikään lääkitys.

Olin vuosia v-mäisessä tilanteessa, jossa en voinut puolustautua. Aggressio söi lopulta sisältäpäin. Se piti purkaa.

saattavat olla yksi osasyy lamaannukseesi, vuodet kuluu ja mitä enemmän tulee ikää alkaa kaivata muutakin kun työtä ja kerättyä omaisuutta. kun katsoo taakseppäin aika on mennyt menojaan ja nuoruusvuodet on ohitse, kun katsoo eteenpäin niin pelottaa koska alkaa luopumisen aika, vanhemmat vanhenevat ja kuolevat ja sukulaiset samalla tavalla, tulee tyhjiö ja jos olet vielä yksineläjä niin kaikki asiat tuntuvat vielä raskaammilta. Olen kohta 50-vuotias nainen ja vaikka minulla on perhe, kotieläimiä ja paljon ystäviä ja työkavereita, siitä huolimatta se lamaannus iskee aina välillä se on kun musta aukko joka vetää sisäänsä, eikä siinä auta jumpat eikä ulkoilut se on pimeys joka vie mennessään. Koitahan hakea apua ammattiauttajalta saat vaikka mielialalääkkeen (älä ota efexoria ainakaan)Sinulla on varmasti mahdollisuus työpaikan kauttakin päästä kuntoutukseen, se voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Etäisyys edes hetkeksi niihin asioihin jotka lamaannuttavat. Halaus ja tsemppiä!