Monia outoja asioita on sattunut talossamme, ja ne liittyvät tavaroiden "lainaamiseen". Minulla on yöpöydällä syvä savikippo, jossa säilytän yön aikana korujani. Siellä oli näyttävä turkoosisormus, hyvin silmiinpistävä. Muistan tarkasti, että illalla laitoin sen kippoon muiden korujen kanssa,mutta aamulla se oli poissa.
Kuvittelin, että jotenkin unissani olen heilauttanut sen lattialle ja etsin ja nuohosin hullun lailla. Lattialla sängyn vieressä on muovikori, jossa säilytän iltalukemiskirjoja. Pengoin myös korin perinpohjin, löyhytin kaikki kirjat auki - ei sormusta. Se oli kertakaikkiaan hävinnyt. Noin viikon kuluttua kun tulin huoneeseen, sormus oli muovikorissa kirjakasan päällä niin, että sitä ei voinut olla huomaamatta heti sisään tullessa. Kukaan vieras ei ollut meillä käynyt.
Mieheni kannettavalle fläppärille kävi samalla tavalla. Hän nosti kamalan metakan, kun olohuoneen pöydälle jättämänsä fläppäri katosi yön aikana. Sitä etsittiin koko perheen voimalla, pengottiin vastoin kaikkea järkeä autotallikin ja kaikki komerot. Ei jälkeäkään. Sitten jälleen noin viikon kuluttua hieraisin silmiäni kun menin miehen työhuoneeseen: fläppäri oli keskellä pöytää. Soitin miehelle: sä siis löysit sen. Mies sanoi: en hitossa, enkä tajua missä se on. Sanoin: ainakin nyt se on keskellä työhuoneesi pöytää. Täysin käsittämätöntä.
Samanlaisia tapauksia on tosi paljon, myös lasten tavaroiden kohdalla. Olen sanonut ääneen tälle lainailijalle, että muuta voit lainata, mutta jätä koruni rauhaan. Sen jälkeen ne ovat saaneet olla rauhassa.
t. Mirkku
Kuvittelin, että jotenkin unissani olen heilauttanut sen lattialle ja etsin ja nuohosin hullun lailla. Lattialla sängyn vieressä on muovikori, jossa säilytän iltalukemiskirjoja. Pengoin myös korin perinpohjin, löyhytin kaikki kirjat auki - ei sormusta. Se oli kertakaikkiaan hävinnyt. Noin viikon kuluttua kun tulin huoneeseen, sormus oli muovikorissa kirjakasan päällä niin, että sitä ei voinut olla huomaamatta heti sisään tullessa. Kukaan vieras ei ollut meillä käynyt.
Mieheni kannettavalle fläppärille kävi samalla tavalla. Hän nosti kamalan metakan, kun olohuoneen pöydälle jättämänsä fläppäri katosi yön aikana. Sitä etsittiin koko perheen voimalla, pengottiin vastoin kaikkea järkeä autotallikin ja kaikki komerot. Ei jälkeäkään. Sitten jälleen noin viikon kuluttua hieraisin silmiäni kun menin miehen työhuoneeseen: fläppäri oli keskellä pöytää. Soitin miehelle: sä siis löysit sen. Mies sanoi: en hitossa, enkä tajua missä se on. Sanoin: ainakin nyt se on keskellä työhuoneesi pöytää. Täysin käsittämätöntä.
Samanlaisia tapauksia on tosi paljon, myös lasten tavaroiden kohdalla. Olen sanonut ääneen tälle lainailijalle, että muuta voit lainata, mutta jätä koruni rauhaan. Sen jälkeen ne ovat saaneet olla rauhassa.
t. Mirkku
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos mieheni on matkoilla ja olen lasten kanssa yksin kotona, tarkastan AINA ennen nukkumaan menoa, että kaikki ovet ovat lukossa ja ikkunat kiinni ja ovessa turvaketju päällä. Tämä asia on mulle ihan neuroosi, teen sen ehdottomasti.
Kerran sitten menin hakemaan Hesaria aamulla postilaatikosta ja turvaketju oli auki. Ja aivan varmasti olin laittanut sen kiinni. Myös outoja ääniä kuuluu, askeleita portaista ja ovet avautuvat itsestään. Ei pelota, mutta lapset ovat joskus vähän säikkyjä, vaikka tyyppi ei heidän läsnäollessaan pahemmin ilmoittele itsestään.
t. Mirkku
moikka joo voin sanoa sulle että meillä on samaa käynny tavarat aivan kuin katoavat itsestään ja joskus kuuluu käytävästä kuin joku astelisi sinun takanasi.
Meillä on myös oudosti silleen et vaikka 100% muistat että laitoit sen siihen paikkaan niin sitten se onkin aivan eri paikassa tai sitten voi mennä muutama päivä että etitään ja etitään ja sitten se onkin taas ilmestyny johonkin paikkaan.
Meillä kävi niin outo tapaus että oikeen vieläkin ihmettelen miten se sinne on voinnut mennä, etsin tässä eräs päivä koti avaimiani etsin ja etsin ja ei millään soitin miehelleni hän sanoi etsi vaan et kyllä ne löytyy joo niin löysinkin hiukka oudosta paikkaa kyllä avaimeni oli sängyn ja patjan välissä.
Ajattelin et onpas outo paikka avaimille varsinkin kun ne oli laitettu aivan jonnekkin muualle sanoin miehelleni että voisivat kyllä alkaa vuokraa maksaa kun kerta täällä asuvat :-D
älkää säikkykö...ne on edesmenneitä henkiä ei kummituksia.. jotkaa ovat jääneet elämän ja kuoleman välitilaan eivätkä saa rauhaa......olen lukenut paljon parapsykologiaan liittyviä juttuja ja myös on tieteelisestikkin selvitetty että elämä jatkuu toisilla tasoilla kun elämä täällä loppuu...mm nykyisinhän ei vatikaanikaan kiellä kuolemanjälkeistä elämää......olen myös itse asunut sellaisessa asunnossa joka oli kuolinpesä..olimme asuneet muutaman kuukauden kun tämä henki ilmoitti olemassa olostaan...tuli yöllä sänkyni viereen jopa pieni koiranikin joka nukkui vieressäni säikähti sitä...mutta myöhemmin totuimme siihen..mulla on myös lapsesta asti ollut parapsyykkisiä kykyjä...mehän elämme valtavassa maailmassa ja olemme osa tätä ihmeellistä universumia...joten ihmeitähän maailma on pullollaan mitä ei vielä tiedemiehetkään pysty selittämään ns järjellisesti...mm tavaroiden siirtely jne henki antaa itsestään merkkejä...jutelkaa niille..olkaa ystävällisiä..niin minäkin tein ja ei enää peloittanut...tiedän yhden tapauksen missä henki oli näyttäytynyt ja hymyillyt asukkaalle..ei ne pahaa tarkoita..niillä kun ei muuta tekemistä ne seuraa elämää joskus ne varoittavat vaarasta jne......
löytyi myös tyttäreni kamerakännykkä, jonka oli saanut synttärilahjaksi ja joka oli hänelle äärettömän kallisarvoinen. Tyttö oli vain hetkeä aikaisemmin pitänyt sitä kädessään, ja yhtäkkiä se oli poissa. Ei löytynyt mistään. Ukkoni sai raivarin ja huusi tyttörukalle: Sulle ostetaan tuollainen hemmetin kallis esine, ja heti menet sen hukkaamaan! Tyttö itki ja vannoi, ettei ole vienyt sitä edes ulos, niinkuin ei ollutkaan. Se löytyi pari viikkoa myöhemmin ovelasti kerrossängyn ylemmästä tasosta patjan ja sängynpohjan välistä. KUKAAN ei ole voinut sitä sinne jemmata.
Mutta se on ainut kerta, kun lapsille on käynyt näin. Me aikuiset ollaan pilanteon kohteena.
t. Mirkku
Onhan useita esimerkkejä, että jotkut ihmiset tavallaan eivät "ymmärrä kuolleensa", vaan jatkavat elämää jonkinlaisessa välitilassa. Myös jos on jäänyt selvittämättömiä asioita, niin näin voi käydä. Helsingissä on monia kuuluisia aaveita, joita aivan selväjärkiset ihmiset ovat nähneet ja kuulleet.
Tiedän, etteivät ne ole pahoja, tämä meidänkin "vuokralainen" on selvästi ilkikurinen. Mutta niistä koruista sanoin hänelle tiukasti, että ne ovat minulle tärkeitä esineitä, enkä halua, että niitä lainaillaan.
Samoin nämä "kotonakulkijat", jotka näyttäytyvät entisillä asuinsijoillaan, ovat aika tavallisia. Luin tuossa yhden viestin, joka kertoi kuolleesta vanhaisännästä, jonka viestin lähettäjä näki kotonaan. Eräs työkaverini näki kuolleen anoppinsa hautajaisten jälkeen kävelevän pihamaalla.
Mutta ei niitä kannata pelätä, itse tunnen oloni pikemminkin turvalliseksi, kun joku on läsnä. Tunnen, ettei hänellä ole pahoja aikeita, on vaan kiinnostunut. Ja hyvä maku hänellä on: lainailee vain arvokkaita esineitä: koruja, fläppäreitä, kamerakännyköitä eikä mitään rihkamaa. Ilmeisesti on kiinnostunut uuden teknologian tuotteista.
t. Mirkku
vaihtavat aina juuri YÖLLÄ paikkaa, antaa vähän epäilyjä että teillä joko sinä tai joku muu perheenjäsen saattaa kävellä unissaan ja jemmailla tavaroita. Hereillä ei muista mihin on laittanut mutta unissaan saattaa osata hakea tavaran ja palautaa entiselle paikalleen.
TV:stä tuli kerran mielenkiintoinen dokumentti unissakävelijöistä ja heidän kotiinsa oli asennettu kameroita jotka kuvasivat yöllisiä seikkailuja:)
Asentakaa tekin kameroita kotiinne niin ehkäpä tavaroiden liikkuminen voi saada selvennystä.
mutta yleensä unissakävely jossain vaiheessa tulee ilmi, ihminen herää kesken ja tiedostaa sen. Ja tietääkseni kukaan meillä ei koskaan ole kävellyt unissaan. Ja fläppäri on sen verran raskas kama, että luulisi viimeistään sen raahaamiseen heräävän. Eikä se ole mikään sormus, joka voi hävitä vaikka mihin koloon. Tosiaan pengottiin kotona JOKA paikka, ulkovarastoa ja autotallia myöten, eikä löytynyt. Ja tytön kamerakännykkä hävisi päivällä.
t. Mirkku
että se palautettiin nimenomaan päivällä. Aamulla sitä ei ollut, mutta kun tulin kotiin ja menin huoneeseen, se kökötti siinä kirjakasan päällä.
t. Mirkku
joku temporaaliepilepsian muoto johon saattaa liittyä automaattikäyttäytymistä? Ihminen voi tehdä jotain ns. normaalia eli liikutella tavaroitaan ja olla "muissa maailmoissa" ja hetken kuluttua havahtuu siitä mutta ei muista mitään tekemisistään.
http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiatiivinen_pakkovaellus.html
mulla ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin aikani käyttämiseen temporaaliepilepsiaan, kyllä jokainen minuutti on kontrolloitu ja täynnä toimintaa ja seuraavan toiminnan suunnittelua. Enkä usko, että koskisin edes tuollaisessa tilassa ukkoni kallisarvoiseen fläppäriin, koska jopa täysin tajuttomassa tilassa alitajunta sanoisi, että siitä seuraa kaikkien aikojen raivari - äijäni tuntien. Hänhän epäili heti, että joku lapsistamme on vienyt sen - keskellä yötä - ja sen vuoksi valjasti koko perheen etsintään.
Ei ei, liian kaukaa haettu selitys. Ja siinä tapauksessa pitäisi sekä minun, mieheni että tyttäreni potea temporaaliepilepsiaa.
Ymmärrän kyllä, että näitä asioita on vaikea uskoa sellaisen, joka ei itse ole kokenut. Mutta olihan tuossa viestiketjussa jollain toisellakin ihan vastaavia kokemuksia.
Sitten on vielä sellainen juttu, että nuorin tyttäreni yhteen aikaan pelkäsi aivan hysteerisesti nukkua omassa huoneessaan, koska siellä "kuuluu ääniä". Kyselin, että millaisia ääniä, ja selitin, että ulkona ne vain puut humisee ja oravat saattavat juosta...mutta hän selitti kivenkovaan, että ei sellaisia ääniä, vaan toisenlaisia, mutta ei osannut kuvailla tarkemmin. Annoin hänen jonkin aikaa nukkua sitten olohuoneen sohvalla,missä tunsi olonsa turvalliseksi. Menin hänen huoneeseensa ja sanoin ääneen: mene pois lasta säikyttelemästä, häpeäisit..ja nyt äänet ovat lakanneet.
t. Mirkku
vasta tänään ensimmäistä kertaa tuosta dissosiaatiohäiriön eri muodoista tuosta laittamastani linkistä ja siinä oli tosi mielenkiintoisia asioita. Käsiteltiin sekä aikuisia, lapsia että nuoria. Tosi kummallisia tuntemuksia ja oireita näyttää ihmiselle tuo häiriö aiheuttavan....
Uskotko tosissasi että jokin kummitus liikuttelee teillä tavaroita?
Tiedän vain sen, että näin tapahtuu, ja että muitakin selittämättömiä asioita on tapahtunut. Mietityttää myös eräs seikka. Tämä on kaunis talo ja hyvällä paikalla, kaunis puutarha. Ennen meitä tässä asui yksilapsinen pariskunta, joka selvästi oli hankkinut talon kasvavaa perhettä ajatellen. He asuivat tässä puoli vuotta, ja halusivat muuttaa pois. Miksi?
Puoli vuotta. Aika lyhyt aika asunnonvaihtojen välillä. Itse olen uskovainen siinä mielessä, että uskon Jumalaan ja Jeesukseen ihmiskunnan vapahtajana, vaikka en todellakaan ole mikään tiukkapipo. Mutta uskon myös, että on olemassa asioita, joita ns. ihmisjärjellä ei voi selittää. On liian paljon todisteita ja kertomuksia siitä, että tosiaan on olemassa parapsykologisia ilmiöitä. Nyt olen itse joutunut näiden ilmiöiden todistajaksi.
En osaa millään tavalla järjellisesti selittää kodissamme tapahtuneita ja tapahtuvia asioita. Sen vain tiedän, etteivät ne ole mielikuvituksen tuotetta tai tiedottomassa tilassa tapahtuneita, vaan itse näkevin ja tiedostavin silmin ja korvin havainnoituja.
Jospa joku osaisikin selittää nämä asiat. Viestiketjussa eräs henkilö selittikin mielestäni aika hyvin. Ja olen kyllä uskonut aina siihen, että jotkut ihmiset kuolemansa jälkeen eivät "löydä paikkaansa", vaan jäävät harhailemaan jonnekin tämän- ja tuonpuoleisen välimaastoon.
En pelkää tätä ilmiötä/henkilöä - mikä se sitten lieneekään, henkiolento, kummitus...nimityksiä voisi löytää paljon. Siunaan itseni joka ilta,ja myös lapseni tekevät sen. Pikemminkin säälin, jos tyyppi ei löydä rauhaa. Kuka sen tietää, jos tuota puutarhaa mentäisiin kaivamaan, mitä sieltä löytyisi..
t. Mirkku
On hienoa seurata näin asiallista pohdiskelua, jossa ei oleteta mitään ilman perusteita, vaan yritetään päätellä ilmiön luonnetta tapahtumien yksityiskohdista.
Mirkun kaikkien kokemusten summa viittaa mielestäni aitoon ilmiöön. Olisiko mitenkään mahdollista, että voisin tulla paikalle tutkimusmielessä katsomaan ja keskustelemaan?
Yöllisistä materiaalisista liikkeistä saa kameran lisäksi helposti tietoja ripottelemalla talkkia tai muuta hienoa jauhetta strategisiin matottomiin paikkoihin, esimerkiksi oviaukkoihin ja jääkaapin eteen. Sillä menetelmällä unissakävely tulee hienosti esille. Imurointia tietenkin tulee, enkä tiedä miten sopii lapsiperheeseen.
ajattelet sen fläppärin olleen? Siis näin järjellisesti ajatellen. Jos joku lapsista oli lainannut sitä kaverilleen eikä uskaltanut kertoa.
En ole itse kokenut mitään tuollaista mutta minulla on kyllä tapana laittaa ajatuksissani tavaroitani mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Varsinkin jos olen tosi stressaantunut, saatan hetkessä hukata jonkin tavaran ja löytää sen aivan kummallisesta paikasta.
Ajattelen jotain asiaa niin intensiivisesti ja kannan samalla tavaraa käsissäni ja lasken sen sitten johonkin outoon paikkaan. Mutta koska se tavara on juuri ollut kädessäni, olen aina aivan varma että olen itse laittanut sen jonnekin, koska olen tiedostanut tämän hajamielisen, hermostuneen olotilani.
Se on joskus raivostuttavaa kun ei meinaa löytyä ja kuljen moneen kertaan läpi ne paikat joissa olen kotona liikkunut sen esineen kanssa ennenkuin löydän.
Olen todella telepaatinen ja siihen uskon täysillä. Kerran olimme lenkillä tyttäreni kanssa ja hän alkoi puhua eräästä asiasta josta ei oltu edes mitenkään vihjattu koko lenkin aikana aikaisemmin. Hän töksäytti vain sen asian ja itse mietin juuri samaa! Se oli aivan uskomatonta.
Samoin kävi eilen. Hän tekstasi ja kysyi minulta asiaa jota olin tuntia aikaisemmin miettinyt kysyä häneltä vaikkemme siitäkään asiasta olleet lainkaan keskutelleet.
Olen myös nähnyt unia jotka ovat toteutuneet. Ne ovat toteutuneet aivan siinä muodossa kuin olen nähnytkin, siis ei mitenkään vertauskuvallisia juttuja. Siksi pelkään aina jos näen jotain pahaa unta, että jollekin läheiselle tapahtuu jotain.
mutta ymmärrät varmaan: suojaan tiukasti yksityisyyttäni näin palstoilla, enkä paljasta kenellekään yhteystietojani. Tuo talkkiajatus oli hyvä: lapsiperheessä imurointi on jokapäiväinen asia muutenkin, eikä se sen suurempaa sotkua aiheuta, kuin mitä muutenkin aiheutuu päivittäin.
Kunhan mieheni painuu taas jonnekin huitsin Nevadaan, voin kokeilla talkki- tai jauhokonstia. Sillä lailla ainakin selviää,käveleekö joku meistä unissaan, mitä en todellakaan usko. Itselläni sitäpaitsi on ovi lukossa yön ajan, koiran takia, koska muuten se tulee sängynpäähän nukkumaan. Mielestäni unissakävelijän on aika mahdotonta loogisesti avata ovi avaimella ja tallustella ympäri esineitä kätkemässä.
t. Mirkku
että joku lapsista olisi herännyt keskellä yötä ja pöllinyt isänsä fläppärin, jota hän päivittäin käyttää työntekoon. Heillä on omat fläppärinsä, ja kavereilla myös. He myös tuntevat isänsä ja tämän reaktiot, kun hän huomaa jotain tärkeää omaisuuttaan kadonneen. Eikä se kuulu heidän tapoihinsa: eivät koskaan ole lainanneet kavereilleen mitään kotoa.
Tuo ilmiö, että tietää jonkun asian juuri, ennen kuin toinen sen sanoo, on hyvin tuttu. Olemme mieheni kanssa olleet kimpassa 27 vuotta. Usein tapahtuu, että toinen sanoo jotain, jolla ei ole mitään yhteyttä aiemmin mainittuun, ja toinen sanoo juuri ajatelleensa täsmälleen samaa asiaa.
Itse näin kerran karmean enneunen. Olin viimeisilläni raskaana odottaessani kolmatta lastani. Mieheni oli ulkomailla, täysin tavoittamattomassa paikassa, ja hänen oli määrä palata laskettuna päivänä. Vuorokautta ennen lapsen syntymää kuulin unessa minulle sanottavan täysin selkeällä äänellä, mieheni nimi mainiten: hän on kuollut. Purskahdin unissani itkuun, tunsin hirvittävää tuskaa, johon heräsin, samoin omaan itkuuni. Ajattelin vain: mies on kuollut, ja minulle syntyy kohta kolmas lapsi. Tärisin ja itkin, kesti kauan ennenkuin rauhoituin.
Seuraavana yönä tuli lähtö laitokselle. Mieheni oli määrä palata samana aamuna. Kaikki meni hyvin, terve tyttö syntyi salamannopeasti. Tiesin, että mieheni veli on aikeissa mennä häntä vastaan lentokentälle, ja soitin veljen kännykkään ja pyysin välittämään viestin, että tyttö on jo maailmassa ja voi hyvin. Ihmettelin vähän, kun veli kuulosti hyvin omituiselta puhelimessa.
Mieheni soitti minulle heti sairaalaan tultuaan Suomeen. Hän kysyi ensin vointiani, ja sanoi sitten: Mirkku, mä en saisi nyt tässä tilanteessa kertoa sulle, mutta mun on pakko. Minun isäni on kuollut.
Hänen isänsä oli kuollut akuuttiin sydäninfarktiin, lääkärin mukaan juuri sinä yönä ja siihen aikaan, kun näin sen unen. Minulle siis ilmoitettiin appeni kuolemasta, mutta mieheni nimellä mainiten. Se oli karmaisevan elävä uni.
t. Mirkku
saattaa toimia erittäin rationaalisesti. Aivan kuin olisi hereillä. Se dokumentti josta kerroin aikaisemmin, näytti sen. Kamerat tallensivat nauhalle nuo toiminnot. Eräskin kävi joka yö syömässä itsensä aivan ähkyksi ja ihmetteli aamulla kun jääkaappi oli aina ihan tyhjä ja ihmetteli kuka syö aina kaikki sapuskat ja on vain kääreet jäljellä:) Kameran kuvaushan sen näytti siten miten tämä henkilö köpötteli jääkaapille ja alkoi ahmia. Siinä ohjelmassa näytettiin muutamaa muutakin henkilöä joita oli seurattu kameravalvonnalla öiseen aikaan pimeäkameralla.
Pojallanni oli nuorena unissakävelytaipumusta. Asuimme kerrostalossa ja onneksi heräsin. Kerran poikani oli avannut huoneistomme oven ja oli rappukäytävässä tyyny kainalossa juuri astumassa hissiin! Minnekähän olisi mennyt jos en olisi pysäyttänyt...
Eläkeläisenä minulla ei ole enää ammattiuraa eikä muutakaan kunniaa pelättävänä. Sähköpostini on okivi kissanhäntä dnainternet.net
Olen tehnyt aika paljon näitä tutkimuksia ja haastatteluja, ja toistaiseksi en tiedä ketään, joka olisi joutunut niiden takia julkisuudessa kärsimään. Tiedoksi muillekin.
Unissakävelyn suhteen puhut asiaa. Mutta jätät päivätapahtumat huomiotta?
päivätapahtumia huomioimatta. Tuolla ylempänähän juuri ehdotin että tähän liittyisi jonkinasteista temporaaliepilepsiaa, dissosiaatiohäiriötä, automaattikäyttäytymistä... Oletko lukenut kokonaan kaikki mitä dissosiaatiohäiriöstä kirjoitetaan? Lapsilla voi olla äänien kuulemista, ihminen saattaa kulkea pitkiä matkoja ja havahtua eikä muista koko matkasta mitään eikäsiiitä mitä sinä aikana on tapahtunut, ym. ja nämä ovat nimen omaan hereillä ollessa tapahtuvia asioita.
Tämän Mirkunkin kirjoituksista kuultaa selvästikin sellainen asia että perheen isä on dominoiva ja jota lapset ja ehkä Mirkkukin jkv pelkäävät, siis eivät tahdo tehdä mitään mikä saa perheen isän hermostumaan. Jatkuva varuillaan olo aiheutttaa tiedostamatonta stressiä joka voi taas ilmetä erinäisillä tavoilla, sekä hereillä että nukkuessa.
että mieheni on äärimmäisen dominoiva ihminen, sellainen, jota nimitetään patologiseksi narsistiksi. En sinänsä pelkää häntä: minulla on erittäin vahva itsetunto ja aivan oma elämänpiirini, johon kuuluu aktiivinen opiskelu yliopistossa, kulttuuri, kirjallisuus ja omat ystävät, mutta se on totta, että hän pelkällä läsnäolollaan saa oloni tuntumaan hyvin epämukavalta ja ahdistavalta.
Olen koko ajan kiikunkaakun avioeroa hakemassa, mutta siinä asiassa olemme miehen kanssa yksimielisiä, että lapsilla tulisi olla yhtenäinen koti, niin kauan kun ovat alaikäisiä.
Fyysisesti hän ei ole väkivaltainen, ainoastaan henkisesti, mikä tietysti on yhtä paha asia.
Hän on muuttunut paljon pahempaan suuntaan vuosien mittaan, nuorena hän oli huumorintajuinen, iloinen veikko, mutta nyt vanhempana täysin huumorintajuton (ihan kuin olisi käynyt jossain kirurgisessa operaatiossa, missä on poistettu huumorintaju ja elämänilo).
Vietämme aikamme ja harrastuksemme täysin erillämme, ainoa mikä sitoo yhteen, on asuntovelka ja lapset. Lapsille hän on hyvä isä ja osoittaa huomiota runsaasti, vaikka on myös heitä kohtaan dominoiva.
Häntä suututtaa eniten se, ettei ole saanut minua nujerretuksi henkisesti. Olen täysin välinpitämätön.
Mutta huolimatta tästä tilanteesta ja siitä aiheutuvasta stressistä en usko, että tiedostamattani olisin itse vastuussa noista esineiden katoamisista. Kuten sanoin, päiväni ovat täynnä työtä ja aktiivista toimintaa, ja on vaikea löytää "mustia aukkoja" mistään.
t. Mirkku
Niin, siellä aikaisemmin tosiaan otit päivätapahtumat huomioon. Mielestäni harrastat aika rajua psykologista ideointia, vaikkakin ihan asiallista. Veikkaisin, että niin laajat häiriöt ilmenisivät riittävän selvästi, että ne olisivat työn alla.
että olen kokenut tämänhetkistä huomattavasti stressaavampiakin aikoja mieheni kanssa, esim. silloin, kun lapset olivat pieniä ja hän oli täyspäiväinen alkoholisti - saattoi ryypätä aamusta iltaan kolmekin viikkoa peräkkäin, katosi milloin minnekin. Sinun teoriasi mukaan näiden ilmiöiden olisi siis pitänyt alkaa jo huomattavasti aikaisemmin, mutta ne ovat vain ja ainoastaan kytkeytyneet tähän asuntoon.
Missään muualla en ole törmännyt vastaaviin ilmiöihin.
t. Mirkku
millaisa unia olet nähnyt? koska mul on kans pari kertaa käynyt sillai et oon nähnyt pienen pätkän tulevaisuutta esim kun tutullani oli pieni moottorillinen leikki-auto ja en tienyt siitä ja näin unta et se tuli mäkeä ylös ja seuraavana päivänä se tapahtui juuri niin kuin olin nähnyt sen unessa
aikanaan kun kirjoitin ylioppilaaksi, unen että sellainen kysymys tulee reaalissa. En voinut uskoa että se tulee enkä valmentautunut siihen ja se oli siellä!
sinuntällä palstalla tarvitse kertoakaan, onko sinulla tällä hetkellä keskusteluapua mutta kuulostaa siltä että tarvitsisit ehdottomasti jonkun luotettavan vaikka terveydenhuollon ammatilaisen joka tukisi sinua. Ehkäpä teillä on asuntovelkaakin sen verran että se jo yksin on suuri stressitekijä, saatikka sitten jos on parisuhdeonglemia.
Toivottavasti nuo kummalliset tavaroiden katoamiset ja ilmestymiset selviävät. Kameroiden avullasen pystyisi selvittämään mutta taitaa olla sinulle tässä tilanteessa liian hankala toteutettava. En väitä että teillä joku huijaisi mutta katselin kerran sellaisenkin dokumentin jossa tutkittiin"poltergaist"-ilmiötä eräässä perheessä. Tavaroita lenteli seinille. TV:ssä näytetiin kun siinä perheessä oli joku tutkimassa asiaa ja oli asennetu kamera.
Aina kun perheen teini-ikäinen tyttö oli huoneessa, tätä ilmiötä tapahtui. Oli mielenkiintoista nähdä miten kamera todisti kuinka tämä nopeanäppinen tyttö heitti tavaran seinään aina kun joku katsoi juuri muualle.
ollut ammattiauttaja,joka on terapeuttini, joka auttaa näissä aviokriisikysymyksissä. Mutta en koe niitä kovinkaan stressaaviksi tällä hetkellä. Kuten sanoin, vaikeampiakin aikoja on ollut kestettävänä. Ja olen erittäin vahva luonne, en säiky pienistä enkä anna kenenkään alistaa minua tai pakottaa mihinkään muottiin.
Patologista narsistia ei juurikaan pysty parantamaan. Hän päinvastoin taantuu iän myötä, minkä itsekin olen havainnut. Ainoa oikea suhtautumistapa on kehittää oma itsenäisyys ja riippumattomuus. Tämä pätee myös alkoholistien omaisiin. Huomasin tämän jo hyvin varhain, ja se on auttanut minua selviytymään vaikeistakin vaiheista. Mikään ei ärsytä narsistia niin paljon kuin toisen riippumattomuus ja välinpitämättömyys - sitä vastaan hän on aseeton.
Mutta jos menee mukaan hänen "leikkiinsä", on tuhon oma.
t. Mirkku
että miehesi sentään niin ilkeä olisi että piilottelisi tavaroita ja palauttelisi niitä jotta voisi kyseenalaistaa sinua tai alkaisit epäillä omaa mielenterveyttäsi? Sellaisiakin ihmisiä on mutta toivottavasti ei sinun lähelläsi.
Silloin, kun se hänen läppärinsä löytyi, tai palautettiin,hän istui pitkään sen vieressä ja hoki: tähän täytyy löytyä luonnollinen selitys..
ja vastasin siihen: no niinpä tietysti, mieti sitä ja kun löydät luonnollisen selityksen, kerro minullekin...
Hän on tyyppi, joka ei usko mihinkään ei-rationaaliseen, mutta näihin ilmiöihin ei ole kyennyt antamaan mitään rationaalista selitystä. se kiusaa ja harmittaa häntä, kun on tottunut kaiken ratkaisemaan loogisen ajattelukyvyn avulla.
Itse kun olen humanisti, hän kyseenalaistaa älykkyyteni ja ajattelukykyni sillä, että kirjallisuuden ja historian tutkimus ei kylvä fyrkkaa..no ei kylväkkään, mutta ne kuitenkin ovat osa kansallista henkistä ja kulttuuriperintöämme..ja mihin tämä maailma joutuu, jos niiilä ei ole mitään merkitystä? Pakostakin tulee mieleen elokuva "Schindlerin lista". Siinä juutalaiset joutuivat SS-upseerin "leiman alle", sillä tavoin, oliko heillä merkitystä Kolmannen Valtakunnan sotaponnisteluille. Eräs mies ilmoitti ammatikseen "historian ja kirjallisuuden professori", jolloin natsiupseeri totesi: olette hyödytön.
Mies protestoi: milloin historiasta ja kirjallisuudesta on tullut hyödytöntä? Eräs aktiivinen apuri auttoi häntä sitten hankkimaan "metallikiillottajan" paperit, jolloin hän sai "Blauscheinin" eli työluvan, joka oikeutti elämään....
Mutta noin pari vuotta sitten luin Kauppalehdestä gallupin tulokset, jotka järkyttivät minua syvästi. Gallupin tulokset osoittivat, että n.92 prosenttia Kauppakorkean opiskelijoista pitivät "yleissivstävää, humanistista tiedettä" VAHINGOLLISENA, siis ei niin, että he eivät pitäneet sitä tärkeänä, vaan nimeenomaan VABINGOLLISENA. Mihin tämä maa on menossa? Jossa pidetään yleissivistävää humanistista koulutusta vahingollisena? Voin vetää suoran yhteyden Natsi-Saksaan.
t. Mirkku
Onko se jokin taikakalu?
eli kannettava tietokone.
t. Mirkku
Tarkoitat varmaan läppäriä. Tulee sanasta laptop ("sylimikro") Joskus olen muuallakin törmännyt tuohon virheelliseen flap-topiin, mutta sitä termiä ei englannin kielessä käytetä kannettavista tietokoneista puhuttaessa koskaan.
Kiitos tiedosta, olet oikeassa. Ympärilläni kaikki puhuvat "fläppäristä", joten siitä väärinkäsitys. Mutta kannettava sylimikro on korrekti suomalainen nimitys.
t. Mirkku