Paljon oon yrittänyt tärkeäksi näkemäni asian eteen tehdä, en tiedä, onko moni kohdallasi yhtä paljon, -sen ensimmäisenkin askeleen eteen. Jospa se kertoisi jotain? Myönnän, että välillä tuntuu kuin veitsenterällä kävelisi, -että odotetaan, milloin tekisin virheen. Kyllähän mut niitä saa tekemään, -ainakin pieniä kömpelyyksiä, inhimillistä se vaan :) Pahasti en ole kuitenkaan Sinulle tarkoituksella tehnyt. Minusta lähtökohdan pitäisi olla joku muu, tässä vaiheessa, kun mietit, että olethan sinäkin ehkä joskus saattanut hiukan... enkä minä ole niistä koskaan laittanut pillejä pussiin. :) Täydellisyyttä ei edes tarvita...
Jospa vielä huomaat, että en kuitenkaan ole ollut ihan niin reppana, kun mietit koko juttua. Että on ollut lujaa tahtoa ja mistä kaikesta olen ollut ja olen välittämättä, tiedän kyllä, että moni...Ja että koko juttu olisi sen verran arvokas, että kannattaisi yrittää. Siitä ei ainakaan enempiä vahinkoa tulisi, päinvastoin :) Katsottaisiin toisiamme suopein silmin, esteiden sijaan nähtäisiin hyvät asiat, koska niitä on niin paljon. Minä ainakin näen niitä hyviä asioita Sinussa, toivoisin sinunkin näkevän niitä minussa. Ja erilaisuudet minä nään plussana, esteitä ei millekään ei oikeasti ole, jos kaksi toisiaan...
Sellaista nyt. Think positive, not negative. And smile, please :)
Jospa vielä huomaat, että en kuitenkaan ole ollut ihan niin reppana, kun mietit koko juttua. Että on ollut lujaa tahtoa ja mistä kaikesta olen ollut ja olen välittämättä, tiedän kyllä, että moni...Ja että koko juttu olisi sen verran arvokas, että kannattaisi yrittää. Siitä ei ainakaan enempiä vahinkoa tulisi, päinvastoin :) Katsottaisiin toisiamme suopein silmin, esteiden sijaan nähtäisiin hyvät asiat, koska niitä on niin paljon. Minä ainakin näen niitä hyviä asioita Sinussa, toivoisin sinunkin näkevän niitä minussa. Ja erilaisuudet minä nään plussana, esteitä ei millekään ei oikeasti ole, jos kaksi toisiaan...
Sellaista nyt. Think positive, not negative. And smile, please :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
> Myönnän, että välillä tuntuu kuin veitsenterällä kävelisi, -että odotetaan, milloin tekisin virheen. <
Ehkä se olen minä, joka ajattelen itse niin - että mä kämmään.? Mitä sä osaisit väärin tehdä?
Kai? Luulen niin,
-'
Minusta lähtökohdan pitäisi olla joku muu, tässä vaiheessa,'
Kuten?
Tosi hieno ja avosydäminen kirjoitus sille jollekin erityiselle naiselle. Tsemppiä molemmille osapuolille.
Virheitähän jokainen tekee ja jos tunteet ovat aitoja molemmilla ei elämäntilanne tai mikään voi olla esteenä rakkauden ilmaisulle. Tärkeää on puhua ja kuunnella toista - nähdä ja ymmärtää, miksi on epävarmuutta ja onko kenties vääriä oletuksia toisesta ja tilanteesta.
Kun sen oikean löytää kannattaa puhua suoraan ne vaikeatkin asiat. Mikä sen hienonpaa on kuin paljastaa todellinen minä rakkaalleen. Jos hän siltikin pysyy vierellä, sinulla on kaikki mahdollisuudet antoisaan parisuhteeseen.
Itse olen yrittänyt oman ihastukseni suhteen kaikkeni. Joskus tuntuu, että vähän liikaakin. Hän on vain minulle niin tärkeä. Nyt sitten odottelen, mitä tulee eteen. Annan tälle miehelle ratkaisun avaimet ja toivon, että hän haluaa minua yhtä paljon kuin minä häntä. En voi kuin unohtaa, jos näin ei jostain syystä olisi. Ja antaa rakkauteni sille, joka sen vastaanottaa...
Tuo voisi sopia,niinkuin varmaan moneen muuhunkin täällä.Käskit hymyillä,nyt vaan se on vieläkin vaikeaa ei naurata kun läheinen on sairaalassa tehohoidossa nyt..Olen ollut hankala tiedän sen..siksi ajattelin olla tulematta enää etten sinua loukkaa tällä omalla pahalla ololla.Mitä ajattelisit jos tulisin.kunpa tämä olisit sinä.)silmiini olet katsellut kylläkin..minä kirjoitin ja kerroin tunteeni,et ole suoraan vastannut mitä tunnen joten en ole tyrkky..otin etäisyyttä ja otan jos ei kiinnosta
vaikka minulle, edellinenkin tekstisi sopisi... Mutta täällä kun ei voi tietää niin otapa yhteyttä suoraan. Sitä se sinunkin oikeasi tahtoisi. Selvittää asiat.
Mä ainakin haluaisin kaikesta huolimatta jutella sen kanssa, jota ikävöin. Jos törmäisin sopivassa paikassa voisin jutella. Tietämättömyys ja asioiden selvittämättä jääminen syö ihmistä eniten mun mielestä. Itse aion vielä yrittää saada tilaisuuden keskustella ja sitä suosittelen teillekin. Ei mikään solmu täällä aukea, vaikka kyllä kirjoittelu voikin avata omia solmuja ja auttaa näkemään asiat selvemmin.
joo kirjoitinkin tänään hänelle työsähköpostiin;)
nähdäkään sua. Ja toivon, jätä mut rauhaan jos/kun nähdään. Äläkä vaan tule juttelemaan, koska silloin on päiväni taatusti pilalla. Hymyile sinä rauhassa! Mä olen sellaiset tavat jättänyt muille
tehnyt, tuollaisen vastausksen saamiseksi? :=
Jäitä hattuun, joohan :I
Olis vastauksessa tuota kiukkua ainaki yhtä paljon kuin voisi olla...
tietää sen itse. Pyydän, jätä vain mut rauhaan!
pään sisällä, kun täällä jollekin vastailee niinkuin tuntis toisen. Miten on mahdollista tälläinen?
Ihan sivusta tulin vastaamaan.
kumpaakaan osapuolta, täydellisyyttä vaatimatta, lähtökohta voisi olla hyvä ;) Se veitsenterä saattoi olla sellainen kaksiteräinen miekka ja vieressä kulki ehkä koko ajan veteen piirretty viiva. Näkyvä sellainen. Niin, arvokkaan asian edessä on ehkä hyvä katsoa vähän syvemmälle ja antaa sille mahdollisuus.
Ei negoja vain positiiveja!
että et halunnut kanssani mitään vakavaa ja olen sinulle lähinnä turhaa painolastia.
Mutta tuskin oli minulle :(
että olisitko se Sinä? :) Ajattelen häntä koko ajan
mutta toisaalta taas... En usko että hän edes tietää koko suomi24:ää saatikka kirjoittelee tänne.
Minnepäin tämä meni?