Nykyisin, niin kuin ennenkin (minun kokemusteni mukaan) lapsia erotellaan parhaista kavereistaan laittamalla heidät eri luokkiin ja eri ryhmiin. Opettajat selittävät kyseessä olevan kasvatuksellisen periaatteen. Höpöhöpö. Yrittävät vain itse päästä helpommalla.
Tämän takia Suomessa ei olekaan sellaista ryhmähenkeä luokissa, kuin esimerkiksi jenkeissä ja itänaapurissa. "Hajoita ja hallitse" rules ok?
Tämän takia Suomessa ei olekaan sellaista ryhmähenkeä luokissa, kuin esimerkiksi jenkeissä ja itänaapurissa. "Hajoita ja hallitse" rules ok?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ikävä palauttaa sinut maan pinnalle noiden salaliittoteorioden mielenkiintoisesta maailmasta, mutta opettajat eivät luokkajakoja tee.
mutta rehtori päättää opettajien suosituksien mukaan.
myös vanhempien toivomusta kysyttiin - ja tietääkseni myös kuunneltiin.
Meidän koulussa ratkaisevinta ryhmäjaoissa on ollut taksikuskien ja koulukyydeistä vastaavan sihteerin mielipide :)
...ja tehtiin sitten tismalleen toisin!
Mikä asiassa erityisesti harmitti oli se, että kouluun tutustumisen yhteydessä (huhtikuussa) eskarikaverukset olivat vielä samalla luokalla, mutta kesäkuussa koulun oveen ilmestyneessä listassa heidät olikin laitettu eri luokille.
Isossa lähiössä ei välttämättä lähinaapurustosta löydy sitä samanikäistä kaveria jonka kanssa kulkea koulumatkaa ja leikkiä iltasella. On ikävää kun kaikki luokkakaverit ovatkin ison tien takaa parin kilometrin päästä!
Jotkut lapset ovat hitaampia löytämään kavereita, toiset saavat ystäviä hetkessä. Hitaasti lämpenevälle lapselle tuttujen kavereiden puute voi olla kuukausien suru.
Tuo taitaa olla isojen koulujen ongelma, jossa luokkia on useampi kuin yksi. Mutta ei kait sitä kesken koulutaipaleen tehdä uusia luokkajakoja? Eli jos olet a-luokalla niin olet sillä luokalla koulun loppuun.
Tietysti yläasteelle mentäessä kaveriporukka usein saatetaan hajoittaa, mutta ainakin täälläpäin saa valita yhden kaverin, jonka kanssa haluaa samalle luokalle. Ja tätä toivetta noudatetaan poikkeuksetta, varsinkin jos kaksi ystävää valitsevat toisensa.
Lukiossa taas ollaan jo kauan sitten siirrytty luokattomuuteen, eli luokkia ei ole, on vain ryhmiä. Ja lisäksi kun jokainen saa itse valita kurssinsa ja koska ne suorittaa, eri tunnit menevät usein eri porukoissa. Ei se silti pysyvien kaverisuhteiden luomista estä. Itse kirjoitin 9 vuotta sitten ylioppilaaksi, ja yhä edelleen meidän 10 tytön ryhmä pitää tiiviisti yhteyttä toisiimme.
Siellä koulussa voi viettää aikaa kavereiden kanssa muulloin, kuin tunneilla. Tunnit ovat opiskelemista varten, ei kaveeraamista varten.
hajota ja hallitse! :D
Eihän siellä luokassa leikitä kavereiden kanssa, vaan opiskellaan. Välitunnilla voi tavata, vaikka samalla luokalla ei olisikaan.
"Opettajat selittävät kyseessä olevan kasvatuksellisen periaatteen. Höpöhöpö. Yrittävät vain itse päästä helpommalla. "
Tässäpä sinulle pohdittavaa. Joskus kyse voi olla siitä, että toinen kaveruksista ei osaa ajatella itsenäisesti ja toinen on voimakastahtoinen. Niinpä heikomman vahvistamiseksi voi olla hyvä, että heidät erotetaan. Voi olla, että se on myös vanhempien toive. Voi myös olla, että toisella luokalla on joku, joka kulkee samalta suunnalta ja tämän takia katsotaan viisaaksi toimia niin. Jotkut kaverusporukat ovat kovapäisiä, joskus kovia tappelemaan ja pelkona on tällöin, että heidän kulttuurinsa leviää koko luokkaan. Joskus erottamisen voivat aiheuttaa tiedollisen ja taidollisen osaaminen vaje tai runsaus. Jos toiselle luokalle tulee esim. paljon oppimisvaikeuksisia lapsia tai sosiaalisesti taidottomia tai turvattomia ja toiselle ei, joutuvat rinnakkaiset luokat eriarvoisiin asemiin. On hyvä, että joka luokassa on hyvin koulukypsiä lapsia, sillä he innostavat muita.
Riittivätkö esimerkit? Näitä asioita ei ehkä tule ajatelleeksi, kun katsoo asiaa vain oman (lapsen)lapsen ja hänen ystävänsä näkökulmasta. Rehtorin ja opettajan näkökulmassa on tärkeää, että ryhmästä tulee tasapainoinen, jotta kaikilla on mahdollisimman hyvä olla koulussa. Ei ole harvinaista, että paras kaveri lapsella onkin rinnakkaisella luokalla. Ja hyvin sujuu! Sitä paitsi, jos kyseessä olevat kaverukset ovat kavereita muitakin huomioivalla tavalla ja muut olosuhteet ovat kunnossa, opettajalle se on unelmatapaus luokkahengen luomiseksi. Teidän tapauksessanne on varmasti jokin muu seikka ollut painamassa vaakakupissa.
Oma poika laitettiin eri luokalle kun hänen kaksi parasta kaveriaan, ensin tuntui pahalle..nyt toinen vuosi menossa ja ihan hyvä juttu oli. Ovat edelleen kavereita ja uusiakin kavereita on tullut paljon. Lapsi ei tätä asiaa ajattele näin kun aikuinen vaan sopeutuu kyllä, sitä me aikuiset ei aina muisteta.
Ikävä todeta, mutta en usko että kouluissa kyettäisiin noin järjestelmälliseen toimintaan. Niillehän on ihan täyttä tuskaa saada koko koulun lukujärjestykset sellaiseksi että kaikki saman luokan oppilaat saadaan samaan aikaan samaan luokkaan, jossa tunti on tarkoitus pitää.
Taitaa olla meidänkin yläkoululaisella lukujärjestyksestä menossa versio 10.
Koko kesän opet painavat töitä ja silti kaikki on miten sattuu, kun koulu alkaa :) Ei vaan, eihän siitä voi hyvää tulla kun yritettään sählätä kaikki parissa pävässä pitkän loman jälkeen.
Meitä oli koulu aikana tietty tiivis kaveripiiri, tosi Ystäviksi 4 tyttöä.
Meidät erotettiin yläasteella, niin että nä 2 menivät samalle luokalle, minä eriluokalle (tämä neljäs erikoulussa, mutta olimme tiivis Nelikko)
Itse olin levoton, en kiusallani paha, vaan pidin jopa niiden kiusattujen puolia, kuljin heidän kanssaan, ettei tarvitsisi kokea joutuneensa yksi.
Toinen tyttö oli pahansisuinen myös, mutta erinlailla, hän haukkuin kovasti muita.
Kolmas tyttö, erittäin fixu ja oppimiskykyinen, rauhallisuuden perikuva.
Neljäs tyttö, (en ota häntä tähän nyt mukaan, koska eri koulussa)
Yläasteella opettajat kyselivat jatkuvasti tältä Rauhalliselta tytöltä, että "Pakottavatko nuo toiset sinua tekemään asioita joita et halua"
EI!
Emme koskaan pakottaneet häntä mukaan typeriin juttuihimme (hän oli meidän porukan Aivot, ja jos hän sanoi että "En ryyppää" häntä ei pakotettu, mukana hän silti oli ja jos ei halunnut olla mukana niin ei sit, ei me häntä syrjitty siksi, lähinnä kunnioitimme, tai ainakin minä, enhän voi puhua toisten puolesta).
Mutta huomasin silloin kouluaikana että minua pidettiin pahana seurana hänelle, opettajat ja jopa rehtori käski jättämään hänet rauhaan.
Olimme kuitenkin hitsautuneet niin tiukaksi porukaksi, että ei sitä noin vain poikkaistu, olimme kaikki niin erinlaisia, joten täydensimme toisiamme.
Kasvoimme isommiksi, tilanteet muuttuivat, välillä ikävöin vielläkin tuota aikaa.
Meistä kaikista kasvoi täysin erinlaisia "Aikuisia".
Kolmella meistä on lapsia, yksi on naimisissa, kahdella mies ja ostettu asunto, yksi on parisuhteessa naisen kanssa ja yksi pääsi eroon huumeista mutta kärsii nyt alkoholi ongelmasta.
Emme ole tekemisissä enää, (tapaamme siis sillöin tällöin jos vastaan kuljemme) mutta joskus olisi kiva palata yhteen ja muistella.