Miten jaksatte

että synnytys vastaa maratoonia :D Mut hej ei siinä tosiaankaan tule mieleen onko enrgiaa kuinka jne. Nainen on luotu synnyttämään ja mitä sitte jos et jaksakkaan. Se kun vaan on pakko. Kaikkea ne ihmiset miettiikin :) Pitääkö joka käänteessä aina syödä ja syödä.....

että synnytys voi olla myös helppo. :) Ei aina pyörrytä ja huudeta ja oksennella ympäriinsä kuten kaikki yleensä omia kokemuksiaan näin värittää. Se siis ei ainakaan mulla ollut ollenkaan sellaista kuin elokuvissa tai kavereiden kauhukertomuksissa.

Enimmäkseen vaan rauhallisesti odoteltiin. Synnytys oli mulla ensisynnyttäjälle lyhyt (alle 7h), mutta ponnistusvaihe pitkä, n. 1h. En silti missään vaiheessa kokenu et en ois jaksanu. Ruoka ei todellakaan käyny mielessäkään.

Eli se synnytys voi olla todella rauhallinen tilanne.

Jos oot asiasta huolissasi niin mä ottaisin mukaan mieluummin esim. jotain sokerista mehua (tai sit ihan vaan pyytää kätilöltä sokerivettä) kuin kiinteää syötävää. Kiinteä ei meinaan välttämättä kovin hyvin mahassa pysy. ;)

Mut sinuna luottaisin siihen et adrenaliini hoitaa senkin homman. Vasta kun vauva on maailmassa on aikaa väsähtää. :D

sairaalassa synnytysalissa jugurttia kun pyysin jotain syömistä..

Mulle heti kyllä jo mennessä saliin mennessä kysyttiin tahdonko mehua tai kiisseliä. Alussa harmittelinkin ukolle kovaa nälkääni mutta kunnon supistusten alkaessa ei kyllä ruoka käyny mielessäkään. Ja synnytyksen jälkeen sitten heti kätilö toikin jo ruoan nenän eteen :)

Lähdettiin sairaalaan niin aikaisin aamulla, että aamupala jäi syömättä. Synnytys oli aivan alussa, eli en ollut paljoa auennut (2cm), mutta säännölliset supistelut oli jo käynnistyneet. Synnytys oli jo käynnistynyt ja tilannetta tarkkailtiin tarkkailuhuoneessa, jossa kuunneltiin sikiön sydänääniä ja tarkkailtiin supistuksia. Kun sitten supistelu tasaantui, eikä synnytys lähtenyt reippaasti etenemään, toivat meille kunnon aamiaisen (teetä, leipää, jugurttia ym) tarkkailuhuoneeseen. Tosin mielentilasta johtuen ei juuri ruoka maistunut. Koska avautuminen kesti pitkään, käytiin vielä hitaalla ja katkonaisella kävelylläkin ulkona ennen synnytyssaliin siirtymistä. Kaikki tämä siis laskettiin tapahtuvan synnytyksen jo käynnistyttyä.

Synnytyssaliin päästyä ei tullut ruoka mieleenkään. Illalla, tytön sitten synnyttyä saatiin iltapala synnytyssaliin kun odotettiin perhehuoneeseen siirtoa. Ei tosin silloinkaan oikein malttanut syödä :)

Kyllä ne voimat löytyy ja jollei löydy, lapsi tulee maailmaan henkilökunnan tai lääkärien auttamana.

joka synytyksessa jotain syötävää, jopa toissakeväänä vaikka tyttö oliki perätilassa ja mahdollisnen sektio edessä sain mustikkakiisseliä kun en ollut kerennyt syömään kun iltaruoalaa joskun 17 aikaan ja 3 yöllä oli kova nälkä. Tyttö syntyi 6 aamulla.

esikoisen tulo 9,5 tuntia, toisen 3 tuntia ja kolmannen 3,5 tuntia
meni ne sen verran nopsasti ettei siinä paljoa tankkailtu vettä vaan välillä mies toi kun janotti pirusti. saas nähdä kauanko neljännen tulo kestää.

Pari litraa urheilujuomaa mukaan, sillä jaksoi oikein hyvin, nopeasti imeytyvää glukoosia ja suoloja. Oli eväitäkin, mutta en viitsinyt syödä..

Kyllä sairaalassa laitetaan ravintoainetippa suoneen jos äiti liian heikoksi menee.