Varatun rakastuminen varattuun

Miksi se ei tosiaankin voisi mennä näin? Onko sinulla mennyt? Haluaisin kuulla...

*nainen* kirjoitti:

Miksi se ei tosiaankin voisi mennä näin? Onko sinulla mennyt? Haluaisin kuulla...

Koen jatkuvasti syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa, vaikka hyvä ystävättäreni nimenomaan antoi neuvon elää täysillä tämä ainokainen elämämme. Tunteitani en aio kieltää, enhän edes pystyisi. Haluan kokea kaikkea ihanaa tämän toisen(kin) kanssa. Näin on marjat, joten häntä pystyyn ja tsemppiä syksyysi!

samassa veneessä kirjoitti:

Koen jatkuvasti syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa, vaikka hyvä ystävättäreni nimenomaan antoi neuvon elää täysillä tämä ainokainen elämämme. Tunteitani en aio kieltää, enhän edes pystyisi. Haluan kokea kaikkea ihanaa tämän toisen(kin) kanssa. Näin on marjat, joten häntä pystyyn ja tsemppiä syksyysi!

Lue lisää

Tänään on taas luovutusmieliala päällä. Olen nyt tässä omien haaveiden sekamelskassa unohtanut yhden oleellisen asian: enhän edes tiedä hänen tunteistaan mitään. Ehkä kuitenkin parempi näin.

Ja sekin pitää vielä yrittää peittää, ettei kukaan huomaa...Vaikeaa tässä huushollissa.

Onhan sitä rakastuttu jo ennenkin siihen kumppaniin, johon on sitouduttu, ei uusi rakastuminen ole muuta kuin entisen toisinto, tietysti omalla tavallaan erilainen mutta kuitenkin sitä samaa.

Jos joka kerta kun rakastuu antaa tunteilleen vallan, joutuu siinä kärsimään koko lähipiiri; eritoten varattujen lapset, joilla on sarja vaihtuvia uusioisiä tai äitejä, mitä rakkautta silloin osoitat laspiais kohtaan?

Rakastumiset haihtuvat taivaan tuuliin, rakastumisessa on usein kyse vaan halusta täydentää itsessä sitä mitä puuttuu. kannattaa todellakin miettiä, mitä elämätä oikeasti haluaa ennenkuin aloittaa suhteen varatun kanssa varattuna.

Aikaa myöten jokainen ratkaisu on varmasti se oikea, teit mitä hyvänsä, ei voi mennä syteen?

Tsemppiä vaan, joskus rakkaus saattaa olla lähelläsi etkä sitä edes huomaa.

*nainen* kirjoitti:

Ja sekin pitää vielä yrittää peittää, ettei kukaan huomaa...Vaikeaa tässä huushollissa.

Kohtalotoveri..aika aallokkoa on tosiaan..Vaikkei edes kovin syvällä vielä.

noin teoreettinen? Analysoit...

...ihan noinkaan ole kirjoitti:

Onhan sitä rakastuttu jo ennenkin siihen kumppaniin, johon on sitouduttu, ei uusi rakastuminen ole muuta kuin entisen toisinto, tietysti omalla tavallaan erilainen mutta kuitenkin sitä samaa.

Jos joka kerta kun rakastuu antaa tunteilleen vallan, joutuu siinä kärsimään koko lähipiiri; eritoten varattujen lapset, joilla on sarja vaihtuvia uusioisiä tai äitejä, mitä rakkautta silloin osoitat laspiais kohtaan?

Rakastumiset haihtuvat taivaan tuuliin, rakastumisessa on usein kyse vaan halusta täydentää itsessä sitä mitä puuttuu. kannattaa todellakin miettiä, mitä elämätä oikeasti haluaa ennenkuin aloittaa suhteen varatun kanssa varattuna.

Aikaa myöten jokainen ratkaisu on varmasti se oikea, teit mitä hyvänsä, ei voi mennä syteen?

Tsemppiä vaan, joskus rakkaus saattaa olla lähelläsi etkä sitä edes huomaa.

Lue lisää

Heh.

Sinun elämänfilosofiasi toteuttaa kaavaa: "Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu."

Ihan aina ei ole niin, että lapset kärsivät vanhempien uusista puolisovalinnoista. Se voi olla parempi - ainakin minulle olivat äitini valinnat monin verroin parempi kuin se liitto, mihin hän olisi isäni kanssa jäänyt. Olen rikastunut tavatessani äidin uusia kumppaneita. Olen nähnyt toisenlaisia elämiä, rakkauksia, tunneskaaloja. Ne ovat hyvä. Lapselle on tärkeää säilyttää rakkaus vanhempaan ja itse liitto ei välttämättä ole lapselle arvo. Jos liitto on kurja, on lapsellekin parempi nähdä vanhempien tavoittelevan onnea kuin suostuvan onnettomuuteen. Vanhempi on lapsensa malli rakkaudessa. Minun äitini oli rohkea.

Voi olla, että vanhempana, kokeneempana, eläneempänä tunnistaa omat tarpeensa paremmin. On kypsempi, viisaampi, kokonaisempi haavoittuneenakin valitsemaan rakkautensa oikein.

Ihminen sopeutuu lähes kaikkiin valintoihinsa: Tyynnyttelemme itsemme hiljaa olosuhteissa, jotka eivät vastaa toiveitamme hellyydestä, kohtaamisesta, läheisyydestä, rakkaudesta, seksistä, tunnesuhteesta toiseen ihmiseen. Siten kaikki valinnatkin voivat olla oikeita. Se, mihin lähtee ja tyytyy on henkilökohtainen valinta.

Mutta - on tärkeää kuulla, mitä omat tunteet viestittävät. On perusteltua kohdella muita reilusti, rehellisesti.

Tunteethan tässä tapauksessa vaeltavat, silmät vilkkuvat ja sille on syy. Se syy voi olla itse parisuhteessa, tarpeet jäävät tyydyttymättä. Tai ihmisessä itsessään, hän ei osaa pyytää sitä mitä tarvitsee eikä toinen osaa vastata kun ei tiedä, mitä toinen haluaa. Tai on ihan mahdollista että alkuperäinen on kohdannut sielunkumppaninsa, että hänen rakastumisensa kohde on sopivampi kuin aviopuoliso. Mikään vaihtoehdoista ei ole poissuljettu eikä mahdoton. Se, mikä merkitsee, on se, mitä ihminen päättää tehdä tilanteessa.

Ja moraalisesti oikea ratkaisu on ihan yhtä kipeä kuin moraaliton ratkaisu. Sydän murtuu joka tapauksessa. Joka tapauksessa henkilö osallistuu kärsimysnäytelmään, ahdistuu, elää myrskyssä eikä pysty näkemään, mikä on se oikea suunta.

"Mikään, millä on merkitystä ei ole helppoa. Oikea ratkaisu ja vaikein ratkaisu ovat usein sama asia." Sanoo Michael Caine elokuvassa Säämies.

Alkuperäinen kirjoittaja kaipaa vain suuntaa kompassilleen. Hän ei tarvitse sääntöjä, moraalia, lohdutusta, ohjausta. Hän kaipaa sitä, että joku saa hänen sydämensä äänen kuulumaan, että hän tietää minne kääntyä.

Ja tämä on niin yksinkertaista. Lopulta ihan kaikki säännöt, mitä ihmiset noudattavat, ovat Kirsti Paakkasen sanoin "Järjen korvike." Hiljaisuudessa, eristyksessä, yksinäisyydessä, rehellisyydessä kuulee oman sydämensä äänen, oman järjen äänen. Nyt pitää vain olla kaksinkertaisesti rohkea: Katsoa omaan sydämeensä täysin rehellisesti ja sen jälkeen toimia sen ja järjen ohjauksen mukaan. Hän vai aviomies?

Kirjailija, filosofi Thomas Moore uskoo että henkilö osallistuu kolmiodraamaan silloin kun hän on kadottanut omasta sielustaan jotain. Mitä alkuperäinen on kadottanut? Mitä hän etsii - ja, mitä hän on saamassa, ja miten tärkeää se hänelle on?

Voi olla tosiaan, että rakkaus saattaa olla lähellä, aviomiehessä eikä ihminen huomaa sitä uutuuden viehätyksessään. Mutta voi myös ihan yhtä hyvin olla, että hän tunteineen on oikeassa. Voi olla, että tunnesuhde aviomieheen on kuollut ja sitä ei saa enää takaisin. Me emme tiedä, mikä on totuus, mutta alkuperäinen kirjoittaja tietää.

Alkuperäiselle siis: Tiedäthän sinä, miten se on. Rohkeasti vaan. Se on pelkkää elämää.

Miten tahansa valitset, aika parantaa haavat - kaikkien. Elämä odottaa.

p1v1 kirjoitti:

Heh.

Sinun elämänfilosofiasi toteuttaa kaavaa: "Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu."

Ihan aina ei ole niin, että lapset kärsivät vanhempien uusista puolisovalinnoista. Se voi olla parempi - ainakin minulle olivat äitini valinnat monin verroin parempi kuin se liitto, mihin hän olisi isäni kanssa jäänyt. Olen rikastunut tavatessani äidin uusia kumppaneita. Olen nähnyt toisenlaisia elämiä, rakkauksia, tunneskaaloja. Ne ovat hyvä. Lapselle on tärkeää säilyttää rakkaus vanhempaan ja itse liitto ei välttämättä ole lapselle arvo. Jos liitto on kurja, on lapsellekin parempi nähdä vanhempien tavoittelevan onnea kuin suostuvan onnettomuuteen. Vanhempi on lapsensa malli rakkaudessa. Minun äitini oli rohkea.

Voi olla, että vanhempana, kokeneempana, eläneempänä tunnistaa omat tarpeensa paremmin. On kypsempi, viisaampi, kokonaisempi haavoittuneenakin valitsemaan rakkautensa oikein.

Ihminen sopeutuu lähes kaikkiin valintoihinsa: Tyynnyttelemme itsemme hiljaa olosuhteissa, jotka eivät vastaa toiveitamme hellyydestä, kohtaamisesta, läheisyydestä, rakkaudesta, seksistä, tunnesuhteesta toiseen ihmiseen. Siten kaikki valinnatkin voivat olla oikeita. Se, mihin lähtee ja tyytyy on henkilökohtainen valinta.

Mutta - on tärkeää kuulla, mitä omat tunteet viestittävät. On perusteltua kohdella muita reilusti, rehellisesti.

Tunteethan tässä tapauksessa vaeltavat, silmät vilkkuvat ja sille on syy. Se syy voi olla itse parisuhteessa, tarpeet jäävät tyydyttymättä. Tai ihmisessä itsessään, hän ei osaa pyytää sitä mitä tarvitsee eikä toinen osaa vastata kun ei tiedä, mitä toinen haluaa. Tai on ihan mahdollista että alkuperäinen on kohdannut sielunkumppaninsa, että hänen rakastumisensa kohde on sopivampi kuin aviopuoliso. Mikään vaihtoehdoista ei ole poissuljettu eikä mahdoton. Se, mikä merkitsee, on se, mitä ihminen päättää tehdä tilanteessa.

Ja moraalisesti oikea ratkaisu on ihan yhtä kipeä kuin moraaliton ratkaisu. Sydän murtuu joka tapauksessa. Joka tapauksessa henkilö osallistuu kärsimysnäytelmään, ahdistuu, elää myrskyssä eikä pysty näkemään, mikä on se oikea suunta.

"Mikään, millä on merkitystä ei ole helppoa. Oikea ratkaisu ja vaikein ratkaisu ovat usein sama asia." Sanoo Michael Caine elokuvassa Säämies.

Alkuperäinen kirjoittaja kaipaa vain suuntaa kompassilleen. Hän ei tarvitse sääntöjä, moraalia, lohdutusta, ohjausta. Hän kaipaa sitä, että joku saa hänen sydämensä äänen kuulumaan, että hän tietää minne kääntyä.

Ja tämä on niin yksinkertaista. Lopulta ihan kaikki säännöt, mitä ihmiset noudattavat, ovat Kirsti Paakkasen sanoin "Järjen korvike." Hiljaisuudessa, eristyksessä, yksinäisyydessä, rehellisyydessä kuulee oman sydämensä äänen, oman järjen äänen. Nyt pitää vain olla kaksinkertaisesti rohkea: Katsoa omaan sydämeensä täysin rehellisesti ja sen jälkeen toimia sen ja järjen ohjauksen mukaan. Hän vai aviomies?

Kirjailija, filosofi Thomas Moore uskoo että henkilö osallistuu kolmiodraamaan silloin kun hän on kadottanut omasta sielustaan jotain. Mitä alkuperäinen on kadottanut? Mitä hän etsii - ja, mitä hän on saamassa, ja miten tärkeää se hänelle on?

Voi olla tosiaan, että rakkaus saattaa olla lähellä, aviomiehessä eikä ihminen huomaa sitä uutuuden viehätyksessään. Mutta voi myös ihan yhtä hyvin olla, että hän tunteineen on oikeassa. Voi olla, että tunnesuhde aviomieheen on kuollut ja sitä ei saa enää takaisin. Me emme tiedä, mikä on totuus, mutta alkuperäinen kirjoittaja tietää.

Alkuperäiselle siis: Tiedäthän sinä, miten se on. Rohkeasti vaan. Se on pelkkää elämää.

Miten tahansa valitset, aika parantaa haavat - kaikkien. Elämä odottaa.

Lue lisää

...minulle uuden elämänfilosofian?

Rakastumisen huuma on ihan eri juttu kuin rakastaminen, eikä kummallakaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Sanoin vaan sen tosiasian, että pitkissä suhteissa joskus katsellaan myös ympärille, ja kuvitellaan aina kun ihastutaan, että tunne olisi jotain uutta ja ainutkertaista, vaikka vastahan oma kumppanikin sai sukat pyörimään jalassa. Miksi se asia on unohtunut, sitä ei tiedä? Kai arki söi ihmisiä liikaa, oli liikaa kaikkea mitä piti yhdessä hoitaa, ja niin parisuhde väljähtyi.

Miten tämän aloituksen nainen kohtelee puolisoaan rehellisesti, kun aloittaa uutta suhdetta vanhan ollessa vielä voimassa? Kyllä petos on aina petos, ei se siitä muuksi muutu olivat tunteet mitä hyvänsä.

Maailmassa on n. kuusi miljardia ihmistä, jos jäisimme etsimään sitä oikeaa, olisi tehtävä mahdoton; hänhän saattaa asua jossain kolkassa maailmaa, jossa emme koskaan edes käy. On perusteetonta odottaa, että sielunkumppani ja se mittatilaustyönä valmistettu oikea olisikin sopivasti juuri täällä meidän kulmilla törmäilyä varten.

Sydämen ääni voi välillä vietittää omiaan, sen vuoksi ihmisille on annettu moraali ja omatunto, jotta hän osaisi kääntyä oikeaan suuntaan.

...keksiä... kirjoitti:

...minulle uuden elämänfilosofian?

Rakastumisen huuma on ihan eri juttu kuin rakastaminen, eikä kummallakaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Sanoin vaan sen tosiasian, että pitkissä suhteissa joskus katsellaan myös ympärille, ja kuvitellaan aina kun ihastutaan, että tunne olisi jotain uutta ja ainutkertaista, vaikka vastahan oma kumppanikin sai sukat pyörimään jalassa. Miksi se asia on unohtunut, sitä ei tiedä? Kai arki söi ihmisiä liikaa, oli liikaa kaikkea mitä piti yhdessä hoitaa, ja niin parisuhde väljähtyi.

Miten tämän aloituksen nainen kohtelee puolisoaan rehellisesti, kun aloittaa uutta suhdetta vanhan ollessa vielä voimassa? Kyllä petos on aina petos, ei se siitä muuksi muutu olivat tunteet mitä hyvänsä.

Maailmassa on n. kuusi miljardia ihmistä, jos jäisimme etsimään sitä oikeaa, olisi tehtävä mahdoton; hänhän saattaa asua jossain kolkassa maailmaa, jossa emme koskaan edes käy. On perusteetonta odottaa, että sielunkumppani ja se mittatilaustyönä valmistettu oikea olisikin sopivasti juuri täällä meidän kulmilla törmäilyä varten.

Sydämen ääni voi välillä vietittää omiaan, sen vuoksi ihmisille on annettu moraali ja omatunto, jotta hän osaisi kääntyä oikeaan suuntaan.

Lue lisää

loppuun. Aloittaja ei kaipaa moraalisaarnoja. Teet juuri sitä. Aloittaja ei myöskään puhu mistään suhteesta. Juuri sinunlaisten ihmisten kommenttia hän vähiten kaipaa. Aloittajaa voi ymmärtää vain ihmiset, jotka jossain määrin kamppailevat samanlaisten tilanteiden kanssa. Toivon, että et itse joudu koskaan tähän tilanteeseen.

viestejä kirjoitti:

loppuun. Aloittaja ei kaipaa moraalisaarnoja. Teet juuri sitä. Aloittaja ei myöskään puhu mistään suhteesta. Juuri sinunlaisten ihmisten kommenttia hän vähiten kaipaa. Aloittajaa voi ymmärtää vain ihmiset, jotka jossain määrin kamppailevat samanlaisten tilanteiden kanssa. Toivon, että et itse joudu koskaan tähän tilanteeseen.

Lue lisää

...sitä mitä aloittaja kaipaakin, luvan pettää se, jolle ensimmäisenä tuli luvattua rakkautta.

Mitä moraalisaarnaa se on jos sanoo totuuksia? uskon kyllä että totuutta ei ole kiva kuunnella silloin, kun tunteet vie minne sattuu, mutta se on se ainoa asia, jolla oikeasti on merkitystä.

Minä ole ehtinyt elämäni aikana olla monenlaisissa eri tilanteissa, myös aloittajan tilanteessa.

Toisaalta se on lohdullista, teki aloittaja mitä hyvänsä on hän jälkeenpäin sitä mieltä että teki oikein.

...kirjoituksessasi... kirjoitti:

...sitä mitä aloittaja kaipaakin, luvan pettää se, jolle ensimmäisenä tuli luvattua rakkautta.

Mitä moraalisaarnaa se on jos sanoo totuuksia? uskon kyllä että totuutta ei ole kiva kuunnella silloin, kun tunteet vie minne sattuu, mutta se on se ainoa asia, jolla oikeasti on merkitystä.

Minä ole ehtinyt elämäni aikana olla monenlaisissa eri tilanteissa, myös aloittajan tilanteessa.

Toisaalta se on lohdullista, teki aloittaja mitä hyvänsä on hän jälkeenpäin sitä mieltä että teki oikein.

Lue lisää

vaikka aloittaja itse elää pettäjän kanssa?

...kirjoituksessasi... kirjoitti:

...sitä mitä aloittaja kaipaakin, luvan pettää se, jolle ensimmäisenä tuli luvattua rakkautta.

Mitä moraalisaarnaa se on jos sanoo totuuksia? uskon kyllä että totuutta ei ole kiva kuunnella silloin, kun tunteet vie minne sattuu, mutta se on se ainoa asia, jolla oikeasti on merkitystä.

Minä ole ehtinyt elämäni aikana olla monenlaisissa eri tilanteissa, myös aloittajan tilanteessa.

Toisaalta se on lohdullista, teki aloittaja mitä hyvänsä on hän jälkeenpäin sitä mieltä että teki oikein.

Lue lisää

löytyvän ymmärrystä,,mutta olet pelkkä piikkijyrä.
Toivottavasti et ole ihan niin hirveä ihminen minkä kuvan itsestäsi annat.
Asiat kun voi aina ilmaista aika monella tapaa.
Sinulla näyttää olevan yksi tapa.

sinulta luulisi kirjoitti:

löytyvän ymmärrystä,,mutta olet pelkkä piikkijyrä.
Toivottavasti et ole ihan niin hirveä ihminen minkä kuvan itsestäsi annat.
Asiat kun voi aina ilmaista aika monella tapaa.
Sinulla näyttää olevan yksi tapa.

Lue lisää

Saatan pistää sinua aina ohimennen, koska olet liian humaani ja ymmärätäväinen.

Ei sellainen peli vetele ;D

*pistää*

jos kirjoitti:

vaikka aloittaja itse elää pettäjän kanssa?

...keskusteluja ihan niin vakavasti.

...kirjoituksessasi... kirjoitti:

...sitä mitä aloittaja kaipaakin, luvan pettää se, jolle ensimmäisenä tuli luvattua rakkautta.

Mitä moraalisaarnaa se on jos sanoo totuuksia? uskon kyllä että totuutta ei ole kiva kuunnella silloin, kun tunteet vie minne sattuu, mutta se on se ainoa asia, jolla oikeasti on merkitystä.

Minä ole ehtinyt elämäni aikana olla monenlaisissa eri tilanteissa, myös aloittajan tilanteessa.

Toisaalta se on lohdullista, teki aloittaja mitä hyvänsä on hän jälkeenpäin sitä mieltä että teki oikein.

Lue lisää

kohdata,enkä tapaa kaltaistasi.
Mies.

ei koskaan kirjoitti:

kohdata,enkä tapaa kaltaistasi.
Mies.

...ketjun kirjoittajat, voitaisiin provoilla lisää:D