huoh.
Olen seurustellut mieheni kanssa noin 1,5 vuotta.melko vähän.
ollaan tuona aikana ehditty jo muutama kerta erotakkin,ja aina aikalailla vain ilman mitään syytä.aina ollaan palattu yhteen,koska ei kai osata elää ilman toisiamme ja kaipaamme lujaa toisiamme ja sitä rakkautta mitä meillä on.
mietin tässä, että mikä mulla on hätänä,tai päässä vialla..koska musta tuntuu,etten enää uskalla heittäytyä kokonaan tähän suhteeseen.rakastan häntä enemmän kuin mitään,mutta kait mä alitajunnassani pelkään sitä päivää,jolloin asiat vaan taas hajoaa käsiin.
miehelläni on ollut aika kovia henkisiä ongelmia,ahdistusta ja masennusta,menneisyyteensä / lapsuuteensa liittyen,
niistä ollaan voitu puhua,ja jos asiat vielä jatkuvat haittaavasti,ollaan mietitty mennä puhumaan ammattiauttajalle,tai että mieheni menisi.
molemmat haluavat saada tämän suhteen tasapainoon.
no mulla on vielä sellainenkin ongelma kuin mieheni entinen tyttöystävä.
erosta on noin neljä vuotta,suhde oli todella lyhyt,mutta kuitenkin mieheni ensirakkaus ja ainut suhde ennen mua.
he pitävät toisistaan ja näkevät silloin tällöin.itseasiassa erittäin harvoin.varmaan alle 5x vuodessa.mutta minulle se on liikaa.
mua ahdistaa se,että mieheni entinen tyttöystävä on mieheni tärkeä ystävä.kai mä pelkään et ne vois vielä rakastua tai edes vain ihastua toisiinsa kun viettävät aikaa yhdessä.
olen tästä miehellenikin sanonut,ja hän ei ymmärrä ajatuksiani tai pelkojani. Vaikka hän sanoo, että rakastaa minua, ja entinen on vain ystävä,tärkeä ystävä,hieno ihminen yms. Ei vain silti riitä minulle..Pelkään silti.
Onko kenelläkään muulla samaan ahdistuksen ongelmaa? En tiedä enkö luota itseeni tarpeeksi vai mikä tässä mättää.
tahtoisin vain niin suuresti tästä pelosta ja ahdistuksesta eroon.
Asiallisia vastauksia,kiitos.
Olen seurustellut mieheni kanssa noin 1,5 vuotta.melko vähän.
ollaan tuona aikana ehditty jo muutama kerta erotakkin,ja aina aikalailla vain ilman mitään syytä.aina ollaan palattu yhteen,koska ei kai osata elää ilman toisiamme ja kaipaamme lujaa toisiamme ja sitä rakkautta mitä meillä on.
mietin tässä, että mikä mulla on hätänä,tai päässä vialla..koska musta tuntuu,etten enää uskalla heittäytyä kokonaan tähän suhteeseen.rakastan häntä enemmän kuin mitään,mutta kait mä alitajunnassani pelkään sitä päivää,jolloin asiat vaan taas hajoaa käsiin.
miehelläni on ollut aika kovia henkisiä ongelmia,ahdistusta ja masennusta,menneisyyteensä / lapsuuteensa liittyen,
niistä ollaan voitu puhua,ja jos asiat vielä jatkuvat haittaavasti,ollaan mietitty mennä puhumaan ammattiauttajalle,tai että mieheni menisi.
molemmat haluavat saada tämän suhteen tasapainoon.
no mulla on vielä sellainenkin ongelma kuin mieheni entinen tyttöystävä.
erosta on noin neljä vuotta,suhde oli todella lyhyt,mutta kuitenkin mieheni ensirakkaus ja ainut suhde ennen mua.
he pitävät toisistaan ja näkevät silloin tällöin.itseasiassa erittäin harvoin.varmaan alle 5x vuodessa.mutta minulle se on liikaa.
mua ahdistaa se,että mieheni entinen tyttöystävä on mieheni tärkeä ystävä.kai mä pelkään et ne vois vielä rakastua tai edes vain ihastua toisiinsa kun viettävät aikaa yhdessä.
olen tästä miehellenikin sanonut,ja hän ei ymmärrä ajatuksiani tai pelkojani. Vaikka hän sanoo, että rakastaa minua, ja entinen on vain ystävä,tärkeä ystävä,hieno ihminen yms. Ei vain silti riitä minulle..Pelkään silti.
Onko kenelläkään muulla samaan ahdistuksen ongelmaa? En tiedä enkö luota itseeni tarpeeksi vai mikä tässä mättää.
tahtoisin vain niin suuresti tästä pelosta ja ahdistuksesta eroon.
Asiallisia vastauksia,kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juuri sitä epävarmuutta...
rakastaa,mutta pelkää pahinta,joten ei uskalla/pysty nauttimaan siitä :/
Kokemusta on...Mulla se johtuu huonosta itsetunnosta...Vaikeaa..:(
Pitäisi vaan elää hetkessä,eikä murehtia sitä,mitä ei ole edes tapahtunut...
Jaksamisia sinulle :)
traumat ja muut vaikeudet olisi hyvä käsitellä,ikään kuin käydä läpi.Koska ne aiheuttavat ongelmia.Minulla oli myös vaikea lapsuus.
Lukekaa Tommy Hellstenin kirja:Virtahepo olohuoneessa,ja jatkoa kirjasta:Elämän lapsi