Äsken dr.phill -ohjelmassa oli suomalaisen lastensuojelun ja sijaishuollon oikein u n e l m a perhe. Raivohullu, huutava lääkäri-isä, itseään viiltelevä shoppailuhullu äiti, sekä perheen teini-ikäiset lapset, jotka järjestivät pornon katselubileitä kavereille kodissaan.
Perhe olisi revitty rikki Suomessa jo ajat sitten. Jos äiti olisi tv-ohjelmaan menon sijasta eksynyt tälle palstalle purkamaan epätoivoaan, ei törkyturpien taholta tulevalla haukkumisella olisi ollut mitään rajaa. Se on ilman muuta selvä asia, koska niin perheen ongelmiin suhtaudutaan Suomessa.
Kun ohjelman alussa jokainen kertoi näkemyksiään perhehelvetistä, oli tilanne aivan hirveä, kammottava, mahdoton, ei sanat riitä kuvaamaan. Katsojan oli mahdoton kuvitella, miten tuollaista tilannetta olisi parasta lähteä purkamaan, kenen kohdalla pitäisi puuttua mihinkin ja millä tavalla. Mutta se, miten apu ohjelmassa tarjottiin, oli yllättävää (täällä koetun jälkeen), mutta parasta mahdollista, tuli oikein hyvä olla ohjelman loppupuolella.
Keskeiseksi hahmoksi nostettiin äiti, jonka voimat olivat loppuneet kai jo vuosia sitten. Hän oli ulkoisesti hoidettu, mutta koko olemuksesta paistoi suunnaton yksinäisyys, ahdistus, tuska, epätoivo, masennus ja elämänhalun menettäminen. Hän ei ollut kuoleman kaipuutaan maininnut kertaakaan, mutta myönsi sen kysyttäessä ja sitä kysyttiin nimenomaan siksi, koska se oli nähtävissä silloin kun hänen tilanteensa ymmärrettiin, haluttiin auttaa, EI lyödä, haukkua ja tuomita, niin kuin täällä tehdään.
Juontajan ja äidin välinen keskustelu avasi solmuja kaikissa perheen ihmissuhteissa ja purki traumoja muidenkin perheenjäsenten kohdalla. Äitiä pyydettiin mm. kertomaan, millaista perhe-elämää hän oli aikanaan haaveillut itselleen; se oli tietysti kaikkea muuta kuin nykyinen. Mutta hänelle korostettiin, että hän itse on vieläkin kaikkien niiden unelmien arvoinen, eikä vieläkään ole myöhäistä tehdä unelmista totta.
Osui ja upposi, sen näki koko perheestä. Ja isälle korostettiin, että hän voi vieläkin olla oman elämänsä ja perheensä sankari, joka näyttää tietä niin oman kuin koko perheensä pelastamisessa. Noiden pitkien keskustelujen jälkeen, joita on mahdoton kuvata tässä tarkemmin, joku lapsistakin sanoi toivovansa entisen syyttelyn ja valehtelun sijaan, että äiti voisi olla onnellinen.
Kaikki apu, terapia- ja hoitosuhteet oli sovittu valmiiksi jo ennen ohjelman esittämistä.
On aika mahtavaa nähdä tv-ruudussa oikeaa asennetta ihmisten auttamisessa, koska Suomessa siitä ei ole tietoakaan, ei paljon lastensuojelussa, eikä varsinkaan tällä palstalla. Inhimillisyys ihmisten kohtaamisessa on arvokasta, kannustavaa ja lasta auttavaa, ei se ala-arvoinen raivo ja viha ihmisiä kohtaan, jota tänne tulevat purkamaan niin sijaishuollon edustajat kuin ulkopuoliset häirikötkin.
Oli lapsi otettu huostaan aiheetta tai jostain lainmukaisesta syystä, on hänellä oikeus palata takaisin kotiinsa, eikä huostaanoton jälkeistä ahdistusta tänne purkamaan tulevien vanhempien voimia lisätä sillä törkeällä haukkumisella ja irvistelyllä, mitä heille täällä tarjotaan. On hyvin lasta vihaavaa yrittää tuhota hänen yhteistä tulevaisuuttaan omien vanhempiensa kanssa. En ole itse huostaanottovanhempi, mutta kykyä ihmisten ymmärtämiseen ja oikeaan auttamiseen minulta kyllä löytyy.
Koska lastensuojelu ei toimi Suomessa perhettä auttavalla tavalla likimainkaan aina, on halveksittavaa häiriköidä täällä myös sitä työtä, jota tilanteen korjaamiseksi tehdään osaltaan myös tällä palstalla. Jos joku ei sitä siedä, niin olisi parasta pysyä pois kokonaan.
Lastensuojelun epäkohtien korjaaminen on tiedon jakamista huostaperheille ja lastensuojelun asiakkaille, yhteydenpitoa päättäjiin, toimittajiin ja moniin viranomaisiin. Vain pieni osa vaikuttajista kirjoittaa täällä, eikä meistäkään kovin moni, eikä varsinkaan jatkuvasti. Mutta isoja muutoksia on tapahtunut jo siihen verrattuna, millainen tilanne oli viitisen vuotta sitten. Muutokset ovat hitaita, mutta eteen päin mennään jatkuvasti, sitä ei yksikään täällä mesova häirikkö pysty estämään.
Mielestäni parempi olisikin, että ei lähde häiriköiden kirjoitteluun mukaan ollenkaan, parempi jättää vastaamatta kuin tuhlata kallista, tärkeämpiin asioihin tarvittavaa energiaa vaipumalla heidän tasolleen.
Eikä ole mitään mieltä mahtailla, miten suuria avohuollon kustannukset ovat, kun oikea auttava apu puuttuu lähes täysin. Kyllä lastensuojelu on saatava taas lasta oikeasti auttavaksi ja suojelevaksi, voimaa antavaksi ja tukevaksi. Kun siihen päästään, voidaan puhua oikeasta lastensuojelusta pelkän sijaishuollon älyttömän ylläpidon sijasta.
Perhe olisi revitty rikki Suomessa jo ajat sitten. Jos äiti olisi tv-ohjelmaan menon sijasta eksynyt tälle palstalle purkamaan epätoivoaan, ei törkyturpien taholta tulevalla haukkumisella olisi ollut mitään rajaa. Se on ilman muuta selvä asia, koska niin perheen ongelmiin suhtaudutaan Suomessa.
Kun ohjelman alussa jokainen kertoi näkemyksiään perhehelvetistä, oli tilanne aivan hirveä, kammottava, mahdoton, ei sanat riitä kuvaamaan. Katsojan oli mahdoton kuvitella, miten tuollaista tilannetta olisi parasta lähteä purkamaan, kenen kohdalla pitäisi puuttua mihinkin ja millä tavalla. Mutta se, miten apu ohjelmassa tarjottiin, oli yllättävää (täällä koetun jälkeen), mutta parasta mahdollista, tuli oikein hyvä olla ohjelman loppupuolella.
Keskeiseksi hahmoksi nostettiin äiti, jonka voimat olivat loppuneet kai jo vuosia sitten. Hän oli ulkoisesti hoidettu, mutta koko olemuksesta paistoi suunnaton yksinäisyys, ahdistus, tuska, epätoivo, masennus ja elämänhalun menettäminen. Hän ei ollut kuoleman kaipuutaan maininnut kertaakaan, mutta myönsi sen kysyttäessä ja sitä kysyttiin nimenomaan siksi, koska se oli nähtävissä silloin kun hänen tilanteensa ymmärrettiin, haluttiin auttaa, EI lyödä, haukkua ja tuomita, niin kuin täällä tehdään.
Juontajan ja äidin välinen keskustelu avasi solmuja kaikissa perheen ihmissuhteissa ja purki traumoja muidenkin perheenjäsenten kohdalla. Äitiä pyydettiin mm. kertomaan, millaista perhe-elämää hän oli aikanaan haaveillut itselleen; se oli tietysti kaikkea muuta kuin nykyinen. Mutta hänelle korostettiin, että hän itse on vieläkin kaikkien niiden unelmien arvoinen, eikä vieläkään ole myöhäistä tehdä unelmista totta.
Osui ja upposi, sen näki koko perheestä. Ja isälle korostettiin, että hän voi vieläkin olla oman elämänsä ja perheensä sankari, joka näyttää tietä niin oman kuin koko perheensä pelastamisessa. Noiden pitkien keskustelujen jälkeen, joita on mahdoton kuvata tässä tarkemmin, joku lapsistakin sanoi toivovansa entisen syyttelyn ja valehtelun sijaan, että äiti voisi olla onnellinen.
Kaikki apu, terapia- ja hoitosuhteet oli sovittu valmiiksi jo ennen ohjelman esittämistä.
On aika mahtavaa nähdä tv-ruudussa oikeaa asennetta ihmisten auttamisessa, koska Suomessa siitä ei ole tietoakaan, ei paljon lastensuojelussa, eikä varsinkaan tällä palstalla. Inhimillisyys ihmisten kohtaamisessa on arvokasta, kannustavaa ja lasta auttavaa, ei se ala-arvoinen raivo ja viha ihmisiä kohtaan, jota tänne tulevat purkamaan niin sijaishuollon edustajat kuin ulkopuoliset häirikötkin.
Oli lapsi otettu huostaan aiheetta tai jostain lainmukaisesta syystä, on hänellä oikeus palata takaisin kotiinsa, eikä huostaanoton jälkeistä ahdistusta tänne purkamaan tulevien vanhempien voimia lisätä sillä törkeällä haukkumisella ja irvistelyllä, mitä heille täällä tarjotaan. On hyvin lasta vihaavaa yrittää tuhota hänen yhteistä tulevaisuuttaan omien vanhempiensa kanssa. En ole itse huostaanottovanhempi, mutta kykyä ihmisten ymmärtämiseen ja oikeaan auttamiseen minulta kyllä löytyy.
Koska lastensuojelu ei toimi Suomessa perhettä auttavalla tavalla likimainkaan aina, on halveksittavaa häiriköidä täällä myös sitä työtä, jota tilanteen korjaamiseksi tehdään osaltaan myös tällä palstalla. Jos joku ei sitä siedä, niin olisi parasta pysyä pois kokonaan.
Lastensuojelun epäkohtien korjaaminen on tiedon jakamista huostaperheille ja lastensuojelun asiakkaille, yhteydenpitoa päättäjiin, toimittajiin ja moniin viranomaisiin. Vain pieni osa vaikuttajista kirjoittaa täällä, eikä meistäkään kovin moni, eikä varsinkaan jatkuvasti. Mutta isoja muutoksia on tapahtunut jo siihen verrattuna, millainen tilanne oli viitisen vuotta sitten. Muutokset ovat hitaita, mutta eteen päin mennään jatkuvasti, sitä ei yksikään täällä mesova häirikkö pysty estämään.
Mielestäni parempi olisikin, että ei lähde häiriköiden kirjoitteluun mukaan ollenkaan, parempi jättää vastaamatta kuin tuhlata kallista, tärkeämpiin asioihin tarvittavaa energiaa vaipumalla heidän tasolleen.
Eikä ole mitään mieltä mahtailla, miten suuria avohuollon kustannukset ovat, kun oikea auttava apu puuttuu lähes täysin. Kyllä lastensuojelu on saatava taas lasta oikeasti auttavaksi ja suojelevaksi, voimaa antavaksi ja tukevaksi. Kun siihen päästään, voidaan puhua oikeasta lastensuojelusta pelkän sijaishuollon älyttömän ylläpidon sijasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuotiin hienosti esille siinä kesällä olleessa hyvässä netti-Hesarin keskusteluketjussa, jonka peruspalveluministerikin ilmaisi lukeneensa.
Meillä kumarretaan turhaan väärienkin asioiden kohdalla korkeaa koulutusta, vaikka ihmisten oikea kohtaaminen ei ole edes koulutustasosta kiinni välttämättä. Mutta meillä nimenomaan se inhimillinen oikea kohtaaminen puuttuu täysin, vaikka monen kohdalla ei paljoa muuta tarvittaisi kun saisi edes henkistä tukea ja ymmärrystä osakseen. Se on kumma juttu, miten voimaa antavaa voi olla aito välittäminen toisen ihmisen taholta.
jäseniä ylläpitämään sosiaalista toimintakykyä ja turvallisuutta.
Nykyinen toiminta kunnissa ja kaupungeissa ei ole siihen siihen suuntaan enää tähdännyt moneen vuoteen.
Kuka mitenkin haluaa saamansa virkahomman hoitaa (sosiaalityöntekijät, jotka suurin osa vielä epäpäteviä) omassa kunnassaan tai kaupungissa.
Ei mitään väliä miten taikka millä tavalla.
Kukaan ei tekemäsi työnjäljen perään kysele eikä tekemääsi työtä arvostele.
Asiakkaat ovat vain muuttuneet sosiaalityöntekijöiden mielestä agressiivisiksi ja epämiellyttäviksi.
Missä lienee syy.
Asiakkaassa vaiko palvelun tarjoajassa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710
Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710
..............
Lain soveltamisala
1 §
Sosiaalihuollolla tarkoitetaan tässä laissa sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia, sosiaalista luottoa ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. (20.12.2002/1134)
..............
---------------
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050272
Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 29.4.2005/272
.............
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on edistää sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta
laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun edellyttämällä,
että sosiaalihuollon ammatillisella henkilöstöllä on tarvittava koulutus ja perehtyneisyys.........
jossa perättiin sossun tapaa kohdata asiakas, joka on käytännössä päinvastainen kuin heidän ohjeensakin edellyttävät.
Olisihan sekin melkoinen säästö yhteiskunnalle, kun sossu noudattaisi ohjesääntöään ja lähestyisi asiakasta inhimillisellä tavalla. Uskon samoin kuin joku edellä, että se olisi jo iso apu monessa tapauksessa, ehkä aina ei muuta tarvittaisikaan.
ja parasta olisi tämä täysi vastaamattomuus strategia, mitä yritän pitää. Toisaalta, kun joku kirjoittaa minulle jonkun ilkeyden, on mukava lukea se puolustuskin sieltä, on hyvä kun joku "pelastaa".
Ihka omaa, suljettua palstaakin jonkun kanssa täällä mietittiin, mutta kaikki kun on kiinni rahasta.
palsta, en tiedä, onko se toiminnassa vielä.
edellä mainitsemaani ryhmää.
Mutta tässä osoitteessa
http://groups.msn.com/home
löytyy kohta "perusta oma yhteisö, kutsu ystäväsi keskustelemaan" tai jotain tuohon tyyliin. Haluaisitko perustaa yhteisön? Kuulun yhteen msn-yhteisöön ja niissä kaikissa on sama systeemi. Eli joutuu lähettämään hakemuksen, lyhyen kuvauksen itsestään, jolla tulee valituksi jäseneksi. Siis ei tarvitse ottaa jäseneksi ketä hyvänsä ja yhteisöstä voi poistaa häiriköinnin takia.
Tuo msn systeemi vaikutti hyvältä ainakin ensi katsomalta. Jos sinne laittaisi Vanhemmat ryhmän alle oman ryhmän. En pidä tuosta biovanhemmat nimestä, kun en mielestäni ole mitenkään pelkästään biologinen äiti. Parempi olisi vaikka rakkaat vanhemmat?
Ennenkuin uskaltaisin liittyä, haluaisin tietää, voinko esiintyä nimimerkillä ja nimettömällä sähköpostiosoitteella? Jos sinne sattuisi tulemaan asiattomia henkilöitä, niin en haluaisi heille kyllä nimeäni paljastaa. Siellä näkyy olevan kotisivu mahdollisuuskin, se varmaan taas maksaa?
En nyt ainakaan pariin päivään ehdi perehtyä, mutta jos joku muu laittaisi sen niin, voisihan sitä kokeilla ensin ainakin kun halutaan keskustella jostakin toimenpiteestä, mitä voisi tehdä ja jos haluaa kysyä jotain, missä täytyy kertoa enemmän itsestään.
Ehtisitkö sinä itse laittamaan sen? Ja sitten infoamaan täällä ihan uudella aiheella? Jos tuo msn ei ole sopiva, onhan niitä muitakin olemassa. Googlasin kerran kotisivujakin: kotisivut keskusteluryhmä levytila ja sieltä löytyi joku ilmainen, mutta levytilaa oli vain 40 megaa, eli sinne ei paljon mahdu. Voi olla muitakin.
sivujen tekemiseen. Mutta olisihan se kiva saada avatuksi, että on jokin privaattipaikka puhua vähän henkilökohtaisemmin. Totta kai voi olla nimettömänä tai nimimerkki täytyy olla sisäänkirjautumiseen. Asiattomattomille voi antaa porttikiellon, jos sellaisia pääsee omaan ryhmään livahtamaan. Siis sinne pitää ensin anoa jäsenyyttä ja jäsenyyden myöntää se keskustelupalstan avannut henkilö. Näin olen ymmärtänyt sen toimivan.
Ei minun mielestä msn:ssä mikään maksa, mutta ihan sata varma en ole kotisivuista. Mut ilmaistahan siellä on mesettäminen, saa ilmaisen hotmail-sähköpostiosoitteen, ilmaiseksi voi perustaa omia ryhmiä jne..
Mutta vaatisikohan se paljon aikaa, jos avaa sellaisen, eihän sinne mitään hienoja kuvia ja tervetulotoivotuksia tarvitse laittaa, riittää vain, että on suljettu paikka, missä jutella.
Ja muuten: Sen oman ryhmän sisällä on chat-huonekin, jos joskus haluaa nopeampaa mielipiteiden vaihtoa jonkun kanssa.
keskustelupalsta hakemus ja infoa meitä. Minulla on nyt tosi paljon tekemistä, kun pitää kirjoittaa valitusta oikeuteen. Sitten kun aikaa on enemmän, voisin kasoa niiden kotisivujen tekemistäkin sinne msn:ään yhdessä muiden kanssa. Siellä on varmaan hyvät työkalut, niin ettei niiden sivujen tekeminen vaikeaa liene. Mutta palataan asiaan.
Joidenkin ihmisten kanssa tässä on ollut myös juttua siitä oman järjestön perustamisesta. Eihän se kaikkia kiinnosta ja työtähän se vaatisi - ilmaista sellaista. Uskoisin kyllä monen muun tapaan sille olevan käyttöä. Oma keskustelupalsta olisi hyvä työvälinen tähänkin asiaan. Muutakin keskusteltavaa toki löytyy. Ei tänne aina kaikkea viitsi laittaa, mitä voisi suljetummalle piirille sanoakin.