Kohta päättyy tää,
kesä joka koskaan ei alkanutkaan.
Vielä eilen kanssas merellä.
Auringon timantit veden pinnalla.
Kuohu vasten veneen laitaa,
kuin levoton mieleni.
Rannan kellastuvat puut.
Kallion kanervat ja punervat puolukat.
Suru ja loppu.
Vain halu hypätä.
Meren -unohduksen- syliin.
kesä joka koskaan ei alkanutkaan.
Vielä eilen kanssas merellä.
Auringon timantit veden pinnalla.
Kuohu vasten veneen laitaa,
kuin levoton mieleni.
Rannan kellastuvat puut.
Kallion kanervat ja punervat puolukat.
Suru ja loppu.
Vain halu hypätä.
Meren -unohduksen- syliin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
2runoasi,jossa paistaa tietty
surumielisyys-vaiko vain runoa-
vaiko samassa pisteessä omani
kanssa.
Mutta ei jäädä aaltojemme
alle,yritetään surffailla
niiden harjanteissa.
Hyvää Sinulle.
Dolan.
Takanani upea viikonloppu. Ja samaa toivon muille.
Mut liikaa toiseen sidottuja toiveita.
Se sai taas surulliset sanat esiin.
Vai Syksykö, jo illassa tuntuvine tuoksuineen, lisää melankoliaa.
Kasvu päättyy, mutta ruskan värit vielä tulossa.
Upoksista pintaan siis. Myös sinä, jos allakin käynyt liet.
Hienoa kuulla,että Sinulle kuuluu
hyvää.
Mutta kuten ilmaisit,että toiseen
jos liiaksi sitoo toiveensa,
on kuin aalloilla keinuisi.
Ei oikein itsellänikään
ole syksyn ilonkirjoa
tarjota,josta sitä jakaisi.
Katsotaan näitä värejä eri
tunnelmineen,mitä niistä
saamme osaksemme ja mitä
voimme ammentaa.
Hyviä hetkiä Sinulle risu.
Mutta tyrskyjenkin jälkeen
laineen liplatusta?
Tuo kuohu jäi vähän mystiseksi, taisi olla hyökyaalto!
Kaunis ja melankolinen runo.
tämä valtaisa hyöky on tyrskinyt ylitseni ja pitkään.
Kiitos kävijälle.
surullinen runo sinulta
mutta kaunis..
Jospa voisin sinua
jotenkin piristää
sen tekisin kyllä..
uskotkos!
ja kiitän lämpimistä sanoistasi. Jo ne piristää.
Ja joskus vielä, iloisen runon minäkin rustaan.