En kestä.

Hei!

Sinun on kummina ajateltava asiassa lapsen parasta. Vaikka olisit kuinka kypsä ja rauhallinen 16-vuotias, et ole vielä aikuinen. Kovasti itkevä vauva on vanhemmillekin raskas hoidettava, vaikka he tuntevat vauvansa hyvin ja osaavat lukea hänen viestejään. Vauva voi olla sisaresi läsnäollessa rauhallinen ja tyytyväinen vauva, mutta joutuessaan äidistä eroon itkeä tämän perään ja olla tyytymätön hyväänkin hoitoon. Pieni vauva kaipaa vanhemmista erossa ollessaan sitä hymyä ja lämmintä syliä pysyäkseen tyytyväisenä. Sisaresi ei kenties edes tiedä, miten vauva oireilee hänen ollessaan poissa. Itse vanhempana toivoisin hoitajan kertovan, jos lapsi on hoidon aikana itkeskelevä ja tyytymätön.

Jos hoidat alle vuoden ikäistä kummilastasi 2-3 tuntia kerralla kaksikin kertaa kuussa ja kirjoittamasi perusteella näet häntä muutenkin, niin teet varmasti oman osasi kummilapsesi ja sisaresi eteen. Jo se määrä on riittävä takaamaan sinulle läheiset suhteet lapseen myöhemminkin. Voit kieltäytyä pidemmistä hoitojaksoista vetoamalla siihen, että vauva itkee pidempien hoitojaksojen aikana äitinsä perään, etkä saa häntä rauhoittumaan. Kannattaa vielä lisätä, että kokeillaan pidempiä hoitojaksoja taas myöhemmin, kun lapsi on jo yli vuoden ikäinen (jaksaa paremmin erossa vanhemmista ja ymmärtää jo vähän puhetta). Vaaranahan tässä on se, että et välttämättä vähään aikaan saa lasta pidempiaikaiseen hoitoon ihan pian, mutta viestisi perusteella ymmärsin, että se ei ehkä olisi haitaksikaan.

Mainitsin huolen siitä, sisaresi ja hänen miehensä loukkaantuisivat pahasti. Valitse siis sanasi tarkoin. Mieti tavoite selkeäksi eli tässä tapauksesssa hoitokertojen harventaminen ja hoitoajan rajaaminen sinulle kohtuulliseksi. Älä vaan sanokaan, ettet kestä pentua ja inhoat koko hoitamista. Jos se meinaa lipsahtaa suustasi, niin ole mieluummin hiljaa tai sano vaan, että hoitaminen on nyt ollut tosi raskasta. Kirjoita vaikka lapulle valmiiksi, mitä haluaisit sanoa ja kerro sisarellesi, että kirjoitit lapun, kun haluat puhua tärkeästä asiasta. Kukaan ei halua kuulla oman lapsen olevan ikävä. Sano mieluummin, että lapsi itki silloinkin taas yli tunnin putkeen ja minusta tuntuu, että hoitaminen on liian raskasta. Kysy suoraan, voisitteko rajata hoitoajan kahteen tai kolmeen tuntiin kerrallaan nyt kun lapsi on vielä näin pieni.

Mielestäni osoitat ikäiseksesi suurta kypsyyttä tiedostaessasi oman jaksamisesi rajat. Sinä et ole itsekäs, kun haluat asettaa rajoja sille, miten lapsia hoidat. Ajattelet siinä myös lapsen parasta, sillä lapselle on parasta, että hän on hoidossa ikätasoon nähden kohtuullisia aikoja, jotka sekä sinä että hän jaksatte herpaantumatta.

Lohdutuksen sana: vaikka muut lapset ovat kuinka rakkaita, niin se oma lapsi on eri asia. Hänen kanssaan on alusta asti niin läheisessä kontaktissa, että viestit ja itkut tulevat tutuiksi. Noita hermoja raastavia hetkiä on omienkin lasten kanssa, mutta toisaalta siihen on ollut aikaa valmistautua jo raskauden aikana. Pinene lapsen kanssa elämäminen on hyvin elämänmakuista ja antoisaa kaikesta huolimatta.

voin todella samaistua tunteeseesi. sinullakin on oikeus omaan eloosi, ja siihen, että et pidä lapsesta aina, vaikka pitäisitkin. Toisin sanoen, paras tapa on rehellisesti keskustella asiasta. Tsemppiä!