Viestini on tarkoitettu niille vanhemmille, joiden lapset ovat kotona, koska "tarvetta huostaan otolle ei ole eikä tule"...
Kuvittele tilanne...
Sinulla kolme lasta, vanhin koulussa, keskimmäinen päiväkodissa ja nuorin vasta koliikista kärsivä vauva. Asut kerrostalossa ja joku naapureistasi tekee ilmoituksen lastensuojeluun, koska nuorimmaisesi huutaa läpi yöt.
Lastensuojelun on pakko tarkistaa tilanne ja aika sovitaan joksikin aamuksi. Edellisenä yönä valvot nuorimmaisesi kanssa ja aamulla lähetät vänhimman kouluun ja viet keskimmäisen päiväkotiin, itseäsi et jaksa meikata, kun kiirekkin tuli...
Tapaaminen menee mielestäsi hyvin, mutta sossut ovatkin sitä mieltä että tarvitset ehdottomasti tukea jaksamisesi kanssa, olet selvästi unen tarpeessa ja et edes jaksa pitää huolta itsestäsi (heidän mielestä selvä masennuksen merkki).
Toki otat avun innoissasi vastaan? Perhetyön tekijän? Siis joka käy kerran viikossa teillä kun lapsesi ovat koulussa ja päiväkodissa? Siis ihan aidon perhetyöntekijän, joka seurustelee kanssasi sinä aikana kun nuorimmaisesi vihdoin nukkuu ja voisit itsekkin nukkua, tai vaikka siivota? Kai tiedät ettei kaikissa kunnissa perhetyöntekijän toimeen kuvaan kuulu lasten tai kodinhoito?
Entäs jatko? Lapsesi koliikki on jo ohi kun tulee seuranta palaveri; mutta sossut on sitä mieltä että tarvitset edelleen perhetyöntekijää koska et ole työntekijän käyntejä ennen aina ehtinyt tiskata/meikata.
Muista kielto jatkosta voi johtaa huostaan ottoon... Siis jatkat tämän perhetyöntekijän tapailua, vaikka henkilö kemiat ei pelaa ja rasitut vaan näistä käynneistä? Milloin mittasi tulee täyteen? Vuoden päästä? Viiden vuoden päästä? Ei ikinä?
Mieti ja vastaile. Odotan innolla vastaustasi!!!
Kuvittele tilanne...
Sinulla kolme lasta, vanhin koulussa, keskimmäinen päiväkodissa ja nuorin vasta koliikista kärsivä vauva. Asut kerrostalossa ja joku naapureistasi tekee ilmoituksen lastensuojeluun, koska nuorimmaisesi huutaa läpi yöt.
Lastensuojelun on pakko tarkistaa tilanne ja aika sovitaan joksikin aamuksi. Edellisenä yönä valvot nuorimmaisesi kanssa ja aamulla lähetät vänhimman kouluun ja viet keskimmäisen päiväkotiin, itseäsi et jaksa meikata, kun kiirekkin tuli...
Tapaaminen menee mielestäsi hyvin, mutta sossut ovatkin sitä mieltä että tarvitset ehdottomasti tukea jaksamisesi kanssa, olet selvästi unen tarpeessa ja et edes jaksa pitää huolta itsestäsi (heidän mielestä selvä masennuksen merkki).
Toki otat avun innoissasi vastaan? Perhetyön tekijän? Siis joka käy kerran viikossa teillä kun lapsesi ovat koulussa ja päiväkodissa? Siis ihan aidon perhetyöntekijän, joka seurustelee kanssasi sinä aikana kun nuorimmaisesi vihdoin nukkuu ja voisit itsekkin nukkua, tai vaikka siivota? Kai tiedät ettei kaikissa kunnissa perhetyöntekijän toimeen kuvaan kuulu lasten tai kodinhoito?
Entäs jatko? Lapsesi koliikki on jo ohi kun tulee seuranta palaveri; mutta sossut on sitä mieltä että tarvitset edelleen perhetyöntekijää koska et ole työntekijän käyntejä ennen aina ehtinyt tiskata/meikata.
Muista kielto jatkosta voi johtaa huostaan ottoon... Siis jatkat tämän perhetyöntekijän tapailua, vaikka henkilö kemiat ei pelaa ja rasitut vaan näistä käynneistä? Milloin mittasi tulee täyteen? Vuoden päästä? Viiden vuoden päästä? Ei ikinä?
Mieti ja vastaile. Odotan innolla vastaustasi!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alkutilanne olisi meillä sen verran erilainen, että en henkilökohtaisesti pitäisi päiväkoti-ikäistä tarhassa, vaan hän olisi kotona minun ja vauvan kanssa. En oikein ymmärrä tuollaista "siivotaan vanhemmat lapset pois tieltä" -ajatusmaailmaa kun vauva tulee. Tietysti on eri asia, jos tuo leikki-ikäinen olisi erityislapsi ja sen takia tarvitsisi päiväkotia. Olen siis vahvasti kotiäitiyttä kannattava tyyppi.
No niin asiaan. Oletaan siis, ettei koliikkiin ole auttanut vyöhyketerapiat eikä mikään muukaan. Mieheni pitäisi tietenkin kaikki mahdolliset isyysvapaansa, ja hän saisi omalta osaltaan heijata ja hytkytellä vauvaa, nukkuisimme vuorotellen. Joku sitten suurta huolta tuntiessaan ilmoittaisi sossuun ja tietäisin milloin ovat tulossa...
Juttelisin mieheni kanssa tilanteesta, ja sopisimme, että mikäli hänen olisi jo oltava töissä, niin pyytää palkattoman vapaan sossujen vierailupäiväksi. Haluaisin ehdottomasti, että sossu näkee koko perheemme ja toimivan parisuhteemme. Pistän pääni pantiksi, että mies haluaa hoitaa jutun samoin.
En meikkaa muutenkaan, joten tuskin rupeaisin pynttäytymään tuotakaan visiittiä varten. Tiskaisin tietenkin vaikka silmät ristissä edellisenä yönä, siistisin asunnon muutenkin mikäli olisi tavaroita lattialla tms. Tarjoaisin toki kahvia ja pullaa sossuväelle ja olisin hymy persauksessa koko vierailun ajan. :) :) :) Väsyneenäkin pystyy hiukan teeskentelemään. Saattaisi olla, että "sattumalta" eräs vaikutusvaltainen sukulainenkin tulisi kaffelle samaan aikaan, niin saadaan sitä tukiverkkoakin kartoitettua.
Tämän jälkeen ihmettelisin syvästi, mikäli meille olisi tulossa perhetyöntekijöitä. Oikeasti söisin kissanpaskan mikäli näin olisi. Muuttaisimme toiselle paikkakunnalle siinä tapauksessa, tarvittaessa ulkomaille.
isästä, koska ymmärsin kysyjän olevan yh, mikä tietty vaikeuttaa tilannetta. Onko sinulla ketään sukulaista ja tuttua, joka voisi välillä auttaa vauvan hoidossa, että voisit ennen sossun tapaamista saada nukutuksi pois univelkoja.
Varmaan tiedät itsekin, että ei sossu sinulta odota meikattuna oloa, mutta toki ymmärrän, että meikittömänä saatat itse tuntea itsesi kalpeaksi ja rasittuneen näköiseksi. Muista siis, että kyseessä on vain tunne ja se on vain sinulla itselläsi. Mutta toisaalta; ei kai siinä mene kuin 15 sekunttia, jos sipaiset kasvoihin vähän värisävyä, jos saat siitä varmuutta itsellesi.
Kaipa tässä ovat kaikki naiselliset keinot sallittuja, ihan kuin sodassa ja rakkaudessakin, vai miten se sanonta menee.
Jos sossut ovat tulossa jo aamusta, niin laita jo edellisenä iltana kaikki tavallistakin siistimmäksi. He ovat tosiaan vainoharhaisia kodin siisteystason suhteen - ja toisaalta myös hyvin ulkokullattuja. Siis siinä mielessä, että kun kotona on kaikki tip-top, niin he uskovat kaiken ilman muuta olevan ihan OK ja niinhän sinulla ilmeisesti onkin.
Vaikutusvaltaiset tuttavat eivät tee sossuun vaikutusta, paitsi jos ovat jotain sossujohtajia. Mutta kaikki muu hyvin ulkokultainen teeskentely uppoaa heihin kuin häkä.
Perhetyöntekijän käynnit voivat olla yhtä kärsimystä, jos sattuu sellainen henkilö, jonka kanssa ei välittäisi kahvitella muussakaan elämässä. Ja hän ei tosiaan ole sama kuin kodinhoitaja, niin kuin monet kuvittelevat. Kyllä moni väsynyt äiti ottaisi mielellään vastaan kodinhoitoapua, tiskaisi vaikka kodinhoitaja, niin äiti saa nukkua pari tuntia pois unirästejä, mutta ei se käy laatuun ollenkaan. Perhetyöntekijän toimenkuvaan ei nimenomaan kuulu kotityöt. Joillain paikkakunnille he voivat kyllä ulkoilla lapsen kanssa, jolloin äiti saa levätä tai mennä asioille, mutta ihmisten kanssa kokemuksia vertailemalla vaikuttaa, että sekin on kuntakohtaista.
En usko, että hän kovin kauan jaksaa teillä ravata, kun pidät sitkeästi kiinni tuosta alussa kuvatusta ohjelmasta. Teeskentele, teeskentele, teeskentele, kyllä se siitä ja kaikki paha loppu yhtä vuoren varmasti aikanaan, niin kuin kaikki hauskakin.
Kyllä sinä jaksat! Ja sellainenkin ihme voi tapahtua, että se tyyppi saattaa joinakin aamuina vaikuttaa vähemmän ärsyttävälle kuin sitten taas joskus...
Itsellä ei ole kokemusta koliikkivauvasta, joten en osaa edes kuvitella kuinka raskasta se on. kuitenkin, siivoaisin ja laittaisin ainakin kodin kuntoon ja puhtaat vaatteet päälle ja tietenkin harjaisin hiukset. ja sossutädin ollessa kylässä olisin aivan samanlainen kuin muutenkin lasten kanssa, ehkä hieman kaunisteltuna. tämän pitäisi riittää, jos olen väsyneen näköinen sanoisin että vauva valvotti, pakko niiden on ymmärtää. Luonteeni on kuitenkin sellainen etten pystyisi olemaan vihjailematta että nyttenkin minun paikkani olisi sängyssä jotta olisin taas mahdollisimman hyvä äiti lapsilleni.
MUTTA lapsiperheen arkeen kyllä kuuluu että on sotkuista varsinkin jos on monta ja vielä vauva. eikä se tee huonoa äitiä. mutta koita silti pistää paikat ja itsesi kuntoon ainakin vierailuiden ajaksi. ja tohon kysymykseen että kuinka kauan jaksainin olisi vastaukseni ikuisesti, koska lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa yhdessä puolison kanssa ja kaikenmaailman tädit saisivat käydä vaikka jokapäivä, ihan sama :)
ja sille joka kritisoi sitä että tarhaikäinen olisi kotona, olen itse samaa mieltä, MUTTA jokaisella on oma tilanteensa ja toimivat sen mukaan. jos on koliikkivauva, on ehkä helpompaa jos isompi lapsi on muutaman kerran siikossa hoidossa, en tiedä. sen näkee sitten jos osuu omalle kohdalle. pääsääntöisesti pitäisin kaikki alle kouluikäiset kotona
PELKÄSTÄÄN se, että äiti on väsyneen näköinen. Ei auta selitys, että vauva valvolli, koska sossun ajattelun mukaan vauvan valvottaminen voi johtaa siihen, että "äiti ei enää jaksa hoitaa lasta ja kotia niin kuin pitäisi".
Ja asiakkuus tarkoittaa nimenomaan pitkäänkin jatkuvia perhetyöntekijän kyyläyskäyntejä, jotka vain rasittavat äidin voimavaroja entisestään. Mutta "kun lastensuojelulla on valvontavelvollisuus, että äiti varmasti jaksaa".
Olen vierestä seurannut, en siis huostaäiti.
pelkkä väsyneen näköisenä oleminen riittää sossulle! kyllä mullakin oli tukka pystyssä ja väsyneen näköinen ja tiskit tiskaamatta harva se päivä ja mulla on vain yksi lapsi. kyllä ne vauvat vaan valvottaa kyllä sen sossun pitäs sen tietää!
ja tekisin tämän hyvin selväksi myös apua/tukea tarjoaville. Se miten elämäni elän ei vain kuulu muille ihmisille, niin kauan kuin en teoillani loukkaa/vahingoita muita ihmisiä. Siivoan, meikkaan, nukun tai olen nukkumatta kun minua huvittaa PISTE
"avusta", sillä voi olla vakavat seuraukset.
Kun lastensossu haluaa auttaa, on parasta hyväksyä tarjottu apu, tuntui se miten turhalle, loukkaavalle tai rasittavalle tahansa.
Niin uskomattomalle kuin se tuntuu, niin helposti saa kuulla olevansa yhteistyökyvytön ja että itse ei ymmärrä olevansa avun tarpeessa.
Mutta ei tästä enempää, koska tiedän näiden olevan asioita, jotka uskoo vasta omin silmin nähtyään tai omassa elämässä itse koettuaan.
vaikka se ei mitään apua olisikaan. mutta kun se ptt. tulisi niin jatkaisin sitä mitä olin tekemässäkin. voisin tietty kahvit tarjota mutta saisi juosta miunun perässä keskustelemassa kun tiskaan tai laittelen pyykkejä.
kotia en alkaisi ed. iltana siivoilemaan erityisesti.
jos olen ollut yöllä hereillä niin aamulla ei voi näyttää pirteältä. enemmänkin varmaan kummastelisivat sitä että koti on siisti ja äiti jo kerennyt meikkailemaan vaikka lapsella on koliikki ja on yöt hereillä.
ei kannata hukata todellisuudentajua sen vuoksi että sosiaali tulee käymään vaan kannattaa kuitenkin olla ihan oma itsensä.
meillä kävi lapsipsykologi kotona ihan omasta aloitteestani (nuoremmalla univaikeuksia ja itsellä epävarmuutta vanhemmuudesta) ja kerran olin unohtanut hänen tulonsa. olin silloin pukeutuneena bikineihin ja olin takapihalla ottamassa aurinkoa ja lapset leikki pikkusessa altaassa. linnunkin olin kantanut jo ulos häkissään.
olin tosi väsynyt ja silmät sikkuralla. kuitenkin tämä oli se kaikista parhain keskusteluni tämän psykologin kanssa.
vaan pelkästään psykologi.
tietämätön äiti, kuuntelin pitkään naapurista todella kuuluvaa väliin kovaäänistäkin itkua. Mietin mitä tehdä. Tuli sitten vain sellainen olo, että kävin rimputtamassa ovikelloa. Siellä oli siisti ulkomaalainen koti ja pari lasta.
Juttelin hetken, äiti kertoi jotain lapsen sairaudesta. Kävin hakemassa noin vuoden ikäiselle lapseni vanhan potkuttelupyörän ja hymyilin ystävällisesti. Ei tullut mieleenkään, että olisin soittanut johonkin lastensuojeluun, tein vain sen minkä järkeväksi näin. Olin aika onnellisen tietämätön koko astensuojelutouhusta, enkä varmaan olisi edes osannut soittaa lastensuojeluun.
Ei sille voinut mitään, kyllä se itku huolestutti niin paljon (se ei häirinnyt), että oli pakko käydä katsomassa, onko jokin hätänä.
Ei tätä huostahulluutta voi ymmärtää, jos ei itse tai joku läheinen joudu sen kohteeksi. Niin vähän media tästä asiasta kirjoittaa. Se on ihme! Ottaen huomioon avohuollonkin n. 60 000 lasta, niin tämä on jo yli 5% luokkaa lapsista ja perheistä vielä enemmän, kun suomalaisilla on keskimäärin kaksi lasta.
Rikoksista kirjoitetaan hyvin paljon. Sosiaalityöntekijällä on kuitenkin huomattavasti suurempi valta kuin poliisilla. Syyttä vangitut saavat huimia korvauksia vankilassaoloajastaan. Syyttä huostatut ja heidän vanhempansa vain kärsivät nykyajan jalkapuussa (huosta on kyllä vielä pahempi rangaistus).
Ehkä toimittajat tietävät, että perheet haluavat olla onnellisia ja tietämättömiä koko huostasta, joka voi iskeä kehen tahansa.
Lähetin muuten tänään kommentit siihen lastensuojelun tietojärjestelmään, oli viimeinen jättöpäivä.
Meillä oli tuollainen tilanne, paitsi kaikki kolme lasta alle kouluikäisiä ja minun kanssani kotona. Mies päivät töissä. Masennuin ja akuuttipsykiatrian polilta ottivat suostumuksellani yhteyttä sosiaaliin. Meillä alkoi juoksemaan perhetyöntekijä 2x vko ja AINA aamuisin klo 8. Lapset olisivat pienenpää myöden nukkuneet vielä mutta ei. Ptt haukkui urahaaveeni ja juoksi kanssani hakemassa kahdelle vanhimmalle päiväkotipaikkaa. Minä en heitä päiväkotiin olisi halunnut. Tätä kesti 3kk, sitten palasin työelämään. Silloin ilmoitin sosiaaliin että kiitos vaan mutta en aijo olla pois töistä sen tähden että täti voi meillä juosta. Samoin mainitsin että eikös työnkuvaan kuulu perheen tukeminen eikä äidin lyttääminen. Käynnit loppui siihen ja samoin asiakkuus sossuun. Kyseinen ptt:kin näkyy olevan siirretty toisiin tehtäviin. Eli minä ainakin olen kieltäytynyt eikä siitä meille mitään seurannut.
nouseminen tavallisesti kostetaan.
Mutta toisaalta sekin on tunnettu juttu, että näissä asioissa on kaikki valtavasti kiinni oman alueesi vastaavasta lastensossusta. Siis työntekijän persoona näyttää monesti painavan enemmän kuin olosuhteet. Ehkä tuossa sossun mielestä sinulle piti antaa tilaisuus näyttää jaksamisesi työelämässä, mikä tietysti on järkevä kanta jokaisen normaalisti ajattelevan mielestä.
mutta sitten kolahti ja kovasti. Tuli pieni töppäys veljeni takia. Sitten ne vaan päätti, että nyt sinun lapsesi otetaan huostaan. Perhehoitajat olivat keränneet tarpeeksi "raskauttavaa materiaalia" minusta. Paperissa luki, että ei ole hyväksynyt avohuollontukitoimia.
Olisin halunnut kodinhoitajan ja lapsenhoitajan apua silloin tällöin. Tähän ei silloin suostuttu.
Käytännössä en siis saanut avohuollon tukea, paitsi ne muutama kerta perhehoitohelvettiä. Kävin viime viikolla tapaamassa yhtä, jolta halusin aikaisemmat raportit. Kyllä kylmäsi vieläkin se tietämättömyys kaikesta näistä asioista mitä mekin täällä tiedetään. Ei hän ole viitsinyt lukea.
Oli juttua niistä aikaisemmista tapaamisista. Sanoin, että halusivat kerätä negatiivista. "Joo, oltiin juuri prikulleen päästy siihen vaiheeseen, että seuraavalla kerralla oltaisiin otettu en positiiviset esille". Että ne viitsii valehdella päin naamaa.
Hulluja ja äärettömän kieroja, typeriä ja laiskoja! (en minä yleensä näin kirjoita ihmisistä, mutta noiden kohdalla on pakko)