Juma,mä olen päälle 30v.vanha ja elämä pyörii työn ja lasten ympärillä. En käy kapakoissa,en leffoissa.Ja tässä sit pitäis ettiä sitä elämäni prinssiä joka tulee ja pelastaa?Mistäköhän sekin löytyis?Ja ketäköhän kiinnostais? On tota elomassaa kertynyt jonkun verran yli normien,naamastakaan en menis takuuseen.Viimeistään siinä vaiheessa kun kuulevat että olen YH niin juostaan karkuun.Ja lujaa.Eipä noita ole tyrkyllä kylläkään ollut.Tasan en lähde ittäni markkinoimaan millään sinkkusivuilla.Kaiken maailman hörhöt siel tietenkin ui katiskaan.Mistä muut yksinäiset etenkin YH:t on löytänyt sen oman "toisen" puoliskonsa?
On tää niin vaikeaa
Yksin
3582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ni sieltäpä tuoltapa hyvinkin löytyi! Ja hyvä löytyikin.
Elomassaa ei ole kertynyt, kroppa on kondiksessa. Miehet kuolasi.
Naamataulu voisi toisenlaiseltakin näyttää vaan tämän kanssa nyt toimeen tullaan, kauniiksi tai nätiksi, viehättäväksi ovat väittäneet. Makuasia se lienee.
Harrastukisa ja kavereita on.
Verbaliikka sujuu niin suullisesti kuin kirjallisestikin.
Työapikka on, koulutus on. Osaaminen on.
Akateeminen,matemaattinen tai musikaalinen en ole, olen tavallinen. Kapakoissa ja tanssimassakin kävin, flaksi kävi jos sillä tuulella itse olin tai muuten vaan oli oikea paikka, oikea aika, oikea vaatetus paikkaan nähden.... mutta kun en jaksanut iskeä, olla iskettävänä, en jaksanut sitä pinnallisuutta, kännisiä ihmisiä...
Perhettä, yhteistä lasta en hakenut en etsinyt, olin tyytyväinen elämääni. Tyytyväinen ja onnellinen yh - onko se edes mahdollista??? No, minun kohdallani oli.
Ja ihan huvikseni laitoin "hakemuksen" sinkut-palstalle, vastasin muutamaan, treffasin muutamia. Hörhöjä, joo. Epätoivoisia. tai naintiseuraa hakevia. tai niitä, jotka haluavat sellaista kiinteää, vakavaa suhdetta ja yhteen muuttamista jne jne. Ei kiitos.
Ja sitten tapasin tämän tapauksen.
Pitkä, komea, upea kroppa, huolehtii itsestään. Verbaliikassa ja huumorissa löytyi. Koulutusta, osaamista, työpaikkaa on. Kavereita, harrastukisa on. Tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa, itseensä, muttei mikään itserakas ääliö. IHan tavallinen. Ei akateeminen, mutta melkein, ja matemaattinen ja musikaalinen. Mutta kapakassa ei vaan jaksa istua.
Samat elämänarvot, sama vakaumus.
Tovin aikaa katselimme, sitten löimme hynttyyt yhteen.
Ennakkoasenteet on vahvat ja melkoiset ihmisillä, siksi emme kerro missä ja miten tapasimme. Itse kyllä nauramme kohtaamistavallemme, heitämme vitsiä aiheesta, samoin kuin niiden ystävien kanssa, jotka tapaamitapamme tietävät.
Sinkut-palsta on nykyaikana yksi foorumi, jossa tavata ihmisiä. Miksi kapakasta löydetty kumppani on jotenkin vakavammin otettavissa kuin kirjeenvaihdon kautta tavattu???? Eikös kapakassa käy vain epätoivoiset tai alkoholistit?? Tai vähintään kauhean pinnalliset ihmiset?
No, juttusi saattoi olla provo, semmoiselta sen kirjoitusasu kuulosti, mutta silti vastaan asialinjalta.
et tosiaankaan löydä ketään vierellesi. haluat ilmeisesti olla marttyyri mutta kannattaako se:-)Lähde lasten kanssa lenkille ja jumppaa jauhelihakastiketta tehdessäsi. ja naama iloiseen hymyyn kyllä se kumppani löytyy kun aika on. Tuossa toinen totesikin taisit provosoida. Mutta sinkku.netistä löytää vanhempikin äijä ja akka toisensa miksei sitten nuori 30nen:-) Oma enoni..jo yli 70 löysi itselleen fiksun kumppanin sen kautta..joten..voit sinäkin oivalista mahdollisuutta kokeilla..kunhan ensin osaat hymyillä:-)))))))))))))
Juu kyllähän se niin on ettei ne elämän prinssit kyllä ovenkaan taa tule. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet ulos ihan vaikka kirjastoon tai jos vaikka bailaamaan uskaltaisit. Varmasti oikea mies löytyy ennen pitkää. Luin jostain lehdestä, että 80% ihmisistä tapaavat joko kapakissa tai tanssilavoilla. Joten rohkeesti vaan ihmisten ilmoille.