Kesä oli kaunis ja olo oli keveä 1950 luvun lopulla. Paasivesi oli kirkas järvi ja noin 100m levyinen pulverimainen hiekkaranta lammikoineen kimalteli aamun koitossa(nyky nimi kai "hietalahti".
Silloin siellä ei ollut vielä kaislaa eikä muutakaan ruohoa.
Olispa ollut kamera. Olihan sieltä muitakin mukavia muistoja:)
Silloin siellä ei ollut vielä kaislaa eikä muutakaan ruohoa.
Olispa ollut kamera. Olihan sieltä muitakin mukavia muistoja:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämähän oli oikein hauska tunteellinen tapahtuma hietalahdesta.Niin ja siitä se sinun elämäsi alkoi?
Oli sitä elämää ollut enen sitäkin, mutta elämä oli silloin autereista ja kumman onnelista:))
Tuossa aikaisemmin jo muisteltiin näitä lapsuusmuistoja, mutta kiinnostuin nimistä Vihtavaara ja Paasivesi.
Vihtavaara ei tuottanut paljon tulosta Googlesta, kun sieltä nousi esiin Heinoniemi! Ihanat sivut ja majakka.
Paasivesi sentään toi aikapaljon asiaa. Kraateri järvi ja erikoinen piruntulineen.
Onko itselläsi mitään lisättävää näihin havaintoihin?
Tuo kaislojen lisääntyminen hiekkarannoille lienee yleinen vitsaus, kun karjan laiduntaminen on loppunut ja tietenkin lannotteiden ja jätevesien päästely vesistöön.
Nythän uhataan kaikkien mökkiläisten pienet saunavedetkin ohjattavaksi putkistoon. Saisiko se edes nämä entiset ihanat hiekkarannat sitten palautumaan entiselleen?
Ihana hiekkaranta minullakin oli lapsuudessa, joka on nykyisin pelkkää ruohikkoa. Eikös ne yritä siitä jotain poltoainetta tehdä? Ennen sitä ainakin karjan rehuksi leikattiin, samoin kuin luhtaheinää.
Vihtavaara on Heinoniemessä, se on kylän nimi.
Muistan rantakalan isossa padassa oli keitetty kuhia oli paljon ja paljon oli voita järvestä hiukan vettä ja suolaa.
Rantakivillä padassa se kiehui 15-30 litran satsi.
Syötiin rantakiviltä(etsittiin tasaisia kiviä, joiden päältä sormin syötiin:) Se oli hyvää.
Paikallinen isäntä näytti "taikatempun" pisti(noin kanamunan suuruisen)sammakon suuhunsa, luultiin, että se pani sen hihaan piiloon, mutta hetken kuluttua kun hän avasi suunsa siellä sammakko kurkisti puolelle ja toiselle sitten se hyppäsi pois ja loikki tiehensä:)
Oli muka entisaikojen suutautien parannuskonsti?
Kaikki syötiin ilman viinan tippaa(silloin sitä ei tarvittu)ja hauskaa oli..
syötiin. Kupisa lämmintä suolavettä, löökisilippua ja pinnalla voita värin vuoksi. Siinä uuttapottua kastettiin ja syötiin. Kovvaa leipää oli ja maitua.
Joskus oli suolasilahkaa ja vielä harvemmin painon alla nelikosa suolattua pikkusiikaa. Usseinki paistettiin norsia sillonku kalakauppialla semmosia oli ja ne ne vasta hyviä olivakki! Vaikka olivat kaikkein halavimpia kaloja. Nyt ei saa norsia ennään mistään. Liekkö pyyvetty sukupuuttoon herkkukala?
Ei ollu meillä järvejä eikä muita vesipaikkoja. Ne parempiosaset asu semmosisa paikosa. Eikä ollu vaaroja mutta suota oli vähäsen. Polttopuiksi isä sai kantoja jokka ite rautakangella, kuokalla ja kirveellä toisen raiviolta irti kaivo. Niitä minä sitte talavella koulun jäläkeen polttopuiksi pienin.
Tästäki on jo ainakin 50 vuotta.
Muistoistasi kerroit, mutta et vastaile uusia kuulumisia.
Oletko jo kenties hankkinut kameran ja ottanut kuvia näistä ruohikkorannoista?
Kertoile enemmänkin muistoistasi, sillä sellaisista minä ainakin pitäisin, jos ne ei sitten mene tuonne sänkykamarin puolelle ja salarakas osastolle.
Olihan siellä työtäyteinen kesä samoilla soilla metsissä, rannoilla. Käki kukkui villisti ja arotuuli toi tuoksuja kaukaa "neukuista".
Ensi kerran kävelin käsi kädessä ihan hetken syvällä metsässä tytön kanssa ja sekös säväytti(hulumasi). Askel oli vielä kevyempi seuraavina päivinä ai ai.
Sinäkö se olit, joka minut hylkäsit? Tosin soilla ja metsissä en ole samoillut kanssasi, mutta Hummonlavalla ehkä on tanssittu, tai Puhoksessa, mikäli olit tansseissa mukana.
Hummossa ainakin oli tunnetut kauhut juuri Vihtavaaran pojista, joita piti varoa.
Olitkohan itse se kauhu?