Pelko josta kärsin joka päivä on se kun tiedän että vanhenen jatkuvasti joka päivä joka tunti ja joka minuutti. Olen "vasta" 23v mutta tunnen itseni jo niin vanhukseksi.
Niin paljon asioita jäi tekemättä mitä lapsena halusin tehdä, ja nyt olen liian vanha niitä enään tekemään, ikinä. Unelmoin jokapäivä mitä olisin halunnut tehdä ja kokea...
Nuorena olin hoikka ja hyvän näköinen, sain kuulla usein että olen varsinainen hurmuri. Varsinainen "hurmuri" joo, ikinä en ole seurustellut, harrastanut seksiä, suudellut tai halannutkaan tyttöä...
Ja painoa on tullut rutkasti vanhetessa ja sen takia koko ruumis venynyt pilalle. Viime jouluna masennuin pahasti ja söin itseni yli satakiloiseksi kunnes säpsähdin äkilliseen läskistymiseeni ja aloin laihduttamaan. Nyt olen 82kg/186cm ja laihdutan yhä. Sisä reiteni, olkapääni, kyynärpääni, alaselkäni ja perseeni ovat ihan arpijuovien peitossa äkillisen painon vaihtellun jäljiltä, oksettavaa. En ikinä kehtaa näyttää omaa vartaloani kenellekään tytölle. Ja vielä erityismaininta sille että suurinosa painostani meni reisiin ja perseeseen niin nyt laihdutuksen jäljiltä niihin on jäänyt "ylimääräistä" venynyttä nahkaa joka on ja pysyy löysänä vaikka mitä tekisi, ellei mene leikkaukseen poistamaan ihoa.
Minulla on myös tullut koukkuniska ja rintakehäni luut ovat työntyneet eteenpäin silleen että näkyy luonnoton kohouma rintakehän alueella. Tämä siitä kun masentuneena roikotan päätäni ja olen kokoajan ihan kippurassa. Ja nyt en voi enään tehdä näille vääntymille mitään...
Niskaani ja alaselkääni särkee 24/7, ja koska olen pidemmän puoleinen niin joudun kumartelemaan jatkuvasti arkisia asioita tehdessä joka otta selkään. tiskejä tiskatessa lavuaari on niin matalalla että joutuu ottamaan penkin ja istua siinä kun tiskaa. Leipälauta niin matalalla että joutuu koukistamaan polvia että sää leipänsä tehtyä, kumartua ei voi kun ottaa selkään. Pytyllä istuessa polvet osiottavat kattoa. Vessan peiliin katsoessa en näe omaa naamaani koska peili on liian matalalla eikä ole varaa nostaa sitä koska lamppu on vastassa....tätä voisi jatkaa vaikka kunika pitkään...
Kerran vitsailin kaverilleni kuinka minusta tuntuu että minä "mätänen" jatkuvasti. Tässä sitten olen huomannut sellaisen seikan että minä haisen "kuolleelle". Yhtenä päivänä kun kävin vessassa ja saippuoin/pesin normaalisti käteni ja kuivasin ne ja haistoin kämmeniäni ne haisivat aivan "kuolleelle". Selvä kalman haju. Nykyään haistan sen hajun itsestäni kokoajan. Ja sekin tuli mieleen että selkäni ja perseeni on täynnä finnejä....voi jumalauta....niin ja niveleni naksuvat ja paukkuvat jatkuvasti.
Kuitenkin, tällä kaikella tarkoitan sitä että näen ja tunnen kuinka kroppani pettää ja on huonompi päivä päivältä. Huomaan vanhenemisen melkein reaaliajassa, jokapäivä jokin paikka on taas mennyt huonompaan suuntaan.
Nuorena olin energinen ja puhelias ja ala-aste oli vielä hyvää aikaa. Yläasteelle siirtyessä minusta tuli kiusattu hiljainen sivusta seuraaja joka ei tehnyt tai kokenut yhtään mitään. Nyt murehdin mitä kaikkea minun olisi pitänyt tehdä kun koulussa vielä olin. Pysyviä ystäviä olisi saanut niin helposti. Nuoret ovat niin paljon avoimempia ja hyväksyväisempiä kuin vanhemmat ihmiset... Tyttöystäväkin olisi ollut paljon helpompi löytää. Nykyään jos yrittää oman ikäisiä tyttöjä lähestyä niin vakio kysymyksinä ovat aina ennemmin tai myöhemmin että mitä töitä tai mitä koulua käyn. Ja koska en käy mitään niin en tietenkään kelpaa. Yläasteella puolestaan kaikki oltiin samalla viivalla, kukaan ei voinut toiselta vaatia mitä kouluja käyt tai mitä töitä teit, kaikki käytiin yläastetta ja se siitä. Yläasteella ei olisi tarvinnut olla kaikkea sitä mitä nykyään pitää olla kun deitti skeneen lähtee...
Kuitenkin, nuorena jaksoin tehdä kaikenlaista, olin kiinnostunut asioista ja olin aina menossa ja tekemässä...mutta nykyään....
Tässäkin on viimeiset 8 vuotta menneet yhdessä hujauksessa, mitään en ole tänä aikana saanut aikaiseksi enkä mitään näiltä vuosilta muista. Joulukin vasta äsken oli ja nyt se on jo 4 kuukauden päässä, ja taas vuosi vaihtuu. En ole edes vielä tajunnut että kesä tuli kun nyt se on jo mennyt. Aika kulkee aivan kamalaa vauhtia, äsken olin lapsi ja nyt olenkin jo "aikuinen" jonka ruumis pettää alta.
En halua vanheta, haluan palata takaisin nuoruuteen ja kokea ne asiat jotka minulta silloin riistettiin. Nyt tiedän mitä minun olisi pitänyt tehdä mutta nyt on liian myöhäistä....
Vanhenemisessa ei ole mitään hienoa. On vain murheita ja lisää murheita. Maailman "tajuaa" paremmin ja näkee kuinka paskaa se oikeasti on.
Olisi niin paljon sanottavaa mutta minä lopetan tähän ihan siitä syystä että en usko että kukaan koko tätä paskaa jaksoi edes lukea. En syytä ketään teistä siitä, en tajua miksi edes kirjoitan tämän koko jutun....
Kaikki on liian myöhäistä.
Niin paljon asioita jäi tekemättä mitä lapsena halusin tehdä, ja nyt olen liian vanha niitä enään tekemään, ikinä. Unelmoin jokapäivä mitä olisin halunnut tehdä ja kokea...
Nuorena olin hoikka ja hyvän näköinen, sain kuulla usein että olen varsinainen hurmuri. Varsinainen "hurmuri" joo, ikinä en ole seurustellut, harrastanut seksiä, suudellut tai halannutkaan tyttöä...
Ja painoa on tullut rutkasti vanhetessa ja sen takia koko ruumis venynyt pilalle. Viime jouluna masennuin pahasti ja söin itseni yli satakiloiseksi kunnes säpsähdin äkilliseen läskistymiseeni ja aloin laihduttamaan. Nyt olen 82kg/186cm ja laihdutan yhä. Sisä reiteni, olkapääni, kyynärpääni, alaselkäni ja perseeni ovat ihan arpijuovien peitossa äkillisen painon vaihtellun jäljiltä, oksettavaa. En ikinä kehtaa näyttää omaa vartaloani kenellekään tytölle. Ja vielä erityismaininta sille että suurinosa painostani meni reisiin ja perseeseen niin nyt laihdutuksen jäljiltä niihin on jäänyt "ylimääräistä" venynyttä nahkaa joka on ja pysyy löysänä vaikka mitä tekisi, ellei mene leikkaukseen poistamaan ihoa.
Minulla on myös tullut koukkuniska ja rintakehäni luut ovat työntyneet eteenpäin silleen että näkyy luonnoton kohouma rintakehän alueella. Tämä siitä kun masentuneena roikotan päätäni ja olen kokoajan ihan kippurassa. Ja nyt en voi enään tehdä näille vääntymille mitään...
Niskaani ja alaselkääni särkee 24/7, ja koska olen pidemmän puoleinen niin joudun kumartelemaan jatkuvasti arkisia asioita tehdessä joka otta selkään. tiskejä tiskatessa lavuaari on niin matalalla että joutuu ottamaan penkin ja istua siinä kun tiskaa. Leipälauta niin matalalla että joutuu koukistamaan polvia että sää leipänsä tehtyä, kumartua ei voi kun ottaa selkään. Pytyllä istuessa polvet osiottavat kattoa. Vessan peiliin katsoessa en näe omaa naamaani koska peili on liian matalalla eikä ole varaa nostaa sitä koska lamppu on vastassa....tätä voisi jatkaa vaikka kunika pitkään...
Kerran vitsailin kaverilleni kuinka minusta tuntuu että minä "mätänen" jatkuvasti. Tässä sitten olen huomannut sellaisen seikan että minä haisen "kuolleelle". Yhtenä päivänä kun kävin vessassa ja saippuoin/pesin normaalisti käteni ja kuivasin ne ja haistoin kämmeniäni ne haisivat aivan "kuolleelle". Selvä kalman haju. Nykyään haistan sen hajun itsestäni kokoajan. Ja sekin tuli mieleen että selkäni ja perseeni on täynnä finnejä....voi jumalauta....niin ja niveleni naksuvat ja paukkuvat jatkuvasti.
Kuitenkin, tällä kaikella tarkoitan sitä että näen ja tunnen kuinka kroppani pettää ja on huonompi päivä päivältä. Huomaan vanhenemisen melkein reaaliajassa, jokapäivä jokin paikka on taas mennyt huonompaan suuntaan.
Nuorena olin energinen ja puhelias ja ala-aste oli vielä hyvää aikaa. Yläasteelle siirtyessä minusta tuli kiusattu hiljainen sivusta seuraaja joka ei tehnyt tai kokenut yhtään mitään. Nyt murehdin mitä kaikkea minun olisi pitänyt tehdä kun koulussa vielä olin. Pysyviä ystäviä olisi saanut niin helposti. Nuoret ovat niin paljon avoimempia ja hyväksyväisempiä kuin vanhemmat ihmiset... Tyttöystäväkin olisi ollut paljon helpompi löytää. Nykyään jos yrittää oman ikäisiä tyttöjä lähestyä niin vakio kysymyksinä ovat aina ennemmin tai myöhemmin että mitä töitä tai mitä koulua käyn. Ja koska en käy mitään niin en tietenkään kelpaa. Yläasteella puolestaan kaikki oltiin samalla viivalla, kukaan ei voinut toiselta vaatia mitä kouluja käyt tai mitä töitä teit, kaikki käytiin yläastetta ja se siitä. Yläasteella ei olisi tarvinnut olla kaikkea sitä mitä nykyään pitää olla kun deitti skeneen lähtee...
Kuitenkin, nuorena jaksoin tehdä kaikenlaista, olin kiinnostunut asioista ja olin aina menossa ja tekemässä...mutta nykyään....
Tässäkin on viimeiset 8 vuotta menneet yhdessä hujauksessa, mitään en ole tänä aikana saanut aikaiseksi enkä mitään näiltä vuosilta muista. Joulukin vasta äsken oli ja nyt se on jo 4 kuukauden päässä, ja taas vuosi vaihtuu. En ole edes vielä tajunnut että kesä tuli kun nyt se on jo mennyt. Aika kulkee aivan kamalaa vauhtia, äsken olin lapsi ja nyt olenkin jo "aikuinen" jonka ruumis pettää alta.
En halua vanheta, haluan palata takaisin nuoruuteen ja kokea ne asiat jotka minulta silloin riistettiin. Nyt tiedän mitä minun olisi pitänyt tehdä mutta nyt on liian myöhäistä....
Vanhenemisessa ei ole mitään hienoa. On vain murheita ja lisää murheita. Maailman "tajuaa" paremmin ja näkee kuinka paskaa se oikeasti on.
Olisi niin paljon sanottavaa mutta minä lopetan tähän ihan siitä syystä että en usko että kukaan koko tätä paskaa jaksoi edes lukea. En syytä ketään teistä siitä, en tajua miksi edes kirjoitan tämän koko jutun....
Kaikki on liian myöhäistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet noiden pakkoajatustesi lisäksi luultavasti masentunut. Kannattaa vakavasti puhuen käydä lääkärillä, ja sitten hän voi ohjata sinut terapeutille. Ei tuollaisen olon kanssa tarvitse elää!!! 23-vuotiaana ei vielä kroppa vanhene.. Tiesitkö että paras lihaskestävyys ja lihasvoima on 25-30 ikävuosina??? Joten et ole vielä edes päässyt huippuvireyteesi :) Lääkitys auttaa varmasti, kun vain uskallat ottaa sen ensiaskeleen :)
Miksei jaksaisi? :)
Tunnistin tuosta jotain samaa omasta elämästä...
olen sinua vuotta vanhempi,ja tuntuu kuin olisin elämäni jo elänyt!
Yhtenä päivänä totesin mielessäni,"tässäkö tämä elämä on?"...
Haluaisin kääntää myös aikaa vuosia taaksepäin..tehdä asioita toisin...
En näe tulevaisuudessa mitään...en yhtään mitään...
mielettömän hienon urakan laihduttaessasi noin, onnittelut! Tuohon ei moni pysty vaikka miten haluaisi. Sä olet nuori, ihosi luultavasi palautuu kimmoisuudeltaan vielä erittäin hyvin, eli lopeta turha sureminen. Sä olet jo normaalipainossa joten lopeta laihduttaminen ja ala etsiä tasapainoa ruokavalioosi, sellaista millä et laihdu etkä liho.
Ihmisen luusto ei ole luutunut loppuun ennen 25v ikävuotta ja joillakin se tapahtuu myöhemminkin. Nyt sun seuraava tehtävä onkin harrastaa liikuntaa, kuntosali ja uinti ja venyttely ovat ne tärkeimmät. Kuntosalilla saat täytettä sinne ihon alle minne pitääkin ja kroppasi malli muuttuu täysin. Samalla loppuvat selkäkivut. Kuntosali kuitenkin tahtoo lyhentää lihasta, joten on tärkeää opetella samalla venyttelemään. Sillä oikaistaan väärää ryhtiä. Jos et halua yksin venytellä, on joogan eri muodot tai pilates erinomainen apu.
Ruokavalioon tulisi nyt lisätä rasvaa. Jollet ole allerginen kalalle lisää runsaasti kalaöljyä joissa on E-EPAa. Se vaikuttaa nimenomaan ihoon (voi aiheuttaa alusssa kipeitä finnejä, mutta häipyvät muutamassa viikossa kun ihon toiminta normalisoituu) ja mielialaan (käytetään masennuksen hoidossa). Tuotemerkkejä mm Vitamar, Tolonen E_EPA,MorEPA jne. Valitse sellainen kalaöljy, missä EPA pitoisuus on runsas!Lisäksi ihonhoitoon voit käyttää ulkoisesti kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä. Ei siis sitä tavallista mitä on joka kaupassa, mutta esim sittareista saa sitä pulloissa eikä maksa paljon. Tuoksuu auringonkukan siemenille ja maistuukin. Siinä on korkea E-vitamiinipitoisuus. Auttaa kehoa uudistumaan ja ihoa etenkin.
Arvista et pääse eroon, mutta ne haalistuvat ja ihon kimmoisuus palautuu varsin hyvin nuorena. Tärkeintä olisi saada lihasmassaa, jottei paikat roiku. Nämä neuvot toimii kunhan vain alat toimia. Itsellä on kuin uusi kroppa ja uusi mieli. Koita, et menetä mitään. Mutta ota ainakin vuoden projekti, hetkessä ei lihasmassaa saa, etenkään jos syöt edelleen laihisruokaa. Öljyä ja proteiinia kehiin kuntoilun kanssa niin jaksat liikkua ja tulokset alkaa näkyä. Kun aloitat kuntoilun voi paino nousta kun lihasmassaa tulee, ehkä n 3kg alussa. Älä panikoi vaan katsele miten paino alkaa jakautua kropassa. Se ei tule läskinä vyötärölle vaan lihaksena ympäriinsä.
Nauti elämästäsi ja siitä, että pystyt vieläkin muuttamaan kehosi sellaiseksi mitä voit rakastaa ja mitä muut voivat vain kadehtia. Älä juutu tuollaiseen tyhjänaikaiseen suruun vaan iloitse siitä mitä olet saavuttanut. Tsemppiä sulle!
Mulla on mielessä koko ajan se että aika kuluu, päivät vierivät, vanhenen. Tuntuu etten ehdi hypätä siihen elämään mukaan minkä haluaisin elää VIELÄ NUORENA ja kauniina. Olen 20-vuotias.
Hmmmmmm...Kuulostaa kyllä siltä, että kehosi "rappeutuminen" johtuu pikemminkin siitä ylipainosta, kuin "vanhuudesta":).
Mulla itelläkin oli ikäkriisi joskus 17-vuotiaana kun joka paikassa hölistiin, kuinka sitä vanhemmant naiset ovat jo hieman rupsahtameita. Nykyään ei voi muuta kuin nauraa, kun kattoo jotain 17-v. likkoja niin meikkikerroksen allahan ne kaikki ovat aika lapsenkasvoisia vielä.
Mitä miehiin tulee, niin sellanen babyface-look (alle 20-v.)ei ole edes kovin seksikäs. Miehen näkönen on parempi kuin pojan näkönen!
No se siitä pinnallisuudesta. Itse olin masentunut 12-15-vuotiaana ja jälkeenpäin jäi harmittaa että kuinka monia bileitä missasin jne. Olisin halunuut uudestaan aloittaa 10-vuotiaasta:) Sen jälkeen olen aina tuntenut itseni liian vanhaksi. Mutta totuus on se, että psyykea ei voi käskeä. Parempi on olla oma itsensä kuin pettää itseään ja teeskennellä jotain muuta kuin on. Elämässä on joskus kausia, kun ei innosta samat asiat, jotka ennen/myöhemmin kiinnostavat. Ei elämän kuulu olla suorittamista, ja tuskimpa sä sitä onnellisempi olisit ollut jos olisit väkisin tehnyt jotain ihan vain siksi että sait sen tehtyä tai että koska se kuuluu nuoruuteen.
Totta kai asiaan kuuluu että vanhemmiten aina tajuaa miten olisi pitänyt tehdä, mutta voiko teinipoikaa tai tyttöä oikeastaan syyttää siitä, ettei silloin tiennyt paremmin? Koko ajanhan kokemus viisastuttaa.
Ja ehdithän sä tehdä vielä vaikka mitä. Jotkut on jo sun iässä lapsia väsäämässä ja perhettä perustamassa ja murehtivat, kuinka paljon jäi tekemättä. olet kuitenkin nuori vielä. Voit bilettää vielä ihan samalla vauhdilla, kuin nuorempanakin.
En muutenkaan ymmärrä sitä länsimaalaiseen kulttuuriin kuuluvaa ajatusta, että aina pitäisi tehdä jotain. Miksi? Joskus ihminen on onnellisempi ihan vain ollessaan. Jos silloin yläasteella olit päättänyt olla tekemättä niitä asioita, joista nyt unelmoit, niin luultavasti olit onnellisempi silloin kun et tehnyt niitä.
Olisi kiva kuulla, mitä nuo asiat ovat, joista unelmoit? Voihan sitä vanhempanakin olla vähän lapsellinen...? Kyllä itekin meinasin ostaa pleikka2. Ja huvipuistoihin hingun joka kesä. Niinkuin monet muutkin nuoret aikuiset.
Ja hei, eikö olekin mukavampi olla NUORI aikuinen kuin keskenkasvuinen teini?Joitakin muutoksia olen huomannut omassakin kehossa, mutta ne kuuluvat lähinnä aikuistumiseen vielä tässä iässä.
Piristäisköhän sua, jos pääsisit elämässä vähän eteenpäin, sen sijaan että mangut menneisyyteen...? Ihan totta, sulle saattaa vielä käydä niin että sitten taas kolmekymppisenä harmittelet, kun käytit tuon nuoren aikuisuuden ajan murehtimiseen.
Ihmiskeho kestää YLLÄTTÄVÄN paljon, jos/kun sitä KOHDELLAAN oikein, mutta sinähän luettelit jo omat "mokasi", kuten ylipainon, virheasennoissa "roikkumisen", jne...
No mutta tuosta ei voi mennä kuin ylöspäin!:)
Ovat sitä sinuakin lihavammat laihtuneet tahdonvoimalla ja myöskin KIINTEYTYNEET! (Seuraa vaikka niitä "Suurin pudottaja" -ohjelmia.)
Nyt tarvitset sellaista, "minä TEEN tämän" -asennetta ja että "minä teen tämän ITSENI vuoksi", enkä jonkun (teoreettisen) tyttölapsen vuoksi...
Opettele ensin rakastamaan itseäsi. Sen jälkeen voit olla varma, että "se oikeakin" osuu jossain vaiheessa kohdallesi, vaikka sinussa olisikin muutama venymäarpi siellä sun täällä!:)
Eli suosittelen lämpimästi jokapäiväistä liikuntaa - ihan KÄVELYSTÄ on hyvä aloittaa ja sitten - RUPEA TARKKAILEMAAN RUOKAVALIOTASI - ihminen on "sitä mitä syö"...se, että mielestäsi haiset pahalle/kalmalle, voi pitkälti johtua ruokavaliostasi!
ENEMMÄN VIHANNEKSIA/HEDELMIÄ ja KALARUOKIA!
Kalarasva on erittäin terveellistä koko keholle, kropalle ja aivoille...! Eli jos et jaksa kokkailla kalaruokia, niin haepa apteekista/kaupasta ihan kalaöljykapseleita...!
Takaan että voit kohta paremmin - niin henkisesti kuin fyysisesti! Kalarasva myös "voitelee" niveliä, joten sinne jäänee niiden "paukkuminen" jne...
Kirjoitat suoraan sanoen täyttä paskaa. Otahan se mielesi pois navastasi. Ihmiset ovat itsekkäitä eikä ketään kiinosta ongelmasi. Sinun on otettava omasi. Jos nyt voivottelisin ja olisin empaattinen, ongelmasi ei häviäisi mihinkään.
Ensinnäkin, löysä iho häviää ajan mittaan. Jos olet laihduttanut nopeasti, iho ei ole kerinnyt reagoimaan. Selkäkipusi, huono ryhtisi: sinulla on heikko lihaskunto. Skolioosi tms - lihaskunto aina vain tärkeämpää. Älä tee sitä virhettä, että laihdutat vain vähentämällä energian saantia. Ihan yhtä tärkeää ellei tärkeämpää on liikunta. Ja siinä kaikkein tärkeintä on liikkunnan ilo. Vain se voi ylläpitää tapojasi.
Nyt, jumalauta perskäpy, katsot itseäsi peilistä etkä näe enää kehäraakkia vaan potentiaalisen trimmattavan korin. Matka on pitkä, mutta periksi ei anneta. Liikut vastaisuudessa vähintään viisi kertaa viikossa ja vähintään tunnin kerrallaan. vaihda loppu läski lihaan, tee itsellesi rintalihakset ja törröttävät kylkiluusi ovat historiaa. Parasta on se, että osaat sitten aikaanaan itse arvostaa vaivannäköäsi.
Kun olet 45-vuotias, ihmettelet, että minne ne kaikki vuodet katosivat. Olet yhä edelleen vankina kuoriesi sisällä ja yllätys yllätys, olet yhä sama ihminen siellä kaiken muodon sisällä.
Aloita tällä:
http://www.youtube.com/watch?v=q-QHZSoX4c4
oon 23 ja ajattelen just tollein...ajattelen vanhenemist koko ajan...
tosi ärsyttävää....ja tuntuu et kohta on jo 70....