Olisiko jollakin kokemusta/neuvoja tällaiseen tilanteeseen?
Lähes 3-vuotias uroskoirani on äkkiä alkanut vastustaa käsittelyä. Syliin otettaessa murisee ja näyttää hampaita. Lopettaa murinan pikku hiljaa, kun katsoo silmiin ja toruu tiukasti.
Saman reaktion saa joskus myös silittäessä. Kummallista, koska joskus silittäminen ja syliin otto on ok, joskus ei, ja tilanteilla jolloin se ei ole koirasta ok, ei näytä olevan mitään yhteistä toistensa kanssa.
Koiraa ei ole sylistä tiputettu, eikä sitä ole kyseisissä tilanteissa sattunut, jonka vuoksi se olisi esim. voinut alkaa pelätä näitä tilanteita.
Käytös on muuttunut tähän suuntaan ihan viikon sisään. Muuten käyttäytyy normaalisti ja hakee huomiota ja leikkii kuten ennenkin.
Mikä voisi olla syynä tähän/mikä neuvoksi? Vai kannattaako vaan lähteä suoraan kouluttajalle?
Lähes 3-vuotias uroskoirani on äkkiä alkanut vastustaa käsittelyä. Syliin otettaessa murisee ja näyttää hampaita. Lopettaa murinan pikku hiljaa, kun katsoo silmiin ja toruu tiukasti.
Saman reaktion saa joskus myös silittäessä. Kummallista, koska joskus silittäminen ja syliin otto on ok, joskus ei, ja tilanteilla jolloin se ei ole koirasta ok, ei näytä olevan mitään yhteistä toistensa kanssa.
Koiraa ei ole sylistä tiputettu, eikä sitä ole kyseisissä tilanteissa sattunut, jonka vuoksi se olisi esim. voinut alkaa pelätä näitä tilanteita.
Käytös on muuttunut tähän suuntaan ihan viikon sisään. Muuten käyttäytyy normaalisti ja hakee huomiota ja leikkii kuten ennenkin.
Mikä voisi olla syynä tähän/mikä neuvoksi? Vai kannattaako vaan lähteä suoraan kouluttajalle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole kipuja... =eläinlääkäriin ensin.
määki, ku ei tuo iha normaalilta kuulosta. ainakaa jos kaikki muut asiat on kunnossa.
omalla koiralla (tosin vielä pentu) tuli yhtäkkiä kans murinaa ku nosti, ja hampaitaki yritti vilautella. Mutta toruin siitä tietenkin sen kummempia miettimättä, sitten alkoi koira syömättömäksi ja vaisuksi ja alkoi myös ontumaan, neitillä paljastu kasvukipuja, sai niihi lääkkeet ja loppu murinat sun muut apaattisuudet.
suosittelen minäki lääkärillä käyntiä.
Onko viimeaikoina tapahtunut mitään suuria muutoksia? Esim. perheensisäisiä, muuttoja, uusia tuttavuuksia tms..? Kannattaa miettiä kaikki pienetkin yksityiskohdat läpi, erityisesti jos koira on tähän asti ollut "murisematon". Itselläkin ensimmäinen reaktio olisi viedä lääkäriin, ihan varmuuden vuoksi - koira ei yleensä näytä kipuaan, mutta menee muuten sitten puolustusmodelle, joskus jopa perheensäkin kanssa.
Toinen mikä tulee mieleen on johtajuus. Onkos siinä ollut mitään muutoksia viimeaikoina? Meilläkin nimittäin vanhin koira alkoi pari-kolme -vuotiaana kokeilla rajojaan, kun tuli tarpeeksi itsevarmuutta ja äijägeenejä. (Murrosiän jälkeen siis, riippuu yksilöstä..) Meillä koiraa nostaessa tulee aikamoista murinaa ja hampaitakin näkyy; tällä tekniikalla koira tietää heti sen, kuka luovuttaa ja kuka ei. Pelottavan kuuloista, yleensä myös kertoo kenen kanssa koira saa muutenkin "tahtonsa läpi" muissakin asioissa.. (Itse en tähän joukkoon kuulu, enkä myöskään saa murinaa enää osakseni - laumanjohtajalle kun ei äristä.. ;) Harmittaa vain miehen puolesta kun ei raukka osaa "pitää puoliaan" yhtä hyvin, vaikeahan siinä on olla kun 6-kiloinen uroksenpötkäle saa pörinäpelottelullaan yli satakiloisen lihaskimpun antamaan oman puolensa sängystäkin itselleen.. :D)
Mutta takaisin aiheeseen. Jos koirasta ei siis löydy fyysisesti mitään vikaa, kannattaa alkaa miettimään muita "muutoksia". Siinä tapauksessa pitäisi tietää vähän enemmän kyseisestä koirasta, esim. onko arka, dominoiva, minkälaiset ympäristöt ovat ym ym.. Toivottavasti asia korjaantuu, onneksi ongelmaa esiintynyt vasta tuon viikon, joka on suhteellisesti kuitenkin vielä aika pieni aika.. :)
Kiitos kaikille vastauksista! Mennään lääkäriin tarkistamaan ettei ole mitään vialla ja katsotaan sitten.