Sanomalehti Ilkassa julkaistiin sunnuntaina 24.8. seuraava juttu, joka liittyy tällä foorumilla käytyyn muutamaan keskusteluun.
Onneksi joka paikassa ei ääneen rukoiluttamista tehdä. Eihän lasta estetä itseään toteuttamasta hiljaista rukousta, jos häntä kodissa on siihen opetettu, mutta että henkilökunnan vetämästä ääneen rukoiluttamisesta tässä on siis kysymys.
Ruokarukouksesta tuli Nurmossa periaatekysymys
Ruokarukouksesta nousi nurmolaisessa Tanelinrannan päiväkodissa keskustelu,
jolla saattaa olla laajempiakin vaikutuksia päivähoidon ja perusopetuksen
uskontokasvatukseen.
NURMO
Pia Hunnakko
Nurmolaisvanhemmat ehdottivat elokuussa ruokarukouksen poistamista koko
Tanelinrannan päiväkodista tai ainakin 6-vuotiaan lapsensa omasta
esiopetusryhmästä.
Vanhempien opetusministeriöstä saaman tulkinnan mukaan ruokarukous on
tulkittavissa uskonnon harjoittamiseksi, joka ei kuulu päiväkotiin.
- Emme halua asiasta kiistaa kunnan kanssa, mutta ihmettelemme, että
kunnassa toimitaan vastoin ministeriön kantaa, isä toteaa.
Päivähoidon johtajan Juhani Rytkösen mukaan uskontokasvatus tulkitaan
Nurmossa osaksi yleissivistävää kasvatusta.
- Kuntatasolla mikään laki ei sido siihen, etteikö ruokarukousta voisi
lausua.
Ministeriön ja vanhempien käsitystä siitä, että rukoileminen olisi uskonnon
harjoittamista, Rytkönen ei allekirjoita.
- Ahtaasti tulkittuna näin voi ajatella, mutta sen voi aivan yhtä hyvin
nähdä osana tapakasvatusta.
Enemmistön mukaista opetusta
Tanelinrannan päiväkotiin tutustumaan tulleen lapsen vanhemmat ottivat
ruokarukouksen puheeksi ensin päiväkodin henkilökunnan kanssa.
- Vanhemmille oli kerrottu, että tällaisessa tapauksessa lapsi voi yhdessä
aikuisen kanssa poistua rukouksen ajaksi samasta tilasta. Myös muissa
tilanteissa oli tarjottu korvaavan toiminnan mahdollisuutta, päiväkodin
johtajana toimiva Juhani Rytkönen kertoo.
Hän perustaa kantansa paitsi päivähoitolakiin myös kunnassa hyväksyttyihin
varhais- ja esikasvatussuunnitelmiin, joiden mukaan uskontokasvatus on
Nurmossa "enemmistön mukaista" eli evankelisluterilaista.
Kunnan luottamuselimissä hyväksyttyjen suunnitelmien tavoitteena on, että
lapsi tutustuu uskonnon keskeisimpiin sisältöihin, kirkkovuoden suurimpiin
juhliin, erilaisiin perhejuhliin ja siihen minkä vuoksi niitä vietetään.
Tunnustuksellisuutta ei korosteta
Päivähoitolain mukaan uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on
kunnioitettava lapsen vanhempien vakaumusta.
- Näin on toimittu tässäkin tapauksessa, kun tilalle on tarjottu muuta
toimintaa. Muunlaisiin ratkaisuihin minulla ei ole valtuuksia. Lasta ei
vakaumuksen vastaisesti pakoteta mihinkään ja vanhemmat saavat päättää.
Kuitenkin vain oman lastensa osalta, eivät kaikkien, Rytkönen linjaa.
Hän korostaa, että vallitsevasta enemmistöpohjaisesta uskontokasvatuksesta
huolimatta tunnustuksellisuutta ei tuoda aktiivisesti esille. Työntekijät
esimerkiksi pitäytyvät oman vakaumuksensa esille tuomisesta työssään.
Isälle tukea ministeriöstä
Ruokarukouksen poistamista ehdottanut isä ei halua poistaa päiväkodilta sen
uskontokasvatustehtävää.
- Se on laissa määritelty. Kyse on nimenomaan ruokarukouksesta, jonka
tulkitsen ministeriön kannan tavoin uskonnon harjoittamiseksi.
Perheessä ei pidetä ongelmana kristillisiin juhliin, kuten joulun ja
pääsiäisen tapahtumiin liittyvää ohjelmaa.
Rukous on kuitenkin aktiivista toimintaa.
- Sinänsä kyse on pienestä asiasta, mutta tilanne toistuu päivittäin.
Mielestäni ei voi ajatella, että lapseni ohjattaisiin pois siksi aikaa, kun
muut rukoilevat. Ehdotimme rukouksen korvaamista hetken rauhoittumisella
tai lorun lukemisella, isä kertoo.
- Jos laintulkinta on, ettei rukoileminen ole uskonnon harjoittamista,
sopeudumme siihen. Mutta jos kyse on tulkinnasta, mielestäni oikeuden
tulisi päättää asiasta.
Ennakkotapaus?
Perheen lapsi osallistuu esikouluryhmänsä toimintaan toistaiseksi myös
ruokarukousten ajan.
- Lapsi on viihtynyt ryhmässä, ja henkilökunta on suhtautunut asiaan hyvin
ja ammattitaitoisesti, isä kiittää.
Päiväkotiin asiasta on kirjelmöinyt Rytkösen mukaan myös
Vapaa-ajattelijoiden liitto.
- Minulla on se käsitys, että tästä lähdetään liiton taholta hakemaan
ennakkotapausta, ja tukea sille, että tästä tulisi valtakunnallinen
käytäntö.
(kuva)
Nurmon päivähoidon johtaja Juhani Rytkönen laskee päivähoidossa lausuttavan
ruokarukouksen hyvän kasvatuksen, ei uskonnon harjoittamisen piiriin. Kuva:
Jussi Asu
-----------------
ns. kainalojuttu:
-----------------
"Uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetuksen piiriin"
ILKKA
Pia Hunnakko
Opetusneuvos Jari Rajanen opetusministeriöstä tuntee Nurmon tapauksen,
mutta ei halua kommentoida yksittäistä tapausta. Yleisellä tasolla
opetusneuvos hakee asian tarkasteluun vauhtia perustuslaista, jossa
jokaiselle taataan uskonnon- ja omantunnonvapaus.
Rajasen mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetus
on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta.
- Lisäksi meillä on uskonnonvapauslaki, joka lähtee siitä, että yksilöllä
on vapaus joko tunnustaa tai olla tunnustamatta uskontoa. Näin ollen
uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetuksen piiriin.
- Nähdäkseni rukoileminen on uskonnon harjoittamista.
Toisenlaiseen tulkintaan on Rajasen mukaan päädytty muun maussa Suvivirren
kohdalla.
- On katsottu, että se kuuluu olennaisesti suomalaiseen laulu- ja
kansanperinteeseen.
"Tulkinnat monimutkaistuvat"
Stakesin kehittämispäällikön Anna-Leena Välimäen mukaan kuntien
varhaiskasvatussuunnitelmissa kristillisten tapojen noudattamista ei pidetä
uskonnonharjoittamisena, vaan kulttuurisena ilmiönä.
- Itse näen sen kulttuuriperinnön siirtämisenä. Selvää kuitenkin on, että
tulkinnat monimutkaistuvat tulevaisuudessa, ja on pyrittävä löytämään
keskitie, jonka kaikki voisivat hyväksyä, Välimäki toteaa.
Onneksi joka paikassa ei ääneen rukoiluttamista tehdä. Eihän lasta estetä itseään toteuttamasta hiljaista rukousta, jos häntä kodissa on siihen opetettu, mutta että henkilökunnan vetämästä ääneen rukoiluttamisesta tässä on siis kysymys.
Ruokarukouksesta tuli Nurmossa periaatekysymys
Ruokarukouksesta nousi nurmolaisessa Tanelinrannan päiväkodissa keskustelu,
jolla saattaa olla laajempiakin vaikutuksia päivähoidon ja perusopetuksen
uskontokasvatukseen.
NURMO
Pia Hunnakko
Nurmolaisvanhemmat ehdottivat elokuussa ruokarukouksen poistamista koko
Tanelinrannan päiväkodista tai ainakin 6-vuotiaan lapsensa omasta
esiopetusryhmästä.
Vanhempien opetusministeriöstä saaman tulkinnan mukaan ruokarukous on
tulkittavissa uskonnon harjoittamiseksi, joka ei kuulu päiväkotiin.
- Emme halua asiasta kiistaa kunnan kanssa, mutta ihmettelemme, että
kunnassa toimitaan vastoin ministeriön kantaa, isä toteaa.
Päivähoidon johtajan Juhani Rytkösen mukaan uskontokasvatus tulkitaan
Nurmossa osaksi yleissivistävää kasvatusta.
- Kuntatasolla mikään laki ei sido siihen, etteikö ruokarukousta voisi
lausua.
Ministeriön ja vanhempien käsitystä siitä, että rukoileminen olisi uskonnon
harjoittamista, Rytkönen ei allekirjoita.
- Ahtaasti tulkittuna näin voi ajatella, mutta sen voi aivan yhtä hyvin
nähdä osana tapakasvatusta.
Enemmistön mukaista opetusta
Tanelinrannan päiväkotiin tutustumaan tulleen lapsen vanhemmat ottivat
ruokarukouksen puheeksi ensin päiväkodin henkilökunnan kanssa.
- Vanhemmille oli kerrottu, että tällaisessa tapauksessa lapsi voi yhdessä
aikuisen kanssa poistua rukouksen ajaksi samasta tilasta. Myös muissa
tilanteissa oli tarjottu korvaavan toiminnan mahdollisuutta, päiväkodin
johtajana toimiva Juhani Rytkönen kertoo.
Hän perustaa kantansa paitsi päivähoitolakiin myös kunnassa hyväksyttyihin
varhais- ja esikasvatussuunnitelmiin, joiden mukaan uskontokasvatus on
Nurmossa "enemmistön mukaista" eli evankelisluterilaista.
Kunnan luottamuselimissä hyväksyttyjen suunnitelmien tavoitteena on, että
lapsi tutustuu uskonnon keskeisimpiin sisältöihin, kirkkovuoden suurimpiin
juhliin, erilaisiin perhejuhliin ja siihen minkä vuoksi niitä vietetään.
Tunnustuksellisuutta ei korosteta
Päivähoitolain mukaan uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on
kunnioitettava lapsen vanhempien vakaumusta.
- Näin on toimittu tässäkin tapauksessa, kun tilalle on tarjottu muuta
toimintaa. Muunlaisiin ratkaisuihin minulla ei ole valtuuksia. Lasta ei
vakaumuksen vastaisesti pakoteta mihinkään ja vanhemmat saavat päättää.
Kuitenkin vain oman lastensa osalta, eivät kaikkien, Rytkönen linjaa.
Hän korostaa, että vallitsevasta enemmistöpohjaisesta uskontokasvatuksesta
huolimatta tunnustuksellisuutta ei tuoda aktiivisesti esille. Työntekijät
esimerkiksi pitäytyvät oman vakaumuksensa esille tuomisesta työssään.
Isälle tukea ministeriöstä
Ruokarukouksen poistamista ehdottanut isä ei halua poistaa päiväkodilta sen
uskontokasvatustehtävää.
- Se on laissa määritelty. Kyse on nimenomaan ruokarukouksesta, jonka
tulkitsen ministeriön kannan tavoin uskonnon harjoittamiseksi.
Perheessä ei pidetä ongelmana kristillisiin juhliin, kuten joulun ja
pääsiäisen tapahtumiin liittyvää ohjelmaa.
Rukous on kuitenkin aktiivista toimintaa.
- Sinänsä kyse on pienestä asiasta, mutta tilanne toistuu päivittäin.
Mielestäni ei voi ajatella, että lapseni ohjattaisiin pois siksi aikaa, kun
muut rukoilevat. Ehdotimme rukouksen korvaamista hetken rauhoittumisella
tai lorun lukemisella, isä kertoo.
- Jos laintulkinta on, ettei rukoileminen ole uskonnon harjoittamista,
sopeudumme siihen. Mutta jos kyse on tulkinnasta, mielestäni oikeuden
tulisi päättää asiasta.
Ennakkotapaus?
Perheen lapsi osallistuu esikouluryhmänsä toimintaan toistaiseksi myös
ruokarukousten ajan.
- Lapsi on viihtynyt ryhmässä, ja henkilökunta on suhtautunut asiaan hyvin
ja ammattitaitoisesti, isä kiittää.
Päiväkotiin asiasta on kirjelmöinyt Rytkösen mukaan myös
Vapaa-ajattelijoiden liitto.
- Minulla on se käsitys, että tästä lähdetään liiton taholta hakemaan
ennakkotapausta, ja tukea sille, että tästä tulisi valtakunnallinen
käytäntö.
(kuva)
Nurmon päivähoidon johtaja Juhani Rytkönen laskee päivähoidossa lausuttavan
ruokarukouksen hyvän kasvatuksen, ei uskonnon harjoittamisen piiriin. Kuva:
Jussi Asu
-----------------
ns. kainalojuttu:
-----------------
"Uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetuksen piiriin"
ILKKA
Pia Hunnakko
Opetusneuvos Jari Rajanen opetusministeriöstä tuntee Nurmon tapauksen,
mutta ei halua kommentoida yksittäistä tapausta. Yleisellä tasolla
opetusneuvos hakee asian tarkasteluun vauhtia perustuslaista, jossa
jokaiselle taataan uskonnon- ja omantunnonvapaus.
Rajasen mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetus
on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta.
- Lisäksi meillä on uskonnonvapauslaki, joka lähtee siitä, että yksilöllä
on vapaus joko tunnustaa tai olla tunnustamatta uskontoa. Näin ollen
uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetuksen piiriin.
- Nähdäkseni rukoileminen on uskonnon harjoittamista.
Toisenlaiseen tulkintaan on Rajasen mukaan päädytty muun maussa Suvivirren
kohdalla.
- On katsottu, että se kuuluu olennaisesti suomalaiseen laulu- ja
kansanperinteeseen.
"Tulkinnat monimutkaistuvat"
Stakesin kehittämispäällikön Anna-Leena Välimäen mukaan kuntien
varhaiskasvatussuunnitelmissa kristillisten tapojen noudattamista ei pidetä
uskonnonharjoittamisena, vaan kulttuurisena ilmiönä.
- Itse näen sen kulttuuriperinnön siirtämisenä. Selvää kuitenkin on, että
tulkinnat monimutkaistuvat tulevaisuudessa, ja on pyrittävä löytämään
keskitie, jonka kaikki voisivat hyväksyä, Välimäki toteaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli tää kyseinen rulous sanasta sanaan. utelias oon
....
Ei kai sillä väliä millainen se rukous oli, jos se rukoukseksi luokiteltiin niin ilmeisesti ainakin uskonnollinen ;-). Minun poikani päiväkodissa käytiin aikoinaan samanlaista keskustelua yli 10 vuotta sitten, en tiedä miten rukoilun kävi, muutimme paikkakunnalta ja seuraavassa päiväkodissa ei rukoiltu. Asia on hyvin yksinkertainen, rukoileminen ei kuulu päiväkotiin, se on uskonnon harjoittamista.
Jos ei työpaikalla ruokoilla pomon johdolla eikä kouluissa lounastauolla opettajan johdolla, kuinka ihmeessä sallitaan, että pikkulasten päiväkodissa tarhatädin johdolla sitä ääneen rukoilutusta tehdään.
Minkä Te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen Te teettee minulle.
"Ministeriön ja vanhempien käsitystä siitä, että rukoileminen olisi uskonnon
harjoittamista, Rytkönen ei allekirjoita.
- Ahtaasti tulkittuna näin voi ajatella, mutta sen voi aivan yhtä hyvin
nähdä osana tapakasvatusta."
Osana tapakasvatusta ei mielestäni voi perustella sellaista toimintaa, joka ei suomalaisessa yhteiskunnassa enää yleinen tapa ole. Yhdessäkään tuntemassani lapsiperheessä ruokarukous ei ole osa arkipäviän tapoja, ja tunnen muutaman erittäin uskonnollisenkin perheen. Näissäkin ruokarukous lausutaan ennen ateriaa lähinnä pyhäpäivinä ja juhla-aterioilla. Suurimmassa osassa lapsiperheitä ei ruokarukousta käytetä lainkaan enää. Samasta syystä se ei mielestäni ole perusteltavissa kulttuurisena ilmiönäkään enää, koska nykykulttuuriin se ei kiinteästi kuulu. Jos joku haluaa opettaa lapselleen ruokarukouksen, sen tehköön kotioloissa. Julkisissa laitoksissa sellaiseen ei mielestäni ole tarvetta.
Tapakasvatusta aterioiden yhteydessä voi opettaa ilman uskonnollisuuttakin, ja esim. joulun ja pääsiäisen vietto oheisrientoineen ja uskonnollisine vivahteineen ovat perusteltavissa kulttuurisena ilmiönä ja tapakasvatuksena, mutta ei päivittäin tapahtuva rukoileminen.
"- Vanhemmille oli kerrottu, että tällaisessa tapauksessa lapsi voi yhdessä
aikuisen kanssa poistua rukouksen ajaksi samasta tilasta."
Älytön vaihtoehto. Yhden lapsen poistaminen muusta ryhmästä joka päivä ennen ateriaa on omiaan leimaamaan lasta ja aiheuttaa sitä paitsi ylimääräistä vaivaa henkilökunnalle, joka jo ennästään on varsin ylityöllistettyä. Ruokailuun ryhtyminenkin muuttuu ihmeelliseksi ja sekavaksi liikuskeluksi, joten tuskin tulisi muidenkaan lasten rauhoittumisesta mitään. ja koko ongelma poistuisi sillä, että ruokarukous korvattaisiin esimerkiksi jollain lorulla, eikä siitä taatusti kukaan kärsisi lainkaan.
"Lasta ei
vakaumuksen vastaisesti pakoteta mihinkään ja vanhemmat saavat päättää.
Kuitenkin vain oman lastensa osalta, eivät kaikkien, Rytkönen linjaa."
Niinpä, ja miksi uskonnollisten pitäisi saada päättää muidenkin kuin omien lastensa uskonnon harjoittamisesta, ja selvää mielestäni on se, että rukoilu jos mikä on uskonnon harjoittamista. Mikä ihme on se "enemmistö", josta puhutaan, kun taatusti enemmistölle vanhemmista on ihan se ja sama rukoillaanko ruokarukous päivähoidossa vaiko ei ja enemmistö tuskin sitä kotioloissakaan päivittäin kokee tarpeelliseksi tehdä.
"Selvää kuitenkin on, että
tulkinnat monimutkaistuvat tulevaisuudessa, ja on pyrittävä löytämään
keskitie, jonka kaikki voisivat hyväksyä"
Miksei kultaiseksi keskitieksi kelpaisi vaikkapa "Kukko puuron keitti ja kana maidon lämmitti jne"? Kenen uskonnollista vakaumusta tuo esimerkiksi loukkaa?
Vahingoittaako rukous lastanne?
90-luuvn alussa kun olin koulussa siellä oli ruokarukous. Minusta se oli kiva lausua että oli edes jotakin ennen ruokailua.Hauskaa lausua jotain kuorossa. Kaikui hallissa :D
Ketä me sitten kiitämme ruoasta? Universumiako? Lapsiahan pitää opettaa olemaan kiitollisia siitä mitä heillä on, mutta mielestäni siinä on aukko,jos ei tiedä ketä kiittää. Okei...tottakai äitiä tai isää kiitetään ruoan tekemisestä,luomakunnastahan ruoka tulee, mutta silti siihen jää jokin aukko...
Mielestäni voisimme käyttää energiamme jonkun tärkeämmän asian huolehtimiseen. Jos vanhemmat niin haluavat lapsihan voidaan viedä muualle rukouksen ajaksi. Eli miksi jauhaa ja jauhaa tätä asiaa...Suomessa on liikaa ylihuolehtivaista porukkaa.
Eihän avuttomille pikkulapsille saa tehdä semmoista, mitä ei tehdä koulussakaan eikä varsinkaan työpaikoilla. Kyllähän se olisi aikamoinen härkänen, jos tapoihin vedoten esimies vetäisi ääneen rukoiulun työpaikkaruokalassa... Ja smoin, jos luokanvalvojat tai muut opeta "rukoiluttaisivat" peruskoululaisia ja lukiolaisia...
Minkä teette yhdelle pienimmistä, sen te teette minulle! Jos ette tee tätä "tapaa" minulle, ette tee pikkulapsillekan.