Kaukana jossain...

Pete.30.vee kirjoitti:

Matka kaukaiseen kohteeseen, ympärillä pimeys aineeton kylmä avaruus, matkamme kestänyt on jo neljättä vuotta kai, milloin mä kotini viimeksi nähdä sain, sitä en enää tarkkaa muista en.. En muista rakkaitani en ystäviäni, ainoa joka heitä minussa muistuttaa on tuo nuhruinen kuva joka reunoiltaan on murtunut, monesti taittunut, on kuva haalistunut miltein pois kulunut.. Vuorokautemme tylsät täynnä samaa rutiinia vain, olemme kohta kuin koneita kai, jotka automaattisesti käynnistyvät valittamatta työnsä tekevät, ainoa joka meidät koneista erottaa on kyynel joka silmästäni välillä tipahtaa, on sen nimi yksinäisyys rajaton ikävyys, se kaipauksesta mua muistuttaa kunnes ääni tuo sireenin mut palauttaa taas rutiiniin.. Kaukaiset auringot tähdetkin, valaisevat matkaamme tietenkin, mut ei niissä yhdessäkään, näy yhtä kaunista ajatusta, kuin sinisessä planeetassa jota kodiksemme me kutsumme jossa me kaikki vartuimme, sen häikäisevän meren sinisyys, pehmeän metsän viheriyys, taivas sinivalkoinen ja multa tuo pehmoinen, niitä asioita kaipaamme niitä me rakkaittemme tavoin muistelemme.. Eipä tästä koneestakaan löydy seuraa oikeaa, se hetken mulle puhelee, toistelee ääniään piippaillen itsestään. Se ehkä koko järjestelmää pyörittää mut silti se merkitsemätön on, sil sä rakkain mun mielessäni oot, sä ainoa oot jonka muistan vain, huuliasi kaipaan ain, kosketustasi pehmeää, hymyäsi heleää, sua, sua mä rakastan, sitä myöskin tarkoitan..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä