Rannalla..

Pete.30.vee kirjoitti:

Aurinko loisti kauttaaltaan pilvettömältä taivaaltaan, sua käsistä kii pitelin kosketuksesta nautiskelin, kävelimme rantakalliolle jolle viltin me levitimme.. Istahdimme siinä tovin toisenkin aika pysähtyi kun suutelimme, tunsin kuin lämmin virta täytti syömmeni sähkön lailla virtasi läpi meidän kummankin.. Hetken sylis toistemme vietimme tiukasti vastatusten painuimme, sitten sä huomasit jotakin kiiltävää rantavedessä liplattavassa, joka osottautui vanhaksi pulloksi.. Sen pullon ympärillä kasvoi simpukoita ja muita meren eläviä, sen väri oli muuttunut sumeaksi miltei harmaanruskeaksi, siinä sitä kääntelimme molemmat ihmettelimme, kunnes sä hokasit että se jotain sisälsi joka muistutti kääröä tai sanomalehteä, sen vaivoin saimme aukaistua käärön sisältä poistettua, sen käärön varoen aukasin uteliaisuutemme voimistui, kunnes nuo sanat tekstit riimitkin mä sulle lukasin.. Se käärö sisälsi viestin rakkauden niin puhtaan ni suloisen, kyynel silmin sitä luimme sen syömeemme suljimme.. Täs pieni ote sanoista noista kauniista ja unohdetuista, jonka vanha merikarhu kirjoitti haaksirikkouduttuaan kalastusmatkallaan:

"Se ken avaa pullon tämän välittäköön viestini vaimo-kullalleni, joka mua edelleen odottaa illat yksin itkeä saa, kun mä koskaan en enään palata voi, päätti meri meidät erottaa kylmä vesi huuhtoa mut luotasi pois.. Mut vaimo kultani ei kuolema ole kuin portti Vallahaan, jossa sielumme uudelleen kohtaavat, sitten ikuisesti yhdessä olemme vailla murheita, suruja ja vaivoja vain, ei muuta kuin naurua jokaiseen päivään ilon pilkettä jakamaan, sua rakastan vaimo kultani, pian me kohtaamme"..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä