Kerron oman kummijuttuni. Olen kummina 8-vuotiaalle pojalle. Pojan syntymän aikoihin olin hänen äitinsä ainoa ystävä, ja tuolloin elämänvaiheeseeni kuului runsas alkoholin viikonloppukäyttö, kapakoissa juoksu ja vastuuton käytös. Sittemmin muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, aloin seurustelemaan, sain lapsen ja lähes kaikki elämänkuviot ovat muuttuneet. En koe enää ystävätärtäni läheiseksi, olemme sanalla sanoen etääntyneet, enkä ymmärrä, miksi oikeastaan olemme ikinä olleet tekemisissä. No, pääasiassa yhdistävä tekijä oli juuri holtiton viinanjuonti sivuilmiöineen, noin kymmenen vuotta sitten.
Kummilapsen äiti jatkaa samaa rataa, vaikka hänelle on sittemmin syntynyt kaksi lasta kummilapseni lisäksi. Viinaa kuluu ja minua säälittää kaikki se vastuuttomuus.Nykyisten lasten isä on samaa kaliperiä. Kaikki syrjäytymiskliseet perheväkivalta ovat kuvioissa.
Kummilapseni huoltajuus meni hänen isälleen, vaikka myös hänen viinankäyttönsä on todella rajua. Viimeeksi puhuessamme puhelimessa (tapahtuu n. 2 krt/ vuosi) kommunikointi oli pelkkää piikittelyä. Olenkin miettinyt, mitä voisin tehdä kummilapseni hyödyksi täältä muutaman sadan kilometrin päästä. En halua nähdä enää hänen äitiään enkä isäänsä ja saada pahaa mieltä kaikesta siitä shitistä.
Kummipoikaa olen nähnyt viimeeksi n. kolme vuotta sitten, kaikki lahjat ja kortit olen lähettänyt postissa, enkä usko, että hän minua henkilönä enää pahemmin muistaa.
Jos on kummilla velvollisuutensa, on mielestäni kummilapsen vanhemmillakin, esim lähettää kummilapsen kuvia ja kertoa kummilapsen kuulumisia ja edes kiittää lahjoista. Mitään tällaista ei ole tässä suhteessa ollut. Olen ajatellut laittaa kaikki välit poikki, oli itsekästä tai ei. Eri asia olisi, jos asuisin lähellä ja sitäkautta pystyisin näkemään kummipoikaani, tutustumaan häneen ja tukemaan häntä.
Tuntuu tosi surulliselta ja voimattomalta, että viattomien lasten täytyy jo kapaloikäisestä katsella sitä läträämistä, lyömistä ja kokea heitteillejättöä. Ystävättäreni ei ole koskaan kyseenalaistanut moista, hän on melko naivi ja lapsenomainen ja lähipiirissään ja suvussaan ryypätään jo ties kuinka monennessa sukupolvessa.
Kummilapsen äiti jatkaa samaa rataa, vaikka hänelle on sittemmin syntynyt kaksi lasta kummilapseni lisäksi. Viinaa kuluu ja minua säälittää kaikki se vastuuttomuus.Nykyisten lasten isä on samaa kaliperiä. Kaikki syrjäytymiskliseet perheväkivalta ovat kuvioissa.
Kummilapseni huoltajuus meni hänen isälleen, vaikka myös hänen viinankäyttönsä on todella rajua. Viimeeksi puhuessamme puhelimessa (tapahtuu n. 2 krt/ vuosi) kommunikointi oli pelkkää piikittelyä. Olenkin miettinyt, mitä voisin tehdä kummilapseni hyödyksi täältä muutaman sadan kilometrin päästä. En halua nähdä enää hänen äitiään enkä isäänsä ja saada pahaa mieltä kaikesta siitä shitistä.
Kummipoikaa olen nähnyt viimeeksi n. kolme vuotta sitten, kaikki lahjat ja kortit olen lähettänyt postissa, enkä usko, että hän minua henkilönä enää pahemmin muistaa.
Jos on kummilla velvollisuutensa, on mielestäni kummilapsen vanhemmillakin, esim lähettää kummilapsen kuvia ja kertoa kummilapsen kuulumisia ja edes kiittää lahjoista. Mitään tällaista ei ole tässä suhteessa ollut. Olen ajatellut laittaa kaikki välit poikki, oli itsekästä tai ei. Eri asia olisi, jos asuisin lähellä ja sitäkautta pystyisin näkemään kummipoikaani, tutustumaan häneen ja tukemaan häntä.
Tuntuu tosi surulliselta ja voimattomalta, että viattomien lasten täytyy jo kapaloikäisestä katsella sitä läträämistä, lyömistä ja kokea heitteillejättöä. Ystävättäreni ei ole koskaan kyseenalaistanut moista, hän on melko naivi ja lapsenomainen ja lähipiirissään ja suvussaan ryypätään jo ties kuinka monennessa sukupolvessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ottaa yhteyttä sen paikkakunnan sosiaaliviranomaisiin, missä kummilapsesi asuu ja selittää mikä se tilanne sielä kotona on. Sanot suoraan, että olet huolissasi kummilapsestasi ja etteikö se kuulu kummin tehtäviin huolehtia lapsesta, jos vanhemmat eivät siihen kykene. Uskoisin, että sosiaaliviranomaiset nyt edes jotain tekisivät. Ton kirjotuksesi pohjalta tuli sellainen tunne, että lapset ovat siellä perheessä heitteillä vanhempien "mukavuudehalun" takia ja se ei ole oikein.
Se mitä sanoit kummilapsesi vanhempien velvollisuudesta pitää kummiin yhteyttä, niin siinä asiassa olen kyllä sinun kanssa samaa mieltä. Jos kerran kummilla on velvollisuutensa, niin kyllä sitä täytyy löytyä myös kummilapsen vanhemmilta. Tuntuu vain ettei heillä ole siihen mitään mielenkiintoa eikä aikaa, kun viina on päällimäisenä mielessä.
Mutta, tässä oli minun mielipiteeni asiasta, voinhan toki olla väärässäkin, mutta...
Kaikkea hyvää sinulle ja koitahan alkaa "hoitamaan" kummilapsesi asiaa tätä kautte.
Terveisin: Suvituuli=)
Suvituulin linjoilla olen minäkin: soita paikkakunnan sosiaaliviranomaisille / lastenvalvojalle. Voit esiintyä täysin nimettömänä, niin ettet mainitse edes että olet kummi pojalle.
Sossutädit eivät nimittäin aina osaa pitää vaitolovelvollisuuttaan vaan kertovat "sinne päin"... esim. eräs yh-äiti sai yhteydenottopyynnön lastenvalvojalle, ja kun hän kysyi kuka oli valituksen laittanut, sossutäti kertoi että naapuri. Ei toki että kuka naapuri, mutta minusta on jo kyllin paha juttu kertoa että naapuri on valituksen laittanut. Tässä tapauksessa se oli vielä - onneksi- täysin aiheeton kyselyjuttu. Mutta viimeinen vähäinenkin luottamus naapureihin meni, .. no, se siitä.
Mutta vaikka et enää arvosta etkä ymmärrä entistä ystävääsi, ÄLÄ UNOHDA KUMMILASTASI !! Voit olla ainoa aikuinen hänen elämässään, joka pitää lupaukset!
Lapsi on syytön ja viaton vanhempiensa tilanteeseen, samoin kuin siihen että teidän ystävyys on ohitse.
Kummi on yllättävän tärkeä lapselle, vaikka kummi sitten olisikin vain lahjoja postitteleva kasvoton, tuntematon henkilö..
Joskus lapsi on iso, aikuinen. Voit luoda häneen suhteen sitten, jos haluat, jos lapsi haluaa. Mutta jos olet ollut hiljaa kaikki lapsuusvuodet, olet menettänyt hänet siinä vaiheessa.
Alkoholisti elää sillä tavalla suljettua elämää, että kaikki tämmöiset yhteydenpidot jäävät. Elämä pyörii alkoholin ympärillä. Et voi siis odottaa että kummipoikasi vanhemmat pitävät sinuun yhteyttä. Ei heistä ole siihen, jos ovat noin alkoholisoituneita kuten kuvasit ja elämän kuviot muutenkin rankkoja väkivaltajuttuineen.
Mutta kummilasta älä hylkää, älä petä lasta.
..juuri noita vaihtoehtoja, kiitos vain vastauksista. Huoltajuuskiistan jossakin vaiheessa sossutädit kävivät "arvioimassa" kummankin osapuolen soveltuvuuden huoltajaksi kotikäynnillä, ja luulen että heillä oli ammatti-ihmisen silmää katsoa, missä mennään. Luulen, että jonkinlaista silmällä pitoa ja kuulolla oloa heidän puoleltaan ko tapauksessa jo on. Tämä kuulostaa ehkä laskelmoinnilta, mutta voisin mennä käymään sinne vielä kertaalleen, jotta näkisin ja varmistuisin tilanteesta paikanpäällä, viime kerrasta on kuitenkin jo n. kolme vuotta. Ja toimia sitten tilanteen mukaan. Minulla on kyllä pahat epäilykset koko säädöstä, mikä siellä odottaa.
Tässä on kyllä mahdollisuus pitää kummilapseen yhteyttä hänen isänsä kautta. Olen miettinyt tätä yhteydenpitoasiaa jo monta vuotta, ja tuo on ehkä kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Oman tyttäreni kummi/erittäin hyvä ystäväni "hylkäsi" hänet lähes kättelyssä, laittaen kaikki yhteydenpidot meihin poikki ilman mitään näkyvää syytä vuosia sitten, siksikin mietin varmaan tavallistakin tarkemmin näitä juttuja. Onneksi tyttärelläni on myös toinen kummi, joka on hänelle tosi läheinen ja todella kaikin puolin mahtava kummi-oma siskoni. Monesti ystävyys-suhteelle tulee turhaa painolastia kummiudesta, sukulaiset ovat ehkä parhaita kummeja, mene tiedä.