Olen parikymppinen nainen, ja olen ilmeisesti ihastunut itseäni kaksi kertaa vanhempaan vapaaseen mieheen, jonka kanssa olen paljon tekemisissä harrastukseni vuoksi. Itse seurustelen ja tämä tunne kalvaa. Lisäksi pelkään ihastumiseni näkyvän ja pilaavan tämän minulle tärkeän ystävyyden.
Kuinka ihastuksen tunteen voi poistaa? Haluan vain nautta ystävyydestä, nyt en kykene enää olemaan rennosti oma itseni ja pelkään paljastumista!
Kuinka ihastuksen tunteen voi poistaa? Haluan vain nautta ystävyydestä, nyt en kykene enää olemaan rennosti oma itseni ja pelkään paljastumista!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinun ihastukselle on joku psykologinen syy.
Mikä sinun tapauksessasi?
Millainen isäsuhteesi on ollut?
Oletko jäänyt vaille isän huomiota?
Kasvattiko äitisi sinut yh;na?
Käy juttelemassa terkkarille tai koulupsykologille, he osaavat auttaa sinua.
Todennäköisesti et opiskele mitään ja teet jotain hanttihommia,
sitten suosittelemme mielenterveyskeskusta.
Etsi lapsihyvä apua ennen kuin on liian myöhäistä.
EI RAKKAUS IKÄÄ KATSO!!!! Kaiken maailman paheksujia tästä maasta löytyykin. Heti ollaan arvioimassa suhteita vanhempiin yms. Jos joku rakastuu vanhempaan/nuorempaan ni so what?? Jos jonkun kanssa on hyvä olla niin ei iällä ole mitään merkitystä. Nehän ovat vain numeroita!!
Kerranhan täällä eletään! Tsemppiä ap:lle!!
Ihan tavallisen perheen kasvatti olen. Opiskelen kyllä yliopistossa. Seurustelen samanikäisen henkilön kanssa.
En mielestäni tarvitse mitään ammattiapua tähän asiaan, vaan käytännön neuvoja, kuinka ylittää tämä ihastuminen. Mielestäni ihastuminen ei ole luonnotonta, vaikka joskus kohteena onkin joku vähän epätodennäköisempi henkilö.
Ei voi kukaan tosissaan kirjoittaa tuollaista. Että rakkaus katsoisi ikää???? For real..
Mies on jo ikäloppu. Miksi mies ei saisi nauttia viimeisinä elinvuosinaan vielä elämästä? Tyttö ehtii vielä käydä monta vanhaa papparaista läpi, mutta papparaiselle ei toista tuollaista tilannetta osu kohdalle.
ei se rakkaus kysy rajoja.. syyt löytyvät aina itsestään.
Edelleenkin siis seurustelen tahollani (saman ikäisen kanssa) enkä aio tehdä mitään tämän ihastumisen suhteen. Haluan käytännön neuvoja tämän ihastumisen käsittelemiseen. Koskaan ennen en ole ihastunut keneenkään itseäni reilusti vanhempaan.
Mä en kehtaisi liikkua omankaan isoisän kanssa julkisilla paikoilla kahdestaan. Tutut voisi saada väärän käsityksen.
Minä siis olen parikymppinen ja tuo mies minua 2 kertaa vanhempi, eli 40
Onko naimisissa ja sun ikäisiä lapsia? Monetkin sen ikäiset elää avoimessa suhteessa ja saavat seukkailla kenen kanssa tahtovat. Kannattaa kokeilla.
Olet tyytymätön siihen poikaan kerran joku toinen saa sinut menettämään mielenrauhan.
Seurustelua ei pidä jatkaa, se on sen merkki.
Onni kun vasta vain seurustelette, ei ole muksuja ja omaisuutta jss. Avioerot on repiviä henkisesti, seurustelun katakisulla tulee vähemmän henkisiä vurioita.
Käsitellä tunteitasi. Palaan siihen lopuksi. Ensin itse muutama sana itse ongelmasta.
Minulla on takana pitkäaikainen suhde itseäni liki parikymmentä vuotta nuorempaan naiseen. Ikäero ei ollut meille koskaan mikään ongelma pienimmässäkään määrin. Sen sijaan se tuntui olevan ongelma läheisillemme. Suhteemme päättyi aivan muihin syihin kuin ikäeroon.
Huomaa tässä asiassa se, että monet ihmiset luulevat tietävänsä, kun todellisuudessa vain luulevat. Kun saat negatiivista palautetta tästä asiasta joltakulta, kysy häneltä, onko hänellä oikeasti kokemusta tuollaisesta suhteesta vain onko hän yksinkertaisesti ennakkoluulojensa, ahdasmielisyytensä ja suvaitsemattomuutensa vanki. Mielipiteitä tuntuu riittävän, mutta harvalla on oikeaa tietoa.
No, minulla on myös kokemusta siitä, että tulin torjutuksi (ilmeisesti) ison ikäeron vuoksi. Valitettavasti en voi sulkea sitä vaihtoehtoa pois, että hänen ratkaisunsa perustui peloille ja estoille. Vanhemmat kauhistelisivat, ystävät katsoisivat vinoon. En olisi todellakaan ollut unelmien komea prinssi valkoisen ratsun päällä vaan jotain todellista. Hän kyllä tiesi tunteitteni syvyyden ja todennäköisesti myös ymmärsi jollain tasolla, ettei sellaista kohtaa ihan joka päivä. Summa summarum - olen aika rikki kaikesta tästä ja epäilen, että asia on hänenkin mielessään lopullisesti käsittelemättä. En tiedä. Tiedän vain sen, että kun muut puutuivat asiaan, asia muuttui kertaheitolla.
Miten käsittelet tunteitasi? Olen vähän sitä mieltä, että sinun pitäisi tietää itse, mitä sinun pitäisi tehdä. Se, että kysyt täällä neuvoa, osoittaa, ettet ole lainkaan varma siitä mitä tunnet - ehkä kumpaakaan kohtaan. Seurusteletko vain siksi jonkun kanssa, että se on helppoa, tuttua, turvallista ja vaivatonta vai siksi, että rakastat tätä, että viihdyt tämän kanssa.
Entä ihastuksesi vanhempaan? Oletko varma, ettei kyse ole vain (elämän) uteliaisuudesta, joka on pukeutunut ihastuksen muotoon.
Olen taipuvainen uskomaan, että ihminen katuu vain sitä, minkä jätti tekemättä. It's your life, it's now or never. Voit tehdä virheitä ja osan niistä voit korjata, mutta hämmästyttävää on se, että virheitään sittenkään harvoin katuu.
Ehkä vaikein asia elämässä oman kokemukseni mukaan on olla rehellinen itselleen. Mitä sinä tunnet kumpaakin kohtaan? Osaatko vastata? Vastaa vain itsellesi, rehellisesti, mutkittelematta, häpeilemättä, kiertelemättä.
Huomaa, että nuorena ajattelee elämän olevan tässä ja nyt. Kuitenkin kahdenkymmnenen vuoden kuluttua jokainen hetki on edelleen yhtä todellinen. Yritän kai sanoa, että elämää pitäisi osata optimoida niin, että onnellisuus maksimoituu koko elämän aikana eikä vain nyt. Se vaan on niin hankalaa nähdä eteenpäin. Sen ymmärryksen ehkä saa vasta sitten, kun 45 vuotiaana alkaa ihmetellä, että minne ne vuodet katosivat, että olen edelleen se sama ihminen, mutta muut katsovat ihan eri silmin.
Parin valinnasta. Sanoisin, että tärkeintä on se, että viihdyt aidosti parisi kanssa, koska pidemmän päälle ulkonäkö, mammona tai vaikkapa seksi eivät riitä viihtymiseen. Aito ystävyys on ainoa asia, joka kantaa pitkän matkaa.
Seksistä. Olin taitava rakastaja jo 20-vuotiaana, mutta 45-vuotiaana ajaisin kahdeksikkoa 20 v itseni ympäri. Niin kauan kuin fysiikka toimii, ikä vain parantaa miestä rakastajana - eikä vain sängyssä. kyky ymmärtää naisen tarpeita paranee olennaisesti iän myötä. Toisaalta, kuten totesin, seksi ei sittenkään ole se kantava voima yhdessäolossa.
Oikeastaan annan sinulle vain yhden neuvon. Neuvon jota on hyvin vaikea toteuttaa. Ole rehellinen itsellesi. Se on vaikea ja tuskallista.
Tsekkaas tämä, vaikuttaa helpolta, muttei ole:
http://en.wikipedia.org/wiki/5_Whys
Muuten jokainen tehköön elämällään mitä lystää, kunhan se on kahden ihmisen tahto ja lain kannalta sallittua ja jättää jälkeensä mahdollisimman vähän kärsiviä osapuolia.
Kiitos kun annoit ajateltavaa ja vastasi todella asialliseen sävyyn (toisin kuin moni muut tässä keskustelussa).
Tuo ihastukseni kohde ei seurustele eikä hänellä ole lapsia, mutta en tiedä voisiko hän kiinnostua itseään puolta nuoremmasta, pitäisikö vain lapsena.
Saattaa olla, että ihastumisessani on kyse vain uteliaisuudesta. Paljon voisin tällä ihastumisella rikkoa, mikäli tunne olisi molemminpuoleinen.
Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa pari vuotta, välillä on mennyt huonommin (yhdessä asuminen ei toiminut) mutta nyt taas paremmin. Rakastan poikaystävääni, siitä olen varma. Siksi ihmettelenkin miksi ihastun toiseen. Elämässäni on tapahtunut paljon suuria muutoksia viimeisen vuoden aikana, ehkä johtuu siitä. Toisaalta ehkä myös epäilen poikaystäväni rakkautta minua kohtaan.
Yritän olla itselleni niin rehellinen kuin vain voin. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, tätä ihastumista ei ole mukava varsinkaan seurustelun vuoksi itselleen myöntää.
täälläkin. Mieheni oli parikymmentä vuotta minua vanhempi, hänellä oli melkein ikäisiäni lapsia, kun menimme naimisiin. Suhde päättyi muista kuin ikäsyistä. Olemme yhä läheiset ystävät.
Olen taas ihastunut, ja taas itseäni parikymmentä vuotta vanhempaan. Eikä ongelmana taaskaan ole ikäero.
Ehkä pidän vanhemmista miehistä siksi, koska isäsuhteeni oli rakastava ja läheinen. Tai ehkä siksi, että tunnen itseni nuoreksi vanhemman kumppanin vierellä. Ja ehkä siksi, että iän myötä mies oppii ajattelemaan toistakin, eikä vain omaa penistään. Niin, no, minä taas vieläkin ajattelen miestä seksiobjektina, mutta minä nyt olen tällainen seksihullu.
Ole hyvä vain. Olen iloinen, jos voin auttaa sinua ongelmassasi.
Kirjoitit: "Tuo ihastukseni kohde ei seurustele eikä hänellä ole lapsia, mutta en tiedä voisiko hän kiinnostua itseään puolta nuoremmasta, pitäisikö vain lapsena."
No, minä olin 45 ja hän, tuo minut lopulta torjunut, oli 20. Minä olen perin kokenut, lapsiakin on ja kaikkea muuta kuormaa. Hän oli taas perin kokematon. Silti en koskaan katsonut häntä vähempiarvoisena vaan aina samalla tasolla olevana ihmisenä, täsyin vertaisenani. Ja hän tunsi itse vielä olevansa ikäistään nuorempi. Lapsi-aikuinen ongelma oli vain hänen silmissään, ei minun, ei milloinkaan. Minulle hän oli yksinkertaisesti Nainen.
Sanoisin, että tässä kohdassa sinulla on oltavat tuntosarvet ulkona ja havainnoitava nimenomaan sitä, kohteleeko hän sinua vertaisenaan. Pitäisin paljon todennäköisempänä sitä, että hän kohtelee sinua vertaisenaan eikä pentuna. On nimittäin niin, että sinulle seuraavat 20 vuotta ovat vielä mysteerejä, mutta hän tietää jo sen, ettei ihminen sittenkään perusteiltaan niin paljoa muutu ja tietää, ettei hän nyt niin kummoinen ole verrattuna siihen, mitä hän oli esimerkiksi 25 vuotiaana. Sitä paitsi, kerrot itsestäsi asioita sillä tavoin, ettet tunnu aivan pennulta vaan joltakulta, joka on aidosti joutunut jo kohtaamaan oman rajallisuutensa kerran tai kaksi.
Kerrot, ettei tällä vanhemmalla ole lapsia. Sanotaan, että mies aikuistuu vasta lasten myötä. Olen vähän taipuvainen tukemaan tätä väittämää. Joten siinä mielessä hän ei ehkä sittenkään ole niin täydellinen aikuinen. Hän on kuitenkin saanut elää tähän asti oma napa lähinnä eikä ole vielä tarvinnut/saanut laittaa toista elämää, lapsen elämää itsensä edelle.
Epäilet poikaystäväsi rakkautta sinua kohtaan. Eikö olisi syytä puhua hänen kanssaan rakkaudestanne. Laita tässäkin tuntosarvet ulos. Ihmiset ovat erilaisia. Toinen mies kertoo päivittäin naiselleen rakastavansa tätä ja toinen toteaa lakonisesti, että ilimootan kyl sitte ku asioontila muuttuhuu :)
Yksi iso asia, jonka olen oppinut miesten ja naisten suhteista on se, ettei toisen unelmia pidä luulla samoiksi kuin omiaan. Niin käy helposti, kun ollaan yhdessä. Onkin tärkeää ottaa aina silloin tällöin esille toisen unelmat ja kuunnella niitä ihan oikeasti. Olet siinä iässä, että alat pikkuhiljaa miettiä kihloja, naimisiin menoa, lapsia, omaa kotia, mattoja, verhoja, kattiloita ja perheen idylliä. Yleensä miehellä tämä vaihe tulee vastaan vasta, sanotaan nyt vaikka, 10 vuotta myöhemmin. Miehet ovat oikeastaan aina poikia. Sanotaankin, että miesten ja poikien suurin ero on heidän lelujensa hinnassa.
Jos sinulla on hyvä äitisuhde. Juttele poikaystäväsi osoittamasta rakkaudesta hänen kanssaan. Hän saattaa osata sanoa jotain viisasta. Todennäköisesti hän ei suvaitse ajatusta parikymmentä vuotta vanhemmasta miehestä, joten sitä aihetta välttäisin toistaiseksi, ainakin siihen asti, kunnes olet itse varma kannastasi. Nimittäin päätöshän on lopulta oltava SINUN - ei kenenkään muun.
Kerron vielä tuosta omasta ihastuksestani sen verran, että minulle lopulta olisi riittänyt hänen ystävyytensäkin. 40-45 vuotias mies tajuaa jo rajallisuutensa ja ymmärtää senkin, ettei ole ihan optimaalinen joka asiassa. Rakkaus on parhaimmillaan niin suurta, että on valmis uhraamaan omat saatavansa toisen edun vuoksi. Hän ei sitten kuitenkaan lopulta halunnut olla edes ystäväni. Ehkä, koska hän katseli asiaa nuorin mustavalkoisin silmin. Toisaalta, hän saattoi olla oikeassa. Olisin saattanut muodostua ystävänä rasitteeksi, joksikin, mikä olisi saattanut karkoittaa jonkun toisen pois hänen elämästään. Joksikin, mikä oli erottanut hänet omasta lähipiiristään, ystävistään. Asia on minulle hyvin kipeä ja on vielä pitkään. Yritä siinä sitten kertoa itsellesi, ettei suurempaa rakkaudenlahjaa olekaan kuin luopuminen. Ehkä sekin vie viisi sekuntia eteenpäin.
Tervetuloa kerhoon. Nämä ovat vaikeita asioita, Kuin tasapainoilisi köydellä.
Olen oikea besserwisser :) Vielä yksi erinomainen lainaus Eaglesin piisistä: "Take it easy, don't let the sound of your own wheels drive you crazy" Mieti kohdallasi, mitä tämä tarkoittaa.
Mitä tahansa teet, mieti aina yön yli.
Toivottavasti et ole leikkinyt dildon kanssa. Opiskelija asuntolassa. Miehesi saattaa olla varattu vaikka luulet ettei ole!!!