Itse olen 18-vuotias 8kk pojan äiti. Ja elämä ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, tosin en semmosta ole ikinä kuvitellutkaan. Oltiin seurusteltu poikaystäväni kanssa reilut puoli vuotta kun ehkäisy petti. Koska pidän aborttia moraalittomana, pidin lapsen. Isä mukana kuviossa. Lukio jäi kesken. Lapsen isän kanssa elämä ei todellakaan ole mitään herkkua, riidellään todella usein ja ollaan monesti oltu eroamassa. En tiedä, johtuuko tämä vain olosuhteiden vaikeudesta vai siitä ettemmekö yksinkertaisesti sovi yhteen. Sitä kun en kerennyt näkemään, ennenkui lapsi tuli.
Ite hoidin 6 ensimmäistä kuukautta lapsen täysin YKSIN. Kaikki yöheräilyt, tissittelyt, leikkimiset yms. Lapsemme on ns. 'suuritarpeinen', eli tarvitsee jatkuvasti huomiota. Siivoamaan ja tekemään ruokaa pystyi vain kun hän nukkui/oli kantoliinassa. Silti sain ne tehtyä: lapsen isä tekee 11-13h työpäiviä, ei jaksanut hoitaa lasta josta meille tuli isommat riidat. Nyt on onneks asiat muuttuneet, ja isukki hoitelee lasta vapaalla melkein koko ajan. Kaiken lisäksi olen saanut perhetyöntekijän, joka käy kaksi kertaa viikossa. Enkä IKINÄ ole pyytänyt vanhemmiltani rahaa. Pärjännyt ihan omilla tuilla.
Haluan, että te vauvakuumeiset vähän ajattelisitte. Koska tiedän, ettei kaikki todellakaan ole valmiita heräilemään 6kk n 4-7krt yöllä tissittelemään, olla menemättä minnekkään bilettämään, olla läsnä lapselle. Koska ikinä ei voi tietää, tuleeko se vaikea lapsi juuri sulle.
Olen saanut seurata vierestä hyviä että huonojakin esimerkkejä teiniäideistä. Esim. yksi teiniäiti lähti ryyppäämään lapsen ollessa vasta 6 pv! ja käy melkein joka viikonloppu! mun mielestä tää menee vähän yli, miksi tehdä lapsi, jos ei ole valmis ottamaan vastuuta?? Toinen esimerkki joi läpi raskauden. Voi sitä vauva raukkaa =( Yksi esimerkki taas, 15-vuotias, on hyvinkin vastuuntuntoinen vanhempi.
Oletteko valmiita tähän kaikkeen vastuuseen, joka kestää sen 18 vuotta? Lapsi ei ole mikään lelu, SINÄ olet vastuussa hänestä etkä voi vaan halutessasi tuneka sitä hoitoon, jos ei jaksa? Sinun on vaan JAKSETTAVA, eikä mitkään valitukset auta. Vaikka kuinka väsynyt olisit. En tarkoita, ettei voisi hoitoon ikinä laittaa, toki joskus on hyvä laittaa ihan parisuhteenkin vuoksi mutta varmaan tajuatte ideani.
Toivottavasti saitte tästä vähän ajateltavaa.
Ite hoidin 6 ensimmäistä kuukautta lapsen täysin YKSIN. Kaikki yöheräilyt, tissittelyt, leikkimiset yms. Lapsemme on ns. 'suuritarpeinen', eli tarvitsee jatkuvasti huomiota. Siivoamaan ja tekemään ruokaa pystyi vain kun hän nukkui/oli kantoliinassa. Silti sain ne tehtyä: lapsen isä tekee 11-13h työpäiviä, ei jaksanut hoitaa lasta josta meille tuli isommat riidat. Nyt on onneks asiat muuttuneet, ja isukki hoitelee lasta vapaalla melkein koko ajan. Kaiken lisäksi olen saanut perhetyöntekijän, joka käy kaksi kertaa viikossa. Enkä IKINÄ ole pyytänyt vanhemmiltani rahaa. Pärjännyt ihan omilla tuilla.
Haluan, että te vauvakuumeiset vähän ajattelisitte. Koska tiedän, ettei kaikki todellakaan ole valmiita heräilemään 6kk n 4-7krt yöllä tissittelemään, olla menemättä minnekkään bilettämään, olla läsnä lapselle. Koska ikinä ei voi tietää, tuleeko se vaikea lapsi juuri sulle.
Olen saanut seurata vierestä hyviä että huonojakin esimerkkejä teiniäideistä. Esim. yksi teiniäiti lähti ryyppäämään lapsen ollessa vasta 6 pv! ja käy melkein joka viikonloppu! mun mielestä tää menee vähän yli, miksi tehdä lapsi, jos ei ole valmis ottamaan vastuuta?? Toinen esimerkki joi läpi raskauden. Voi sitä vauva raukkaa =( Yksi esimerkki taas, 15-vuotias, on hyvinkin vastuuntuntoinen vanhempi.
Oletteko valmiita tähän kaikkeen vastuuseen, joka kestää sen 18 vuotta? Lapsi ei ole mikään lelu, SINÄ olet vastuussa hänestä etkä voi vaan halutessasi tuneka sitä hoitoon, jos ei jaksa? Sinun on vaan JAKSETTAVA, eikä mitkään valitukset auta. Vaikka kuinka väsynyt olisit. En tarkoita, ettei voisi hoitoon ikinä laittaa, toki joskus on hyvä laittaa ihan parisuhteenkin vuoksi mutta varmaan tajuatte ideani.
Toivottavasti saitte tästä vähän ajateltavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä yritys, mutta luuletko että teinin hormoonien hallitsemaan umpiluupäähän uppoaa minkäänlainen järkipuhe.
Nykyään kakarat ovat tottunneet siihen, ettei
1. mistään (edes lapsesta) ei tarvitse ottaa vastuuta tai sen voi siirtää jollekin muulle.
2. lapsesta ja elämisestä aiheutuneita kuluja ei tarvitse itse maksaa koska sossu maksaa kaiken.
Ite 16vuotias nuori nainen jolla 6kk vanha tyttölapsonen.
Käyn iltalukiota,poikaystävä töissä. Vaikka olemme nuoria,en voi sanoa että kummallakaan olisi mitään viettiä baareihin tai ylipääten ryyppäämään.
Saamme erinlaisia tukia,mutta onko se huonouden merkki? ei minusta. Tosin voin ylpeänä sanoa,emme kumpikaan vanhemmilta ole rahaa vinkunut,tiesimme kun lapsi tulee että rahankulutus on kova,mutta elämänmuutoksilla ja valinnoilla olemme päränneet.
Lapsellamme oli koliikki,ja valehtelisin jos sanoisin että elämä ei ole rankkaa,on se.Mutta ei niin rankkaa että en jaksaisi omaa lastani.
Moni sanoo että olemme vastuuttomia vanhempia,en koe sitä niin. Rakastamme lastamme enemmän kun mitään maailmassa,en koe menettäneeni nuoruudestani yhtään mitään vaikka lapsi tuli nuorena. En häpeä sanoa olevani äiti,en koe häpeää pyytää apua ja neuvoa. Asia oli itsestään sevyys että ennen kun lapsi syntyy,muutan poikaystäväni kanssa samaan huusholliin.
lapsi on erittäin riippuvainen ei kestä olla juurikaan yksin,kaipaa seuraa tms. hoidan kotityöt jos hän nukkuu tai on kantoliinassa,hän on mukana.
En koe olevani yhtään sen huonompi äitinä kuin 30 vuotiaskaan.
sulle, lapsen isälle ja lapselle. Te olette oivaltaneet vanhemmuudesta jotain sellaista, mitä ei omat vietetyt syntymäpäivät välttämättä tuo mukanaan. Ikä ei ole tae että ymmärtää,että lapsen myötä valintojen perusteet on erilaiset, tai että apua pitää kyetä pyytämään silloin kun tarvitsee.
Sinä olet varmasti riittävän hyvä äiti lapsellesi. Hienoa.
Ihana kuulla, että teillä menee hyvin. Kaikilla ei kuitenkaan yhtä hyvin mene... En halua yleistää, mutta kyllä suurin osa sinun/meidän ikäisistä eiväy kuitenkaan olis valmiita tähän (esim. miettiessäni omia kavereitani).
Eilenkin sain kuulla taas surullisen tapauksen, tyttö 16-v poltti pilveä koko raskausajan, ultrassa lapsella huomattiin joku patti päässä. Ja tää jatko vaan samaa rataa.
Itellä ainakin erittäin rankkaa. En kadu, että lapseni pidin. Olisi kuitenkin ollut fiksumpaa tehdä lapsi parin vuoden päästä aikasintaan.
Todella hyvä ja asiallinen teksti, joka varmasti pistää monen vauvakuumeisen teini-ikäsen miettimään. Kiitos siitä! :)
Itse haluisin kuitenkin vielä lisätä yhden kohdan. Kerrot, että se vastuu on 18-vuotta. Aivan, lain mukaan. Mutta mielestäni lapsi on loppuelämän pituinen iso asia ja jos lapsi ei vielä 18-vuoteen mennessä ole saanut opiskelujansa käytyä, niin kyllä mielestäni senkin jälkeen vanhempien tulisi auttaa lastaan kaikin tavoin, että pääsee elämän alkuun! Ei tietenkään hemmottelua, mutta tosiaan niin, että auttaa lastaan. Koska lapsihan on vanhemmille aina heidän lapsensa, vaikka tästä olisi tullut täysi-ikäinen.