Minua ahdistaa, pelottaa, masentaa, en saa nukuttua, tekee vaikka mitä! Mistä minä tiedän onko minulla masennus, persoonallisuushäiriö, aaltoileva mielialahäiriö, skitsofrenia vai mikä!? Apua.. Lääkäri määräsi masennuslääkkeet, mutta pahempi olo vaan on.. Toisena päivä makaan vaan ja tuntuu kuin olisin kuollut, ihan epätodellinen olo, tuntuu että kukaan ei löydä minua jos olen peiton alla turvassa eikä mikään voi satuttaa. Toisena päivänä tuntuu kun ei muistaisi koko eilistä eikä osaa selittää muille miksi on käyttäytynyt niin! Eräs henkilö vaikuttaa kaikkeen mitä teen, jos meillä on huonot välit olen ihan maassa itken ja itsemurha-ajatuksiakin on. Välillä jos saamme sovittua välit, tuntuu että kaikki on hyvin ja olen maailman onnellisin,alan suunnitella yhteistä tulevaisuutta (omaa taloa ym) mutta kun selviääkin ettei toinen sitä halua, romahdan täysin. Itken koko päivän ja oon ihan maassa. Eka kertaa en jaksanut edes hoitaa omaa lasta, tuntui että hän inhoaa minua ja itkee vaan jos otan syliin joten en uskaltanut hoitaa häntä. Aamulla tuntui että on kauhea ikävä ja tahtoi ottaa heti syliin. Yöllä tuntuu että sekoan, nukuttua en ole saanut kuukausiin. Unilääkkeetkään ei auta enää. Muistot tuntuu välillä ihan vieraille, raskausaikaa en tunnista omaksi elämäkseni! Ihan kuin katsoisi videolta toisen elämää. Eikä siitä ole edes montaa kuukautta! Voikohan väärä lääkitys aiheuttaa tämän, epätodellisen, välillä täysin masentuneen välillä yli-innokkaan olon vai oonko tosiaan tulossa hulluksi? En osaa enää selittää omaa oloa, välillä kaikki on ihan turhaa ja ei haittaa vaikka kaikki näkisi että itken, sitten seuraavana päivänä hävettää. Suutun pienestäkin asiasta rakkaimmilleni, masennun heti. Lapseni isä ei halua suhdetta kanssani, pidän kaikkea omana syynäni vaikka aluksi uskoin että syy on hänen. Nyt voin syyttää vaan itseäni. Välillä luulen että pärjään ilman häntä, mutta yht'äkkiä olo muuttuu ja minun on pakko löytää hänet (saatan tuntitolkulla etsiä häntä tai yrittää soittaa) masennun kun en onnistu. Haluaisin jaksaa hoitaa lastani, jaksoinkin hyvin vaikka itse olin palasina, mutta kun aloitin masennuslääkkeen ja olen saanut vauvanhoitoapua en ole itse jaksanut hoitaa niin paljoa. Tuntuu tosi vieraalle olo. Enää ei uskalla iloita, kun tietää että sekunnissa olo voi muuttua todella masentuneeksi.. Parempi olla kokoajan surullinen niin ei tarvitse pettyä. Mutta kun tulee taas yli-itsevarma olo niin tiedän että se on menoa. Suunnittelen muuttavani ja aloittavani uuden elämän. Iltaan mennessä olo on taas normaali, eli itken ja ahdistaa.. :( Kukaan ei ymmärrä minua ja lääkäri antaa masennuslääkkeet joista ei ole kuin haittaa.. Onko kellään mitään samankaltaista?
Mikä minulla on?
en ymmärrä itseäni enää
6430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuollaista aiheuttaa?
Mulla on noita samoja tuntemuksia...
mulla mieliala vaihtelee varmaan 20 kertaa päivässä...ei mitään tolkkua!
Ensin saatan aamulla olla hyvällä tuulella jne..
ja sitte taas yhtäkkiä,naps vaan,niin olen ku toinen ihminen,tai sitä edeltävää iloista oloa ei olisi ollutkaan!Muutkin pitävät ihan sekona kun ihan kun mussa olis kaks ihmistä,jotka vuorotellen tulee esiin!Taas saattaa mennä hetki,niin olen normaali,iloinen ja positiivinen...ja taas naps,niin kaikki ahdistaa,mikään ei vois vähempää kiinnostaa,menetän elämisen halun,itken ja vaivun epätoivoon!
Tätä tämä on päivästä toiseen...tai siis,ollu jo vuosia...Tuohon päälle ahdistukset,paniikkikohtaukset,masennus jne..Noitten tuntemuksien listaa vois jatkaa vaikka koko yön...sen verran sekavaa on..ja se vielä et ensin kaipaa esim kaveria ja taas naps,niin ei halua ketään lähettyville,vaan tekee mieli piiloutua omiin oloihin...
Varmaan super epävakaa persoonallisuus...
En vaan tiedä mikä auttaa :(
Jaksamisia!
Onko sulla mitään lääkkeitä käytössä? Ootko sanonu lääkärille? Onko sulla todettu jotain, niinku masennus? Minkä ikäinen oot suunnilleen?
Hmmm... Kerrotko lisää tilanteestasi? Meinaan mulla on niin tosi samanlainen tilanne ja aika epätoivoinen oon tän suhteen..
Tyttäreni,24 v. sairastui synnytyksen jälkeen vakavaan masennukseen. Mitkään masennuslääkkeet ei auttaneet. Vuosia tilanne oli kaoottinen, mielialat vaihtelivat yli-innokkaasta masentuneeksi. Lapsen hoidosta ei ilman apuja olisi tullut mitään. Nyt sairaudelle on keksitty diagnoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja lääkitys on vaihdettu. Nyt hänellä menee paremmin ja lapsen kanssa pärjää hyvin. Sinun tuntemuksesi kuulostaa aivan samalle mitä hänellä on ollut. Kannattaisi mennä lääkärin juttusille ja kertoa kaikki niin kuin tässä kerroit. Rohkeutta sulle hakea apua ja kaikkea hyvää toivoen eräs mummo ja äiti.
Mulla on tosiaan ihan tuo tilanne mikä tyttärelläsi! Mitkähän lääkkeet hän sai? Oon kertonu lääkärille, mutta masennus-& unilääkkeet tosiaan vaan sain.. On kyllä rohkeutta hakea apua, mutta tuntuu että en saa oikeanlaista apua! Minulla on niin ihana lapsi että, mutta pahoina hetkinä mummot joutuu kyllä hoitamaan..Kiitos sinulle!
Sama tilanne oli vuosia tyttärelläni, että hän kyllä haki apua, mutta sitä oikeanlaista hoitoa ei saanut. Vasta paikkakunnalta muutto toi ratkaisun, kun löytyi asiantunteva lääkäri. Hän käy säännöllisesti psykiatrilla. Lääkitystä on vaihdettu joitakin kertoja, mutta nyt on sopiva lääkitys löytynyt. Hän syö jonkinlaista tasaavaa lääkettä(lamictal) paniikkihäiriölääkettä ja tarvittaessa rauhoittavaa lääkettä. Yöksi joutuu ottamaan ketipinor lääkettä, joka on psykoottisiin oireisiin, jota hänellä ilmaantuu outoina ajatuksina ja painajaisina ja lääke auttaa myös nukahtamisongelmiin.
Kiva, että lapsellasi löytyy mummoja, jotka on valmiita auttamaan tarvittaessa. Minäkin autan tytärtäni mielellään pienen lapsen hoidossa. Lapsi jo 5-vuotias ja mitä ihanin pikku neiti.
Lääkityksen löytyminen vie aikansa, mutta apua kyllä löytyy, kun jaksaa etsiä..tsemppiä!