Mihin se energia menee kun ihminen kuolee? Tunnetustihan energia ei häviä koskaan. Onkohan meidän ympärillämme kuolleiden energiaruumiiden näkymätön maailma.:/ Kävelemmekö heidän lävitseen päivittäin kaduilla...Siihen en usko että energiahahmo osaisi puhua mutta jonkinlaisia lämpövaihteluita voisi aiheuttaa. Huuuuu....Joko pelottaa?
Henki on energiaa
Esteri-
103046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
läheisemme ovat läsnä aina, vaikka emme heitä näkisikään. Monet ovat aistineet kuolleiden omaistensa läsnäolon, tai nähneet heitä unissaan. Valtava rakkauden energia ympäröi meitä heidän kauttaan, jos taas on ollut jotain negatiivista, sen pitäisi kadota kuoleman jälkeen. Joskus näin ei käy, ja silloin tosiaan henki voi jäädä epätietoisuudessaan harhailemaan tämän ja tuonpuoleisen maailman välille, tietämättä, mihin kuuluu. Siitä syntyy termi "aaveet" ja "kummittelu". Siis hengistä,jotka eivät saa syystä tai toisesta rauhaa kuoleman jälkeen. Silloin asiat pitää selvittää, papin ja kirkon välityksellä, tai jos niihin ei usko, suoraan puhumalla.
Joka tapauksessa juttelen itse joskus edesmenneiden ystävieni kanssa, jos on joku paha ongelma. He eivät ole vastanneet minulle, tietoisesti, mutta olen varma, että he kuuntelevat ja ymmärtävät.
Jos on joku tosi paha ongelma, pyydän Jumalanäiti Mariaa puhumaan puolestani Pojalleen. Maria on nainen, ja ymmärtää naisten huolet. Hänen puoleensa voi aina kääntyä.
t. Mirkku
taikauskoinen olekaan mutta kieltämättä joissain paikoissa on ns. negatiivinen karma eli tuntee jostain syystä olonsa tukalaksi ja taas päin vastoin. Mutta onhan elävienkin ihmisten ympärillä joko miellytävää tai epämiellyttävää energiaa. Se jotenkin vain huokuu toisesta vaikka ei toinen sanoisi mitään eikä välttämättä osoittaisi ilmeillään jos on taitava peittelemään mielentilojaan. Nämä ovat näitä "henkimaailman" asioita joista ei varmaa koskaan päästä kunnolla selville. Jotkut ihmiset vain ovat herkempiä aistimaan näitä. Se jonkinlainen ominaisuus jonka uskon kulkevan geeneissä.
Kirjoitit, että monet ovat nähneet kuolleita läheisiään unissaan. Olen melko varma, että olen nähnyt läheiseni pari päivää hänen kuolemansa jälkeen, hereillä ollessani, maatessani sairaalavuoteessa (itse en ollut sairas, vaan mukana omaiseni kanssa).
Monet sanovat, että se oli mielikuvituksen tuotetta , koska olin väsynyt ja stressaantunut. Asia tulee usein mieleeni ja mietin , että oliko hän todelakin siinä sängyn päädyssä???
Se on Sinun oman päättelykykysi ja harkintasi varassa. Mutta pidän sitä hyvin todennäköisenä. Monet läheiset ihmisemme ilmaisevat itsensä, tavalla tai toisella, kriisitilanteissa tai oman kuolemansa kynnyksellä. Kirjoitin tuonnempana, että sain itse unessa hyvin elävän viestin appeni kuolemasta. Jos itse olet ollut sairaana ja avuttomana, ei ole mikään ihme, jos joku läheinen on tullut luoksesi lohduttamaan ja auttamaan.
t. Mirkku
Uskon myös, että kuolleen voi nähdä hereilläkin. Äitini näki mummunsa aivan selvästi. Normaali päivä, kaikki hyvin jne. Äitini oli ollut kyläilemässä papallaan ja käveli isosiskoni sylissään talon rappusia alas. Ulko-ovella seisoi vanha nainen selkä äitiini päin menossa ulos. Nainen oli kääntänyt katseensa, katsonut äitiäni ja hymyillyt, kävellyt ovesta ulos. Äitini oli tunnistanut naisen mummukseen, kutsunut nimeltä ja kiirehtinyt perään, mutta ulkona ei näkynyt ketään. Siskoni muistaa tapauksen, muttei nähnyt ketään.
Itse olen nähnyt koirani. Istuin lattialla oma uusi koiranpentuni jaloissani, kun takaani kuului askelia ja joku nuolaisi niskaani. Käännyin ja näin koirani hölkkäilevän toiseen huoneeseen. Uusi koirani ei reagoinut mtn:kään, mutta kiiruhdin perään, mutten nähnyt koiraa enää. Niskani oli koiran kuolassa. Pentukoira ei ollut tehnyt mtn, koska oli edessäni ja aivan liian pieni ylettymään niskaani. Tulin takaisin huoneeseen, jossa olin istunut. Uusi koirani istui lattialla, tuijotti minua silmiin ja aivan kuin sen silmät olisivat viisastuneet ainakin parilla vuodella.. Olin pitkään surrut pari vuotta aiemmin kuollutta ensimmäistä koiraani ja näin siitä usein uinia. Tuon kerran jälkeen unet loppuivat enkä surrut koiraani enää ollenkaan niin paljon. En tiedä kasvatinko uuden koirani vain täysin samallailla kuin ensimmäiseni, mutta vielä tänäkin päivänä sillä on tismalleen samoja piirteitä kuin ensimmäisellä koirallani. Lisäksi se sama viisas katse, joka oli ensimmäisellä koirallani ja joka tuntui syttyvän pentuni silmiin juuri tuona päivänä, kun näin viimeisen kerran oman haukkuni.
Kumpikaan tilanne ei ole ollut pelottava. Ei äitini tapaus eikä omani. Ennemmin rauhallinen ja turvallinen.. Positiivista energiaa?
Hej, Esteri, sateen jumalatar")
Ei pelota, kuin pahaa tahtovat ihmiset ja henget...mutta aina voimme yrittää suojautua rukouksin ja pysymällä valossa, kaikin tavoin*
Emme ole yksin täällä maapallolla tai avaruudessakaan...Sielu/henki elää henkimaailmassa ja me olemme henkiä fyysisessä "asussa" käymässä elämänkoulua täällä. Oppimassa ja opettamassa, maksamassa myös velkoja ja pitämässä lupauksiamme...Todellisuus on taruakin ihmeellisempää**Esteri pikkuinen**
Tuo on jotenkin ihan luonnollinen juttu.
En kyllä viitsi asiaa usein ajatella, se voi vasinkin öisin aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia :)
No voikos sen energian erotuksen mitata äidistä? Äidistähän se energia pitäisi alkioon siirtyä vai väitätkö että tyhjästä putkahtaa. Onko äideissä vähemmän energiaa kun miehissä tai ei-äideissä? (koska ovat luovuttaneet "henki-energian" lapselle)
Mikä on energia tässä tapauksessa? Fysiikassahan E on käytetty suure, joka kuvaa kykyä tehdä työtä. Joule (1 J = 1 Nm) on perusyksikkö energialle ja työlle. Sähköisen energian yksikkönä käytetään usein kilowattituntia. Suureesta energia käytetään fysiikassa myös tunnusta W. Eli mikä se "sielu" tai tms. energia on ihmiseen siirtynyt mammasta siitoksen hetkellä (tai ehkä myöhemmin). Nuo kaikkihan on mitattavissa olevia suureita, eli tuon "hengen" tarvitseman energian pitäisi vähetä äidistä ja näkyä mittarissa. Miksi tätä ei ole sitten mitattu? Näin tarkasteltuna väitteesi "henki on energiaa" on hieman keskeneräinen kun et määrittele minkälaista energiaa tämä "henki" on. Yliluonnollistahan tämä "hengen"energia ei voi olla, sillä uskot (ei ole tosin uskon asia mutten parempaa sanaa keksinyt) energiaperiaatteeseen (viitaten "Tunnetustihan energia ei häviä koskaan" väitteeseesi).
elävässä ihmisessä on energiaa, sähköistä energiaa ja sitten kun ihminen kuolee ja kylmenee, mihin se sähköinen lämpöä tuottava energia menee muuta kuin jää leijumaan ilmaan?
"elävässä ihmisessä on energiaa, sähköistä energiaa ja sitten kun ihminen kuolee ja kylmenee, mihin se sähköinen lämpöä tuottava energia menee muuta kuin jää leijumaan ilmaan? "
Oletkohan nyt ihan perillä mitä eroa on sähköenergialla ja lämpöenergialla? Meinaatko ihan että se lämpö mikä vapautuu esim. hellan levyltä jää kummittelemaan?
Kannattaa vaikka wikipediasta kattoo hakusanalla sähkö ja lämpö jos on epäselvää. Energia ei tarkoita sähköä vaikka se voi sähkölaskussa niin ollakin ;)