12-viikkoinen sakemanni pentuni on haluton lähtemään ulos. Ulkona ei ole tapahtunut sille mitään pahaa eikä traumaattista.. ja kun ulos päästään, kyllä se siellä näyttää ihan viihtyvän. Tekee tarpeensa pyynnöstä, jne.
Entinen koira aina juoksi jo pentuna innoissaan ulko -ovelle, mutta tämä pentu (uros) jää paikalleen, ja sen saa hakea muista huoneista ja kantaa ulko-ovelle. Ihme juttu! Edes nami ei auta vaikka se näkee että namia on tarjolla, ei myöskään innostaminen äänen ja eleiden avulla. Joskus se jopa pistää oikein hanttiin, mutta kun kärsivällisesti kutsuu ja ihan vähän nykii taluttimesta, niin sitten se lähtee mukaan, löntystellen. Muuten sen on touhukas ja ei mitenkään masentunut, leikkii paljon, syö hyvin jne.
Mistä moinen flegmaattisuus ja haluttomuus lähteä lenkille voi johtua?
Kiitos jo etukäteen, jos joku osaisi neuvoa.
Entinen koira aina juoksi jo pentuna innoissaan ulko -ovelle, mutta tämä pentu (uros) jää paikalleen, ja sen saa hakea muista huoneista ja kantaa ulko-ovelle. Ihme juttu! Edes nami ei auta vaikka se näkee että namia on tarjolla, ei myöskään innostaminen äänen ja eleiden avulla. Joskus se jopa pistää oikein hanttiin, mutta kun kärsivällisesti kutsuu ja ihan vähän nykii taluttimesta, niin sitten se lähtee mukaan, löntystellen. Muuten sen on touhukas ja ei mitenkään masentunut, leikkii paljon, syö hyvin jne.
Mistä moinen flegmaattisuus ja haluttomuus lähteä lenkille voi johtua?
Kiitos jo etukäteen, jos joku osaisi neuvoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulle tuli mieleen, että voi pelätä rappukäytävää tms. Mun collie ei pienenä suostunut tulemaan rappukäytävässä pidemmälle kuin hissin ovelle, johtusi lattian liukkaudesta. Jos teidän pennulla jotain samankaltaista kun kuitenkin ulkona viihtyy.
Pentu tykkää tulla kyllä pihalle ihmisten kanssa, kun mennään takaovesta, mutta etuovesta remmikävelylle ei yhtään haluaisi. Ja sitten kävelyllä pelkää kaikkea: ihmisiä, toisia koiria, pyöriä, mopoja. Miten voi sosiaalistaa koiraa, joka vain vinkuu ja murahtelee karvat pystyssä vieraille ihmisille eikä uskalla mennä viittä metriä lähemmäksi...
tuttavuutta asioihin, joita se silminnähden pelkää.
Tällöin käytetään niinkutsuttua siedätystä, eli pennun annetaan rauhassa ihmetellä asioita sellaisen välimatkan päästä, ettei sen pelkokynnys ylity, eli että pentu on aivan rauhallinen, katselee uteliaasti, EIKÄ SUINKAAN pörhistele niskakarvojaan, murise, hauku, vingu, yritä paeta häntä koipien välissä.
Uusi maailma on pienelle nassikalle NIIN ihmeellinen paikka, että tarvitaan miltei kaikki maailman aika sen rauhassa tutkimiseen.
Kärsivällisyydellä ja rakkaudella kasvattamalla pennusta kasvaa viehättävä, sosiaalinen ja iloinen kumppani, maailman paras kaveri.
sama ilmiö. Kyllä se siitä reipastuu. Johtuiskohan siitä, että kasvattajan luona pennut ulkoili aina porukalla, ja nyt sitten pitäisi yksin...vaikkakin omistajan kanssa toki.
Mielestäni melko normaalia käytöstä pieneltä pennulta. Meidänkin poika pelkäsi tuon ikäisenä ulos lähtemistä ja ylipäätään ulkona olemista. Suostui ulkoilemaan hieman aikaan kun pennun kantoi pois kotioven edestä. Koska jos pentu näki kotioven se vaan juoksi ovelle ja tahtoi sisälle.
Nytten poika ei muuta haluaisi tehdäkään kun olla ulkona. Kyllä pentu siitä reipastuu kun vähän kasvaa :)