Miten kuvailisitte lieviä kohtauksianne? Tuleeko kenellekkään ns. deja vu -tunnetta, outoja mutta tavallaan tuttuja ajatuksia, makuja, hajuja ym. Oletteko silloin aina mielestänne tietoinen tilanteesta siis että kohtaukseen ei liity poissaolokohtausta? Entä kuinka pitkään nämä lievät kohtaukset teillä yleensä kestävät ?
Lievät kohtaukset
epi-75
81589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noista tuntemuksista kaikki alkoi. Kyllä niitä siis tuli joskus terveenäkin, mutta sitten niihin alkoi liittyä ahdistuksen tunne, hengitysvaikeudet (puuskuttaminen), nieleskely ja poissaolotuntemukset. Puhe katkeaa. Sitten oli kyse jo epilepsiasta. Minulla epäiltiin paniikkihäiriötä, mutta oikean diagnoosin sain paljon, paljon myöhemmin saatuani ensimmäisen tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Näitä lievempiä kohtauksia oli ollut hoitamattomana useamman vuoden.
Olen itse arvioinut, että kohtaukseni kestäisivät max. 10 sekuntia, mutta olen nähnyt tällaisen kohtaukseni videolta ja se kesti varmaan puoli minuuttia, jollei enemmänkin. Filmi menee poikki, mutta "herättyäni" tähän maailmaan olen kyllä tietoinen missä olen ja mitä on tapahtunut. Sitä en aina muista, mitä joku on sanonut viimeksi.
Nämä kohtaukset ovat TODELLA kiusallisia, mutta joskus saan kohtausoireet hillittyä keskittymällä hetkeksi. Välillä kohtaus tulee kuin pystymetsästä yhtäkkiä. Tällaisen kohtauksen jälkeen tuntuu, kuin päivä olisi pilalla: väsyttää ja masentaa.
Minulla ihan samanlaisia tuntemuksia, lisäksi vielä outo haja tai maku, joka on aina sama. Kohtauksen jälkeen olen myös tosi väsynyt ja masentunut. Olen syönyt trileptalia n. 5 kk ja eikä sinä aikana ollut mitään mutta nyt näitä lievempiä kohtauksia on taas alkanut tulla. Varmaan lääkitystä joudutaan lisäämään tai vaihtamaan, en tiedä.
Meikä on aina saanut "vaan" poissaolokohtauksia, ja ne ovat suurinpirtein tuollaisia. Tosin taidan olla pois maailman menosta hieman pidempään kuin puoli minuuttia, en välttämättä. Kunnon poissaolokohtaukseni aikana maiskutan suuta ja usein valuu peräti kuolaa paidalle moisen seurauksesta. Silloin minulle ei myöskään kannata puhua, sillä jankutan jotain samaa "mitä sä sanot..." -tyylistä kovaan ääneen. Jos on kyse lyhyemmästä kohtauksesta, hetkeen vaan jumitun johonkin. Sen jälkeen olen minäkin aina todella masentunut ja meinaan itkeä ja hävetä vaan itseäni.
Se, että saa tällaisia kohtauksia ei tarkoita, ettei epilepsia olisi yhtä vakava, en ole koskaan saanut kouristuskohtauksia ja syön todella paljon lääkkeitä, koska nuo eivät ole meinanneet mennä ohi.
mulla alkoi ihme oireilu n. 1/2 vuotta sitten. Jostain ihan normaalista asiasta tai tapahtumasta laukeaa tunne että tämä on tapahtunut joskus ennen ja sitten seuraa ajatus vilinä, mutta siitä ei saa kiinni ehkä 15-20s, sydän hakkaa ja jos yrittää puhua en välttämättä muista mitä sanoin enkä muista mitä ajatuksia päässä meni. meinaa itku tulla ja hengästyttää ja pakko yrittää saada joku lähelle tai soitettava jollekkin. menee onnneksi hetkessä ohi, mutta pelko siitä että se tulee on aikammoinen ku olen vielä asiakaspalvelija ja jatkuvasti ihmisten kanssa. Pahimmillaan se on tullu kolmesti samana päivänä. nyt ehkä 1 tai 2 viikossa vaihtelee.
Kesken unen säpsähdän ja tunnen kun päässäni sumenee sekunniksi, jonka jälkeen kouristan. Tänään tuli hereillä ollessa kesken kaiken outo sekuntien pysähtyminen/poissaolo, jonka jälkeen pelkäsin että kaadun ja menetän tajunnan, mutta onneksi mitään ei tapahtunut. Lisäksi haukotellessa tunnen kamalaa oloa, ikään kuin huimausta ja jalat tärisee pikkasen. Testeissä näkyi juuri syvähengityksen aikana piikkejä.
kohtaukset kestävät muutama sekunti...tuntuu ns. silmät muljahtaa takaraivoon
Tulee tuttuja tunteita (täysin vieraat asiat saattavat tuntua tutuilta tai tilanne tuntuu jo koetulta) ja päinvastoin tutut asiat saattavat tuntua aivan vierailta, vaikka tiedän että ne ovat ihan tuttuja.
Tuntemuksia on yleensä tosi vaikea selittää, kun niihin ei liity varsinaisesti mitään konkreettisia makuja tai hajuja, vaan pelkkiä tuntemuksia.
Tilanteesta olen ainakin aluksi tietoinen ja voin sanoa vaikkapa kaverille, että kohta oon vähän pihalla ja vaikka yleisellä paikalla pyrkiä hieman näkymättömämmälle paikalle, mikä ei tosin taida olla kovin fiksua isompien kohtauksien varalta. Tässä vaiheessa ehkä päälimmäinen tunne on pelko/jännitys, joka osittain on pelkoa pahemmasta kohtauksesta ja osittain ihan kohtaustuntemus (kestää ehkä 10-30s). Ne sitten saattavat edetä poissaoloon, mutta ei (ainakaan toistaiseksi...) kouristuskohtaukseen, vaikka saatankin puristaa vähän kättä nyrkkiin. Ja mullakin maiskutus ja nieleskely kuuluvat usein asiaan.
Ikinä ei tiedä meneekö tuntemus poissaoloon asti vai ei. Sitä saa kysellä paikallaolijoilta sitten jälkeen päin ja kuulla mitä on tullut tehtyä. Se vaihe kestää varmaan puolesta minuutista pariin minuuttiin). Yleensä havahtuessani kuulemma jostain syystä väitän, ettei kohtausta ole ollut ja puhun ihan sekavia jonkin aikaa, kuitenkin pidempään mitä itse poissaolo kesti. Tuntuu, että olisi ollut jossain unensekaisessa tilassa.
Tapaan ajatella sen deja vu:n aikana, että "tämä on vain (psyykkis-fyysinen) kohtausoire, eli jotakin tapahtuu tuolla aivoissa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, onko tätä tilannetta tapahtunut aikaisemmin."
Nuo deja vu:t kun ovat hieman aavemaisia tunteita...