Luettiin joukolla palstaa ja järkyttävä kirjoitus liikutti meitä.
Nimimerkki "perheen mustalammas":
"Tämä kertomus on totta ja omia kokemuksia...ei välttämättä kaikissa perheissä...Jätin ns sanotun lapsuuden uskon lestatiolaisuudesta parikymmentä vuotta sitten...pohdin sitä varmaan kymmenisen vuotta omassa mielessäni, että kuinka kaikki asiat voi olla niin ristiriidassa, näin asioita omin silmin jotka minun mielestä ei kuulunut uskovaisille ihmisille eli "moni kakku päältä kaunis".
Ja pitkän harkinnan tuloksena jätin sen uskon...Ja ne ajat sen jälkeen ei ollut helppoja, omat vanhempani ja sisareni ei käyneet puhuttelemassa, vaan he lähetti luokseni "5 viisasta veljeä" eli viisi saarnamiestä tuli lauantai iltana vierailulle luokseni , en edes tuntenut heistä kaikkia....ajattelin silloin että paljonpa perheeni minusta välittää, itse ei vaivautuneet, vaan koin omassa mielessäni että he lähetti minulle saarnamiehet siksi, että jospa kolahtais lapsen sydämmeen ja hän palaisi...mutta toisin kävi...tällä hetkellä en tunne enään edes vihaa.
Mutta koin monen monta kertaa sen että v.l:n kuuluvat ei edes tervehtineet, vaikka olin heidän kans tosi hyvät kaverit ollut siinä "uskossa", työpaikalla lestadiolainen työkaverini sanoi kun menin kihloihin ns epäuskoisen miehen kanssa, että minä en pysty sinua edes onnittelemaan,kun otit tuon jumalattoman miehen... vastasin että nythän sitä onnea vasta tarvitaankin...
Elä nyt todella hyvää aikaa perheeni kans, ilman lestatiolaisuutta,Mutta olen onnellinen ja uskon Jumalaan.
6 siskosta ja yhdestä veljestä jopa yksi veli pitää yhteyttä. . Sisarten ajatuksia minä en voi muuttaa ja heillä on oma vapaus siinä käyvätkö vieraisilla meillä vai ei... Sisarten lapset koulussa joskus sanovat lapsilleni, että me ei voida olla sinun kans kun sinä et ole uskovainen. Siihenkään minä en voi mitään, olen vain yrittänyt lapsilleni kertoa ja selittää että yrittäkää te kuitenkin olla kaikkien kavereita, sillä toisin ajattelijoitakin on ja minun mielestä kaikki lapset on uskovaisia.... Sillä minun mielestä ekaluokkalaisten ei tarvi vielä tehä jakoja tuollaisten asioiden perusteella....
Mutta toivon kaikille luopujilla paljon voimia ja onnea että jaksatte kaiken sen jälkipyykin. Näen silmissäni sen "saarnamiesten" joukon, joka teitä puhuttelemassa käy, mutta tehkää niinkuin teidän sydämenne sanoo, silloin teillä on hyvä olla...
Joskus tunsin todella vaikka mitä heitä kohtaan, (en kehtaa edes kaikkea kertoa), Toivon vaan että hekin ymmärtäisivät minua ihmisenä, erillaisten arvojärjestysten kanssa... Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää ja hyviä ihmisiäkin, mutta arvostetaan ihmistä ihmisenä... "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000037417614
Nimimerkki "perheen mustalammas":
"Tämä kertomus on totta ja omia kokemuksia...ei välttämättä kaikissa perheissä...Jätin ns sanotun lapsuuden uskon lestatiolaisuudesta parikymmentä vuotta sitten...pohdin sitä varmaan kymmenisen vuotta omassa mielessäni, että kuinka kaikki asiat voi olla niin ristiriidassa, näin asioita omin silmin jotka minun mielestä ei kuulunut uskovaisille ihmisille eli "moni kakku päältä kaunis".
Ja pitkän harkinnan tuloksena jätin sen uskon...Ja ne ajat sen jälkeen ei ollut helppoja, omat vanhempani ja sisareni ei käyneet puhuttelemassa, vaan he lähetti luokseni "5 viisasta veljeä" eli viisi saarnamiestä tuli lauantai iltana vierailulle luokseni , en edes tuntenut heistä kaikkia....ajattelin silloin että paljonpa perheeni minusta välittää, itse ei vaivautuneet, vaan koin omassa mielessäni että he lähetti minulle saarnamiehet siksi, että jospa kolahtais lapsen sydämmeen ja hän palaisi...mutta toisin kävi...tällä hetkellä en tunne enään edes vihaa.
Mutta koin monen monta kertaa sen että v.l:n kuuluvat ei edes tervehtineet, vaikka olin heidän kans tosi hyvät kaverit ollut siinä "uskossa", työpaikalla lestadiolainen työkaverini sanoi kun menin kihloihin ns epäuskoisen miehen kanssa, että minä en pysty sinua edes onnittelemaan,kun otit tuon jumalattoman miehen... vastasin että nythän sitä onnea vasta tarvitaankin...
Elä nyt todella hyvää aikaa perheeni kans, ilman lestatiolaisuutta,Mutta olen onnellinen ja uskon Jumalaan.
6 siskosta ja yhdestä veljestä jopa yksi veli pitää yhteyttä. . Sisarten ajatuksia minä en voi muuttaa ja heillä on oma vapaus siinä käyvätkö vieraisilla meillä vai ei... Sisarten lapset koulussa joskus sanovat lapsilleni, että me ei voida olla sinun kans kun sinä et ole uskovainen. Siihenkään minä en voi mitään, olen vain yrittänyt lapsilleni kertoa ja selittää että yrittäkää te kuitenkin olla kaikkien kavereita, sillä toisin ajattelijoitakin on ja minun mielestä kaikki lapset on uskovaisia.... Sillä minun mielestä ekaluokkalaisten ei tarvi vielä tehä jakoja tuollaisten asioiden perusteella....
Mutta toivon kaikille luopujilla paljon voimia ja onnea että jaksatte kaiken sen jälkipyykin. Näen silmissäni sen "saarnamiesten" joukon, joka teitä puhuttelemassa käy, mutta tehkää niinkuin teidän sydämenne sanoo, silloin teillä on hyvä olla...
Joskus tunsin todella vaikka mitä heitä kohtaan, (en kehtaa edes kaikkea kertoa), Toivon vaan että hekin ymmärtäisivät minua ihmisenä, erillaisten arvojärjestysten kanssa... Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää ja hyviä ihmisiäkin, mutta arvostetaan ihmistä ihmisenä... "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000037417614
Vastaukset 2
Vanhimmat
perheeni kyttäsi vuosikausien ajan minua ja tekemisiäni saadakseen sanoa: "Nyt sinä olet jo niin kaukana Jumalasta, että teet sitä ja tätä.."
Kun eivät muuten kehdanneet kyylätä, laittoivat pikkuveljeni polkupyöräilemään kotini lähistöllä ja raportoimaan vieraistani, kotiintuloajoistani ja kaikesta muustakin. Erään palstalaisen sanoin: Sairas uskonto.
Millainen on usko, joka velvoittaa murtamaan lähimmäst verisiteet, rikkoo perhesuhteet? Mitä arvoa sellaisella uskolla oikeasti voi olla?
Ettekö vl:t itse näe: sairasta ja vastuutonta.