Kun tullaan kotiin koira hyppi ja pomppii jaloissa. Jos ruokaa laitetaan pyörii koko ympärillä koko ajan tai seisoo vieressä tuijottamassa. Jos istutaan sohvalla, koira saattaa tulla sohvan eteen tuijottamaan, joskus alkaa vinkumaan tai sitten istuu siinä tunninkin sellasessa vieteritilassa, et on valmis säntäämään pystyyn jos joku vähänkin liikahtaa. Jos siirrän sohvalla vai asentoa tai yskäsen niin koira jo melkein hypähtää pystyyn, saati sitten jos nousen ylös niin singahtaa välittömästi iloisesti hyppimään ja seuraa kuin varjo.
Käskyt muistaa hetken jos sitäkään.
Kotona käyttäytyy näin. Mietin et onks tollanen jatkuvassa valmiustilassa oleminen koiralle stressaavaa? Sitä saattaa kestää monta tuntiakin illassa. Joskus malttaa mennä omaan petiin mistä myös välittömästi kun tulee liikettä ryntää liikkeelle.
Ulkona sitten ei piittaa ulkoiluttajasta pätkääkään. Kontaktia on todella vaikea saada tai mahdotonta, ainakaan ihmisen tahdosta. Ei yleensä ikinä komennettaessa ota katsekontaktia vaan kääntää pään pois.
Olen alkanut ulkona koiran vetäessä antamaan istu-käskyä, jota vaihtelevalla menestyksellä tottelee. Yleensä joudun painamaan koiran alas kun ei kahdesta käskystä tottele, sisällä joskus tottelee, harvoin kerrasta.
Sit olen miettinyt sellasta et kun koiralla saattaa olla kupissa ruokaa usein jonkin verran kun ei ahmi ruokaansa. Kun me ruokailemme niin koira menee yleensä silloin omalle ruokakupilleen syömään, jos sillä sattuu kupissa jotain olemaan. Osoittaako tai kuvitteleeko se sillä olevansa jotenkin tasa-arvoinen meidän kanssa?
Jos koiralla ei ole kupissaan ruokaa niin sit kerjää ja pyörii jaloissa napsimassa mahdollisia leivänmuruja.
Käskyt muistaa hetken jos sitäkään.
Kotona käyttäytyy näin. Mietin et onks tollanen jatkuvassa valmiustilassa oleminen koiralle stressaavaa? Sitä saattaa kestää monta tuntiakin illassa. Joskus malttaa mennä omaan petiin mistä myös välittömästi kun tulee liikettä ryntää liikkeelle.
Ulkona sitten ei piittaa ulkoiluttajasta pätkääkään. Kontaktia on todella vaikea saada tai mahdotonta, ainakaan ihmisen tahdosta. Ei yleensä ikinä komennettaessa ota katsekontaktia vaan kääntää pään pois.
Olen alkanut ulkona koiran vetäessä antamaan istu-käskyä, jota vaihtelevalla menestyksellä tottelee. Yleensä joudun painamaan koiran alas kun ei kahdesta käskystä tottele, sisällä joskus tottelee, harvoin kerrasta.
Sit olen miettinyt sellasta et kun koiralla saattaa olla kupissa ruokaa usein jonkin verran kun ei ahmi ruokaansa. Kun me ruokailemme niin koira menee yleensä silloin omalle ruokakupilleen syömään, jos sillä sattuu kupissa jotain olemaan. Osoittaako tai kuvitteleeko se sillä olevansa jotenkin tasa-arvoinen meidän kanssa?
Jos koiralla ei ole kupissaan ruokaa niin sit kerjää ja pyörii jaloissa napsimassa mahdollisia leivänmuruja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensiksi, kun koiralle ollaan antamassa ruokaa, sen käsketään tehdä jotakin (istu/maate/paikka/kieri/iha mitä vaa millonkin,ei aina sama) ja palkaksi saa ruokaa, syötyään kuppi otetaan pois.
Nyt se saa palkkansa siitä pyörimisestä ja hästäämisestä.
Ruokaa laittaessa, koiralle kielto keittiöön, jos ei keittiötä nii koiralle käsky olla omalla paikallaan/pedillään ja sieltä ei tulla pois ennen kuin saa käskyn millä lopetetaan tehtävän suorittaminen. esim. vapa/vapaa.
Tottakai tuollainen on stressaavaa, sehän on käytännössä katsoen töissä koko ajan sillon kun tarkkailee skarppina.
ja kerjääminen pitää kieltää heti, se on äärimmäisen ärsyttävä ja huono tapa.
kannattaa varmaa harkita jonnekki koulutuskurssille menoa kun kaikki kontakti yms on hukassa, tai sitte alakaa vaa iha oikeesti perehtyä sen koulutukseen ja kasvatukseen.. Tuo koira ei ole koulutettu, ja kasvatuskin on hakoteillä.
mars kirjastoon ja oppia hakemaan :)
Onko se koiran kannalta jotenkin oleellista ettei pääse keittiöön, vai vaan sen takia et kivempi laittaa ruokaa kun koira ei häiritse?
Eli opetetaanko koira pois joltain tavoilta, esim. kerjääminen, et se on meistä häiritsevää, vai onko sillä koiran hyvinvoinnilta jotain merkitystä?
koirasta, mutta tuomonen perässähiihtäjä oppii sitte olemaa vähä enemmän erillään porukasta ku että ois koko ajan jaloissa pyörimässä.
ja onhan se kivempi laittaa ruokaaki ku koira ei jaloissa pyöri :)
Koira kannattaa opettaa häiritseviltä tavoilta pois heti alkuun, ku ajan kanssa se voi rueta ärsyttämään, tosin jos koiraa ei kerjäämisestä palkitse nii se voi lopettaa sen itekki (harvemmin).
ja ylipäänsä kaikki ärsyttävät tavat opettaa pois nii on salonkikelponen koira, ku tuo tapa voi häiritä monia ja koiraa on ikävä alkaa vieraassa paikassa komentamaan, varsinkaa jos se ei kuuntele yhtään :/
eli homma haltuun heti kättelyssä nii monelta nololta tilanteelta säästytään :)
Tuohan on silkkaa tekohengitystä: lopun ikääkö se aina eristetään ruokaa laitettaessa? Silloinkin, kun on vaikkapa ystäviä kylässä ja kokkaillaan yhdessä?
Ei, kyllä sen on opittava rentoutumaan ja toki koiraa nyt jaloissa _käydä_ saa, kun kokkaillaan tai puuhastellaan. Eläviä olentojahan ne.
Aktiivinen rotu sopii harvoille eikä koiraa tulisi valita vain ulkonäön vuoksi. Itsensä ja oma aktiivisuutensa on hyvä pohtia rehellisesti koiraa valitessa. Ulkoilinko jo ennen koiraa paljon? Pötköttelenkö mieluiten kaikeniltaa sohvalla? Silloin etsitään rauhallinen rotu. Toki ylläreitä voi tulla, eikä luonnetta voi ennustaa, mutta LÄHTÖKOHTAISESTI valitaan omaan aktiivitasoon sopiva rotu.
Tässä tapauksessa ilmeisesti on kyse kuitenkin "liiallisesta" häsäämisestä, jota ei kokoajan voi sallia vilkkaaltakaan koiralta. Uskon silti, että jokin hihnan toisessa päässä mättää: miksei koira osaa rentoutua omassa kodissaan? Pelkääkö se tekevänsä kokoajan vain virheitä?
Lue ihmeessa Jan Fennelin Kuuntelen koiraani -kirja. Koirasi kuulostaa esimerkkitapaukselta suoraan kirjasta. Siellä on myös selkeitä ohjeita, joista saattaa olla teille apua.
Johtajuus taitaa olla hieman hakoteillä, ehkäpä huonon kommunikoinnin takia koiralle ei ole mennyt (ihmisen haluamat) säännöt aivan perille..? (Tämä siis aivan ystävällismielisenä toteamuksena, aika usein tullut samantyyppisiä tapauksia esiin... :))
Yhtä ratkaisua tilanteeseen ei ole, koska itse ongelmakin rakentuu niin monesta eri elementistä. Yritän itse listata kuitenkin pari pientä vinkkiä siihen, mikä voisi olla vikana - ja mikä siihen voisi sitten auttaa. Kaikki siis omista kokemuksista, yksilöllisempää apua saa varmasti omalta koirankouluttajalta :)
Eli, tuo vieterimäisyys. Onko teillä minkäänlaista kontaktia koiran kanssa? Oletteko harjoitelleet käskyjä miten paljon? Jos koira huomaa että tottelevaisuudesta palkitaan, se myös tekee sitä - ihan rehellisesti ottaen, koirat ovat aika itsekkäitä otuksia, ja palkintoa havitellessaan tekevät melkeimpä mitä tahansa.. :D Meillä on erityisesti nuorimman koiran kanssa harjoiteltu yksinkertaista rauhoittumista: jos koira haluaa leikkiä (ja samalla riehuu ja on aivan malttamaton), kannattaa istua rauhallisesti lattialle ja käskyn alla vaatia sitä rauhoittumaan. Lelun perään hinkuvat koirat ovat tässä ns. helpoimpia tapauksia; kiellät koiraa kun yrittää hyökkiä kädessäsi olevan lelun kimppuun, ja palkitset sen sitten lelulla heti kun se osaa istua tai maata rauhallisesti paikallaan vaikkapa sen pari sekuntia. Aika voi olla pienempi alussa, ja harjoitusten edetessä sitä voi pidentää vaikkapa 15sekuntiin. Kärsivällisyyttä vaatii, ja tiukkoja hermoja, mutta auttaa kyllä rauhoittumisessa.
Kotiintullessa pomppimista voi yrittää hillitä sillä, ettei itse kiinnitä mitään huomiota koiraan ensimmäiseen viiteen minuuttiin (vaadittaessa vähemmän tai kauemminkin). Ei saa innostua, eikä tehdä kotiintulosta mitään jättisuurta tapahtumaa - jos koira riehuu ja rapsutat sitä heti perään, se on koiran mielestä palkinto huonosta käytöksestä, joka edelleen vahvistaa käyttäytymistä seuraavaa kertaa varten. Tämän koira oppii kyllä erittäin helposti pois, jos sille annetaan oikeanlaisia signaaleja halutusta käyttäytymisestä.
Sohvatuijotuksessa sanoisin, että kannattaa olla jokin käskysana käytössä, esim "ei", "pois" tai "oma paikka". Aluksi koira ei tietenkään tiedä mitä siltä halutaan, joten esim. omalle paikalle käskiessä koira pitää fyysisesti viedä sinne. Toistojen jälkeen normaalin koiran pitäisi kyllä tajuta se, ja pidemmän päälle oppii kyllä käytöksestä pois... Käskyjen tottelemisen pituus on sitten hieman eri asia, siinä pitää löytää oikea motivaattori - jotkut pitävät nameista, toiset leluista, kolmannet haluavat vain omistajansa hyväksynnän. Pidemmän päälle tuolla yllämainitulla rauhoittumisharjoituksella koiralle pitäisi kyllä tulla enemmän malttiakin, jolloin keskittymiskyky voisi kasvaa ja korvatkin voisivat tulla hieman vastaanottavaisemmiksi.. (Näin on onneksi käynyt meillä, juuri tuon nuorimman kohdalla :D)
Ulko-ongelmaan sanoisin, että koiran oikea motivaattori pitää löytää. En väitä tehtävää helpoksi tai nopeaksi, mutta.. Koiran pitää kiinnostua tehtävästä asiasta niin, että millään muulla ei ole väliä. Vinkulelut auttavat meillä, koirat reagoivat yleensä erikoiseen ääneen paremmin kuin siihen omistajansa "tavallisen normaaliin" käskytysääneen ;)
Tuosta ruokailusta en sinänsä halua sanoa mitään, sillä jokaisella koiranomistajalla on oma tapansa ruokkia koiraansa. Meillä vanhin koira paastoaa eikä välttämättä syö laisinkaan tiettyinä päivinä, kun taas nuoremmat popsivat ruokaansa myös silloin kun ihmiset syövät. Kupit siis aina maassa, eikä tuota sen enempää ongelmia kuin se kun annettaisiin ruokaa kerran pari päivässä. Koiran tasa-arvoluuloista se voi kuitenkin kertoa jotain, erityisesti kun yhdistää tuohon koiran alituiseen tuijotukseen ("käsken sinua").
Toisaalta, jos tilanne ei ole aivan ääripäästä, niin ei välttämättä kannata kaikista kertomistasi jutuista huolestua - voi aivan hyvin olla, että koira vain haluaa olla laumansa parissa, ja tehdä samoja juttuja mitä laumakin tekee. Tämä riippuu paljon myös rodusta, jotkut ovat selvästi laumatietoisempia kuin toiset... Toivottavasti saatte koiran kanssa rauhallisuutta menoon, ei peli ole vielä läheskään menetetty :)
Koirasi ei pysty rentoutumaan omassa kodissaan.
Mistä tämä johtuu?
Miten sinä yrität tukea sen itsetuntoa ja kannustaa sitä olemaan rentoutuneempi? Saako sinun kanssasi rentoutua vai täytyykö pelätä kokoajan tekevänsä virheitä? Oletko itse jännittynyt ja hermostunut mieleltäsi ja liikkeiltäsi?
Onko koira palveluskoirarotuinen, haluaisiko se lisää puuhaa ja tehtäviä?
Et kertonut mitään taustatietoja. Et myöskään sitä, onko koirassa mitään hyvää. Onko?
Miksi halusit koiran? Mihin tarpeisiin, ja toteutuvatko ne tänään (ulkoilukaveri, harrastamiset, vauhtia kotiin.. tai mikä ikinä sinun syysi olikaamn?)
Katso peiliin.
Paljon on tullut vinkkejä asiaan. itse olen Onnen-käpälän kanssa samaa mieltä siitä, että koira pois keittiöstä, ihan sen takia että osaa olla itsekseen muualla ja ei sen tarvitse olla pyörimässä jaloissa, äläkä päästä sitä keittiöön myöskään silloin kun syöt, keittiö on sinun ruokailu paikkasi ja koiralla ei tarvitse olla mitään asiaa sinne.
Toisekseen ottaisin kupin pois kun koira on syönyt, eli annat ruoan ja parikymmentä minuuttia annat olla ja sen jälkeen kuppi pois oli syönyt tai ei.
Vieterinä olemiseen sen verran mitä teette ulkona?
heitteletkö koiralle palloa, keppiä tms?
Touhotetaanko koiran kanssa paljon, leikitään riehumisleikkiä, vetoleikkiä tai jotain muuta saman tapaista.
Jos näin on koira saattaa olla kokoajan stressitilassa eikä osaa rauhoittua ollenkaan, silloin tapahtuu usein juuri tätä että kun ihminen liikahtaa koiraa säntää liikkeelle ja odottaa taas toimintaa.
Tällöin kannattaa lopettaa kokonaan esim. keppien ja pallojen heitto eli kaikki heittely pois.
Kaikki muukin koiran kanssa "höseltäminen" kannattaa lopettaa.
Ole aina rauhallinen koiran lähellä vältä huutamista tai malttisi menettämistä (hermostumista) vaikka koira ei tottelisikaan.
Kun koira vetää älä nykäise hihnasta taaksepäin, koska koira vetää vain eteenpäin, pysähdy seiso paikallasi ihan hiljaa, älä puhu koiralle mitään jatka matkaa vasta kun koira on siinä kohdassa jossa haluat sen kävelevän ( aluksi voit ohjata koiraa oikeaan kohtaan kädelläsi kun se on lopettanut vetämisen ja kaiken muun hökeltämisen)
Lähde vasta sitten liikkeelle kun koira on haluamassasi kohdassa.
Tämä vie aikaa ja paljon kärsivällisyyttä sekä on tehtävä joka kerran kun koiran kanssa on ulkona, muuten asiasta ei ole hyötyä, mutta koira tajuaa varmasti että liikkeelle pääsee vain kun on kunnolla.
Vetämis ongelmaan on tosi paljon vinkkejä mutta ne kaikki vaativat aikaa.
Hyppimiseen oletkin saanut jo parhaan vihjeen, älä huomio koiraa kun tulet ja tämä pätee kaikkiin jotka tulevat, koiraa ei pidä huomioida mitenkään vähään aikaan.
Vie koiraa ainakin pariin kertaan päivässä kävelylle hihnassa ja tee ihan reilun pituisia kävely retkiä, käveleminen on rauhoittavaa niin koiralle kuin ihmisillekin.
Toimi koiran kanssa aina samanlailla rutiinit rauhoittaa.
Sohvan edessä kyttäämisestä käsket koiran pois, jos ei tottele viet sen pois niin monta kertaa kuin on tarves, kyllä se senkin tajuaa kun olet vain rauhallinen ja päättäväinen.