Luin tuossa erään veneen blogia ja siellä määriteltiin "kokeneeksi purjehtijaksi" henkilöt jotka olivat purjehtineet kokonaista 3 (sic!) vuotta.
Itse olen ajatellut että kokenut purjehtia - siis oikeasti kokenut - on purjehtinut aktiivisesti vähintään abt 10 vuotta, lisäksi pitäisi olla kisakokemusta, jollatausta ei olisi pahitteeksi, jotain koulutusta tai tutkintojakin pitäisi olla, kokemusta eri vesialueista (järvet, saaristo, Itämeri, "isot vedet", joet, kanavat). Vieläpä olisi suotavaa että olisi purjehtinut monella erityyppisellä veneellä että olisi vähän näkemystä.
En voi olla lisäämättä vielä että tietysti tehtävä veneessä ratkaisee myös - onko ollut vain keulagastina vai kipparina.
Olen kyllä sitä mieltä että purjehtusta ja merenkulkua ei opi muuten kuin perehtymällä kirjallisuuteen/kurssittamalla ja sen jälkeen vaan sitten ratkaisee kolme asiaa: purjehduspäivät, purjehduspäivät ja vielä kerran purjehduspäivät.
Ammattipuolella praktiikan määrä on olennaista ja niin se kai on huvipuolellakin.
Raitsikka
ps
motarimiehille tiedoksi että olen samaa mieltä moottoriveneilystä
Itse olen ajatellut että kokenut purjehtia - siis oikeasti kokenut - on purjehtinut aktiivisesti vähintään abt 10 vuotta, lisäksi pitäisi olla kisakokemusta, jollatausta ei olisi pahitteeksi, jotain koulutusta tai tutkintojakin pitäisi olla, kokemusta eri vesialueista (järvet, saaristo, Itämeri, "isot vedet", joet, kanavat). Vieläpä olisi suotavaa että olisi purjehtinut monella erityyppisellä veneellä että olisi vähän näkemystä.
En voi olla lisäämättä vielä että tietysti tehtävä veneessä ratkaisee myös - onko ollut vain keulagastina vai kipparina.
Olen kyllä sitä mieltä että purjehtusta ja merenkulkua ei opi muuten kuin perehtymällä kirjallisuuteen/kurssittamalla ja sen jälkeen vaan sitten ratkaisee kolme asiaa: purjehduspäivät, purjehduspäivät ja vielä kerran purjehduspäivät.
Ammattipuolella praktiikan määrä on olennaista ja niin se kai on huvipuolellakin.
Raitsikka
ps
motarimiehille tiedoksi että olen samaa mieltä moottoriveneilystä
Vastaukset 124
Vanhimmat
En ihan ymmärrä pointtiasi. Oletko itse harrastanut purjehdusta 11v? ;)
Eli mietin koska voi sanoa olevansa "kokenut purjehtija" tai vaan "tavallinen harrastaja".
Sillä kuinka kauan itse olen harrastanut ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Raitsikka
Taisipa juuri kokeneiden purjehtijoiden määrä huveta arveluttavasti. Mutta määritelmät olisin valmis hyväksymään tuollaisina.
jossain vaiheessa alkavat haistatella ja pitävät hiukan liian kokeneena purjehtijana.aletaan epäillä kykyä selvitä enää vesillä,satamissa ja että osaako yksin kotia.eli ei koskaan hyvä kai.
Niin kyllä se osaaminen karttuu vain ja ainoastaan käytännössä. Vuosien määrä ei kerro kaikkea jotkut saavat oppinsa nopeammin hyvien kippareiden johdosta tai isosta mailimäärästä. Eli väitän että 3v maapallon kiertäneellä kaverilla on aika hyvä näkemys matkapurjehdulsesta.
Sana "Kokenut" poistaa kirjatiedosta saadun opin kokonan.
Kokenut purjehtija on tyhmä, rohkea ja oppimaton selviytyjä, joka vielä 10 vuoden yrittämnisen jälkeen uskaltaa yrittää uutta ja arvaamatonta ja on hengissä.
Miten kokemus "poistaa" kirjatiedon? Siis jos on viettänyt vaikka 500 vuorokautta merellä purjeveneellä niin... on unohtanut kaiken mitä on lukenut?
Raitsikka
Sanoilla "kokea" ja "kokeilla" on eri merkitys. Uuden ja arvaamattoman yritys on sitä kokeilua.
On tuossa jutussasi itua. Kokenut voi olla sekin, joka on 10 vuotta mokaillut, paljon karilleajoja navigointivirheiden takia, rikkonut purjeita ym varusteita jne.. Kokemuksia on kertynyt.
Osaavalle purjehtijalle ei tuollaista juuri satu.
Voiko kokea, kokeilematta?
Eikö juuri kokeilemalla saada lopputulokseksi kokemus?
Vain vääntämällä juttua paskapytystä tällä palstalla.
Parilla tarinalla pääsee arvoasteikossa jo hyvin korkealle.
Jutut Swaneista ja Bavarioista tekevät jo todellisen sankarin.
ennemmin päiviä ja maileja kuin vuosia? Kolme kautta purjehtineella voi olla molempia ensinmainittuja takanaan enemmän kuin jollain 10 vuotta veneilleellä. Meikä hyväksyisi jo kokeneeksi sellaisen, jolla on takana viisikin kesää yli tuhannen mailin keskiarvolla.Tai vähemmänkin kesiä, jos edellisen lauseen mailit on kertyneet kasaan.
Kisakokemusta ainakaan ratakisoista en laske samanveroiseksi matkaveneilyn rinnalla. Muut kriteerisi ovat toki plussaksiluettavia mutta eivät vaatimuksia, sanoisin.
Kisakokemus, varsinkaan ratakisoissa, ei todellakaan ole samanarvoista. Sen voi kertoa ehkä sadalla tai jotain sinne päin. Vähintään niin paljon enemmän kokemusta karttuu per maili ja päivä. Avomerikilpailulle riittää pienempi kerroin, ehkä parikymmentä olisi oikea kertaluokka.
Ja eikös aloittaja nimenomaan korostanutkin maileja ja päiviä vuosiin verrattuna.
kisakokemus pitäisi jakaa sillä satasella. Pelkkää veneenkäsittelyä siinä kyllä oppii, mutta kilpailutilanteessa ajetaan ihan erilaisilla asenteilla kuin normaaliveneilyssä. Ei se siksi oikein kelpaa "praktiikaksi".
Eikö se veneen käsittely kuulukaan kokeneen purjehtijan repertuaariin? Entä sään lukeminen? Entä reitinvalinnan optimointi? Entä muiden veneiden liikkeiden ennakointi? Kilpailuun mennään kilpailukalenterin mukaan, ei silloin kun sää näyttää hyvältä, onko sekin pahasta?
Etpä ole tainnut sitä kilpailemista harrastaa, jos noin ajattelet. Luultavasti kuvittelet monen muun lailla kilpailemisen olevan pääsääntöisesti sääntöjen hyödyntämistä omaksi eduksi toisten kustannuksella. Voinpa kertoa sen olevan se poikkeustapaus, sillä toisen veneen läheisyys liki poikkeuksetta hidastaa omaa kulkua, jolloin molemmat häviävät. Mitä siis jää sinne negatiiviselle puolelle?
Kilpaa purjehtiva on tosiaan liikkeellä toisella asenteella. Hän on omistautunut purjehdukselle paljon syvemmin. Hän on varustanut veneensä mahdollisimman toimivaksi. Hän käyttää matkapurjehduksetkin aktiiviseen oppimiseen. Hän pyrkii mahdollisimman tarkkaan navigointiin. Hän kilpailun jälkeen analysoi tapahtumat miehistön kanssa, jottei virheitä toistettaisi. Hän on tutustunut purjehduksen teoriaan. Hän seuraa aktiivisesti alan kehitystä... Listaa voisi jatkaakin, mutta riittänee kuvan muodostamiseen.
Toisaalta kilpapurjehtijat tietävät, että hyvinkin kokeneena pidetty purjehtija voi olla täysin hyödytön miehistön jäsen. Ja siinä kilpailuhenkisyys on vain yksi tekijä. Suorastaan tavallista on, että vain matkapurjehdusta harrastanut ei osaa trimmata purjeita, eikä kaikkia voi pinnaankaan laittaa. Mutta omakohtaista kokemusta on puutteista navigointitaidoissakin.
Omista purjehdituista maileista kokonaisuudessaan melko pieni osuus koostuu kilpailuista. Niiden mailien osuus osaamisestani taas on huomattava, prosentteja sellaisesta suureesta lienee turha laskea. Nuo annetut kertoimet eivät omalta kohdaltani ainakaan yläkanttiin ole, enkä usko, että olisin joku poikkeustapaus.
Kuten jo pari muutakin, tässä vielä lisäargumentteja:
- kisakokemus, vaikka vain oman seuran kisoista antaa tietoa oman veneen tai oman purjehdustaidon (trimmaaminen, jne) tasosta verrattuna muihin. Jos paatti jää sikana jälkeen, häviää suorassa ajassa tasoituskertoimeltaan yli 10% hitaammille veneille - silloin on jotain pielessä, ja se vaikuttaa myös matkapurjehduksen päivämatkoihin! Voi olla että ne "retkipurjeet" ovat jo ylittäneet järkevän käyttöiän tai kyse on jostain muusta veneeseen liittyvästä asiasta tai väärästä trimmistä tai... Kisan aikana ja jälkeen voi sitten pohdiskella näitä syitä, eikä se sijoitus ole välttämättä mitenkään muuten merkitsevä asia.
Tässä muuten yksi syy kuulua pursiseuraan. Lomapurjehduksilla tapahtuva "kisailu" puolestaan ei kerro mistään yhtään mitään. Siinä toisessa veneessä voi olla pottujen keitto trimmaamista tärkeämpi asia - kilpailussa kaikki kuitenkin yrittävät purjehtia nopeasti, ei välttämättä lomalla...
Vanha viisaus pätee: taitava purjehtija selviää tilanteista, joihin kokenut purjehtija ei edes joudu. Sama pätee tietysti moottoriveneisiin.
Purjehdustaito, se "trimmailu" on vain osa koko juttua. Matkakilpailut eroavat tässä edukseen ratakisoista, mutta edelleenkin niissä on se väärä asenne, "maksimisuorituksen" haku.
Siis se, mitä sinä näytät pitävän kisanneiden etuna tässä "kokeneen purjehtijan" mittauksessa, onkin miinusta! Painotan sitä, että ajattelen purjehduksella kaikkea purjeveneellä liikkumiseen liittyvää, josta itse purjehdus on vain pieni osa. Suunnattomasti sitä tärkeämpi on esimerkiksi taito päättää merellelähdöstä tai satamaanjäännistä niin, että perhekin on tyytyväinen. Vaimon ja lasten mökötystä ei loistava veneenkäsittelysi vähennä, jos sivutuloksena on että niitä pottuja ei sitten keitettykän ja kaikilla on nälkä.
Lopputulema ajatuksistasi on, että kokeneisuutta kasvattaa olla lähtemättä merelle. Trimmaus ja vauhdin haku on tietysti vain yksi kilpailun osa-alue. Siinäkin nopeutta tuottavat trimmit ovat lähes poikkeuksetta myös ne, jotka tekevät olon mukavimmaksi. Kannattaa siis nekin osata. Ja jos lähdet liikkeelle vain hyvällä säällä, et koskaan opi niitä huonompia kelejä, jotka tulevat ennen pitkää tahtomattakin vastaan. Jos kipparia rupeaa siinä pelottamaan, on muun miehistön paniikki jo melkein taattu. Loistava veneen käsittely nimenomaan vähentää vaimon ja lasten mökötystä. Osasitpa sitä paitsi jäädä satamaan silloinkin, kun näit sään muutoksen olevan tulossa ja kokemattomampi lähti ulos kokemaan yllätystä. Osaavaan tilanteen arviointiin kuuluu myös käsitys siitä, mitä tehdään täyden miehistön tai perheen kanssa.
Mietteistäsi pursuavat paikkaansapitämättömät stereotypiat kilpailemisesta. Puhut asenteista kokemukseen perustumattomista mielikuvista lähtien. Koitapa edes kerran hankkiutua gastiksi osaavaan hiehistöön, näkökantasi saattaisivat muuttua.
Tuota kilpailun merkitystä ja runkonopeuden maksimointia en oikein ymmärrä.
Miten se liittyy itse purjehtimisen kokeneisuuteen?
Ajan autolla 70000 km vuodessa, en kuitenkaan kuulu autourheiluseuraan, en myöskään kilpaile.
En aja autollani niin lujaa kuin mahdollista.
Katson että kuitenkin yli miljoonan kilometrin kokemuksella olen kokenut autoilija.
Sitä kokeneempi purjehtija, mitä enemmän maileja.
Tuossa on jo useassa puheenvuorossa selvitetty, miksi kilpapurjehdus korreloi kokeneisuuden kanssa, lue ne ensin.
Atlantin yli killuttaessa yhteen suuntaan tulee enemmän maileja kuin useimmilla vuosikymmenessä, kokemusta vain rajoitetusti. Matkaa voi myös Suomen suvessa purjehtia tuhansia maileja kokematta paljoa, kun vain kaikkea kokemista välttää.
Minäkään en autourheilua harrasta, mutta olen varma, että muutamista tilanteista olisin selvinnyt paremmin, jos harrastaisin. Paitsi ettei ole kiinnostustakaan, ei omalla autolla voisi minkäänlaista urheilua harrastaa. Omalla tavallisella veneelläni voin.
Että nämä suomen vesien pikkukisat ja ratakisat eivät ole mitään kisakokemusta.
Kisakokemukseksi voisi laskea vaan vo ja SH kisat.
Kunnon valtamerikisat.
Ei seuran saaren suojassa purjehdittu kisa ole mitään verrattuna gotlantiin menoon kovassa kelissä.
Ja mailejakin tulee.
Joo, enkä minäkään käy moottorivenekisoissa, vaikka moottoriveneellä ajelenkin, enkä autolla jääradalla vaikka en sellaisenkaan harjoittelun hyötyjä kiistä.
Purjehdus onkin sitten vähän eri juttu - kysy vaikka purjehtijoilta ;-)
Mitä ihmeen jästipäitä täällä???
Tekee purjehtimisesta niin erikoista, että 1500 mailin vuosittainen perheen kanssa suoritettu avomeripurjehdus, sekä viikonloppu- ja iltapurjehdukset ei anna kokemusta tai tee kokenutta.
Vaikka toisilla se kilpailuvietti on kauhean kova, ei se tee muuta purjehdusta tyhjäksi.
Tunnen henkilöitä, joidenka ainoa purjehduskokemus on ratakisoja 10 vuoden ajalta, viikkokisat, sm, pm, em ja jopa mm, mutta ei ollenkaan matkapurjehdusta tai avomeripurjehdusta sen lisäksi.
Ovatko sitten niin kauhean kokeneita purjehtijoita?
Meitä on moneksi. Kilpailuihin osallistuminen sillä omalla matkaveneellä antaa kokemusta ko. veneestä. 1500 mailia matkapurjehdusta ja vaikka 15 mailia siitä kisassa, aika hyvä yhdistelmä.
Tunnen minäkin kaikenlaisia henkilöitä :-)
On näitä veripäässä kisailijoita, ns. urheiluhenkisyys on kaukana meiningistä ja seurakaverit voivat olla pahimpia vihamiehiä, etenkin kisan jälkeen. Tunnen kisailijoita, jotka menevät Hankoon regattaan ja ottavat hotellihuoneen: "En kyllä suostu veneessä nukkumaan, en ole sitä tähän päivään mennessä tehnyt!" Mutta en tarkoita tälläistä meininkiä kun sanon että matkapurjehtijalle on hyvä osallistua joskus myös pikkukisoihin omalla veneellään. Seuran järjestämät kisat ovat leppoisia tapahtumia, ei siinä tarvitse tunkea styyraa huudellen lähtölinjalle tai kääntömerkille jos ei halua. Voi todellakin suhtautua niin että osanotto on tärkeämpää kuin kilpailu. Eikä siitä mitään näppylöitä välttämättä tule nahkaan, ellei ole tosi allerginen purjehduskilpailuille.
Sepä 1500 mailin avomeripurjehdus ei anna mitään vertailukohtaa, 15 mailia rinnakkain toisen samantyyppisen veneen kanssa puolestaan kertoo paljon siitä miten venevauhti on kohdallaan (joku, ilmeisesti moottoriveneilijä puhui täällä runkonopeuden maksimoinnista tai jostain muusta huuhaasta)
Mutta, purjehtija ymmärtää mitä tarkoittaa se että venevauhti on OK. Se on tärkeää myös matkapurjehtijalle. Tai ei kait välttämättä? Silti aika erikoinen on tyyppi joka kipparoi venettä tarkoituksella päin persiettä? Tietysti, tuohan lisää kokemusta ajallisesti huomattavasti paljon enemmän kuin sen 1500 mailin purjehtiminen niin että vene kulkee iloisesti ja lyhyemmässä ajassa :-)
Maksimoida nopeuden, ostan moottoriveneen.
Moottoriveneille muuten järjestetään aika vähän kilpailuja, voiko moottoriveneilijä olla kokenut?
Omassa aiemmassa pursiseurassa, oli suurin osa aktiivikilpailioista sellaisia jotka eivät juuri kesälomallaan purjehtineet, kuin kilpailuissa. Itse taas olen seilannut sekä tässä ankkalammessa, jota Itämereksi kutsutaan, että Välimerellä ja Atlantilla. Kyllähän se tuolla matkapurjehduksellakin siirtymillä on tarkoituksena pitää mahdollisimman hyvää vauhtia yllä, mukavuuden kärsimättä. Itse ainakin käytän jo 50mpk päivämatkoilla lokin trimmitoimintoa parhaan vauhdin saavuttamiseksi, matkapurjehduksella ei vaan yleensä koetella veneen suorituskyky rajoja. Itse pyrin pitämään esimerkiksi kallistuskulman alle 15asteessa, joskushan sitä tietenkin joutuu koviinkin keleihin tahtomattaan(esim 400mpk siirtymällä ehtii isolla merellä sää muuttua moneenkin kertaan.)
Aivan eli mailit ratkaisevat mutta kyllä "mailien laatukin" ratkaisee.
Olen edelleen sitä mieltä että jonkin sortin "paperisivistystäkin" pitäisi olla - näin välttää ainakin pahimmat virheet eikä kaikkea tarvitse ihan itse kokeilla.
Raitsikka
Olen samaa mieltä että ns. matkapurjehdustilanteesa ei "kisailla"....
Mutta muuten olen sitä mieltä että kokeneella purjehtijalla on ehdottomasti kisakokemusta.
Raitsikka
Turha lätistä tyhjänpäiväisiä sanoja, kun asian voi kukin laskea itsekin seuraavasta kaavasta.
Kipparin veneilytaidot = ma+my+mk-mo+20*ro-500*re-20*ka0-500*ka1-3000*ka2,
missä
ma = kaikkiaan kuljetut merimailit
my = mailit, joissa keskimääräinen tuulennopeus ylitti 10 m/s
mk = kisoissa kertyneet mailit
mo = mailit, joissa purjehdusnopeus on alle 90% veneen suurimmasta nopeudesta ko. kelissä ko. miehityksellä
ro = onnistuneiden rantautumisien määrä
re = epäonnistuneiden rantautumisien määrä (tavaraa rikkoontunut)
ka0 = pohjakosketukset ilman vaurioita
ka1 = karilleajot, joissa kulut alle 1000 €
ka2 = karilleajot, joissa kulut yli 1000 €
Jos on ollut mukana gastina, käytetään edellä mainitussa kaavassa kerrointa 0,2.
Jos sait tulokseksi 10000 tai yli olet osaava veneilijä. Älä käytä itsestäsi nimitystä ”kokenut veneilijä”, sillä sitä termiä itsestään käyttävät havaintojeni mukaan enimmäkseen sellaiset, joilla on veneilyvuosia paljon, mutta maileja suhteellisen vähän.
Purjehduksen eri puolet aika tasapuolisesti mukana. Tuo 10000 tulee melko helposti täyteen, ehkä rimaa ei pidäkään nostaa liian korkealle.
Tuo kaava on totaalista paskaa ja humpuukia.
Riittää kun moottorilla ajelee kesän saarten suojassa, käy tuollaiset 3 saarta päivässä kesäloman aikana, niin pisteita tulee kuin seilais 1200 mailia.
Ja miksi ihmeessä alle90% runkonopeudesta purjehtiminen lasketaan miinukseksi, eikö sekin ole parempaa kokemusta kuin istua laiturilla kerotmassa juttuja.
Ihan tajutonta soopaa.
Ja jos olen gastina veneessä, jossa itsepäinen kippari ajaa kiveen, niin miinusta tulee 600 mailin verran:)
Mistä te tilastoprofessorit näitä kaavoja poimitte.
Jostain puppugeneraattorista tai epätieteellisen yhdistyksen kaavakansiosta?
Löysit siitä porsaanreiän? Sellaisia on lakitekstitkin täynnä, eivät silti ole "totaalista paskaa ja humpuukia".
Aika paljon saa ajella ja kierrellä saaria, että saa sen 10.000 pistettä täyteen. Itsekin totesit sen ahkeran lomareissaamisen vastaavan 1200 mailia.
Voisi olla muutenkin hyväksi nostaa tuo osaavan raja esim. 20.000 mailiin. Ei kaikki pikkuveneillä kotinurkissa pyörijät yltäisi sinne vuosienkaan päästä.
Muuten, oletko mielestäsi huumorintajuinen ja asioita myönteisessä valossa tarkasteleva positiivinen ihminen. Jotkut ei ole ja näiden vatsahapon katkuisia juttuja on ikävä lukea.
Mitä niillä pisteillä tehdään?
Saako niillä alennusta hotellista ja visalaskun maksettua?
Kenelle kehutaan sitten onko kokenut vai kokematon tai ehkä pro-tasolla?
Mitä merkitystä sillä on paljonko kokmeusta purjehtimisesta on?
miksi ihmeessä kokenut purjehtija ei osu kiville ja miksi se vähentää pisteitä?hjallis ja muutama laivan perämies voisi väittää vastaan.
eräs veneilyä lähellä oleva yhdistys on jo -30 luvulta lähtein käyttänyt seuraavaa kaavaa:
-tunne kolme luotettavaa ja mahdollisimman tunnettua heidän jäsentä,jotka antavat kirjallisen lausunnon taidoistasi
-kopioi lokikirjasi parin viimeisen kauden ajalta
-kerro kaikki veneilykoulutuksesi
-kerro millainen vene sinulla ja kuinka kaukana olet purjehtinut perhemiehistön kipparina
-ja huom!olet ollut pursiseuran jäsen vähintään viiden vuoden ajan ja veneesi on katsastettu
miksiköhän tässä ei kysellä karille ajoja, kilpailemista, tuulennopeuksia tai rantautumisia? ilmeisesti kaavan esittänyt kirjaa lokikirjaansa tuulen nopeuden (oma mittari vai ilmatieteenlaitos?) ja epäonnistuneet rantautumiset (tavaraa rikkoutuu kyllä aika harvoin,joten muutenkin epäilyttävä mittari).
Miksi purjehdusseuraan kuuluminen ja veneen katsastus on niin olennaista?
Jos
-ei tunne yhtäkään tämän "veneilyä lähellä oleva yhdistyksen" jäsentä
-ei pidä lokikirjaa
-ei ole käynyt kursseja
-purjehtii väärän merkkisellä veneellä ja liian lähellä kotia
-ei kuulu mihinkään pursiseuraan
ei ole mitään mahdollisuutta koskaan tulla kokeneeksi purjehtijaksi. Miksihän vakuutusyhtiöt silti myöntävät heille venevakuutuksen.
Vakuutustoiminta on kaupallista toimintaa ja se kuvailemasikin henkilö on maksava asiakas.
Nämähän sen vakuutuksen tarvitsevat.
Katsastusalennus on 25 %, ja meillä yksi vakuutusyhtiö antaa vielä lisäalennuksen pursiseuramme veneille. Nämä alennukset perustunevat riskiarvioihin.
Aika porsas pitää olla että tulee "kokeneeksi purjehtijaksi" ja osaa välttää kaikki luettelemasi asiat ;-)
No, meitä on moneksi.
Mutta, "kokenut purjehtija" joka purjehtii pääosin Suomessa, eikä ole kertaakaan käynyt kivellä. Se on erikoinen yhtälö, jossa joko on kyse "osaamisesta" (ajetaan mieluummin koneella väyliä pitkin) tai "hölmön tuurista" (ollut ajokorttikin 56 vuotta, eikä yhtään kolaria vielä - tok, tok - koputetaan puuta). Kivien kolistelun ja purjehduskokemuksen välillä on kuitenkin positiivinen korrelaatio. Sorry vaan te tässä esiintyneet "osaavat" tai "paremmat" purjehtijat, jotka ette kivelle aja! (tok, tok...)
Ei vaan halua kuulua kultapossukerhoon, niin onko koskaan mahdollisuutta tulla kokeneeksi purjehtijaksi?
Onko pursiseura obligatoorinen edellytys?
Ei se pakollista ole, mutta helpottaa kummasti. Kaikkien ei ole pakko tehdä kaikkia virheitä itse, kun voi toisiltakin oppia.
No, sama kuin monessa muussakin harrastustoiminnassa. Seuratoiminnan kautta voi kehittyä, shakkiharrastajat ovat jäsenenä shakkikerhoissa, metsästyksen harrastajat metsästysseuroissa, jne... Purjehduksen harrastajat ovat jäseninä pursiseuroissa.
On tietysti sellaisia individualisteja, jotka eivät viihdy seurassa. Kyllä epäsosiaalinen eristäytyjäkin voi harrastaa ja kehittää taitojaan, se vaatii vain vähän enemmän. Voi ihan hyvin "katsastaa" oman veneensä, eli pitää huolen siitä että se on varustettu ja rakenteellisesti kunnossa sitä käyttöä varten jota sillä harjoitetaan. Voi käytännön kautta tai tiedotusvälineistä oppia kaiken sen, mitä toiset saavat selville kuuntelemalla ja keskustelemalla toisten seiloreiden kanssa (esim. missä satamissa kannattaa käydä, tai miten kaverin vene purjehtii kun pääsee gastiksi kisoihin jne...)
Joten kyllä porsas reiän löytää, jossei halua kerhoon kuulua :-)
Nykyään löytyy kaikki tuo seuratieto, esim satamista jne, netistä.
Metsästyksessä seuraan kuuluminen on usein edellytys että pääsee edes metsästämään.
Katsastuksen taas voi suorittaa ihan itse omaan veneeseensä, ei se katsastusmies ole juuri viisaampi, ja tekninen osaaminen voi olla jopa puutteellista.
Gastina olen melko säännöllisesti viikkopurjehduksissa, vaikka en seuraan kuulukkaan.
80-luvulla seuratoiminta ehkä oli omiaan harrastukselle jonka piirit olivat paljon pienemmät ja informaation saatavuus rajallisempaa.
Edelleen olen sitä mieltä, että kokeneeksi purjehtijaksi tulee vain purjehtimalla, seuraan kuuluminen ja katsastus eivät olennaisesti siihen vaikuta.
"Pointteja" kehui jotta: "Gastina olen melko säännöllisesti viikkopurjehduksissa, vaikka en seuraan kuulukkaan."
Siis otat osaa pursiseuran toimintaan, mutta et halua siitä maksaa edes henkilöjäsenmaksun vertaa?
Omalla veneellähän et voi ottaa osaa seuran kisoihin, ellei veneesi ole rekisteröity SPL:on seuraan ja katsastettu.
Aika epeli...
Olen gastina, en omalla veneellä.
Ja gastina vain siksi, että miehistöä ei muuten ole tarpeeksi että saisivat kisoja järjestettyä.
Jos minua pyydetään gastiksi, niin en minä siitä ala maksamaan, jos haluavat/vaativat jäsenyyteni sen takia, voivat sen myös maksaakin, en vastusta sitä.
Aika epeli, enkös vaan...
Jahka tuosta kasvat, niin voit sitten hommata omankin veneen. Ilmeisesti tykkäät purjehtimisesta ja kisailemisesta, joten varmaankin liityt sitten pursiseuraan, jotta pääset kipparinakin kisoihin ja voit ottaa kaltaisiasi nuoria hyvän harrastuksen pariin.
Ikää on 36v. oma vene on ollut 10v.
Tällä hetkellä 35 jalkainen vanha skandi.
Nuorena vanhempieni vene oli purheduseuralla, ja he kuuluivat siihen, lie olin itsekin jonkinlainen eprheenjäsen-jäsen, mutta oma veneeni ei ole seuran laiturissa, enkä myös ole seuran jäsen.
Gastina olen ystävälleni, joka on kova kilpailemaan ja on välillä miehistövajetta, lie katsovat minun olevan tarpeeksi kokenut, pyytääkseen mukaan.
Purjehtimisesta tykkään, mutta en laske arvoa seuratoiminnalle, nuoruuteni sitä katselin enkä saanut siitä oikein sillonkaan mitään.
Jepjep, jokainen taaplaa tyylillään ja omien mieltymystensä mukaan. Toiset ovat itseriittoisempia kuin toiset jotka taasen ovat enemmän Homo Sapiens lajityypillisesti sosiaalisia. Joten hyviä tuulia vaan sinne.
Huonoin vaihtoehto seuran kannalta lie sellainen epäsosiaalinen ja epäseurainen purjehtija jonka on "pakko" kuulua johonkin pursiseuraan saadakseen laituripaikan. Näistä ei seuran toiminnalle ole mitään hyötyä!
Monessa seurassa suurin osa on näitä, varsinkin kunnissa joissa ei ole muuta mahdollisuutta.
Kokouksissa ja talkoissa käy se 20% aktiiviryhmä, muut ovat sitten mukana sen laituripaikan takia.
Tässä oliskin syytä myös seurojen käyttää energiaa saadakseen kuntaa rakentamaan venepaikkoja.
Sosiaalisuudesta en osaa sanoa muuta kuin että voihan sitä olla sosiaalinen muilla osa-alueilla, kuin juuri siinä, joka on jollekin muulle tärkeä sosiaalisuuden kannalta.
Moni käy viikottain pelaamassa sulkapalloa kaverinsa kanssa, ja sosiaalisuus jää siihen keskenään pukuhuoneessa höpisemiseen, ei niiden naapurikenttäläisten kanssa sosialisoida.
Kilpailuissakaan moni ei käy.
Silti harrastuksena voi olla rakas, ja into kova, toisille antaa itse ydintoiminta paljon, toisille se oheistoiminta.
että seuratoiminnan kannalta kilpapurjehtijat ovat kaikkein hyödyttömimpiä. Heistä kun kovin monella on taipumus ajatella, että se kilpaileminen riittää heidän panoksekseen seuran eteen.
Ainakin minun mielestä ne seuran jäsenet jotka menestyvät kansallisella tasolla järjestettävissä kisoissa, antavat hyvän panoksen seuramme tunnettuuden ja imagon luojina.
Minulle tuo riittää oikein hyvin, mutta aktiiviset ihmiset tuppaavat olemaan aktiivisia myös muutenkin. Seuramme hallituksen jäsenissä on useita aktiivisesti kilpailevia henkilöitä ja myös nuorisotoiminnan vetäjiä. Nuorten kilpailutoimintaa arvostan korkealle, sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Että seurat alkavat olemaan hätää kärsimässä?
Vai onko se vaan sitä että harmittaa kun kaikki eivät panosta yhtälailla.
Seuroilla pitäisi olla selvät säännöt, talkoot niin ja niin usein, poisjäänti 50€, väijy niin ja niin usein, poisjäänti 100€, jne jne.
Mutta ei kai nykyään seuraan liittyminen edellytä kuin laituripaikan ja jäsenmaksun maksamista, sekä joissain seuroissa väijymistä.
Mutta pääasia että jotku tuntevat niin.
Yhteiskunnallinen merkitys?
Sinun mielestäsi siis yhdistysten ja järjestöjen vetämällä, vapaaehtoistyöhön perustuvalla nuorison harrastustoiminnalla ei ole yhteiskunnallista merkitystä???
No, väännetäänpä rautalankaa.
Jos nuorille ei tarjota harrastusmahdollisuuksia, niin helpommin kuljekselevat pussikaljoineen ja keksivät yhteiskunnan kannalta epämiellyttävää tekemistä.
Jollapurjehdusharrastus opettaa paitsi purjehdusta, myös toimintaa ryhmässä, vastuuta omasta tekemisestä, mutta antaa myös elämyksiä ja kavereita.
Minun mielestäni nuorisokasvatuksella on yhteiskunnallista merkitystä. Eikö sinun mielestäsi näin ole?
Kirjoituksestasi sai vaan kuva että purhedusjunioritoimita erityisesti olisi yhteiskunnallisesti hyvää.
Anteeksi tulkinnallinen virheeni.
Tulokseksi tuli 976700???? Rantautumisia paoljon ja vain kaksi epäonnistunutta ja yksikään ei ole aiheuttanut kuluja ja karilleajoja ei ole yhtään, perusmailejakin vain n.13000mpk.
paljolti talkoopohjalla. Satamien, rakennusten yms. ylläpito nojaa jäsenten omaan työhön. Sellainen toiminta hyödyttää seuraa, jäsenten kilpailumenestys ei, olipa se sitten kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Mitä hyötyä jollekin seuralle on "tunnettavuudesta" tai "imagosta"? Ei mitään. Yhtä ainutta lisäeuroa ei seuran kassaan moisesta kilahda.
Pursiseurat eivät ole urheiluseuroja, joiden perustoimintaa on jokin kilpailulaji ja jotka joutuvat kerimään sitä varten rahaa kaikenmaailman sponsoreilta. Tyypillisen veneilyseuran talous nojaa jäsenmaksuihin, käyttömaksuihin ja muutamilla onnekkailla kahvila- tai ravintolatoimintaan tai vierassatamaan. Toisin sanoen useimpien seurojen toiminnan rahoittavat 100% jäsenet.
Jäsenhankinta taas on lähinnä kiinni laituripaikkojen ja muiden palveluiden kysynnästä ja tarjonnasta. On toki olemassa muutama "pöytälaatikkoseura", kuten YP, jonka olemassaolon tarkoitus on nimenomaan tarjota pääsy SPL:n yhteyteen ja siten kilpailemaan. Tämää on kuitenkin harvinaisehko motiivi seurajäsenyyteen. On aika ilmeistä että useimpien seurojen toiminta lopahtaisi jäsenkatoon, jos ne jostain syystä menettäisivät kotisatamansa. Melko paha isku olisi usein myös saaritukikohdan menetys.
Nuorten kilpailutoimintaa arvostan vielä vähemmän kuin aikuisten. En pidä hyvänä, että nuorten veneilyasenteet pilataan kilpailutoiminnalla. Ainoa puolustus kilpapurjehdukselle on, että löytyy yksi vielä typerämpi veneilyn muoto, nimittäin kilpamoottoriveneily.
"Tulokseksi tuli 976700" ja perusmailejakin vain 13000.
Ja tuo luku tuli siis pääasiassa rantautumisista. Jos niitä olisi esim 250 kpl vuosittain, niin sinun on täytynyt purjehtia ja rantautua jo noin 200 vuotta!
Imagolla ja tunnettuudella on suurikin merkitys seuralle. Hyvä imago kerää aktiivisimmat, siis seuran toiminnan kannalta parhaat uudet jäsenet päältä. Ja seurassa vallitseva henki on täsmälleen riipuvainen jäsenistöstä.
Väärin meni urheiluseurapointtikin. Siitä puolesta ja erityisesti junioritoiminnasta riippuu, miten esim. kunta suhtautuu yhdistykseen. Se tuntuu kassan pohjallakin ja vielä enemmän siinä, miten pyyntöihin suhtaudutaan. Yhtään kilpapurjehduksen pilaamaa nuorta ei olla nähty, eikä asenteissakaan ole ollut valittamista.
Olen erinäisistä syistä itse jäsenenä kahdessa seurassa. Toinen lähes puhdas laituriseura, toinen urheiluseuraksi luokiteltava. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Laituriseurassa ihmiset eivät juuri tunne toisiaan ja maksavat kaiken jäsenmaksuillaan. Toisessa kaikki tuntevat toisensa, eikä ihan kaikkea ole tarvinnut jäsenten pussista kustantaa. Satamakin viihtyisä rakennuksineen, kuin eri maailmasta.
se joskus noinkin olla. Omassa seurassani olen jutellut jokseenkin kaikkien uusien jäsenten kanssa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Karkea analyysi siitä otannasta kuuluu, että max 1 jäsen kymmenestä on tullut jonkin tuollaisen ulkoisen imagojutun" vuoksi. Useimmat eivät edes ole tienneet liittyessään, että seurassa harjoitetaan kilpailutoimintaakin, vaikka jengissä on jopa kv. tason menestystä. Sataman sijainti, ystäväpiiri ja veneen edellisen omistajan kuuluminen seuraan ovat tyypillisiä alkusyitä. Seuran tarjoamat muut palvelut kuten saaritukikohta sitten vahvistavat liittymismotivaatiota. Ja poikkeuksetta on saatu innokkaita ja aktiivisia jäseniä. Niitä kilpailijoita sensijaan ei talkoissa näy.
Kaupungin suhteen junnutoiminnalla ei selvästikään ole merkitystä. Me emme saa emmekä ano mitään avustuksia mistään, satama on tietysti vuokramaalla, mutta siinä on samat säännöt kaikille seuroille.
Kusipäisimmät veneilijät ovat kokemuksen mukaan aina kilpapurjehtijoita. Ja sanon tämän itse purjehtijana.
Alkaako se kusipäisyys jo optariluokasta? Entä muut kevytveneluokat? Ratakilpailijat vai avomeriluokat?
Ihmettelen käsityksiäsi. Olisiko mukana tietämyksen puutetta, kateutta vai mitä? Ilmeisesti sulla ei ainakaan ole omia lapsia, jotka kisaavat optareilla.
Minä uskoisin että tasan ne kusipäät jakautuu kilpailijoiden ja "cruisereiden" suhteessa.
Typerää yleistystä kaikki tuollaiset...
Olen saanut erittäin hyviä trimmaus yms vinkkejä kilpapurjehtijoilta vaikka omaankin ikivanhan "halpisskandipurkkarin".
Äärimmäisen harvoin olen törmännyt vesillä tai rannassa kusipäihin. Itse asiassa tänä kesänä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.... kaverin laituriin tuleminen näytti aika säälittävälle ankkurinheitteilyineen kaikkineen ja veneeni oli perä kiinni ankkurissa siinä laiturin sivulla. Tämän kaverin mielestä olisi minun meediona pitänyt lukea että hän haluaisi juuri siihen minun paikalle ja kun siinä tein lähtöä, niin hän tuumas happaneena että oisit voinu sanoa aikasemmin että olet lähdössä sitten jotain muuta muminaa minkä oletan olleen loukkaavaa, mutta en jäänyt kuuntelemaan. Tuuli kävi mielestäni aika lailla molemmille paikoille tasaisesti...tai no minulle sivulta, hänelle perältä. Ehkä se tuo veneen hallitsemattomuus saa äkäiseksi...
Jokaiseen urheilulajiin mahtuu muutama kiivailija, joka on riidoissa kaikkien kanssa. Niin myös purjehdukseen, mutta kyse on valtakunnallisesti muutamista yksilöistä. Kahta samanlaista egoa ei samaan seuraan millään mahdu. Aivan riittävän monessa seurassa on jo ennestään joku kilpaa purjehtimaton ylisuuri ego.
Ympärilleen katsomalla ne loput kilpailijat ovat sitten niitä, jotka pyörittävät toiminnasta isoa osaa, myös muuta kuin kilpailupuolta. Ja niitä loppuja on sentään yli 99 %:a.
Kaipa tuo Merikarhujen määritelmä jotain kertoo... itse kyllä kaipaisi vähän enemmän.
Kyllä kokeneellekin (ja juuri usein niille jolla tämä asenneongelma) sattuu yhtä ja toista - tietysti jos sama jätkä ajaa kiville (siis ihan kunnolla) joka vuosi vaikka on seilannut koko ikänsä niin.... ;)
Kyllä tuo hieman kertoo että jos paikkoja hajoaa että "jokin" on mennyt pieleen. Kokemus antaa pelisilmää tilanteisiin eikä vahinkoja tule.
Raitsikka
Tää on aika hilpeä... en ole ennen nähnyt.
Pitääkin vähän tarkastellä tätä kun on aikaa :)
Raitsikka
Mielestäni on hieman erikoista että ei halua kuulua pursiseuraan, ainakin isoissa kylissä on hyvinkin erilaisia "porukoita" josta voi valita mieleisensä eikä kaikissa edes tarvita paljon rahaa.
En pidä pursiseuroja mitenkään "kultapossukerhoina" - useimmat jäsenet ovat ihan taviksia, tosin kyllä eräässä suuressa etäläsuomalaisessa kaupungissa on jotkut seurat aika.... "parempia ihmisiä" täynnä :D
Mutta noin kaiken kaikkiaan mielestäni kokonut purjehtija kuuluu pursiseuraan mutta ei se nyt ihan välttämätöntä ole... jos vaikka seilaa isoilla vesillä.
Raitsikka
erikoista, että joku edes ihmettelee tai pitää kummallisena jonkun toisen haluttomuutta kuulua pursiseuraan. Miksi pitäisi kuulua, jos ei kiinnosta tai ei koe sieltä mitään saavansa?
Mitähän muita yhdistyksiä pidät sellaisina, joihin jokaisen pitäisi kuulua?
tuossa "kaavassasi" oli se, ettet kelpuuta "alinopeudella" ajettuja maileja. Miksi venettä pitäisi ajaa maksimitehoilla?
Saman kysymyksen kerrannaisena olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka eivät lukeneet kilpailukokemusta tarpeelliseksi osaavan tai kokeneen "arvoon". Kilpailuissa tavoitellaan maksimisuoritusta ja mennään siksi usein äärirajojen ylikin, seurauksena vaurioita ja välillä henkilövahinkojakin. Hyvään merimiestaitoon kuuluu kuitenkin riittävän turvallisuusmarginaalin pito. Ergo: kilpaveneily on vastoin hyvää merimiestapaa ja -taitoa.
Ja kun vauhtiin pääsin, niin kiistetään myös niiden "yli 10 m/s-mailien" laskeminen hyväksi. Ne pitäisi vähentää samaisen turvallisuusajattelun nimissä, ainakin siltä osin kuin tuuli tai ennuste on ollut sillä tasolla jo satamasta lähtiessä.
En ollu minä se, jolta kysyit, joten vastatkoon hän puolestaan, mutta yhden huomion heittäisin: minulla on veneessä toisinaan mukana pari optareilla aiemmin kisaillutta nuorta. Aina joskus käy merellä niin, että joku näyttää olevan nopeampi ja nämä junnut alkavat huohottaa, että pitäisi tehdä jotain. Joskus joutuu sitten sanomaan tiukastikin, että uskovat: ei me olla merellä kisaamassa kenenkään kanssa. Jos joku kulkee nopeammin, niin kulkekoon. En tiedä, onko tuo kilpailuhalu jollapurjehduksen taustoilta vai ei, mutta väärää asennetta se minusta on.
Alkuperäinen pointti oli siinä että mitkä ovat "kokeneen purjehtijan" määritelmiä - jos kerran harrastan jotain aktiivisesti ja olen siitä kiinnostunut niin miksi en kuuluisi pursiseuraan tms? Itse liityin jo kun junnuna purjehdin jollalla, olen myös kuulunut muihin urheiluseuroihin kun aikanaan eri lajeja harrastin.
Itse olen tavannut mielenkiintoisia ja "mielenkiintoisia" ihmisiä, saanut kohtuuhintaiset laituri-, talvi- ja satamapaikat - näin nopeasti miettien en oikein keksi mitään huonoa, jäsenyys tietenkin maksaa (tosin vakuutusale vähän muuttaa sitä) mutta suhteessa kaikkeen muuhun aika vähän; eipä veneily nyt muutenkaan ole mikään kaikkein halvin harrastus.
Jos kerran olet aktiivinen veneilijä niin miksi et kuulu mihinkään seuraan? Ymmärrän sen jos on pieni kylä, yksi seura ja eikä viihdy mutta muuten... ?
Tietysti jos haluaa veneillä "yksin" ja osaa kaiken eikä tarvitse mitään ns seurapalveluja niin ymmärtäähän sen.
Raitsikka
Merellä on aina ollut kisa pystyssä, kun toinen purje on näkyvissä. Lukekaa vaikka Danan klassikko "Kaksi vuotta keulan puolella", niin saatte käsityksen aiheesta parin sadan vuoden takaa. Ja mitä pahaa siinä sitten olisi, onko se keneltäkään pois, jos katsoo omat trimmit kohdalleen ja hakee shiftit talteen?
Kilpailuhalu on synnynnäinen ominaisuus, sitä ei voi kenellekään opettaa. Asenteen väittäminen vääräksi on henkistä pahoinpitelyä lasta kohtaan.
"tuossa kaavassasi oli se, ettet kelpuuta alinopeudella ajettuja maileja"
Kaikki mailit kaavassa kelpuutetaan, yli 90% teholla ajetut ovat tupla-arvoisia, koska niiden arvioidaan opettavan enemmän.
Olet osin oikeassa, tuo 10 m/s raja pitäisi olla joustavampi venekoon ja CE-luokan tms. mukaan
Tämä on vastaus kirjoittajalle, joka ihmetteli, mitä vikaa on kilpailemisessa, järjestelmä ei sallinut enää suoraa vastausta.
Minä pidän kilpailuhalua haitallisena ihmiselle ylipäätään. Siksi sitä ei minun veneessäni sallita. Ja negatiivisten ominaisuuksien karsiminen lasten käytöksestä ei ole "henkistä väkivaltaa" vaan kasvatusta.
ja kyllä se oli niinkuin alunperin ymmärsin: ne "alle 90%" mailit vähennetään kokonaismailimääräksi eli niistä sakotetaan.
Mukavasti saitte keskustelua aikaan täysin tuulesta temmatusta kaavasta. Kaavan kehittelyyn meni peräti 10 min koko ajan huumori mielessä. Kaavan saisi ehkä pienellä kehittelyllä tyydyttämään useimpia. Itse en viitsi siihen ryhtyä, sillä kaavalla ei olisi mitään järkevää käyttöä. Olisin voinut lisätä siihen vielä neliö- ja kuutiojuuren, niin se olisi näyttänyt luotettavammalta kuten comfort factor-huuhaakin.
Alle 90% vauhdilla olevat mailit tosiaan vähennetään kokonaismäärästä, eli ovat 0:n arvoisia.
Muuttaisin kaavaa niin, että kokonaismailimäärän lisäksi laskettaisiin plussaa yli 90% vauhdilla ajetut mailit. Sitten pitäisi vielä kokeneen sailorin rajaa nostaa selvästi ylemmäs, esim. 20.000 pisteeseen.
tässä muutakaan kuin keskustelemaan täällä. Tuo kaavasi on virkistävä poikkeus Bavaria, skandi ja WC juttuihin.
Eli taas jatkoa aiheesta kilpailuvietti.
Onpa siinä todella elämäntehtävää karsia ihmiskunnasta yksi lajille ominainen piirre, kilpailuvietti. Vieläpä yrittää määritellä se haitalliseksi. Joku ihmislajia paremmin tunteva varmaan osaisi sanoa, mitkä syyt pohjimmiltaan laittavat ihmiset kilpailemaan, mutta hetkeäkään en epäile, etteikö se olisi perua perustarpeista. Ja perustarpeen kieltäminen on varmasti pahoinpitelyä.
Enkä keksi edelleenkään mitään syytä, miksi matkanteon lomassa ei virkistäisi aivojaan miettimällä trimmejä ja optimaalista reitinvalintaa. Onko todella jotenkin parempaa asennetta olla välittämättä siitä, miten purjehtii?
Sehän purjehduksessa onkin hienoa, että aina voi yrittää purjehtia paremmin - kilpailla itsensä tai muiden kanssa. Surullista lukea, kuinka joku kieltää lasten innostuksen. Aika tylsää olisi jos lässähtäisi paikalleen eikä hyväksyisi edes lasten ehdotuksia purjeidenb trimmaamisesta. Koko elämä on sittenkin kilpailemista urasta, työpaikasta. Jopa oma terveys vaatii tiettyä tsemppihenkeä, kilpailua olemassaolosta.
purjehdus ja veneily ylipäätään on melkoisen laajakirjoinen käsite. Minä en ylipäätään koe sitä "lajiksi" tai "urheiluksi", eli vaikka kuulun pursiseuraan, en henkisesti koe kuuluvani urheiluseuraan. Urheilumainen osa veneilyä eli kilpapurjehdus on vain kapea osa-alue koko jutusta, myös seuratoiminnasta. Samoin esimerkiksi purjehdustaito (jos sillä tarkoitetaan nimenomaan purjeidenkäsittelyä yms.) on mielestäni vain vähäinen ja melko mielenkiinnoton osa veneilyä, vaikka joillekin se näyttää olevan suurinpiirtein kaikki kaikessa. Itseäni ei oikeastaan jaksa kiinnostaa pätkääkään miettiä purjeiden säätelyä, se nyt vain ei ole niitä asioita maailmassa, jotka sytyttäisivät. Olen taipuvainen uskomaan, että elämän yleinen 20/80-sääntö pätee tässäkin asiassa. Siis se, että n. 80% tavoitteista on saavutettavissa n. 20%:lla maksimiponnistuksesta ja ne loput 20% vaativat sen loput 80%. Joten kun 80% on yleensä aivan riittävä, niin on aivan turhaa uhrata asialle enempää :)
Oma motivaationi liittyä seuraan oli turvallisen laituri- ja talvisäilytyspaikan saaminen. Ja vaikka yli kymmenen jäsenyysvuoden aikana on ollut paljon hauskuutta juuri seuraympyröissä, en vieläkään näe mitään syytä ihmetellä, jos joku ei halua liittyä seuroihin. Ylipäätäänkin kai ainoastaan kysymys "miksi teit noin" voi olla perusteltu, ei koskaan "miksi et tehnyt".
Olen samaa mieltä että "purjehdus" on laaja käsite, ehdottamasti. Osa purjehduksesta on kyllä ihan puhdasta urheilua (kuten itse junnuna harrastin).
En oikein ymmärrän mitä tarkoitetaan termillä "purjehdustaito". Kai se sitten on se juuri mitä määrittelit eli "purjeiden käsittelytaito" eli laajemmin "trimmaaminen". Parempi termi mielestäni olisi "merimiestaito" joka on jo paljon laajempi.
Herra Paretoon uskon minäkin :D
Sitten pihviin - kyse oli kai siitä että jos kutsuu itseään "kokeneeksi purjehtijaksi" eikä omaa yhtään kokemusta seuratoiminnasta niin olen sitä mieltä että osa purjehduskulttuurin kentästä on jäänyt kokematta - onhan seuratoiminta hauskaa ja "hauskaa" ;)
Vai voiko joku olla "kokenut purjehtija" ilman seurakokomusta? Lähinnä jäin pohtimaan miksi jollakin on niin paljon seuratoimintaa vastaan, sitä en oikein tajunnut.
Raitsikka
syytä, miksi ei voisi olla "kokenut purjehtija" ilman seura- tai kilpailukokemusta. Voi olla "kokenut rakentaja", vaikkei olisi ikinä sattunut olemaan yhdelläkään omakotityömaalla. Tai kokenut poliisi, vaikka olisi ollut koko uransa järjestyspoliisissa eli osa työkentästä on voinut olla kokematta. Esimerkkejä riittäisi täältä Timbuktuun. Ei "kokenut" tarkoita "kaiken kokenutta" :)
Meidän kysymyksenasettelussamme on ero: sinä koet niin, että "haluttomuus kuulua seuraan" on sama asia kuin "olla seuratoimintaa vastaan". Minä näen asian niin, että jokin asia, tässä tapauksessa seuratoiminta, kenties ei vain kiinnosta ihmistä pätkääkään; miksi sitä edes pitäisi perustella? Juttua toki hämärtää se, että tällainen ihminen saattaa silti ärtyä hyökkäämään seuratoimintaa tai ainakin sen innokkaita puolestapuhujia vastaan. Nimenomaan jälkimmäisten vuoksi: koska hän kokee, ettei hänen anneta arvostelematta olla omalla tavallaan. Minua itseänikin, vaikka kuulun seuraan, joka on SPL:n (ja muutaman muun järjestön) jäsen, ärsyttää tavattomasti se, että SPL:n edustajat aina välillä esiintyvät "kaikkien purjeveneilijöiden edustajina". Minun edustajiani he eivät ainakaan ole. Samoin minua ärsyttää se, että keskusliittojen väellä on taipumus puhua "järjestäytyneistä veneilijöistä" jotenkin parempina veneilijöinä tai tavoittelemisen arvoisena olotilana. Minua ainakaan ei seura- tai liittojäsenyys tee pätkääkään paremmaksi tai osaavammaksi veneilijäksi kuin olisin ilman niitä. Eikä minkään liittotasolta lähtöisin olevan asian poisjääminen haittaisi veneilyäni millään tavoin.
Ei tarvitse olla "kaiken kokenut" - mutta kyllä mielestäni saisi olla kokemusta hieman eri osa-alueilta. Sen verran vertauksesi ontuu että kyse on vapaa-ajan toiminnasta jossa jokainen voi itse päättää (ainakin jossakin rajoissa) mitä tekee, missä tekee ja kenen kanssa; itse olen vaan sattunut sitten eri väleissä vastaamaan "kyllä" kun on pyydetty jos jonkinmoiseen. Tietysti ymmärrän jos ei halua "heilua siellä täällä" mutta sillä tavalla koen saaneeni näkemystä vähän kaikesta ihan itse - se että mitä mieltä sitten olen jostakin purjehduksen osa-alueesta on eri juttu.
Ehkäpä kyse on myös suhtautumisesta, mietin tuota työntekoa niin kyllä monilla on kokemusta aika laajalti jonkun alan tai ammatin puitteissa - tietysti jos painaa persuksen betoniin heti kun "hyvään" hommaan pääsee kiinni niin eihän sitä sitten mitään uutta enää tarvitse tehdäkään :D
Olet oikeassa tässä kysymyksenasettulussa sekä siinä että asiaa todellakin häiritsee "kellokkaat". Ehkäpä pidän vain seuratoimintaa sosiaalisena ja hyvänä tapana liikkua ja olla yhdessä sekä vaihtaa ajatuksia yhteisen harrastuksen tiimoilta, onhan näissä seuratouhoissa todella sitten se toinen puoli myös mistä jo oli juttuakin.
Olen samaa mieltä että tämä "paremmat järjestyneet veneilijät"-juttu on rasittavaa, tietysti itse seuran jäsenenä voisi kai jollakin tasolla vaikuttaa mutta kuka jaksaa? Olen erään toisen toiminnan puitteissa nähnyt mitä ns. toiminta keskusjärjestössä on ja eipä siitä paljon kaunista voi todeta joten antaa "setien" heilua.
Itse olen pyrkinyt noudattamaan niitä hyviä vanhoja merenkulun perinteitä joita on sekä pyrkiä noudattamaan hyvää merimiestapaa, mielestäni parhaiten näitä asioita edistää samanhenkisten ihmisten yhteenliittymä jota usein kantaa nimeä "pursiseura".
Joskus tälläkin palstalla näkee ajatuksia että monet asiat ovat "vanhentuneita" mutta eipä tuo meri, aallokko, sää ja vuodenajat ole kovin paljon tässä muuttuneet, samat haasteet ovat edelleen tämän päivän merenkulkijoilla kuin muinaisillakin - tekniikka auttaa mutta ei se luonnonlakeja muuta. Samaten me ihmiset teemme virheitä edelleenkin, se on tässä jo tultu nähtyä niin ammatti- kuin huviveneilyssäkin.
Raitsikka
ps
taisi mennä vähän offtopicciin....
Tämä kuulostaa jotenkin tutulta. Perhepurjehtija, oletko JRXXX:n uusi nimimerkki?
varmaankaan kovin suurta näkemyseroa tuossa ole :) Isoin ero on ehkä siinä, että minä veneilen omaksi ja perheen iloksi, ei ole minkäänlaista kunnianhimoa "edistää" jotakin. Ehkä pikemminkin jopa päinvastoin: en pidä siitä, että joku yrittää asettaa veneilijöille joitain yhteisiä tavoitteita. Tai yleensä puhuu veneilijöistä jotenkin yhtenäisenä eturyhmänä tai samanhenkisenä joukkona. On noissa seurakuvioissa sattunut jonkun kerran, että niskakarvat on nousseet pystyyn, kun joku on halunnut ruveta jotain normaaliin veneilyyn liittymätöntä asiaa ajamaan ikäänkuin seuran "arvovallalla".
hetkeksi miettimään tuota, että veneily-yhdistys ei minusta tunnu urheiluseuralta, vaikka kuuluukin ainakin välillisesti sellaisia "kokoaviin" kattojärjestöihin. Oman liittymismotivaation (joka siis ei millään tavalla liittynyt minkäänlaiseen urheilua edes etäisesti muistuttavaan tekemiseen) ohella siinä on ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin tietysti se, että suurin osa veneilystä ylipäätään ei ole mitään urheilua edes ulkopuolelta katsoen. Mutta varmasti asiaan vaikuttaa seuratoiminnan sisäpuolikin. Minä kuulun pariin oikeaan urheiluseuraan, joten jotain perspektiiviä on kertynyt. Yleensä ne todelliset urheiluseurat ovat sellaisia, että kaikki mukanaolijat ovat jotenkin kilpailujen kanssa tekemisissä tai sitten vähintään tekemisessä on jotain kilpailumaista (vaikkapa sählyseura, joka treenaa kerran viikossa pelinomaisestsi). Mutta katsopa tyypillistä veneily-yhdistystä: on harvinaista, jos edes puolet jäsenistä (tai veneistä) on ikinä osallistunut minkäänlaiseen kilpailutoimintaan. Ja aktiivisesti sillä alueella touhuavia on yleensä enintään 20%. Varmaan löytyy "aktiivisemmin urheilevia" seuroja, mutta myös monia, joissa ei kilpailla lainkaan.
Tarkistin huvikseni yhden muistikuvan: Helsingin kaupungin sivuilla KAIKKI muut seurat löytyvät otsakkeen "liikunta" alla, mutta veneilyseurat ja veneily ylipäätään otsakkeesta "ulkoilu". Mikä onkin aika luonnollisen tuntuista :)
Olet kyllä oikeassa tuon seurajutun suhteen, itselläni vaan "historia" on tähän veneilyjuttuun tietyllä tavalla "urheilullinen".
Samaten kyllä pursiseurat ovat ihan "lajinsa"... vaikka itse kuulunkin niin toisinaan sitä kyllä on aika "hoh hoh".
Sitten tuosta "opettamisesta" tai "pyrkimisestä". Ehkäpä olen vähän huolissani ns. hyvien purjehdus- ja merenkulkuperindeiden katoamisesta; tähän luen myös hyvän merimiestavan kaikissa eri muodoissaan. Samaten en voi olla kokematta jopa sääliä kun hiljattain harrastuksen aloittaneet veneilijät - suoraan sanoen koomailevat - vaikka aika pienellä neuvomisella, kertomisella ja nikseillä hommat hoituisivat paljon helpommin ja tyylikkäämmin. Samaten tuntuu siltä että vesillä on yhä enemmän asennevammaisia jotka eivät ymmärrä ja tajua että liikkuminen vesillä on eri juttu kuin jossakin maantieliikenteessä - tämä vaikuttaa kaikkien viihtyvyyteen kun muutamat toopet pilaavat käytöksellään tai toiminnallaan muitten mukavan harrastuksen/oleilun.
Samaten itse olen tullut "varovaiseksi" kun ei voi enää olettaa että lähes kaikki osaavat edes perusjutut vaan kaikenlaista toimintaa/käytöstä voi odottaa tai pelätä - hyvä esimerkki on viime viikonlopulta kun pieni liukuva pulpettivene ohitti aivan vierestä (siis alle 5 metriä) vaikka tilaa olisi ollut vaikka huru mycket ja väylälinjakin sellainen... itse jo katselin että "tuleeko päälle vai mitä - pitääkö itse väistää alta pois - ottaa pilotti pois jne jne". Ihme reikäpäitä liikeellä mutta jospa edes valistus tai koulutus auttaisi.
Raitsikka
etten ole koskaan käsittänyt tuota "eri juttu kuin maantieliikenteessä" -ajatusta. En ole koskaan kokenut viihtyvyysongelmaksi vesillä niitä, jotka ajavat "kuin maantiellä". Kylläkin aina toisinaan sellaiset, jotka yrittävät vetää jotain "merenkulku on eri juttu" -roolipeliä. Et viitsisi vähän avata tuota ajatustasi, miksi jokin suuri ero olisi olemassa? Tai miksi sellainen pitäisi olla?
Niin, pohdin sitä eroa tässä ja ehkäpä se suurin ero on siihen että merenkulkua on harjoitettu hyvin pitkään (kaipa suunnilleen yhtä pitkään kuin näitä muita ns. vanhoja ammatteja) ja sitten perinteet ja toimintatavat ovat muovautuneet sellaisiksi kuin ovat vuosisatojen saatossa - jos vaikka ajatellaan maantieliikennettä niin sehän on ihan "vauvaikäinen" verrattuna merenkulkuun.
Lyhyesti sanottuna merenkulussa on omaa kulttuuria - piti oikein katsoman miten sitä määritellä löysin mielestäni aika hyvän Wikipediasta "Kulttuuriksi voidaan laveimmassa merkityksessä katsoa lukeutuvan kaiken sen tiedon, joka siirtyy sukupolvelta toiselle muutoin kuin geenien välityksellä." ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri )
Tässä voisi tietysti alkaa luetella niitä asioita ja ilmiöitä joita tähän kuuluu mutta en ikävä kyllä nyt jaksa :) Itse olen aina ajatellut että ns. vanhoista jutuista kannattaa "ottaa mukaan" kaikki se hyvä ja toimintaa tukeva - tietysti on sitten jokaisen yksilön arvovalinta jos yleensäkään "kulttuuria" arvostaa. Usein tulee vain sellainen olo että monet nykyajan veneilijät eivät edes ole tietoisia tästä ja siksi toimivat usein mielestäni "jonkun verran hölmösti".
Tietysti voi olla että asenne tai suhtautumistapa ovat sellaisia että uskoo tai "tietää" että ei mitään "hurutietoa" tarvitse - aina silloin tällöin tämäkin on havaittavissa niin merellä kuin täällä virtuaalipurjehduksessakin.
En sitten tiedä kuinka väärin on arvioida ja arvostella vaikka purjehtijaa tämän "kulttuurituntemuksen" mukaan; itse pidän sitä paljon parempana mittarina kuin vaikkapa veneen kokoa/hintaa/merkkiä - ja kuten joku täällä joskus totesi ne parhaat jutut usein kuulee juuri niistä "vanhoilta äijiltä pienistä homeisista skandeista" :D
En tiedä selittikö tämä sitä "eroa" mitenkään mutta tässä näin lyhyesti.
Raitsikka
ps kaipa tähän liittyy se että arvostan myös ihan sellaista "perinteistä ja kunniakasta, toista huomioivaa käytöstä" kaikessa muussa toiminnassa myös :)
Kiitos muuten asiallisesta ja hyvästä keskustelusta - sitä kun täällä tapaa niin harvoin.
Jatketaan juttua taas kun keritään.
Raitsikka
myös itsellesi perusteluista; rasittavan monet kun olettavat esittämiensä asioiden olevan niin itsestäänselvyyksiä, ettei niitä tarvitse perustella.
Itse suhtaudun kaikenmoisiin perinteisiin tietyllä varauksella. Jo siksikin, että ne ovat usein täysin irtautuneet siitä kontekstissa, missä ne ovat alkujaan syntyneet. Klassinen esimerkkihän on se, miksi nainen päästetään "hyvien tapojen" mukaan ensimmäisenä ovesta: ettei "herran ja ylhäisyyden" tarvinnut riskeerata omaa henkeään oven takana väijyvän salamurhaajan armoille... Mieleeni tulee toinenkin, merenkulkuun väljästi liittyvä esimerkki: jotkut pitävät huonona käytöksenä ojentaa ruokapöydässä suolapurkkia suoraan kädestä käteen, se pitäisi kuulemma ojentaa pöydän kautta (siis panna siihen pyytäjän käden ulottuville). Tiettävästi tämän tavan alkuperä on siinä, että laivoissa suola herkästi paakkuuntui kosteassa ilmassa ja sen korjaamiseksi purkkia kopautettiin pöytään.
Tavat ja perinteet siis muuttuvat aikojen saatossa tai sitten ovat muuttumatta mutta menettävät sisältönsä. "Ei noin ole ennenkään tehty" on kehnoimpia tietämiäni perusteluja...
Kulttuuritkin muuttuvat, sekoittuvat ja sulautuvat aikojen ja ihmisvirtojen myötä. Niin tapahtuu "merenkulun kulttuurillekin". Oma juttunsa on sekin, että enimmältään se on ammattiliikenteen kamaa ja sen juuret ovat ajassa, jolloin merenkulkijat olivat jo fyysisestikin hyvin eristyneitä muusta ihmiskunnasta. Tuntuu kohtalaisen kornilta, etten sanoisi apinoinnilta, yrittää mukailla sellaista kulttuuria huviveneilyssä. Varsinkin kun ammattimerenkulkijat ovat siitä suuren osan hylänneet :)
Jokin perinnemenetelmä voi yhä ollakin hyvä ja toimiva tai jopa sellainen, ettei sille ole modernia korvaajaa (tosin juuri nyt ei tule oikein esimerkkiä sellaisesta mieleen). Jokin toinen taas on joko nykyaikana kelvoton tai hyödytön tai sitten enintään tasaveroinen modernin vaihtoehdon kanssa.
Heh, minulle tuli vielä mieleen yksi esimerkki siitä, miten merenkulunkin käytännöt muuttuvat: veikkaan, että valtaosa niin veneilijöistä kuin muistakin vastaisi myöntävästi kysymykseen "onko pitääkö aluksessa olla vain yksi ylin päätöksentekijä ja sen olla kapteeni?" Huvittavaa asiassa on se, että näin ei ole aina ollut ja erityisesti sana "kapteeni" tulee aivan kokonaan merenkulun ulkopuolelta. Englantilaisissa sotalaivoissa oli aikoinaan kaksi päällikköä: "master", joka vastasi merenkulusta ja "merimiestaidoista" (tämä sana on edelleen muuten käytössä aluksen päällikköä tarkoittavana siviilipuolella) ja "captain", joka vastasi taistelupuolesta. Alkujaan siis laivaan sijoitettujen sotilaiden kapteeni, sana tuli siis ihan puhtaasti maasodankäynnistä. Sama käytäntö oli tietääkseni yleinen muissakin maissa, taisipa olla muinaisilla roomalaisillakin näin. Vasta jossain 1700-luvun seutuvilla tämä hiljalleen muuttui ja "merenkulkumestarista" tuli kapteenille alisteinen ja vastaavasti upseerinimikkeisten päällystön jäsenten rooliin tuli mukaan merenkulkutaito.
No niin, eiköhän tämä riitä tällä erää. Kiitos keskustelusta vielä kerran!
perinteistäkin. Kyllä sotakoneet ovat paljon jättäneet meille perinteitä. Aivan oikein tuo kapteeni oli taisteluosaston päällikkö siellä laivassa ja määräsi myös merenkulkumestaria miten laivaa milloinkin käännettiin jotta tukkien suuntaaminen olisi tehokkainta tai entraus onnistuu. Myös laivueen komentaja Kommorodi oli sotilasoperaatioiden johtaja ei merenkulusta vastaava.
Kokenut purjehtija on helppo määritellä ja tunnistaa mielestäni seuraavasti etenkin seurojen paikoissa tms. virkistyspaikoissa:
Suora kauluspaita päällä, rantaan tullessa ihmettelee miksei sauna ole jo päällä (olettaa että ihmiset ovat häntä varten kyyläämässä ja lämmittämässä saunaa)ja sitten siinä vaiheessa kun on yhteisgrilli rannassa päällä, tämä nuija tulee ja heittää heti omat herkkunakkinsa grilliin vaikka vuoroa pitäisi tovi malttaa odottaa!
Tämä tilanne aivan liian monta kertaa tullut käytännössä todettua. Sanoisin, että harvinaisen nuijaa porukkaa kokeneet purjehtijat yleisesti.
ihan hyvä korjaus Wikiltä, meinasin jo unohtaa kaikki herkkutatit ja maissit. Ja sellainen lisäys vielä, että kokeneet purjehtijat eivät yleensä tervehdi.
Minkälaisen päättelyn, kokemuksen tai tutkimuksen perusteella olet päätynyt siihen että ne purjehtijat jotka eivät sinua tervehdi, olisivat nimenomaan näitä kokeneita purjehtijoita. Etteivät vaan olisi ihan amatööri lakanankuivattajia tai muita rättihomppeleita???
Itse tiedän ainoastaan yhden "ei tervehdi" kippari- tai oikeastaan venekategorian. Jos 20 kn kulkevan moottoriveneen ohjaamo sijaitsee kolmannessa kerroksessa, niin siellä ehken huimaa niin paljon ettei uskalleta nostaa räpylää kaasukahvalta edes tervehdyksen vaatimaksi ajaksi. Tai sitten lähes vedenpinnassa sitlootassa kököttävä seilori on niin säälittävä näky ettei tervehtiminen tule mieleenkään vaikka tuo surkimus kuinka yrittäisi ylempäänsä moikkailla. Tämä on empiirisen havainnoinnin tulos.
Tässä ollaan oikeilla jäljillä! :)
Näitä on nähty mutta oikeasti kokeneella purjehtijalla ei nouse kusi päähän vaikka maileja ja kokemusta olisikin jo reilusti - näitäkin tyyppejä tunnen.
Mutta on se ihme että usein vaan juuri nämä "kokeneet purjehtijat" käyttäytyvät kuin omistaisivat puolet Euroopasta.... ihme sakkia.
Raitsikka
käsitteelle yrittäisi hakea jotain käytännön merkitystä, niin tavallaan kai olisi hyvä olla jokin mittatikku, johon normipurjehtija voisi verrata omaa kokemustaan ja osaamistaan, eikö? Helpottaisi sen miettimistä, mitä on järkevää yrittää ja mikä kannattaa jättää odottamaan kokemuksen karttumista.
Minäkään en panisi tässä asiassa niin kovin paljoa painoa kisakokemukselle, ellei sitten haluta määritellä koko käsitettä "purjehtija" tarkoittamaan vain ja ainoastaan taitoa ottaa irti maksiminopeus veneestä kaikissa olosuhteissa.
Oikeastaan "kokenut" on minusta lähinnä "vasta-alkajan" vastakohta eli jokainen on jompaakumpaa noista. Joten 3 vuotta riittää hyvinkin "kokeneeksi purjehtijaksi". Tietysti olettaen, että kesää kohti mailit lasketaan useissa sadoissa ja päivätkin kymmenissä.
Mielestäni "kokenut" tarkoittaa harrastajaa joka harrastanut pitkään/intesiivisesti eri osa-alueita ja jolla on jo oikeasti näkemystä (jota usein saa vain kokemuksen kautta) ilman että tieto on luettu tai kopioitu netistä.
Jos olen purjehdusta harrastanut 3 vuotta niin sanoisin että "olen harrastaja" mutta että kokenut... liian vähän kyllä. Itse muistelen alkuaikoja niin kyllä siinä aika monta vuotta meni ihan reilusti opettelussa - tosin se opettelu jatkuu vielä vuosikymmenten jälkeenkin joka kerta! :D
Raitsikka
Mihin sitä kokemusta tarvitsee?
Saako purjehtia vain viikoloppuisin, alle 100 mailia vuodessa, hissukseen piippu suussa?
Tarina alkoi kait siitä että kokemusta voi ehken tarvita jos meinaa purjehtia Itämereltä Karibialle ja takaisin. Tosin on monia tapauksia, joissa kokemus on hankittu vasta tuollaisella reissulla ja aiempi kokemus on ollut kuin yhdellä hyvällä gastillani joka kertoi olevansa varsin kokenut: "Olen viettänyt koko yön purjeveneessä Lappeenrannan Kasinon rannassa!" Oli hyvä gasti, eikä jäänyt viimeiseksi veneessäni tehty merimatka. Mutta niihän se on joka hommassa, pitempään harrastaneet pyrkivät ansiottomaan arvonnousuun prassailemalla enemmän tai vähemmän totuudenmukaisella "kokemuksella". Se heille (meille?) suotakoon, haitanneeko kettään, keltanokan omanarvontunto ei saisi olla niin heikoissa kantimissa että tuollainen häiritsi.
Oikea vastaus ensimmäiseen kysymykseesi on siis vähän kiistanalainen. Kokemusta tarvitaan avomeri- tai valtameripurjehdukseen, se pienentää riskejä, mutta kokemuksen puute ei ole este kun taas henkilökohtaiset ominaisuudet voivat olla. Tärkeintä on tahto eli motivaatio. Sitten tulee kokemusta siitä asiasta mitä tahtoo.
Mutta oikea vastaus toiseen kysymykseesi on helppo tietää - SAA!
Nuorehko pariskunta voitti lotossa.
Kokemusta purjehtimisesta ei juuri ollut, vene hankittiin, kesä purjehdittiin suomen rannikolla, loppukesästä mentiin syksyksi kanarialle, ja siellä muiden purjehtijoiden rohkaisemana jatkettiin matkaa, lopulta koko kierros.
Siinä kalpenee moni "kokenut" kisailija.
Kokemus tulee kokemalla.
Eli kokeneen purjehtijan tunnistaa punaisista housuista.
Ja kokematon purjehtia ei tiedä mitä ne tarkoittavat
Kerropas kokemattomalle.
Minulla kun on keltaiset housut.
Tosiaankin näkeen niitäkin, joilla on housuissa keltaista edessä ja ruskeaa takana. Vanha muoti se on, varsinkin kalsareissa.
Moikkelis vaan!
Punaisia farkkuja voi mieskin pitää jalassa, jos on Atlantti tullut ylitettyä purjeveneellä. Näyttävät suosivan murrettuja värisävyjä.
No näinhän se varmasti menee.... en tosin pidä vaikka Atlantin ylitystä niin kovin vaativana suorituksena näinä päivinä nykyisillä veneillä ja laitteilla. Onhan siinä omat kuvionsa mutta silti...
Raitsikka
Millaista kokemusta sitten haetaan kokeneelta? Aika harva varmaan on kerryttänyt kokemusta sekä kilpapurjehduksesta että matkapurjehduksesta esim. pallon ympäri - puhumattakaan näiden lisäksi kaikenlaisista tutkinnoista yms. alan kirjasivistyksestä. Jos haen miehistöä kilpailuun, toivon toki sitä kilpailukokemusta. Mutta jos haluan miehistöä maailmanympäripurjehdukselle tai muille pitkille pätkille, haen enemmänkin a) pitkiin purjehduksiin tottunutta ja maailman meriltä kokemusta kerännyttä tai b) sähköasentajaa tai c) konemekaanikkoa tai d) innokasta ja oppivaista yleismies-jantusta. Kirjatiedon varaan en uskaltaisi missään olosuhteissa jättäytyä, vaikka se toki saattaakin tukea muuta osaamista. Purjehdusta ei vaan kerta kaikkiaan opita kirjoista, vaikka ne opeteltaisiin kuinka ulkoa! Kirjaoppinut merikarhu voi hyvinkin tiukan paikan tullen (tai aiemminkin) livahtaa punkkaan vällyn alle piiloon. Arvostan siis käytännön kokemusta, mahdollisimman monipuolista sellaista - se nimenomaan tekee purjehtijasta kokeneen.
Kyllä juuri kokemus ja asenne ratkaisevat mutta kunnon kirjatieto kyllä auttaa aika lailla.
Kyllä kokenut purjehtija on (pakostakin) perehtynyt alan kirjallisuuteen tai suorittanut tutkintoja.
Raitsikka
Kokenut purjehtija on henkilö, jolle voisin kuvitella lainaavani venettä pidemmäksikin aikaa ennen oman kesäloman alkua.
Hyvin määritelty - olen samaa mieltä.
Raitsikka
Mitähän sillä sitten on väliä, olenko kokenut vai kokematon, tai jotain siltä väliltä? Ainakin joka kesä olen oppinut jotain uutta, vaikka ensimmäisen kerran olin oman purkkarin kanssa vesillä vuonna 1975. Oma moottoripaatti taisi olla paria vuotta aiemmin.
Eipä sillä ole niin väliä mutta kun joku kirjoittaa että "kokenut purjehtija" jo 3 kauden jälkeen niin kyllä olen oikeasti eri mieltä.
Samaten olen sitä mieltä että kokeneella purjehtijalla on kokemusta sitten eri purjehduksen "osa-alueilta" - muuten katsontakanta voi jäädä vähän "kapeaksi"
Raitsikka
Kolmen kauden jälkeen? Jos tällä tarkoitetaan Suomen veneilykausia eli käytännössä jokunen vkl muutaman viikon loma maksimissaan, niin ok, jonkin verran kokemusta kertynyt, mutta en sillä lähtisi vielä kehuskelemaan. Aiemmin viitattiin kuitenkin kolmen vuoden kokemukseen, joka saattaa tarkoittaa tosiaan kolmen vuoden eli 3 x 12 kk kokemusta merellä - johan siinä ehtii pari kertaa pallon ympäri ja vähän muutakin, eli silloin voi olla kyllä jo kiitettävästi kokemustakin. Kaikki purjehtijat eivät ole kotivesipurjehtijoita eikä kaikkien purjehduskausi rajoitu Suomen kesän viikonloppuihin ja kesälomantynkään.
Kokenut purjehtija on sellainen purjehtija, joka on purjehtiessaan kokenut jotain.Siis kaikki jotka ovat purjehtineet edes joskus.
Juuri tämän takia vähän kyselen miten asia nähdään - pitää siis olla tarkkana jos joku ilmoittaa että "olen kokenut purjehtija" :D
Raitsikka
Joka edes joskus on purjehtinut on kokenut purjehduksen ei kokenut purjehtija.
Yleensä vierastan aina henkilöitä, jotka perustelevat asioita sillä, että he ovat kokeneita. Usein nämä myös ovat iäkkäämpiä henkilöitä.
Vuosien myötä tullut kokemus voikin yks kaks menettää arvoaan olosuhteiden, ympäristön ja tekniikan muuttuessa, eli pitäisi olla tarkkaa sen suhteen, missä on kokenut.
Kokenut ei myöskään ole sama kuin hyvä - jos on mennen tullen vaikkapa samalla karilla ja varmasti löytää sen kolmannenkin kerran, on sekin kokemusta.
"Kokenut purjehtija" = paljon elämänsä aikana kerännyt erilaisia kokemuksia purjehduksen alalta.
Kokenut purjehtija = hyvä purjehtija, paljon viisautta alalta = opiskellut teoriaa, veneen rakennetta, aerodynamiikkaa, sääoppia.
Hmmm.. jos on paljon kerännyt maileja niin usein on silloin joutunut "opiskelemaan" ja jos on vielä hengissä niin luulisi että ainakin jollakin tasolla on myös "hyvä purjehtija" ;)
Niin, kiitti vaan kohteliaisuudesta.
Kolmisenkymmentä vuotta takana,
Kymmenkunta erilaista venettä, kolme navigointikurssia vaihtelevin välein... jne.
nimim. 2-moottoria nyt... kiva peli
kokenee kipparin kriteeri on selvästi se, että uskaltaa ottaa kokemattomamma matkustajanh mahdollisesti epämiellyttävään keliin ja ymmärtää koska lopettaa,nm ammatti- ja vapaa-ajan kippari. Kun tällä tasolla puhutaan, niin joka mies saa veneensä laituriin.