Miksi se tekee niin?

Jos joku väittää, että naiset on outoja saa kyllä sanoa samaa toisestakin sukupuolesta. Ei niistä saa selvää..
Mutta suosittelisin kysymään suoraan, että haluaako se tosissaan tavata vai haluaako se olla vaan hienotunteinen antamalla "turhia lupauksia". Toinen vaihtoehto on myös olla tekstaamatta kyseiselle tyypille ja odottaa. Jos hän haluaa tavata, varmasti sitten tekstaakin kun sinusta ei kuulu mitään vähään aikaan.
Tekstisi perusteella veikkaisin kyllä, ettei se tosissaan ole, tai sitten ei vain ole aloitteentekijätyyppiä.
Jos kovinkin usein olet tekstannut hänelle, on saattanut käydä niin, että hän on ahdistunut sinun innokkuudestasi, joka on sitten viilentänyt hänen tunteitaan.
Ei sitä voi tietää, mutta nopeiten saat vastauksesi kysymällä jämptisti suoraan ja laittamalla herran seinää vasten.
Toivon, että itse olisin muinoin tehnyt noin, enkä vain odottanut sitä ihmettä, että kaikki olisi ollut niikuin ennen..

niin no kaikki jätkät ei vaan pidä tekstailusta...mäkin oon tavannu yhtä tyyppiä pari kertaa ja mä luulen että se on kiinnostunu ku se aina tekstaa että millon taas tavataan ja kysyy mua sinne. Mut sitte niinku väliaikoina siitä ei kuulu mitään...eli se laittaa tekstareita vaan ku se kysyy mua sinne...musta tuntuis kivalta jos se vaan soittais mulle ja kysyin mitä kuuluu vaik ei ois niin asiaakaan...mut se voi johtua tietty et se on vähä ujo, niinku se onki. Mut ajattelin että jos se ois niinku tosissaan ja ois oikeesti kiinnostunu musta niin eiks se pitäis enemmän yhteyttä?...kyllähän mäkin tietysti voisin sille soitella mut ku ois kiva että jätkä ois se aktiivisempi osapuoli...ku se sitä ensimmäistä tapaamistakin ehdotti..ei niistä jätkistä kyllä ota oikein selvää.....

no miulla oli aika samanlainen ongelma tai on vieläkii..tapasin pari kertaa yhtä poikaa ja sit kysyin et nähdäänkö vielä ja poika sano että tietysti..no nyt oon pari kertaa kysyny että millon nähtäis ni poika on vaan sanonu että "en tiiä"ja "no vaik viikonloppuna..." sit kuitenkaa en oo nähny tuota kyseistä poikaa..en siis oikeestaan pysty auttamaan sua..tai no oli mulla aikasempaakin samanlainen ongelma..poika ei vastannu mun viesteihin,mutta sit ku en tekstannu pojalle pariin viikkoon ni johan alkoi tulla pojan puolelta viestejä ja maileja :P pojat on kyl vaikeita...

Itelläni oli sama tilanne kuin sulla, tosin itse olin vain siinä jätkän osassa. Kännissä tavattiin, kavereittemme kautta, tai se oikeestaan tapas mut. Siinä illan mittaan join vähän liikaa, ja loppuaika meni sitten sutjakkaasti vatsalaukun sisältöä tyhjennellessä. Tää tyttö oli sit siinä mun tukena etten ois nyt ihan täysin sammunu johonki korpeen. Samalla porukalla tehtiin sitten matkaa kotia, ei siis pelkästään kahestaan.
Sillon oli tunnelma just sellanen että voishan tästäkin tytsystä kiinnostua, en sit tehny mitään ku oli muitakii siinä.
Parin päivän päästä tää typy kyseli mua juttelemaan, mutta se tavallinen tarina, eli ei sitten selvinpäin enää kiinnostanutkaan. Suostuin kuitenkii parin viestin jälkeen tapaamiseen. Siinä sitten sain kuulla että tämä kyseinen neiti ollut saanut mua mielestään jne. Reilu tunti siinä kai meni keskustellessa, lievän vaivautuneen ilmapiirin tuoksinassa. "Treffien" jälkeen myönsin että voisi tavata uudelleenkin. Ei ollut pokkaa sanoa että ei kiinnosta pätkän vertaa, ujo kun olen aina ollut, enkä seurustellut koskaan. Ei siis ollut sitä kokemuksen tuomaa varmuuttakaan.
Viikonlopun alla rupesi sitten viestiä tulemaan että hän haluaisi tavata vaikka kaupungilla. Siinä paniikin sekaisissa mietteissä en vastannut niihin viesteihin ollenkaan, enkä ole asiaa selitellyt tytölle vielä näin parinkaan vuoden jälkeen.
Vieläkin joudun iskuyritysten kohteeksi kaupungilla sattumalta tavatessa.

Tässä siis minun tarinani, jonka hoidin auttamattoman surkeasti. Hävettää vieläkin, mutta aina vain ei ole rohkeuta kertoa mitä itse tuntee, niillekään kenestä on kiinnostunut.

Ja että jonkinlaisen kuvan tapahtuneesta saisitte niin olen vuosimallia -85, eli kuutisentoista kesäinen tapahtuneen sattuessa.

Tällä poitsulla tiettävästi sama ongelma, eli ei kiinnosta mutta liian ujo sitä kertomaan. Vaikka se niin ikävältä kuulostaakin näin suoraan sanottuna. Kritiikkiä otetaan vastaan jos sen aiheelliseksi näette.