Kertokaapas muut viisaat mitä tekisitte tilaanteessani.
kaikki alkaa siitä kun seurustelin eksäni kanssa 6 vuotta sitten. Seurustelua kesti n.1kk. seurustelu kaatui eksän rönsyävään alkon käyttöön. Suhteemme aikana olimme yhdynnässä muutamia kertoja.
Eron jälkeen meni muutama kuukausi ja tapasin ihanan naisen, nykyisen vaimoni. Ehdimme vaimoni kanssa seurustella reilun vuoden ja kaikki oli tosi hyvin. Sitten sai yöllä tekstiviestin joka kehoitti minua tulemaan läheiseen kahvilaan seuraavana päivänä. Lähettäjä oli tuntematon minulle. Uteliaisuus voitti ja menin ja tapasin eksäni ja hänellä oli vaunuissaan n. kk vanha poika joka oli minun. Järkytyin. En koskaan ole kokenut eksää mitenkään äidillisenä saatikka hyvänä valintana omien lapsieni äidiksi.
Koko odotusaikana eksäni ei ollut ottanut yhteyttä kertoakseen tapahtumasta saatikka kysyäkseen minun mielipidettä. (olemme käyttäneet ehkäisyä niissä muutamissa yhdynnöissä mitä meillä on ollut, joten en osannut odottaa mitään tällaista).
Dna testit tehtiin ja oma isyyteni varmmistui. Siitä asti olen elatusmaksut maksanut. Alkuun yritin tutustua lapseen mutta eksä teki siitä tosi vaikeaa. Sovitut tapaamiset eivät onnistuneetkaan. Eksä jätti tulematta tai myöskin jätti hakematta lasta silloin kun sovittiin. Jatkuva pyytely rahasta alkoi ja sainkin kuulla että olin lähinnä rahoittanut eksäni bilereissut. Kun suljin rahahanat loppuivat yhteyden otot.
Nyt olen isä, meillä on vaimoni kanssa kolme ihanaa lasta. Jaamme vastuun lapsien hoidosta ja kaikki on enemmän kuin hyvin.
Nyt eksäni on alkanut ottamaan minuun yhteyttä ja vaatii lapselleen oikeutta isään jne. Olen sika ja vaikka mikä kun en kanna vastuuta!
Miten minä ole sika kun en ole koskaan saanut vaikuttaa päätökseen pidetäänkö lapsi vai ei. Yhdyntöjen aikana olen käyttänyt ehkäisyä eli en ole halunnut raskautta.
Välillä mielissä käy ajatus pojasta.. millainen hän on jne. mutta eksän läsnäolo tekee kaikesta niin vaikeaa.
Olenko vastuuntunnoton ja sika jos en halua olla lapselle muuta kuin elarit maksava isä?
kaikki alkaa siitä kun seurustelin eksäni kanssa 6 vuotta sitten. Seurustelua kesti n.1kk. seurustelu kaatui eksän rönsyävään alkon käyttöön. Suhteemme aikana olimme yhdynnässä muutamia kertoja.
Eron jälkeen meni muutama kuukausi ja tapasin ihanan naisen, nykyisen vaimoni. Ehdimme vaimoni kanssa seurustella reilun vuoden ja kaikki oli tosi hyvin. Sitten sai yöllä tekstiviestin joka kehoitti minua tulemaan läheiseen kahvilaan seuraavana päivänä. Lähettäjä oli tuntematon minulle. Uteliaisuus voitti ja menin ja tapasin eksäni ja hänellä oli vaunuissaan n. kk vanha poika joka oli minun. Järkytyin. En koskaan ole kokenut eksää mitenkään äidillisenä saatikka hyvänä valintana omien lapsieni äidiksi.
Koko odotusaikana eksäni ei ollut ottanut yhteyttä kertoakseen tapahtumasta saatikka kysyäkseen minun mielipidettä. (olemme käyttäneet ehkäisyä niissä muutamissa yhdynnöissä mitä meillä on ollut, joten en osannut odottaa mitään tällaista).
Dna testit tehtiin ja oma isyyteni varmmistui. Siitä asti olen elatusmaksut maksanut. Alkuun yritin tutustua lapseen mutta eksä teki siitä tosi vaikeaa. Sovitut tapaamiset eivät onnistuneetkaan. Eksä jätti tulematta tai myöskin jätti hakematta lasta silloin kun sovittiin. Jatkuva pyytely rahasta alkoi ja sainkin kuulla että olin lähinnä rahoittanut eksäni bilereissut. Kun suljin rahahanat loppuivat yhteyden otot.
Nyt olen isä, meillä on vaimoni kanssa kolme ihanaa lasta. Jaamme vastuun lapsien hoidosta ja kaikki on enemmän kuin hyvin.
Nyt eksäni on alkanut ottamaan minuun yhteyttä ja vaatii lapselleen oikeutta isään jne. Olen sika ja vaikka mikä kun en kanna vastuuta!
Miten minä ole sika kun en ole koskaan saanut vaikuttaa päätökseen pidetäänkö lapsi vai ei. Yhdyntöjen aikana olen käyttänyt ehkäisyä eli en ole halunnut raskautta.
Välillä mielissä käy ajatus pojasta.. millainen hän on jne. mutta eksän läsnäolo tekee kaikesta niin vaikeaa.
Olenko vastuuntunnoton ja sika jos en halua olla lapselle muuta kuin elarit maksava isä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
sillä lapsi on kaikkeen syytön ja kaiken rakkauden, hoivan ja turvan arvoinen.
Entäs se nainen.. Aika itsekäs akka kun on toiselta kysymättä tehnyt ratkaisun pitää lapsi. Minusta on turhaa huudella lapselle oikeuksia jos on itse alkuun pelannut isän ulos
halusta eikä pakolla. Miesten nyt vaan on saatava rutista aina kaikesta joka maksaa rahaa.
Silkkaa itsekkyyttä siis.
Ja kärsijänä on viaton lapsi. Miehenkin OMA lapsi. Vaan millään ei ole miehelle väliä. Vain itsekkyydellä on.
Akkahan se on itsekäs miehen mielestä ollut kun ei omaa lastaan ole murhaamaan suostunut=abortti. Molemmat ovat sen lapsen alulle saattaneet. Jotenkin se miehiltä aina unohtuu.
Lapsi parka.
Olen äiti itsekin ja perheeseemme kuuluu myös lapsien lisäksi ihana isä. Kuitenkin olen sitä mieltä että äiti on kirjoittajan kertomana käyttäytynyt todella itsekkäästi kun ei ole ottanut yhteyttä raskausaikana. Kyllähän hän on tehnyt päätöksen ja vienyt isältä oikeuden tulla tietoiseksi asiasta. Itse jos olisin moisessa tilanteessa en viitsisi huudella apuja mieheltä jota en ole ollut tilanteeseen ottamassa. Niin niittää kuin kylvää..
se exäsi on emakko. Pahansuopa äiti joka haluaa omistaa lapsen ja kyykyttää sinua ja onneasi.
Sinäänsä lapsestasi sinun kyllä pitäisi huolta pitää. Jonain päivänä siitä voi tulla palkinto, kun hän on vanhempi, niin ehkä haluaa muuttaa luoksenne...ellei äiti nyt manipuloi lasta totaalisesti.
Kiinnostusta ja halua olisi tavata ja oppia tuntemaan poika mutta se että täytyy olla tekemisissä eksän kanssa onkin toinen juttu. Viimeksi suurimman ryöpyn sai vaimo. Eksä yritti syyttää vaimoani siitä että en pidä yhteyttä poikaan. Vaimoni oli kaikkea lehmästä huor***. Ja kaikki ne känniset puhelut jne.. sitä en jaksa.
Lisäksi mietityttää millaisen kuvan eksä on perheestämme ruokkinut.. Miten poika suhtautuu meidän lapsiin, miten vaimoon. Miten voimme tukea lasta tässä tilanteessa kun meillä aikuisilla ei ole yhteisiä säveliä, sääntöjä, sopimuksia.. On vain niin monta muttaa
Meillä myös tilanne, että miehelläni on poika toisen naisen kanssa. Saanut alkunsa yhdestä yöstä, ja äiti halusi pitää lapsen "yksin".
No eihän se niin mennyt. Koska minä en tiennyt suhteesta enkä lapsesta, äiti kiristi miestäni vuosia saadakseen rahaa sekä "pimeästi" isältä että avoimesti kunnalta.
Kun mieheni kertoi totuuden pojan ollessa kolmevuotias, minulla syntyi suuri huoli pojan oikeuksista.
Halusin, että hänet tunnustetaan ja että hän tulee säännöllisten tapaamisten merkeissä (joka toinen viikonloppu) meille tutustumaan isäänsä ja sisaruksiinsa.
Tätä ei jatkunut kuin muutama kuukausi, kun äiti keskeytti isyyden tutkinnan (mieheni oli jo tunnustanut lapsen, mutta testit eivät olleet valmiit) ja kielsi asian selvittämisen. Tapaamisia ei myöskään halunnut - syitä ei kertonut, mutta itki jotain siitä, että pelkää lapsen kiintyvän liikaa meihin.
Emme jaksaneet aloittaa oikeuden kautta taistelua lapsen oikeudesta isäänsä. Niin pieni poika joutuisi raastavaan ristiriitaan, jos häntä tavattaisiin "väkisin" äidin vastustuksesta huolimatta.
Niinpä poika on nyt sitten "isätön". Asia vaivaa minua kovasti, mutta enpä sille mitään voi tehdä. Ehkä poika joskus tulee tapaamaan, jolloin voimme kertoa hänelle, miksi ei ole osa perhettämme.
on virallisesti isätön. Hulluko olet? Miksi haluaisit perijän omien lastesi rinnalle?
Ajatelkaa asia loppuun. Oikeuden avulla äidin saa kuriin kun tapaamiset saatte jo väliaikaisistunnossa (=melko nopeasti) ja sitten äiti ei voikaan enää ilman pahempia seurauksia jyrätä!
LAPSELLA ON oikeus molempiin vanhempiin!
Nyt toimintaa. Kiukuttaa jos noin luovutatte!
Kummallekin (keskenään päinvastaista) kantaa ottaneelle vastaukseni:
Elämässä tapahtuu vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia. kaikille niistä ei mitään voi, siksi pitääkin toimia silloin kun omalla kohdalla on mahdollisuus toimia oikein.
Minusta kaikilla lapsilla on oikeus vanhempiinsa. Tämä oikeus ei muutu sen mukaan, onko lapsen oikeuksien toteutuminen omien (lyhytnäköisten) etujeni mukaista.
Toisaalta, minulla ei ole tässä k.o. asiassa mitään mahdollisuutta toimia, joten koen tehneeni sen minkä pystyn. Tämän pojan kohtalo on hänen vanhempiensa vastuulla, ei minun.
et pitäisi mitään yhteyttä poikaasi. Se on tuossa tilanteessa täysin ymmärrettävää. Hänen äitinsähän on sinulle täysin vieras ihminen. Riittää, että maksat elarit säntillisesti.
Eksäsi toilailut. Oma lapsesi kärsii.
Todella sika olet. Ja idiootti sen lisäksi.
paljastaa sinun olevan kouluttamaton idiootti, joten jätä nämä ajatuksesi vain itsellesi. Todella tyhmiä heittoja sinulta, ja useita näkäjään. Noloa...
Miten niin et saanut vaikuttaa siihen pidetäänkö lapsi vai ei?
Olet pannut naista, eli arpasi on heitetty.
Jos panet, kannat vastuun taukki.
Ei lasta voi palauttaa, kuin postipakettia, se on turha marista jos on jo housuissa.
Tää on alkeellinen ja typerä komentti. Olen nuori nainen ja harrastan melko paljon seksiä oman avomieheni kanssa kuitenkaan halkuamatta lasta. Siihen tarkoitukseen on ne EHKÄISYVÄLINEET. Vai voiko joku todella väittää harrastavansa seksiä vain siittämisajatuksella. Mieskin kirjoitti käyttäneensä ehkäisyä eli raskautta ei ole yritetty eikä tarkoitettu
että sataprosenttisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa. Jos on niin valmis harrastamaan seksiä niin pitää olla valmis myös ottamaan vastuu seurauksista. Olet siis oikeasti sitä mieltä että jos mies on käyttänyt kondomia, hänen ei tarvitse ottaa vastuuta lapsesta? Tuo on kyllä typerintä mitä olen pitkään aikaan kuullut.
Se on aivan sama on raskautta yritetty, raskaus on kuitenkin tapahtunut, ja seurauksena siitä on pieni poika joka on täysin syytön asiaan. Sama pieni poika ihmettelee missä hänen isänsä on. Tämä isä ei voi vaikuttaa exänsä tekemisiin, ainoastaan omiinsa. Selittelehän siinä sitten kun poika aikuisena etsii isän käsiinsä että en sitten välittänyt kun en tykännyt äitistäsi enää. Ei tässä ole kyse isän ja äidin väleistä ja siitä mitä äiti tekee, vaan isän ja pojan suhteesta ja siitä että isän pitäisi tehdä kaikkensa jotta sitä suhdetta edes olisi. Häntä vain ei oikeasti tunnu kiinnostavan pätkääkään.
kun pojan äiti nähtävästi on täysi idiootti ja kaikesta päätellen kykenemätön huolehtimaan edes itsestään lapsesta puhumatta.
Aluksi kommentti tavastasi esittää asia ja sen tausta: sain vaikutelman tasapainoisesta ihmisestä, joka on onnistunut olemaan oman elämänsä ohjissa ja luonut ympärilleen perheen. Olet osoittanut vastuuntuntosi säntillisesti elarit suorittamalla. Tunnut pohtivan asiaa ja suhtautumistasi siihen monelta kantilta.
Kaikesta edellä arvelemastani johtuen sinulla lienee hyvät mahdollisuudet kaikkiin vaihtoehtoihin, koska tuskin teet ratkaisuja hätiköiden ja lienet valmis niitä tarpeen tullessa säätämäänkin jos tilanne sen vaatii.
Vaihtoehtosi ovat äkkiseltään ajalteltuina:
1. Jatkat kuten olet elänyt oman perheesi kesken. Esikoisesi äidin kypsymättömästä toiminnasta aikoinaan johtuen on esikoisesi sinulle vieras ja oman perheesi lapset tyydyttävät läheisyyden ja vanhemmuuden tarpeesi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että yksi pieni miehen alku jossakin tarvitsisi rakennuspuita elämäänsä, eritoten minuutensa miehenä rakentamiseen, eli konkretiaa kysymykseensä "Millainen on minun oma isini?"
2. Ottaen huomioon alussa aavistelemani ominaisuudet sinusta, uskoisin sinulta päätöksen tehtyäsi hoituvan kakkosvaihtoehtokin, eli tutustuminen vuosien tauon jälkeen tähän pikkumieheen, jolle sinulla olisi paljon sellaista annettavaa, jota kukaan muu hänen maailmassaan ei voi hänelle antaa. Kuka tietää mitä siitä seuraisi ajan myötä? Paljon riippuu vaimostasi miten hän tilanteen kokee, mutta oikean pyytettömän rakkauden sinuun ollessa kyseessä, hän tuskin torjuisi vanhinta poikaasi. Toki uusi suhde "uuteen" lapseen on aina väliaikaisesti pois oman perheenne vuorovaikutuksesta, mutta ajan oloon parhaassa tapauksessa 1 1 voisikin olla kolme eikä vain kaksi. Kaikki siis voisivat saada uutta positiivista sisältöä elämäänsä kunhan maltilla etenette. Vanhin saisi poikasi isänsä elämäänsä ja perheesi saisi uuden sukulaisen, perheenjäsenen, jonka positiiviset ominaisuudet ovat toistaiseksi kaikille täysi arvoitus.
3. Vimeinen vaihtoehto ja ehkäpä vain spekulatiiviselta kannalta otettava, on hieman selvitellä taustoja miksi äiti ottaa vuosien jälkeen yhteyttä. Onko kyse vain isän kaipuusta vai myös muista ongelmista? Jos epäilyksesi lapsen elinympäristöstä heräävät ja tunnet sydämessäsi voivasi ja haluavasi antaa lapselle parempaa, ota se pitkän linjan tavoitteeksesi. Suomeksi: aloita tapaaminen, tutustu lapseesi, tarkkaile hänen elämäänsä ja jos elämänpiiri vaikuttaa ongelmaiselta ja sellaiselta, ettei äidillä ole homma lapsen varttumisen suhteen hanskassa vieläkään, hoida lapsi vuosien mittaan kiinteäksi jäseneksi perheeseesi ja äidille tarvittavat tapaamisoikeudet.
Se on mahdollista, vaikket nyt varmaan uskoisikaan. Ja vaikka palstan tytöt mitä tahansa nyt sitten alkaisivat niskaani syytää. Helppo pukeutua asbestipuvun suojaan kun tiedän mistä kirjoitan. Tytöillä on useimmiten vain katteeton äitimyytti mielipiteidensä pontimena.
Ulkopuolisena ja näin niukoilla taustatiedoilla toivoisin vaihtoehdon 2 aiheuttavan sinulla ankaraa pohtimista. Mitä menettäisit vs. mitä kaikkea voisit elämääsi saada? Ja kaikkien tärkeimpänä mitä maailmansa mullistavaa ja hyvän elämän polun osaltaan varmistavaa tuo pikkumies voisi sinulta saada.
Tee niin kuin oman sydämesi ääni sanoo.
Terv. Mies -67
Kiitos sinulle tosi hyvästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Juuri tallasita kaipaan. Taitaa olla melkoinen palsta ainakin vastauksista päätellen.