Okei, olen suht nuori tyttö. Joka on koko elämänsä käyttäytynyt kuin poika, pukeutunut kuin poika, ollut aina poika porukassa.
Ja kun vähän nuorempana huomasin että keho muuttuu naisen kehoksi aloin tapella vastaan ja lopetin syömisen jotta se ei voisi kehittyä...
Minua vain yksinkertaisesti inhottaa oma naisen kehoni, minusta on mahdoton ja hirveä ajatus tulla naiseksi, mutta en haluaisi olla mieskään! Tämän seikan takia aikaisemmin olen kumonnut ajatuksen että olisin transihminen, mutta luin jostain että voi olla ettei tunne kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen, joten epäily tuli takaisin.
Olen pitkään ollut masentunut ja ahdistunut.Olen ajoittain itsetuhoinen. Minulle tulee aina välillä pakottava tunne että minun pitää jollain keinolla päästä pois tästä kehosta, joudun välillä paniikkiin tämän ajatuksen kanssa, kun en kuitenkaan kropastani pääse.
Minua ei tunnista tytöksi ellei siitä erikseen ilmoita. Ja minua hävettää kun se tulee ilmi, etten ole poika. Kertokaa oma näkemyksenne, kuulostaako siltä että olisin transihminen?
Ja kun vähän nuorempana huomasin että keho muuttuu naisen kehoksi aloin tapella vastaan ja lopetin syömisen jotta se ei voisi kehittyä...
Minua vain yksinkertaisesti inhottaa oma naisen kehoni, minusta on mahdoton ja hirveä ajatus tulla naiseksi, mutta en haluaisi olla mieskään! Tämän seikan takia aikaisemmin olen kumonnut ajatuksen että olisin transihminen, mutta luin jostain että voi olla ettei tunne kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen, joten epäily tuli takaisin.
Olen pitkään ollut masentunut ja ahdistunut.Olen ajoittain itsetuhoinen. Minulle tulee aina välillä pakottava tunne että minun pitää jollain keinolla päästä pois tästä kehosta, joudun välillä paniikkiin tämän ajatuksen kanssa, kun en kuitenkaan kropastani pääse.
Minua ei tunnista tytöksi ellei siitä erikseen ilmoita. Ja minua hävettää kun se tulee ilmi, etten ole poika. Kertokaa oma näkemyksenne, kuulostaako siltä että olisin transihminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa enemmänkin peter-pan-syndroomalta: et halua tulla aikuiseksi, et naiseksi etkä mieheksi vaan pysyä lapsena.
Mulla oli kyllä murrosiässä inho mieheksi kehittymistä kohtaan, mutta naiseksi tulo olisi ollut ihan ok.
Mitäköhän mahdat tarkoittaa nuorehkolla.
mä voin kertoa hieman omaa tarinaa jos kiinnostaa.
Olen siis 24 vuotias, tyttö.
Muistan itsekkin, että jo pienestä pitäen jotenkin kapinoin tyttönä oloa vastaan. Halusin olla poika johtuko se sitten siitä, että kaikki kotipihan kaverit olivat poikia joiden kanssa leikkittiin miekkaleikkeja. Tarhasta saakka, kun leikittiin kotia halusin aina olla perheen isä. Mulla oli selannen mieli fantasia pienestä pitäen, että halusin olla tarzan ja mulla olisi se oma jane viidakossa.
Kouluiässä, mä muutuin pikkuhiljaa ja kadotin halun olla poika. Olin kyllä poikamainen, rakastin urheilua ja tyttöjen jutut ei kauheasti kiinostanut. En enää fantasioinut tytöistä niin, että olisin poika. Enkä edes ajatellut tyttöjä millään tavalla. Ihaistuin poikiin ihan kunnollakin. Olin itseasiassa olin tosi suosittu poikien keskuudessa. Sitten tuli murrosikä ja yläaste. Muut tytöt rupes meikkaa ja olemaan enemmän feminiisiä. Mulla oli silti se rento sporttilookki. Olin y
mies. Ei kai muutkaan nuoret kundit unelmoi, että kunpa olisin jo 5-kymppinen äijä. Halusin olla poika ja jossain vaiheessa tajusin, että kyse ei ole halusta, vaan mulla todella on pojan identiteetti. Mutta nyt kun elän miehenä en koskaan erityisesti ajattele olevani mies. Olen vaan ihminen. Ihminen, joka ei ole nainen.