Käytin tänään 11,5 vuotiaan samojedinkoira-narttumme eläinlääkärillä, joka nukutti sen ikuiseen uneen.
Koirallamme oli vatsassa suuri kasvain, enkä halunnut sen korkean iän vuoksi sitä enää "rääkätä". Viikko sitten koiran tila huononi, se ei enää lähtenyt lenkille, ei leikkinyt lelullaan, ei syönyt luita eikä paljon ruokaakaan, liikkuminen meni vaivalloiseksi ja se ripuloi ja oksenteli. Silmistä hävisi eloisuus ja mieluiten se vain nukkui.
Nyt se on siellä koirien taivaassa, paikassa jossa ei tunneta kipuja.
Suuri on ikävä, mutta samalla olo on helpottunut.
Lepää rauhassa Amorita.
Koirallamme oli vatsassa suuri kasvain, enkä halunnut sen korkean iän vuoksi sitä enää "rääkätä". Viikko sitten koiran tila huononi, se ei enää lähtenyt lenkille, ei leikkinyt lelullaan, ei syönyt luita eikä paljon ruokaakaan, liikkuminen meni vaivalloiseksi ja se ripuloi ja oksenteli. Silmistä hävisi eloisuus ja mieluiten se vain nukkui.
Nyt se on siellä koirien taivaassa, paikassa jossa ei tunneta kipuja.
Suuri on ikävä, mutta samalla olo on helpottunut.
Lepää rauhassa Amorita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki hyvä loppuu aikanaan..Muistot kuitenki elävät ikuisesti. Jaksamista ja siunausta sinulle..
Otan syvästi osaa ystäväsi menetykseen! Itselläni kuoli 13,5 vuotias samojedi viime joulukuussa. Vaikka saikin elää pitkän elämän ,ei se silti tuntunut menetyksen hetkellä lohduttavan. Helpotus oli suuri myös koiralle itselle,vaivoja oli jo niin paljon,eikä elämässä ollut enää mitään mikä olisi jaksanut kiinnostaa. Vaikea,mutta niin väistämätön päätös oli tehtävä.
Jaksamista sinulle ! ! !
Näet kaverisi sitten taivaassa.