Eli siis mistä teidän lastenne nimet ovat tulleet? Vai onko niihin vain ihastuttu? Oletteko joutuneet puolisonne kanssa miettimään kovinkin pitkään lapsen nimeä sen takia että toinen vanhemmista ei ole suostunut johonkin nimeen?
Mistä teidän lastenne nimet ovat tulleet jos on joku perinne
kyselenpävaan
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Esikoisen kutsumanimi tulee isomummiltani. Olen tykännyt nimestä lukioikäisestä asti, ja kun se miehellekin kävi, se oli yhtenä vahvana vaihtoehtona odotusaikana. Kun tyttö sitten syntyi ja oli ihan nimen näköinen, ei tarvinnut enää kovin paljon miettiä. Toinen nimi on maantieteellinen ja liittyy paikkaan josta miehen isä on kotoisin.
Pian syntyvälle toiselle lapselle (tod. näk. poika) on valmiina nimi josta olen tykännyt pitkään muuten vaan. Jostain kauempaa suvusta nimi löytyy jossain muodossa, mutta kuulostaa niin mukavalta, ettei olla oltu niin tarkkoja, onko suvusta vai ei. Toinen nimi on vielä vähän auki, mutta todennäköisesti tulisi suvusta. Ja jos lapsi ei sitten yhtään näyttäisikään tältä nimeltä, pitää aloittaa miettiminen alusta. Yleensä mieheni ei heti innostu mistään ehdotuksista, mutta ajan kanssa monet ovat kuitenkin menneet läpi. Toki joistakin vaihtoehdoista on päästy yksimielisyyteen aika nopeastikin, ovat vaan heti tuntuneet omilta.
Rastimme molemmat kalenterin nimilistasta mieleisemme nimet. Niistä kummallekin mieleisitä sitten valittiin etunimi. Toiset nimet tulivat suvusta.
Meidän tytön nimeksi tuli nimi johon ihastuin raskausaikana ja nimi kävi miehellekin. Tytön synnyttyä en osannut enää antaa hänelle muuta nimeä, joten hänestä tuli se, mitä olimme ajatelleet,toinen nimi oli sattumalta äitini siskon toinen nimi. Pojalle olisi toinen nimi tullut suvusta, nimi on olisi ollut sama kuin mieheni ja hänen isänsä toinen nimi.
Pojan toinen nimi tuli suvustani. Sanovat suvussamme, että kaikki, joille se nimi annetaan, alkoholisoituvat :D Saas nähdä.
Etunimi on Pauli. Se tuli laulusta "Pauli murhapolttaja" ja vanhasta vitsistä (joka ei toimi kirjoitettuna) "Nyt meillä on kahvipöydässä isä, äiti ja tietysti Paulikin (Pauligin)".
Oli toki myös molempia miellyttävä yksinkertainen nimi.
lapsellamme on kummallakin kolme nimeä. Esikoisella on nimi, johon jo opiskeluaikana ihastuin, toisen nimen antoi isä, kolmannen minä. Kuopuksen nimen antoi isä, toisen nimen minä ja kolmannen isä. Ei siinä sen kummempaa.