Itsellä alkaa syyskuussa yliopisto opinnot ja selasin tuossa ekan vuoden suositeltavia kursseja. Tuskanhikihän siitä tuli heti otsalle, kun huomasi, että osassa kursseja oli ryhmätöitä :( Voin jo kuvitella miten professori käskee muodostamaan ryhmät ja kaikilla muilla on omat kaverit kenen kanssa muodostaa ryhmät ja sitten minä istun punaisena, vilkuillen ympärilleni ja koitan etsiä jotain muuta kenellä ei vielä ole ryhmää.
Miten teillä muilla ujoilla ihmisillä on sujunut opiskelut? Mitä aloja opiskelette ja oletteko tottuneet ryhmätöihin?
Itse olen hieman siitä erikoinen, että en niinkään jännitä opiskeluun liittyvää esiintymistä, vaan juuri tilanteita, joissa pitäisi koittaa tyrkyttäytyä muiden ryhmiin. Kai sitä pelkää hylätyksi tulemista. Että muut eivät haluakkaan ryhmäänsä.
Miten teillä muilla ujoilla ihmisillä on sujunut opiskelut? Mitä aloja opiskelette ja oletteko tottuneet ryhmätöihin?
Itse olen hieman siitä erikoinen, että en niinkään jännitä opiskeluun liittyvää esiintymistä, vaan juuri tilanteita, joissa pitäisi koittaa tyrkyttäytyä muiden ryhmiin. Kai sitä pelkää hylätyksi tulemista. Että muut eivät haluakkaan ryhmäänsä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Silloin kun opiskelin niin hyvin usein ryhmätöissä kävi itseni osalta niin ,että jäin hunningolle, eikä yksinkertaisesti muut kutsuneet ryhmäänsä, ellei sitten itse tuntia pitänyt opettaja tai kuka tahansa joka piti sitä tuntia, niin avannut suutaan ja pyytänyt jotakuta ryhmistä ottamaan vielä minutkin mukaan.
Tosin tämä tapahtui niin peruskoulussa kuin amiksessakin. Toivottavasti nuoret aikuiset ihmiset olisivat kasvaneet noista ajoista ohitse ja yliopistossa huomioisivat ne herkästi ulkopuolelle jäävät reippaasti sitten mukaansa.
Monella on varmaan sama ongelma.mitä jos laitat proffalle ennen kurssin alkua sähköpostia, jossa kerrot vaivastasi ja ehdotat,että ryhmät arvotaan.Ryhmätyö on kuitenkin olennainen osa opetusta ja yksi sen tehtävästä lienee opiskelijan toimiminen ryhmässä, vieraassakin.Sitä tarvitaan joka paikassa ja mikä tärkeintä, elämässä.Kerrankin taito jota ei voi päntätä ulkoa kirjasta.
Älä turhaan murehdi vaan tee parhaasi, se riittää.Ja mitä enemmän ryhmätyötä tekee sen helpommaksi se tulee.Itse opiskelin sosiaali- ja terveysalaa ja olin myös jännittäjä.
Minulla on ujouden takia jäänyt aikoinaan ammattikoulu kesken, jonka jälkeen menin aikuislukioon jossa siis mitään esitelmiä ja ryhmätöitä ei koskaan tehdä. Opiskelu pelottaa. Olen päätellyt, että ainoa vaihtoehto minulle on oppisopimuskoulutus, jossa opitaan työpaikalla ja koulussa käydään vain kerran pari kuussa. Yliopistoon en aio koskaan mennä ja ammattikorkeaan en myöskään uskalla, koska siellä tehdään myös ryhmätöitä. Olen 22 enkä osaa päättää mitä haluan opiskella, aiemmin mainittujen oppilaitosten mahdollisuudet ovat siis pois suljettuja. En halua olla 30 kun valmistun joksikin!
En osaa sanoa että oonko ujo vai en, amiksen ekalla puhua pälpätin kaikille, mutta silti alettiin kiusaamaan ja siihen sitten lopetin. Nyt harmittaa kun oman ikäset valmistuu ja itse alotan ekan vuoden jos sitäkään. Ajattelin myös opparilla mennä, mutta ei kukaan ota tai ei oo kunnon alaa. Ryhmätöissä olin vaan hiljaa ja vastasin jos joku kysy ja tein omat hommani. Nytkin ottaa päähän niin ..
-91
Korkeakouluun ei tullut ketään vanhoja tuttuja samalla osastolle, joten piti ikään kuin aloittaa tyhjästä. En kuitenkaan onnistunut saamaan kavereita, vaan ryhmän mukana roikkuminen tuntui väkinäiseltä sekä minusta että muista. Sekin sitten hiipui, enkä selvinnyt opiskelusta yksin koska asiat olivat niin vaikeita että ne oppii vain aktiivisella ryhmäpänttäyksellä ja toisilta kopioimalla. Niinpä lakkasin käymästä koululla ensimmäisen vuoden kuluessa, enkä ole kehdannut kertoa tästä edes perheelleni ja yhteys vanhoihin tuttuihinkin (ja oikeastaan kaikkiin ihmisiin) on mahdotonta koska opiskelut tulisivat heti puheeksi. Häpeä on liian suuri kohdattavaksi.
ja miekin nii oon halunnut yliopistoon opiskelemaan, mutta jos siellä noita ryhmä & paritöitä tehdään tuutin täydeltä niin sehän tulee olemaan yhtä helvettiä.. ellei sitten tule paljon olemaan sellaisia ihmisiä jotka ottavat heti sellaisen ryhmäänsä jonka huomaavat olevan vielä ilman.. voihan sitä toivoa...