tunnetko vammaisena olevasi huonompi osapuoli, tunnetko riittämättömyyttä kun vierellä on terve kumppani?
tätä on tullut pohdittua jo kauan. itsetuntoni on nollassa.
tätä on tullut pohdittua jo kauan. itsetuntoni on nollassa.
Elämä terveen rinnalla
kysynpähän nyt vaan
111430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eiköhän asiaan vaikuta keskinäinen suhde, rakkaus ja miten kumppani sinua kohtelee (tai sinä häntä). Myös tietysti oma suhtautumisesi.
Jos kumppani vähättelee sinua tai jos hän auttaa sinua monissa asioissa ja tunnet olevasi riippuvainen hänestä, silloin on tietysti hankalaa.
Oletko puhunut kumppanisi kanssa miltä sinusta tuntuu?
Itsetunto voi olla nollassa kenellä tahansa ja monesta syystä. Siitä minulla on kokemusta.
Toivon että asia ratkeaa ja teillä molemmilla on hyvä olla :)
Se o tosi, että on sellaisia ihmisiä joilla o tahtoa suhteeseen, mutta ainakin itse koen olevani niin huono, että annan muiden olla rauhassa...
Tää o oppittua!
Mikä kokemus on saanut sinut noin ajattelemaan? Miten niin olet huono? Kuka niin sanoo?
Jos kerran olet kelvannut kumppaniksi, niin miksi et kelpaisi nykyäänkin? Itselläni on ainakin sen verran hyvä itsetunto, että en anna vamman vaikuttaa ihmissuhteisiini. Olen samanlainen kuin muutkin, vaikkakin hieman kömpelömpi. Eipä tuo ole menoa haitannut. Itse en jaksaisi olla sellaisessa suhteessa, jossa kumppanilla olisi jatkuvasti huono itsetunto.
te oikein puhutte, olen ollut 28 vuotta aviossa ja liikuntavammainen ja moinen asia ei ole tullut edes mieleeni. Jos tuollaisia mietitte hakeutukaa hoitoon ja pian!!!!!!
vammautuminen muuttaa parisuhdetta. Tuntuu nykyisin, että moni suhde päättyy siihen ensimmäiseen riitaan. saati sitten jos toinen vammautuu. Vammautuminen on shokki myös sille ns. terveellekin. Pitäisi ainakin kokeilla korjaantuuko asia keskustelemalla, yhteiskuntahan järjestää systeemeitä, jos vaan tahtoa riittää. Mutta vammaisen ei kuitenkaan kannata ryhtyä kynnysmatoksi eikä koiranpennuksi "anteeksi kun oon olemassa." se keino ei tuo sitä onnellisuutta.
Suteet päättyvät Top 15
1. Uskottomuus
2. Päihteet
3. Läheisyyden ja rakkauden puute
4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. Erilleen kasvaminen
6. Fyysinen väkivalta
7. Kommunikaatiovaikeudet
8. Henkinen väkivalta
9. Työhön liittyvät syyt
10. Seksielämän ongelmat
11. Yhteisen ajan puute.
12. Suhdetta ei hoidettu
13. Arvostuksen puute
14. Epäluottamus
15. Taloudelliset tekijät
Vammaisuudesta ei maita halaistua sanaa,tai liittyykö se noihin kaikkiin.
terveempi on paremmannäköinen kuin vammainen ja pystyy tekemään 'kaikkea'.
Itse olen liikuntaesteinen ja olen parisuhteessa terveen miehen kanssa. Huonommuutta en tunne, mutta väliin surua, että hän joutuu tekemään samoja kompromissejä joita minä joudun tekemään elämässäni. Mutta suhteen laatu merkkaa ja tunnen olevani täysin riittävä hänelle liikuntaesteestä huolimatta
kun tietää mitä toinen haluaisi tehdä, joutuu tekemään kompromissin ja tyytymään mun kannalta parempaan ratkaisuun.
on löytänyt hyvän elämänkumppanin.
Olen tapaillut melkein kolme kuukautta tervettä miestä ja aluksi hän mietti paljon vammaani ja sen vaikutusta elämään. Mutta onneksi hän myönsi oman epävarmuutensa, sillä sen jälkeen olemme puhuneet asioista paljon (kuten kaikesta muustakin) ja yhdessä vietetty aika on erittäin onnellista. Vamma on ihmisen yksi ominaisuus, jolle ei voi mitään ja se vain täytyy hyväksyä. Lisäksi siitä ei kannata tehdä mitään liian suurta estettä tai yleensäkään turhan suurta numeroa. Kuten jo tuolla aiemmin todettiin, suhde voi kaatua moneen muuhunkin asiaan kuin toisen vammaisuuteen.