olen 16v poika ja olen kärsiny noin kuukauden hirmuisesta luulotaudista. Aluksi huomasin kurkkukivun yhteydessä että kurkku on oudon näköinen, kävin lääkärissä, tehtiin nieluviljely (neg) ja jotain veriarvoja katsottiin.. kaikki oli normaalia ja tulehdusarvot 8. Mutta vielä sen jälkeen olen kokoajan tarkkaillut oloani.. Olo on ollut kokoajan erittäin epätodellinen ja poissaoleva, myös väsymystä ja pieniä paniikkikohtauksia on tullut kun mietin että mikä minulla on.
Nyt on alkanut ilmenemään uusia oireita, nenän tukkoisuutta, huimausta, painetta keholla, jalkojen ja käsien kipuja, puutumista, sydämen tykytystä.. kaikkea mahdollista. Johtuuko tämä jostain OIKEASTA sairaudesta vai olenko vain niin luulotautinen ja neuroottinen että kuvittelen kaikki vaivat itselleni.. Tämä olo on kokoajan, erittäin voimaton ja epätodellinen!
APUA!!!! sanokaa joku jotain.
Nyt on alkanut ilmenemään uusia oireita, nenän tukkoisuutta, huimausta, painetta keholla, jalkojen ja käsien kipuja, puutumista, sydämen tykytystä.. kaikkea mahdollista. Johtuuko tämä jostain OIKEASTA sairaudesta vai olenko vain niin luulotautinen ja neuroottinen että kuvittelen kaikki vaivat itselleni.. Tämä olo on kokoajan, erittäin voimaton ja epätodellinen!
APUA!!!! sanokaa joku jotain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noita nykyisiä oireita kun kuvailet niin ovat just osa paniikkikohtauksen tuntemuksista. mut sit kun ne oireet on lähes 24/7 niin eihän tietenkään kohtaus voi koko aikaa olla päällä.. oma mielenterveys kans heikoilla kun jatkuvasti peloissaan miksi niitä oireita koko ajan.. kaikki sanovat et sit ne oireet tulevat kun niitä pelkää tulevan.. Sen verran voin lohduttaa et ei siihen ainakaan kuole kun mullakin on noi oireet ollut jo monta vuotta.. elämää se vaikeuttaa mutta kyllä se apu joskus ehkä löytyy kun oikea lääke llöytyy( 10nes kokeilussa).. Siis olet luulotautinen jos luulet että joku "oikea" sairaus vaivaa=)
Itselläni samanlaisia oireita. Minulla luulotauti kehittyi pikkuhiljaa ja lopulta se paheni kun kurkku alkoi oireilee. Kurkussa tuntui kireyttä sekä palantunnetta. Pelkäsin tukehtuvani. Siitä alkoi itse hirmuinen itsetarkkailu ja vaikka lääkäri tutki kurkun ja sanoi että kaikki hyvin niin silti pelkäsin että minua vaivaa jokin vakava asia. Minullakin oli paniikkikohtauksia, ahdistusta ja milloin mitäkin fyysistä vaivaa. Lopulta minulla diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö ja päädyttiin siihen että oireet ovat psyykkisiä. Sain vaivaan lääkkeen ja pikku hiljaa alkaa auttaa. Minun kohdallani kyse oli siis korvien välisestä jutusta, mutta sinun pitää itse miettiä omalla kohdallasi mistä on kyse ja olisi ehkä hyvä keskustella jonkun kanssa asiasta.
tere! olen itse kärsinyt tismalleen samanlaisista oireista 17-18 vuotiaana. Ne helpottivat vähitellen... Hyvä "lääke" on ettet ajattele oireta kokoajan, helppoa se ei oo! puhuminen auttaa paljon.
Oireesi viittaavat kyllä paniikkikohtauksiin. Siihen kuuluu juuri itsensä jatkuva tarkkailu, mikä lisää ahdistuneisuutta ja saa aikaan kohtauksia. Hyvä neuvo on lakata tarkkailemasta itseään!! Mutta mitä ahdistuneempi on, sitä vaikeampaa se on, yritä kuitenkin. Tee asioita, joista pidät. Sellaista tekemistä, missä ajatukset vaihtuvat.
Onko elämässäsi tapahtunut jotakin traumaattista? Onko jokin asia, mitä et ole käsitellyt mielessäsi? Yleensä paniikkikohtauksia alkaa tulla, jos ihmisellä on käsittelemättömiä asioita ja tunteita elämänhistoriassaan. Mielestäni lääkkeiden syönti ei ratkaise ongelmaa. Se hoitaa seurausta, ei syytä. Lääkkeet voivat toimia apuna, mutta mielestäni terapia on paras tapa käydä läpi patoutuneita tunteita.
Jos ahdistuksesi ja paniikkisi tuntuu vain jatkuvan, etsi paikkakunnaltasi esim. psykoterapeutti, jonka kanssa voit mennä juttelemaan. He ovat mukavia ihmisiä ja auttavat mielellään! Toivotan sinulle jaksamista ja tsemppiä!
Kiitos lohduttavista vastauksista. En itsekkään usko että tämä on mitään oikeaa vakavaa sairautta, sillä olen huomannut että jos ajatus jotenkin pääsee johonkin muualle kuin oloni tarkkailuun niin ei oloni ole edes huono. =) Mutta heti jos esimerkiksi istun koulussa tai kävelen koulusta kotiin tms. ajattelen oloani kokoajan, että onkohan esimerkiksi jalkani kipeä, onko se puutunut, onko muuten paha olo. Jos mitään huonoa oloa ei ole ihmettelen miksi sitä ei ole ja kappas sitten se olo tulee! Minä olen inhottavassa oravanpyörässä elämäni kanssa.
Yritän hakeutua jonkun juttusille, vaikka äidilleni olen jo asiasta puhunut, kohta ehkä kouluterveydenhoitajalle ja sieltä sitten lääkäriin/psykiatrille.
varaat ajan, sen parempi itsellesi. Koska olet (onneksi) kertonut vaivoistasi äidillesi, hän voi sinulle ajan varata, ja tosiaan ensi tilassa. Yleensäkin ihmettelen, miksi on sellainen tietty kynnys, ettei haeta itselle apua, koska kyllä siitä saa. Rohkeasti vain, niin se elämänlaatukin paranee paljon.
Noniin, olo on vähän parempi. Kävin tänään terkkarilla ja otettiin perus tulehdusarvot ja hemoglobiini (oikein kirjoitettu?). Tulehdusarvot alle 8 ja hemo oli "täydellinen" 139.
Maanantaina menen klamydia, hiv, kilpirauhas ja paastoverensokeri kokeisiin, ja samana päivänä klo 13.00 on aika psykiatrille, jännittää todella paljon vaikka 99,9% varmuudella mitään tautia ei ole. :P Toivottavasti näiden kokeiden ja psykiatrin avulla saan mielenrauhan ja voin jatkaa elämääni normaalisti. Mutta taas sitten kun miettii että JOS esim hiv-testistä tulisi positiivinen vastaus niin mitä tekisin? =O Olen kuullut että lääkitys jne. on todella hyvää ja että viruksen etenemisen voi jopa pysäyttää.
Hassua että mietin ja pelkään kokoajan vaikka todella suurella todennäköisyydellä siellä ei mitään ole :D
Palaan asiaan viim. maanantai iltana! -pelokaspoika
Vakava luulotauti tarvitsee hoitoa. Sekin on oire jostain.