Hei!
Olen huolissani lapseni kertomuksista koskien pph päivää ja sen sujumista. Lapsella ei ole tapana huijata eikä laskea leikkiä. Lapsi kertoo hoitajan olevan vihainen ja huutavan.Hän sanoi myös, että hoitaja oli pitänyt häntä kiinni lujasti ja se sattui kovasti. Lapsen takki oli myös repeytynyt.Hoitaja itse on alkanut puhumaan, että lapsestamme on viime aikoina tullut väkivaltainen hoidossa toisia lapsia kohtaan. Ihmetyttää sinänsä, kun aikaisemmin on aina ollut kovin kehuttu juuri siitä, että osaa olla toisten kanssa. Kotona lapsi on ollut levoton ja itkuinen, eikä ole halukas hoitoon menemään. Joten tässä vain mietin, että mitä tilanteelle tekisin, vai olenko syyttä huolissani.
Mitä muut tekisitte? En haluaisi olla huolissani turhasta, mutta miten paljon voi lapsen puheisiin luottaa? Ja mitä tälle asialle voisi tehdä? Miten voisin hoitajaa lähestyä tämän asian tiimoilta. Lapsi on ollut samassa hoidossa vuoden ja viimeksi kun tällaista ilmaantui jäi hoitaja lomalle niin jäi silloinkin selvittämättä.
Olen huolissani lapseni kertomuksista koskien pph päivää ja sen sujumista. Lapsella ei ole tapana huijata eikä laskea leikkiä. Lapsi kertoo hoitajan olevan vihainen ja huutavan.Hän sanoi myös, että hoitaja oli pitänyt häntä kiinni lujasti ja se sattui kovasti. Lapsen takki oli myös repeytynyt.Hoitaja itse on alkanut puhumaan, että lapsestamme on viime aikoina tullut väkivaltainen hoidossa toisia lapsia kohtaan. Ihmetyttää sinänsä, kun aikaisemmin on aina ollut kovin kehuttu juuri siitä, että osaa olla toisten kanssa. Kotona lapsi on ollut levoton ja itkuinen, eikä ole halukas hoitoon menemään. Joten tässä vain mietin, että mitä tilanteelle tekisin, vai olenko syyttä huolissani.
Mitä muut tekisitte? En haluaisi olla huolissani turhasta, mutta miten paljon voi lapsen puheisiin luottaa? Ja mitä tälle asialle voisi tehdä? Miten voisin hoitajaa lähestyä tämän asian tiimoilta. Lapsi on ollut samassa hoidossa vuoden ja viimeksi kun tällaista ilmaantui jäi hoitaja lomalle niin jäi silloinkin selvittämättä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kanssa asia selväksi. Selvittäkää, mitä hoitopaikassa on tapahtunut. Jos et halua, ota yhteyttä perhepäivähoidon ohjaajaan ja keskustele asiasta hänen kanssaan. Voi olla että joku henkilö kemia ei toimi, tai pph:lla on liian haastavia (muita) lapsia.
Toisaalta lapsilla on mielikuvitusta ja voivat keksiä juttuja..
Mutta. Kun lapsesi kerran selkeästi oirehtii kotonakin, ei halua mennä hoitoon ja on itkuisa ja levoton, ei hoitopaikassa voi olla kaikki kunnossa. Vaikkei hoitotäti olisikaan huutanut tai ottanut rajusti kiinni, joku siellä mättää kun lapsi ei sinne halua mennä. Toki varmasti lapset ei yleensäkkään ehkä ilman itkuja hoitoon jää, mutta jos oireilee vielä kotonakin päivän jälkeen, ei kaikki todennäköisesti ole ihan kunnossa.
Ota yhteyttä hoitajan "pomoon" ja kerro mitä lapsesi on sanonut ja kuinka käyttäytynyt kotona! Hän varmasti tietää kuinka asiaa tulisi selvitellä.
Jos suoraan menet hoitajalta asiasta kysymään, mitäs luulet, myöntäisikö? Tuskin..
haluaisin ehdottomasti vaihtaa lapseni hoitopaikkaa. Oli syy mikä tahansa (hoitaja, lapsesi, muut lapset), hoitopaikka ei ole sopiva sinun lapsellesi. Soittaisin päivähoitotoimistoon ja kertoisin tilanteen. En syyttelisi ketään vaan sanoisin että tämä ei nyt suju. Pyytäisin mahdollisimman pikaista hoitopaikan vaihdosta. Samalla selvittäisin lähellä sijaitsevat yksityiset hoitomahdollisuudet. Vaihtaisin lapseni hoitopaikan heti kun mahdollista!
Mikäli vika on lapsessasi, kuten hoitaja sanoo, hän ei selviä lapsesi kanssa. Päiväkoti vosis olla parempi vaihtoehto. Siellä on henkilökuntaa toistensa tukena, eikä kukaan pääse henkisesti väsyneenä hermostumaan lapsille, ilman että siihen joku aikuinen pääsee heti puuttumaan.
Mikäli hoitaja on yleisesti väsähtänyt työhänsä tai hänellä on muita paineita tai sairauksia, on oikein että hän saa nyt levätä. Voi olla myös niin, että hoitopaikassa lasten kemiat eivät sovi yhteen ja pieni porukka on hankala hoitaa, koska yhdessä pitää olla koko päivä. tulee kahnauksia.
Meillä vasta se oli loppu lapsen oireilulle. Lapsemme oli "haastava", karkaili ym koko hoitotaipaleensa ajan, tosin myöskin päivähoidon työntekijät olivat sitä mieltä, että kyse on jostakin, joka tarvitsee kuntoutusta. Tilanne kärjistyi siihen, että lapsen käsi oli mustelmilla, hoitaja oli käyttänyt liikaa voimaa.
Onneksi tuli sitten päiväkodin muutos, ja viimeiseksi vuodeksi lapsi pääsi parempaan paikkaa, jossa hänen ongelmiinsakin paneuduttiin. Samoihin aikoihin alkoi seljetä, mitä kaikkea lapsi oireilee, ja esimerkiksi terapeutit tekivät salapoliisin työtä uudessa pk:ssa. Ja lapsi muuttui nopeasti, mm. yhtään kertaan ei ollut minkäänlaista pakenemista eikä karkailua, vaan lapsi muuttui aktiivisemmaksi ja osallistuvammaksi. Hän sai jopa ystäviä.
Mutta tällä kokemuksella en itse ottaisi riskiä, jos lapsi puhuu noin. Selvittelisin asiaa perinpohjin, ja toimisin ihan varmuuden vuoksikin.
Ja vielä, entinen naapurimme oli perhepäivähoitaja, ja kyllä se "hoito" oli aika kamalan kuuloista ja näköistä. Asianlaita ei ollut salaisuus kenellekään. Mutta monta vuotta tuokin täti sai hoitaa lapsia kotonaan, ennenkuin hänen työnkuvaansa muutettiin. Jotkut päätyivät hankkimaan hoidon itse ihan sen vuoksi, kun kunta osoitti ko. paikan, sehän olisi ollut näppärästi siinä lähellä. Onneksi olikin, ei vanhemmat muutoin osaisi aavistaakaan mitä hoidossa voi tapahtua.
lapsistani, että jos he eivät pidä jostain ihmisestä, hänessä on jotain pahasti vialla. Jos he eivät viihdy hoidossa, siellä on jotain vialla.
Itse kertoisin hoitajalle mitä lapsi on sanonut ja kysyisin, mistä mahtaa johtua jutut. Todennäköisesti hoitaja tietää, mistä ne tulee, vaikka olisikin vähän "satuja". Jos taas ovat totta, niin hoitaja tietää senkin ja osaa varoa käyttäytymistään jatkossa, vaikka ei sitä tunnustaisikaan. Jos hoitajalle puhuminen ei auta, niin sitten täytyis mennä ylemmälle tasolle puhumaan.
siitä huutamisesta ja vihaisena olemisesta nyt niin hirveesti huolestuisi, kyllähän lapsille pitää välillä ääntä kohottaa ja olla vihainenkin.. Ei ne mee siitä rikki. Toki jos se on jatkuvaa , niin ilmeisesti hoitaja on väsynyt ja loman tarpeessa. Voihan kuule olla että lapsesi on alkanut käyttäytymään sinun poissaollessasi huonommin ja tosiaan vaatii enemmän hoitajan voimia.. Eipä aina kannata etsiä syytä hoitajasta, puhu kuule avoimesti hoitajan kanssa
aivan ensimmäiseksi puhuisin hoitajan kanssa.Ei teillä kyllä ole luottamuksellinen hoitosuhde jos ette voi keskustella asioista.(kamalaa jos vanhemmat eivät uskaltaisi jutella mun kanssa asioista).
Lapset voivat kyllä "keksiä" juttuja.Sanoit että hän ei halua mennä hoitopaikkaan. Voihan olla että hoitaja on joutunut vähän komentamaan, ja hän ei pidä siitä.Mutta keskustelkaa asiasta.Minä sanon aina vanhemmille että puhumalla kaikki selviää.:)
Lapset voivat keksiä myös juttuja, mutta kyllä omastani huomaan milloin narraa. Jos lapsi puhuu, että sitä ja tätä tapahtuu ja kaiken lisäksi oireile, niin kannattaisi ottaa asia vakavasti.
Omani kohdalla minua ei uskottu ja sanottiin juuri, että lapsi höpisee omiaan ja keksii tarinoita, mutta tiesin monenkin asian olevan hullusti hoidossa. Eihän sitä myönnetty, kun meni pahoinpiteölyn puole´lle ja potkut olisi tullut... Tätit eivät pitäneet lapsestani ja lapseni muuttui hankalemmaksi ja hankalemmaksi ja häntä kohdeltiin vielä huonommin ja siitä on seuraukset vielä tänä päivänäkin. Aikaa siitä 3v.....
Ota vaan reippaasti asia puheeksi perhepäivähoidonohjaajan kanssa.Se on ainoa tapa hoitaa asia kuntoon.Nämä tämmöisten juttujen hoitaminen on heidän työtään.Voit kokea positiivisen yllätyksen.Ohjaajat ovat myöskin vanhempia varten.
lapselta . Seuraavaksi hoitajalta ja jos se ei suju ota yhteys ohjaajaan .
Kyllä lasten puheisiin on jonkinverran uskomista, ei niitä lapsi tuulesta tempaa. Sinun velvollisuutesi on ottaa asia puheeksi ja jos siltä tuntuu ota myös johtaja mukaan keskusteluun.
Itselläni hoidossa poika, joka joutuu jatkuvasti kahnauksiin toisten lasten kanssa. Usein joudun erottamaan riitapukareita toisistaan ja siinä tilanteessa tämä poika suuttuu ja alkaa raivota minulle silmittömästi. Milloin olen hänen mielestään lyönyt, milloin puristanut.
Lapsi kokee asian näin, vaikka en todellakaan ole häntä satuttanut.
Vanhempien kanssa ollaan tästä juteltu, eivätkä he ainakaan koe, että minä pahoinpitelen tai kohtelen kaltoin heidän lastaan. Kyseessä nyt vaan on erittäin tempperamenttinen ja asioihin eläytyvä lapsi. Muuten viihtyy meillä ja tulee mielellään hoitoon.
Mutta aina asioista pitää puhua ja jos tuntuu, että siellä hoidossa ei oikeasti kaikki ole kunnossa, niin jotain pitää tehdä.
Lapset puhuvat kieltä jota he oppivat kotona ja hoidossa.
On totta että jokainen lapsi kokeilee mitä saa ja ei saa tehdä ja siihen on vanhempien ja hoitajien puututtava, esim siirtämällä lapsen toiseen huoneeseen pois leikki tilanteesta jotta lapsi oppii ettei voi jatkaa iloista oloaan jos on tehnyt tuhmasti.
Jos hoitaja puhuu lapselle että 'ei saa ottaa kovasti kiinni kaverista se sattuu'... saattaa lapsi yrittää näin selittää pahaa oloaan vanhemmille ja hoitajalle. Lapsen sanavarastoon ei yleensä pienenä kuulu, 'minua harmittaa kun minut siirrettiin kädestä pitäen pois leikistä, olin kyllä vihainen hoitotädille kun en saanut sinne jäädä'.
Sanoisin että yleensä nämä ovat syyt harva hoitaja oikeasti satuttaa lasta.
Huutamisesta vielä että monet lapset sanovat aikuisten huutavan kun he korottavat ääntään. Myös meidän päässä kuullaan huutavista vanhemmista. ;)
Ota puheeksi lapsen sanat ja kysy hoitajalta miten hän ratkaisee ongelma tilanteet lapsesi kanssa?
Jos sinulla itsellä on tämän keskustelun jälkeen sellainen olo että et hoitajan kanssa näe samaa 'kuvaa' tilanteesta voit ottaa yhteyttä hoitajan perhepäiväohjaajan eli pomoon ja ilmaista huolesi.