Sairastan 2-suuntaista, ja syksyn saapuessa pelkään vajoavani masennukseen. Miten uusi kumppani kestää ja ymmärtää kaiken sen, mitä masentuneena saatankaan tuoda suhteeseen/ ottaa siitä pois?
Asiasta on puhuttu paljon, mutta miten käykään käytännössä?
Olen todella huolissani - kertokaa kokemuksistanne, kommentoikaa...
Oljenkortta kaivaten.
Asiasta on puhuttu paljon, mutta miten käykään käytännössä?
Olen todella huolissani - kertokaa kokemuksistanne, kommentoikaa...
Oljenkortta kaivaten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pelkään myös samaa, koska tämä alkoi syksyllä. poikaystäväni kanssa ollaan puhuttu puhuttu ja puhuttu aiheesta. "mitä jos se iskee taas samanlaisena, kun aluksi"!? näin pyörii mun mielessä ja huulilla. mutta olen päättänyt että en jaksa murehtia sitä etukäteen, kun se ei mitään auta. parempi kun yrittää koko ajan tehdä jotain niin ei ajatus karkaa.. :> Mieheni on onneksi ollut kovana apuna nyt vuoden. on nähnyt kaikenlaista.. istun sakset kädessä nurkassa.. uhkaan ottaa koko opamox-purkin kerralla.. en nuku, ja valvotan häntä kun en halua olla yksin.. pitänyt minusta kiinni kun olen tärissyt ahdistuksesta.. ja soitot ensiapuun jne.. kaiken laista.. mutta hyvin ollaan selvitty.. ainkin tähän asti. rankkaahan se on hänen mielestään kun oma rakas sekoaa välillä, mutta hän onneksi jaksaa :D
itse huomasin vasta tänä aamuna että mieheni syö masennuslääkkeitä.
miten otan asian puheeksi koska minulle ei ole asiasta kerrottu ja lääkkeet olivat ns. poissa muiden katseilta?!?
Puolisoni kärsii samasta vaivasta, joten voinen kokemuksesta kertoa jotain. Olen puolisoani 13, vuotta vanhempi mies, jo 40.v taittanut joten olen oppinut ikäni myötä kärsivällisyyttä, jota aivan varmasti olen tarvinnut puolisoni kanssa. Aluksi oli vaikeaa muistaa mistä puolisoni mielialan muutokset maniasta depressioon johtuivat, sekä ymmärtämää sitä ettei varsinkaan depressiot johtuneet minusta. On ollut onneksi että olemme osanneet keskustella asiasta usein ja yhdessä voineet pohtia ratkaisuja puolisoni ongelmiin. On ollut myös vaikeuksia, on vieläkin. Aina kuitenkin päädymme rakentamaan elämää yhdessä ja jaksamaan, ottaen huomioon kummatkin kummankin tarpeita. Varsinkin depressio jaksot ovat olleet uuvuttavia, välillä kun ei millään tahdo jaksaa muistaa että puolisolleni ne ovat vielä pahempia kestää kuin minulle. Joutuu opettelemaan ymmärtämistä aivan toisella tavalla kuin aikaisemmissa suhteissa. Loppujenlopuksi se kaikki on palkinnut niin hyvällä tavalla että olen kiitollinen siitä kuinka läheiseksi me olemme tulleet puolisoni kanssa.