BED ja läheiset

täällä ihan sama! ahmin voita ja kaakaojauhetta sekasin, ihan hulluna. eilenkin ahmin että meinas maha räjähtää ja heti kun kipu helpotti niin ahmin lisää. tänään sit syän vain alle 800kcal. en jaksa tätä. mun avomies oli eilen vihanen mulla siitä, mutta eipä se suuttuminen auta mua. mulle tulee vaa vielä pahempi olo ja haluan ahmia siihenkin ahdistukseen. syömishäiriöliitolla on oma läheistentukiryhmä. kannattaa kokeilla sitä?

Olen kertonut äidilleni, joka otti asian aika vakavasti ja helpotti puhua niin jonkun kanssa, koska olin ongelman kanssa niin yksin (no, olen edelleen). Kerroin myös eräälle ystävälleni, ja hän liikuttui asiasta, muttemme ole puhuneet siitä sen jälkeen. Ja tuntuu ettei häntä oikeastaan kiinnosta, ja hävettää että kerroin hänelle niin aran asian itsestäni. Hänellä on itsellään ollut (ja on kai vieläkin) anoreksia/bulimia, ja pitää minun "herkutteluani" kai ihan jonain ohimenevänä juttuna. Kun mummoni tulee kylään, hänellä on tapana tuoda minulle järkyttävä määrä ruokaa! Pari kassillista normaalia ruokaa herkkuja. Olen pitänyt hänelle sata saarnaa siitä, etten halua että minulle ostetaan ruokaa koska olen erityisen tarkka mitä syön. Hän ei voi kuulemma tavalleen mitään. Jos hän tuo minulle ne 2 kassillista ruokaa, ne kaikki menee siltä istumalta!! Heti! Hän ei voi käsittää sitä. Nykyään jos hän tuo minulle ruokaa, olen pyrkinyt tuhoamaan ne mahdollisimman nopeasti! Joskus se ei kuitenkaan onnistu. Itkettää kun toinen ei ymmärrä, ettei se ole mitään kannustamista jos tuo ruokaa. Hän ei voi ymmärtää miten muka voi syödä niin paljon. Ymmärrän toki, mutta hän ei kunnoita ollenkaan mitä pyydän. Ah, alkoi taas ahdistamaan koko homma. Heh, mutta kannattaa kertoa niille lähimmäisille, jotka luulet ymmärtävän sinua! Ainakaan minun kohdallani ystävälleni kertominen, ei ole auttanu paskaakaan. Tuntui aika turhalta ja nöyryyttävältä kun hänellähän on se "oikea syömishäiriö" ja mie oon vaan pullukka. Äidille kertominen kyllä auttoi ja on niin huojentavaa kun voi kertoa jollekkin tunteistaan (vaikka fakta on se, ettei kukaan muu voi tuntea samaa kuin minä, ja joskus niin ärsyttää kun hän ei käsitä tiettyjä.)

äidilleni ja hän huolestui siitä hirveästi ja yritti sada minua hoitoon, en kuitenkaan suostunut. Parempina päivinä sitä ajattelee että helpostihan mä tästä selviän, mutta annas olla kun mässypäivä tulee..Itseinho on sanoinkuvaamatonta! Olen siis 17-vuotias. Minulla oli tuolloin kun kerroin siitä meneillään todella rankka elämänjakso, ja kun pääsin siitä ohi, vakuutin äidille että myös BED on lopullisesti ohi. Olen ilmeisesti todella taitava valehtelija, sillä täydestä meni. Vaikka tosiasiassahan minulla on tälläkin hetkellä meneillään paljon pahempi mässäilykausi kuin tuolloin. En ikimaailmassa halua kertoa ahmimisesta kenellekään, ensinnäkin koska häpeän sitä ja toiseksi, en halua aiheuttaa huolta läheisilleni. Olen joskus myös yrittänyt sisarelleni vihjaista tästä, mutta hän ei ottanut sitä tosissaan vaan murjaisi vain "että sä vaan yrität leikkiä että sulla on joku syömishäiriö". Muut bedistä tai muista syömishäiriöistä kärsivät voi varmasti kuvitella kuinka helvetin pahalta se tuntu. Annoin sen kuitenkin anteeksi sisarelleni, sillä en koskaan näytä päällepäin siltä että minulla olisi minkäänlaisia ogelmia syömiseni kanssa.
Olihan se varmasti outoa, kun yhtäkkiä yritänkin selittää että minulla on syömishäiriö, vaikka päällepäin näyttää että olen normaalipainoinen ja urheilullinen ja syönkin terveellisesti. Tosiasiassa toi kaikki on paskapuhetta, ainakin ravinnon suhteen. Kai vaan olen sitten niin taitava salailemaan tätä, kukaan ei osaa aavistaakaan että mulla olisi mitään ongelmia, vaikka välillä yritän viestittää sitä kaikin mahdollisin keinoin läheisille. Lopulta kuitenkin vain vaikenen, juuri siitä syystä etten halua huolestuttaa ketään muita.
Tää päivä oli taas kamala. Söin koulusta päästyäni ilmeisesti yli pussin (10kpl) leipää, jokaisella reilu kerros margariinia, jugurttia lähemmäs litran, karkkia, kaakaojauhetta yksinään, kaakaojuomaa, muutaman piltin, hedelmiä, pastaa, mysliä, mehujään, muutaman välipalapatukan... Lista on loputon. Huomenna yritän olla taas normaalisti. Joko paastoten tai normaalilla ruokavaliolla, riippuen fiiliksistä aamulla.
Kiitos jos joku tän jaksoi lukea. En oikein tiedä miks tän kirjotin, kai se helpottaa vaan omaa oloa. Tsemppiä kaikille syömishäiriöiden kanssa painiville