Minä omistan.
1. Vanhan HYVIN ruostuneen hevosvetoisen niittokoneen.
2. Vanhan poljettavan Singer ompelukoneen.
3. Vanhan maitokoneen, jolla kerma eroitettiin maidosta.
1. Vanhan HYVIN ruostuneen hevosvetoisen niittokoneen.
2. Vanhan poljettavan Singer ompelukoneen.
3. Vanhan maitokoneen, jolla kerma eroitettiin maidosta.
Vastaukset 40
Vanhimmat
vanha niittokone, puimakone ja runsaasti vanhoja hevosvetoisia työvehkeitä.
Ompelukonekin löytyy, poljettava tietenkin.
Vanha poljettava rukki.
Vanhoja puisia leluja.
Separaattoriksi meillä kutsuttiin tuota maitokonetta.
Nyt se asia valkeni, vähän oli hukassa toi kerman erottimen nimi.
Noita mainitsemiasi kapistuksia löytyy tuolta
vintiltä ja vainioilta meiltäkin.
Karhia ja välttiä sun muuta auraa.
Risukarhikin oli kymmeniävuosia tuolla peiteltynä sateelta.
Metsäkone juupeli oli ajanut sen yli muutamana
talvena, hakkelusta oli peiton alla sen jälkeen.
edes joitain vanhoja työkoneita, kaikki eivät niistä ole välittäneet, pistetty palamaan tai jätetty lojumaan metsiin ja pellonpientareille.
Meillä on koottu näitä vehkeitä vanhaan riiheen ja aitan vintille, jospa saisi joskus kotimuseon laitettua pystyyn.
Iäkkäämmälle tiskarille.Pitää kovaa ääntä ja tiskaa laiskasti:)
ai vain haltija he..
lypsimen sankon, sirpin (vasaraa ei ole), keritsimet, länget, aisakellon, tiun (hevonen puuttuu), vanhan käsin pyöritettävän ompelukoneen koneosan, tuohisen suolapullon, kaksi kahvimyllyä ja kuparipannuja rännäri pitääpi hankkia vielä, no jaa enpä mie taijja muuta kehata enää luetella..tästä tuli/s kuin Osuuskaupan inventaariolista :)
Ukolla on tuolla pöhheikössä niitä anttiikkityökaluja huru mykket..
Useita Giantin paitoja, Tom Tailor slipoverin, Luhdan takkeja...
Tietokoneen, merkiltään jokin pentium. Se on siis merkillinen.
ei oo köyhhee eikä kippeetä
ajoilta on minulla pieni rasia.
Siinä on yli 15v. ajalta kaikki irronneet varpaankynnet.
Arvoikkain asia minkä kadotin muutossa oli tulitikkuaski, siinä oli teini-iän ajan kynnet, jalkapallosta.
Tuore kynsi haisee, muuten, vain viikon verran.
otas vähän tasaavaa, niin pärjätään sun kanssa tämä ilta.
paistaa. Ja voin hyvin näyttää kynnet, ne ovat kuivuneet jo vuosia sitten.
seuraavalla Helsingin reissullani, sopiiko, muuten en usko?
Täällä ei paista aurinko, vaan vettä sataa:(
ja jos temme treffit tulee olemaan hauskaa selittää kavereille mitä tunnemme toisiamme kohtaan?
Minun faijani olisi sen kyllä ymmärtänyt, urheilija kun oli (kuuluisampi kuin minä).
näytät vain ne kyntesi ja kaikki loppuu siihen;))
Pelkkä patjakin riittäisi. Tai makuupussi.
silinterikoneen omistan. Suunnilleen yhtä uuden kuin itsekin.
Rintapieleen omistan Lenin-orderin. Ostin sen joskus Mustamäen torilta. 30 g Au, 3 g Pt. Numeroitu kappale, omistuskirjalla.
Omistan jo antiikkia olevan rautatieläislyhdyn.
Toinen, autiotalon pihalta löydetty esine on
yksinkertainen arkku. Arkun pohjalla on todella
vanhoja lehtiä pohjalla ja siinä lukee Hiitola.
Niin ja yksi työkalu, sellaiset pihdit..mikä
sen tai niiden nimi olikaan, lapseni löysivät
vanhasta bunkkerista. Siihen on kaiverrettu
kruunun kuva ja taatusti käsityötä.
Iltaa vaan.
Minulla on tallees isooisäni ikivanha suutarin ompelukones 1880 luvuulta. Mobiili ajoneuvoja on tualla talliis muutamia. Vanhin Ford Model T henkilöautoo vm-26, Chevrolet Master vm.-34, Ifa F 9
vm.-51. Nämä on ajookuntoosia, sitten se varmahan rakkahin, ajookuntoonen mutta entisöimätön Viikinki Volvo vuorelta 1958 kuorma-auto. Kaks akselinen soralava päällä, ollu uuresta saakka mun kotona.
Maamoottoreita on muutamia niistä vanhin on 1919 vuorelta oleva Vaasas valamistettu Sarin.
Moottoripyöriä niitä vanhoja on pari. Jawa ja IC
Wanhoja kameroita oon liioon keräälly, osa sellaasia lasinegatiiveille kuvaavia. On mulla rammareita ja savikieokkoja koko joukoon.
Ja vanhaha täs alan olla jo ittekki, sellaanen vissihin kerääly harvinaasuus, eipä vaan näytä tällaanen vanha sepään töriiläs oikeen ketään kiinnostavan.
Niin ja pahalaanen ku se höyrykonees meinas unohtua. Turun Rautateollisuuren valamistama vuonna 1913.
Ei sunkahan sitä yks ihiminen ny tämän enempää trenkää hamstrata ja maalimahan on tavaraa täynnä, ei niitä kaikkia saa kuitenkaan omalle markille mahtumahan, eikä taira olla tarpehelistakaan.
terv. wanhaa hamstraavat seppä ja pieni aika uus ja kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.
kuin, vihulankaa ja wikstonget.
Muistuu mielehen ja harmittaa niin tuhannen kovaa se ensimmäänen kotona ollu kuorma-autoo. Se oli 1937 mallin Chevrolet 6 syliinterisellä pensakonehella. -50 luvuun lopuulla ku oliin sellaanen vähänmoonen poika niin isä sen hajootti, purki ja siitä rungoosta tehtihin traktorin peräkärry. Joitaan osia siitä on vielä jälijellä, ohojauspyörä ny ainaki on säästyny ja olikoos se ny toissakesänä löysin sen autoon kartaani aksilan kotona ku tallien tauksia siivottihin.
Se oli painava nostaa ku silloon vielä valamistettihin kartaanit umpiteräksestä.
Oli se tyhymää touhua hakata aivan ehjä ja ajookuntoonen auto kärryvärkiksi.
Laturi siitä liioon on tualla mulla pajaas, sellaanen ameriikkalaanen Delco-Remy muistaakseni merkiltänsä. No niin katoaa mainen mammona.
Se autoo teki pitkän ja raskahan päivätyön, sota reissuja myöten, oliis se saanu olla pyörillään ja talliis eläkepäivillään. Väärin tehtihin vanhalle maanteiren veteraanille, kyllä sitä on sen tuhantehen kertahan isään kans harmisteltu.
terv. seppä ja Tiitu täältä kotoa vaan.
Ennätäthän sä vielä hommaamahan, elä menetä toivorikkauttas kyllä "rätei ja lumppui piisaa"
terv. me aina niin toivorikkahat Tiitun kans.
turhan vaatimattomaksi heittäysy..ettei muka kelepaa Seppä, - menis kun munavoi leivältä :) hihii..
täälä maakunnas on monta muijaa käret ojos oottamasa, jotta Seppä tulis päiväkaffeelle.
sanos muuta, ja Seppä ei ite huomaa mittää..tai ei ole huomaavinaan..hi..ylypiää sorttia taitaapi olla, semmosiahan ne pohojalaaset on, - olevinaan parempia :)
Muutaman linnun jalan,kynnen,siiven,oksennuspallon sekä sulkia suuren määrän.
No,nämä eivät ole kummallisia.
Luonnollista kamaa.
Enkä voi sanoa omistavani niitä,miten mä ne omistan kun ne on kuuluneet alunperin linnuille.
Minä vaan keräillyt kun vastaan sattunut.
Tarkennukseksi että kuolleilta linnuilta.
Muun muassa peukalon kokoisen palan epämääräisen väristä ja tuoksuista teepaitaa.
Se on kaikki mitä poikani "unirätistä" on jäljellä 26v takaa.
En raski luopua siitä ja ajattelin antaa sen hänelle lahjaksi kun täyttää viiskymmentä.
:)
Vanhaa romua kyllä löytyy nurkista ja tantereilta.
Pieni, mutta merkittävä viimeisin löytö,
isän aikaisista säilytys laatikoista.
Sieltä löytyi naskali ja äimä sekä kolme erilaista
sahan hammastuksen jako rautaa.Näitä olinkin jo
kaivannut pitemmän aikaa ja nyt ne löytyi.
ruumislauta aitan alla ja kaksi separaattoria vanhan valmetin vielä haluaisin niittokoneen satulalla oisko kellään ylimääräistä tarpeetonta.
tavaroita, ruumislauta. Tulikin mieleeni, että
ajattelitko laittaa niittokoneen satulan istuimeksi kassakoneen ääreen.:))
1940-luvulta.
Kuvalehtiä, vuosikertojakin, 1920-30-luvulta.
Vastaostettuja, uunituoreita, meille.
Niissä onkin paljon mielenkiintoista lukemista. Kun lukee vanhoja lehtiä saa oikein toden tuntuisen tunnelman entisaikaiseen elämään.
Noissa meidän vanhoissa Turunsanomissa on paljon järkyttävää juttua. Lapsille haetaan kasvattikoteja ja lapsia lahjoitettiin jopa vaatteineen mainostaen helppohoitoisuutta, että joku hyväsydäminen ottaisi omakseen. Yksi viisivuotiaskin aiottiin antaa maalaistaloon rengiksi! Ja vieressä ilmoitus, lahjoitetaan kissanpentuja. Joka lehdessä useita ilmoituksia. Olemme mieheni kanssa tosi järkyttyneitä, voi raukkoja.
historia, vielä 30 -luvulla. :/
Tosi surullista, mutta se on ollut Suomessa yleinen vaiettu kansakunnan salaisuus, ja se kuuluu Suomen historiaan, siihen saman, josta ei vieläkään haluta eikä uskalleta kertoa, kuten ne monet muutkin sotajutut.
Vain vanhat sanomalehdet kertovat totuuden, silloisesta ihmisten arkielämästä.
"otti" isän, mutta isokaan suku ei osannut pitää kunnolla huolta yhdestä lapsesta, - suvulle häpeämisen aihe.
mitä omistan on Billnäsiläiset tammihuonekalut, pöytä, penkki ja kolome tuolia.
tarkoitat, en omista juuri mitään merkkituotteita.
Naapuri osti tuoreeltaan ison mersun. Viime yönä joku oli varastanut siitä kevytmetallivanteet renkaineen, seisoo nyt auto tuossa kadun toisella puolella muutaman tiilen päälle jätettynä.
Joten kateutta nuo merkkituotteet vain näkyvät joissakin herättävän.
Jaksaa roikkua mukana, vaikka olen viimmesen päälle hankala ihiminen.
...styroksilla päällystetyn kylpyammeen, jossa styroks-kansi ja kaulanaukko päälleni.
Komia kapistus luonnon helmassa,heinien ympäröimänä.
Merkitön, mutta merkillisen merkityksellinen :)
Ja mitäs vielä omistan........
hmmmmmmmmmm..........
Eipä nyt tuu muuta mieleen :)
Enpäs ennen oo hokannukaan, kuinka omistamaton
immeinen olen.
Noh, haitanneeko tuo mitään :)