yhteishuoltajuus pois?

"Ei pidä antaa miehelle huoltajuutta, jos ei olla naimisissa"
Kuinka perustelet moisen mielipiteen? Miksi avioliitossa oleva mies kelpaa huoltajaksi, mutta avoliitossa elävä ei??

olimme kihloissa kun erosimme.
Lapsi jäi minulle asumaan mutta yhteishuoltajuus.
Lapsen isä ei pysty huolehtimaan itse lapsesta kun on halvaantunut ja asuu vanhempien luona.
Itse olen uudessa suhteessa ja toinen lapsi tulossa.
Naimisiin olemme menossa joskus tulevaisuudessa ja haluais tyttärelleni samansukunimen mitä minulle tulee.

sushanna kirjoitti:

olimme kihloissa kun erosimme.
Lapsi jäi minulle asumaan mutta yhteishuoltajuus.
Lapsen isä ei pysty huolehtimaan itse lapsesta kun on halvaantunut ja asuu vanhempien luona.
Itse olen uudessa suhteessa ja toinen lapsi tulossa.
Naimisiin olemme menossa joskus tulevaisuudessa ja haluais tyttärelleni samansukunimen mitä minulle tulee.

Olet siis sitä mieltä, että isä ei vammastaan johtuen kykene toimimaan lapsensa huoltajana? Ovatko hänen vammansa muutakin kuin liikuntakykyyn liittyviä?

Se, että haluaisit söpösti tyttärellesi saman nimen kuin muulla perheellä (ikään kuin hänen todellinen alkuperänsä pyyhittäisiin pois) ei kuulosta moraalisesti eikä eettisesti pätevältä syyltä vaatia isältä pois huoltajuutta. En usko, että oikeuslaitos tuolla perusteella suostuisi siihen, jollei isä luovu huoltajuudesta vapaaehtoisesti.

Minua kiinnostaa kovasti, miksi haluat muuttaa tyttäresi identiteetin ulospäin (hänen oikea identiteettinsähän ei nimeä vaihtamalla miksikään muutu)?

ihmettä?.. kirjoitti:

"Ei pidä antaa miehelle huoltajuutta, jos ei olla naimisissa"
Kuinka perustelet moisen mielipiteen? Miksi avioliitossa oleva mies kelpaa huoltajaksi, mutta avoliitossa elävä ei??

lapsen isä ja toinen huoltaja.

Avoliitosta syntynyt lapsi taas on avioton lapsi, jonka ainoa huoltaja on sen syntymän jälkeen äiti.

Kun isyys on sitten tutkittu, on tietysti mahdollista, että isä saa yhteishuoltajuuden, jos äiti näin haluaa (ja isä itse haluaa huoltajaksi). Mikään pakko ei yhteishuoltajuutta ole kuitenkaan tuoreelle isälle antaa eikä yhteishuoltoa määrätä, jos äiti sitä vastustaa.

Yhdessä asumisella ei ole mitään merkitystä, merkitystä on sillä, onko vihitty avioliitoon vai ei.

sushanna kirjoitti:

olimme kihloissa kun erosimme.
Lapsi jäi minulle asumaan mutta yhteishuoltajuus.
Lapsen isä ei pysty huolehtimaan itse lapsesta kun on halvaantunut ja asuu vanhempien luona.
Itse olen uudessa suhteessa ja toinen lapsi tulossa.
Naimisiin olemme menossa joskus tulevaisuudessa ja haluais tyttärelleni samansukunimen mitä minulle tulee.

mutta ei ole varmaa, saatko sitä. Toivottavasti et ole jättänyt lapsesi isää vammautumisen vuoksi?

Jos vamma on pelkkä liikuntavamma, niin se ei estä huoltajana toimimista. Jos taas exälläsi on lisäksi aivovamma tapaus voi ratketa sinun hyväksesi.

tiedoksi vaan! kirjoitti:

lapsen isä ja toinen huoltaja.

Avoliitosta syntynyt lapsi taas on avioton lapsi, jonka ainoa huoltaja on sen syntymän jälkeen äiti.

Kun isyys on sitten tutkittu, on tietysti mahdollista, että isä saa yhteishuoltajuuden, jos äiti näin haluaa (ja isä itse haluaa huoltajaksi). Mikään pakko ei yhteishuoltajuutta ole kuitenkaan tuoreelle isälle antaa eikä yhteishuoltoa määrätä, jos äiti sitä vastustaa.

Yhdessä asumisella ei ole mitään merkitystä, merkitystä on sillä, onko vihitty avioliitoon vai ei.

..Miksi avioliitossa oleva mies kelpaa huoltajaksi, mutta avoliitossa elävä ei??

..kysymyksen.. kirjoitti:

..Miksi avioliitossa oleva mies kelpaa huoltajaksi, mutta avoliitossa elävä ei??

hiukan? Eihän lakimme edes tunne mitään avoliittoa.

tiedoksi vaan! kirjoitti:

lapsen isä ja toinen huoltaja.

Avoliitosta syntynyt lapsi taas on avioton lapsi, jonka ainoa huoltaja on sen syntymän jälkeen äiti.

Kun isyys on sitten tutkittu, on tietysti mahdollista, että isä saa yhteishuoltajuuden, jos äiti näin haluaa (ja isä itse haluaa huoltajaksi). Mikään pakko ei yhteishuoltajuutta ole kuitenkaan tuoreelle isälle antaa eikä yhteishuoltoa määrätä, jos äiti sitä vastustaa.

Yhdessä asumisella ei ole mitään merkitystä, merkitystä on sillä, onko vihitty avioliitoon vai ei.

Avioliitossa todella on lapsella kaksi huoltajaa ja isäkin on huoltaja riippumatta onko todellisuudessa syntyvän lapsen isä - edellyttäen että asiaa ei tutkita eikä kiistanalaisteta :)

Avioeron jälkeen EI ole olemassa mitään automaattista yhteishuoltajuustilannetta eikä etävanhempi automaattisesti jää toiseksi huoltajaksi. Huoltajuusmuoto joko sovitaan tai oikeus sen määrää eron jälkeen.

Avoliitossa tai yleensäkin avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen, jonka isyys on tunnustettu, huoltajuutta ei äiti yksin pysty määräämään eikä päättämään. Siis ed kirjoittajan väittämä tästä on väärä! Huoltajuus sovitaan tai oikeus sen määrää tässäkin tapauksessa, vaikka äiti vastustaisi kuinka. Jos isyysttä taas ei ole tunnustettu, niin lapsen ainut huoltaja on äiti. Isyyden tunnustuksen ja tutkimuksen voi pyytää myös isä, samoin kuin hän voi lapselleen vaatia olla myös virallinen huoltaja: yksin- taikka yhteishuollossa.

Ap:n kysymykseen: huoltajuutta ei niin vain poisteta kuin tahraa takista, sen muutokseen todella pitää olla joko keskinäinen sopimus tai oikeuden päätös. Oikeuteen tarvitaan todella pätevät perusteet. Huoltajuus kun on lapsen edun kannalta tarkasteltava asia, ei vanhempien edun mukaisesti määrättävä - tämä totuus unohtuu liian usein.

Mitkä riittävät isän saamaan edes lähihuoltajuuden lapsille. Jotkut väittävät että vain äidin "huonous" (alkoholismi, huumeet, paha mielisairaus) on oikeuden edessä peruste.
Itse en tätä usko. Ei kai OIKEASTI voi olla niin että äiti voi olla millainen käytökseltään tahansa ja silti säilyttää lähivanhemmuuden jos sitä isä haluaisi??!
Vai onko tosiaan niin että jos kiistaa tulee niin "vakiintuneet olosuhteet" ovat se oleellisin peruste ja todellinen syy eli "äiti on aina äiti" piilotetaan tekosyiden alle..Vaikka äiti olisi miten hankala ja omiva..jopa tapaamisia estelevä yms.

Eli miten taistella tuollaisia asioita vastaan jos vaikka tuomariksi sattuisi äiti??!!..En usko yhtään oikeuden täydelliseen puolueettomuuteen, mutta joku "roti" kai näissä asioissa pitää olla??

Isä Pohjanmaalta kirjoitti:

Mitkä riittävät isän saamaan edes lähihuoltajuuden lapsille. Jotkut väittävät että vain äidin "huonous" (alkoholismi, huumeet, paha mielisairaus) on oikeuden edessä peruste.
Itse en tätä usko. Ei kai OIKEASTI voi olla niin että äiti voi olla millainen käytökseltään tahansa ja silti säilyttää lähivanhemmuuden jos sitä isä haluaisi??!
Vai onko tosiaan niin että jos kiistaa tulee niin "vakiintuneet olosuhteet" ovat se oleellisin peruste ja todellinen syy eli "äiti on aina äiti" piilotetaan tekosyiden alle..Vaikka äiti olisi miten hankala ja omiva..jopa tapaamisia estelevä yms.

Eli miten taistella tuollaisia asioita vastaan jos vaikka tuomariksi sattuisi äiti??!!..En usko yhtään oikeuden täydelliseen puolueettomuuteen, mutta joku "roti" kai näissä asioissa pitää olla??

Väittää nyt voi mitä vain, mutta aika pitkälti pitää paikkaansa, että äidissä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita, hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka. Mitään muuta riittävää ei ole, kuin ne todelliset olosuhteet, kumpi vanhemmista pystyy järjestämään lapsen arjen taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti paremmin.

Meidän tarinamme on hyvin pitkä ja vuosiin mahtuu paljon, mutta totuus oli se, että isä oli jo ennen eroa pystytynyt järjestämään lastensa arjen, äitiä paremmin.

Meillä tuomari sattui olemaan äiti, kokenut sellainen. Hän kyllä piti osuvan puheenvuoron siitä, että täällä ei sukupuoliroolit päde, eikä puhuta isän/äidinoikeuksista, täällä puhutaan lapsista ja tehdään lasten koko elämänkohtalon ratkaisevia kauaskantoisia ratkaisuja, hän katsoo vanhempia silmiin, eikä onko heillä hame vai housut, vaikka ollaankin äitimyytin suomessa. Näissä riitatapauksissa joudutaan harmittavan usein levittelemään käsiä ja toteamaan, että voi, kun näitä asioita on, niin hirveän vaikea saada selville jne...

naisen ego kirjoitti:

Väittää nyt voi mitä vain, mutta aika pitkälti pitää paikkaansa, että äidissä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita, hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka. Mitään muuta riittävää ei ole, kuin ne todelliset olosuhteet, kumpi vanhemmista pystyy järjestämään lapsen arjen taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti paremmin.

Meidän tarinamme on hyvin pitkä ja vuosiin mahtuu paljon, mutta totuus oli se, että isä oli jo ennen eroa pystytynyt järjestämään lastensa arjen, äitiä paremmin.

Meillä tuomari sattui olemaan äiti, kokenut sellainen. Hän kyllä piti osuvan puheenvuoron siitä, että täällä ei sukupuoliroolit päde, eikä puhuta isän/äidinoikeuksista, täällä puhutaan lapsista ja tehdään lasten koko elämänkohtalon ratkaisevia kauaskantoisia ratkaisuja, hän katsoo vanhempia silmiin, eikä onko heillä hame vai housut, vaikka ollaankin äitimyytin suomessa. Näissä riitatapauksissa joudutaan harmittavan usein levittelemään käsiä ja toteamaan, että voi, kun näitä asioita on, niin hirveän vaikea saada selville jne...

Täällä liikkuu todella erikoisia ihmisiä. Kirjoittaja ilmeisesti ei itse ole äiti eikä ainakaan asunut missään toisessa maassa kuin Suomessa. Suomi on isämyyttien maa mikäli verrataan muihin maailman maihin. Muissa maissa arvostetaan perhettä ja roolit ovat jakautuneet varsin luonnollisesti: äidin luonnollinen tehtävä vanhempana, isän luonnollinen tehtävä vanhempana. Muualla kuin Suomessa äitiyttä ja lapsia arvostetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. Ihan hävettää tämä meidän kulttuuri, joka on todella outo. Suomi kulkee perheväkivalta tilastoissa aivan maailman kärkisijoilla eli täällä todellakin mättää moni asia perheessä, vanhemmuudessa, naisen ja miehen roolissa. Sota-ajan perintöä kenties vielä? Huonosti kuitenkin menee.

fkl kirjoitti:

Täällä liikkuu todella erikoisia ihmisiä. Kirjoittaja ilmeisesti ei itse ole äiti eikä ainakaan asunut missään toisessa maassa kuin Suomessa. Suomi on isämyyttien maa mikäli verrataan muihin maailman maihin. Muissa maissa arvostetaan perhettä ja roolit ovat jakautuneet varsin luonnollisesti: äidin luonnollinen tehtävä vanhempana, isän luonnollinen tehtävä vanhempana. Muualla kuin Suomessa äitiyttä ja lapsia arvostetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. Ihan hävettää tämä meidän kulttuuri, joka on todella outo. Suomi kulkee perheväkivalta tilastoissa aivan maailman kärkisijoilla eli täällä todellakin mättää moni asia perheessä, vanhemmuudessa, naisen ja miehen roolissa. Sota-ajan perintöä kenties vielä? Huonosti kuitenkin menee.

Niin ja mistähän tuo johtunee? Olisiko niin että suomalaiset naiset/äidit ovat kaikessa tasa-arvoisuudessaan luopuneet siitä perinteisestä äidin roolista joka useassa muussa maassa on vielä arkea. Suomalainen nainen saa pettää, tehdä uraa, nauttia omasta ajasta, pahoinpidellä, vaatia ym. ym. koska hän on TASA-ARVOINEN. Ehkä tämän ansiosta suomen miehet on joutuneet omaksumaan äidin roolia perheessään, jonkunhan niistä lapsista on huolehdittava kun äiti elää "sitä ainoaa elämää". Ja siltikin nämä samat äidit ja naiset vielä kuvittelevat olevansa ylivoimaisia lastensa kasvattajia ja ainoita oikeita henkilöitä pitämään heistä huolta! Eli siinä olet oikeassa, että tässä on perinteinen äidin rooli ja uusi naisen ihanne mennyt niin pahasti sekaisin että siitä kärsii kaikki!