Täällä näitä viestejä lukiessa olen huomannut että monien yksinäisten ongelmana on kaikenlainen estyneisyys, ujous, vaikeudet lähestyä muita ihmisiä, huono itsetunto jne. jne. Kysytään taikakeinoja ja paikkoja tavata ihmisiä, ja valitetaan samanhenkisten ihmisten puuttumista, eikä huomata että ihmisiähän on aivan kaikkialla, ja että vain nuo aikaisemmin mainitut asiat ovat esteenä tutustumiselle. Vaikka löytäisit kuinka samanhenkisen ystävän, olisko siitä mitään iloa jos et ikinä uskalla puhua hänelle. Ei ole olemassa mitään taianomaista paikkaa jossa ystävyyssuhteita syntyy, jos tehtäisiin kadulla gallupp, niin varmaan useimmat kertoisivat löytäneensä ystävänsä hyvin tavallista tilanteista, kuten minä itsekin. Ihmisiä on siis kaikkialla, heitä täytyy vain lähestyä! Jos tuntuu että oma estyneisyys on ylitsepääsemätöntä, niin siihenkin voi hakea apua esim. terapiasta.
Oma toiminta ja yksinäisyys
huomioija
2438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanteesta -
estyneisyys on oire joka kertoo siitä ettei kaikki ole lapsuudessa mennyt ihan niinkuin pitäisi,ei ole kenenkään oma vika, eikä sieltä ihan yksin pois voi päästä---vähän apua tarvitaan että päästään ylös,vähän niinkuin kuopasta
yksinäisyys on myös ylpeyttä - ylhäisestä yksisäisyydestä tavataan puhua,eikä se ole pelkkä sananparsi -
yksinäisyydellä samalla myös suojataan omaa itseä haavoittumiselta, ei halutakaan kavereita koska kaverit myös vaatii ei vain anna - ystävyys ei ole ilmaista,siihen liittyy aina molemminpuolisuus - jollei ole valmis antamaan ei voi saadakaan
itse en ole tällä hetkellä valmis ystävyyssuhteisiin-olen ikäänkuin suvantovaiheessa - siirtymässä elämänvaiheesta toiseen..työssäni tapaan runsaasti ihmisiä - liiaksikin - joskus ei millään jaksa olla sosiaalinen enää vapaa-aikana
vapaa-aikana olen ihmeellisen estynyt kun vertaa työrooliini,johon kuuluu runsaasti puhelimessa asiointia,palavereita ym. - - - no,työssä en joudu päästämään ihmisiä liian lähelle - uskallan - mutta vapaa-aikana varmaankin aiemmat huonot kokemukseni ihmisistä ajaa minut hiljaisuuteen ihmisten seurassa, eli itsensä suojaus teoria pätee ainakin itseeni vieläkin kun olen jonkun verran asiaa terapiassa purkanut
Ei mulla ole ylitsepääsemätöntä ujoutta, huonoa itsetuntoa ja muuta.
Arjessa ei vaan tapaa otollisia ihmisiä.
Oikeestaan tosi vähän tulee oltua tekemisissä oman ikäisten ihmisten kanssa.
Työkaverit on paria poikkeusta lukuun ottamatta yli 30v. Ehkäpä jopa tulen vanhempien ihmisten kanssa paremmin toimeen.
Ihmiset joilla on jo kavereita eivät ole niin hirveän innokkaita hommaamaan uusia. Jos on piirien ulkopuolella, niin on vaikea päästä sinne sisäpuolelle.
No, mut nyt on syksy ja syksyisin on paljon tekemistä ilman kavereitakin. Nautitaan tästä.