Yliluonnolliset ilmiöt...

...sinähän olet ratkaissut yliluonnollisten ilmiöiden salaisuudet kerralla. _Uskotko_ todella noin? ;-)
lol

Otetaanpa esimerkki:

Sinulla on päänsärkyä ja kerrot sen tohtorille. Lääkäri pyytää sinua todistamaan sen. Et pysty todistamaan. Ei ole mittalaitteita olemassa.
Lääkäri diagnosoi sinun kärsivän "ymmärryksen puutteesta".
Silti se päänsärky on todellinen ja olemassa oleva.

Kysymys on pikemminkin siitä että se, mitä yleisesti kutsutaan "tiedoksi",perustuu lukuisiin väärinkäsityksiin. Kun nämä perustavaa laatua olevat väärinkäsitykset oikaistaan, ei ole enää tarvetta puhua mistään "yliluonnollisesta". Tämä pätee niin "uskiksille" kuin muillekin.

Nyky-yhteiskunnan valtaenemmistön tietoisuuden taso on rajoittunut, toisin sanoen kaikki eivät tiedosta olevansa henkisiä, tällä hetkellä aineellisessa ”puvussa” olevia ikuisia sieluja, vaan samaistuvat tähän fyysiseen, aineelliseen ”pukuunsa” ja luulevat sitä omaksi Itsekseen.

Mielensä avulla he ovat luoneet Egon, joka ”korvaa” todellisen Itsen, eli sielun niin kauan kuin tämä harhakuva on vallitseva, mutta vain niin kauan. Ego siis johdattaa ihmistä niin kauan kuin hänellä on ”opittavaa” elämästään, toiminnastaan, suhteestaan muihin ihmisiin ja lopulta myös suhteesta omaan Luojaansa. Ego ei siis ole ”vihollisemme”, vaan hyvin taitavasti ja tarkasti muodostunut ”korvikesielu” tai pikemminkin ”rinnakkaissielu”, joka väistämättä johtaa ihmistä elämäntilanteisiin, missä hänen sielunsuunnitelmaansa sisältyvien erilaisten asioiden oppiminen on mahdollista.

Voimme jokainen havaita tämän ilmiön tarkastelemalla omaa (tai kenties jonkun toisen) elämäämme taaksepäin. Löydämme varmasti elämästämme samankaltaisia tilanteita, joihin olemme ”törmänneet” useita kertoja. Nuo samankaltaiset tilanteet ovat juuri noita Egomme meille valitsemia ”kasvun paikkoja”. Vapaan tahtomme ansiosta me voimme joko ”väistää” nuo tilanteet tai ottaa ne haasteina, eli ”läksyinä” ja oppia nuo läksyt. Kun otamme nk.”vaikeudet” haasteina, niistä ei muodostu läheskään sellaisia ”taakkoja” kuin ne muutoin ovat.

Otan esimerkin tällä kertaa omasta elämästäni; Elämänsuunnitelmassani on yhtenä”läksynä” oppia kunnioittamaan työtä ja työn tekoa. Egoni johdattikin minut nuoruusvuosinani työhön, joka oli mielestäni vastenmielistä ja liian raskasta. Oltuani jonkin aikaa tuossa ”hanttihommassa”, päätin laiminlyödä velvollisuuksiani ja olin vain ”tekevinään” työtä, kunnes työnjohtajani huomasi asian ja erotti minut. En siis ei oppinut ”läksyäni” sillä kertaa, vaan pakenin vastuutani. Seuraava työpaikkani oli jo huomattavasti vaikeampi saada ja jouduin olemaan ensimmäisen kerran pitkähkön ajan työttömänä. Tämä ”läksy” opetti minua kunnioittamaan enemmän mitä tahansa työtä. Minulle kävi niin että paitsi olin työtön, jouduin kouluttautumaan uuteen mielenkiintoiseen ammattiin.

Työttömyysjaksoni jälkeen sain kuin tilauksesta mielenkiintoisen ja haastavan työpaikan, juuri sellaisen josta olin haaveillut jo pitkään. Kuinka ollakaan, työni oli mitä mielenkiintoisin, mutta tällä kertaa esimieheni oli kuuluisa työpaikkakiusaaja (sairas) ja minun oli parin vuoden jälkeen pakko lähteä tästäkin työpaikasta, vaikka suorastaan rakastin tätä työtäni. Maksoin siis karmavelkojani oikein korkojen kanssa. Jouduin vielä kerran parin vuoden työttömyysjaksolle ja kouluttauduin kalliisti seuraavaan ammattiini. Nyt olen ollut tässä työssäni viimeiset viisi vuotta ja olen nyt mielestäni oppinut tuon elämänläksyni; kunnioittamaan työtäni JA työnantajaani samoin kuin esimiehiäni.

Tällainen elämän tarkastelu on mahdollista vasta jälkeen päin. Joskus vasta vuosien kuluttua huomaa, kuinka monet vastenmielisetkin asiat ovat olleet itselle”juuri parasta”, mitä on voinut tapahtua. Joku voi nyt sanoa että noinhan asiat olisivat muutenkin ”menneet”. Niin varmaan usein olisivatkin mutta nuo edellämainitut yhteydet voi helposti kuka tahansa havaita omasta elämästään, kun joskus pysähtyy pohtimaan elämäänsä. Silloin pitäisi ”hälytyskellojen soida”, kun huomaa TOISTUVASTI joutuvansa samankaltaisiin tilanteisiin elämässään. Silloin tulisi pysähtyä ja kysyä itseltään:”Mitä minulla on tästä tilanteesta opittavaa?” Kun havahtuu kysymään, huomaa myös helposti ”vastaukset” ja löytää ratkaisun elämäntilanteeseensa.

Tämä prosessi johtaa lopulta siihen että henkilö oppii ”kantapään” kautta joskus nopeammin, joskus hitaammin, mutta oppii VARMASTI. Tätä jatkuvaa prosessia kutsutaan jälleensyntymiskiertokuluksi tai ”elämänkouluksi”.

Jokaisen ihmisen tietoisuuden ”taso” on suunnilleen sen mukainen, kuinka hyvin hän on selvillä omasta elämäntehtävästään, sielustaan, keinoista kuunnella omaa itseään eli sieluaan , Luojastaan ja luonnollisesti teoistaan itseään ja muita kohtaan. Nousematon tietoisuuden taso on juuri se, joka vallitsee nykymaailmassa, siitä ei tarvinne kertoa sen enempää.

Pelkästään tietoisuus siitä että syyn ja seurauksen universaalin lain mukaisesti me jokainen olemme TÄYDELLISESTI vastuussa jokaisesta sanastamme, ajatuksestamme ja teostamme, saisi nykymaailmassa suuria ”ihmeitä” aikaan.

Tässä muutamia;Rikollisuutta ei käytännöllisesti katsoen olisi lainkaan. Sodat ja muu vastaava väkivalta olisi täysin tuntematonta. Sairauksista suurin osa katoaisi saman tien. Kukaan ei kärsisi nälkää eikä perustarpeiden vajausta. Ihmiset kilpailisivat toistensa auttamisessa, vanhempia kunnioitettaisiin automaattisesti. Vanhukset saisivat arvoistansa kohtelua, lapsia rakastettaisiin niin paljon että heitä ei teljettäisi tarhoihin kuin karjalaumaa.

Kyllä tämä kaikki ON mahdollista, ehdottomasti. Tietoisuutemme ”keskimääräinen” taso on aivan muutamana viime vuotena kohonnut valtavasti. Tämä on tapahtunut osittain niin että tuota tasoa on , kuten meille on kerrottu,”kohotettu” ja osittain omien ponnistelujemme tuloksena.

Ensimmäisiä merkkejä tuosta tason noususta ovat esim. lukuisien suurten lahjonta- ja muiden talousrikosten paljastuminen. Vielä paljon suurempia paljastuksia on tulossa. Lähes kaikilla yhteiskunnan alueilla tapahtuneet väärinkäytökset tulevat päivänvaloon. Eräs räikeimmistä esimerkeistä ovat juuri nämä ”uskonpuhdistukset”. Vähitellen moraalin kohoaminen heijastuu suoraan ”tavallisiin”kansalaisiin ja he saavat paremmat keinot valvoa edustajiensa toimia.

Jääkäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä seuraavaksi paljastuu.